keskiviikko 23. elokuuta 2017

Mitä jäljelle jää

Seuraava lukemani Patricia Cornwellin Kay Scarpetta- kirja oli Mitä jäljellä jää.


En muistanu tästä kirjasta muuta kuin sen, että pidin tästä paljon, koska lainasin heti perään taas seuraavan osan. Pieni googletus palautti himpun verran kirjan sisällöstä muistiini. Kirjan tapauksena ratkotaan kadonneita teinipareja ja yhden kadonneen teiniparin tytön äiti on korkeassa asemassa, joka luonnollisesti tuo omat mutkansa tutkintaan.

Muuta en pysty sanomaan. Tykkään Scarpetoista. Nytkin kirjahyllyssä oottaa lukemistaan kaks Scarpettaa.

maanantai 21. elokuuta 2017

Odota, kuuntele

Tulipa pitkä tauko bloggaamiseen. Tää väli menny osittain sumussa ja osittain ihan muihin asioihin keskittyen. Jospa nyt saan postauksia kirjoiteltua, kun innostus nosti varovaisesti päätään. Kirjoja oon kyllä lukenu tässä välin melkoisen läjän. Oon ottanu aina kuvan kirjasta ja sitten unohtanut koko asian. Saan melkoisesti kaivella muistiani, että pystyn edes jotain kirjottamaan näistä!



Tommy Hellstenin Odota, kuuntele: Sanoja elämän keskeltä oli ajatuksia herättävä kirja. Itselleni tärkeimmät ajatukset kirjasta ovat tässä:
"Kohtelen itseäni aikuisena siten kuin minua kohdeltiin lapsena."
"Aikuiseksi kasvamisen edellytys on se, että oon saanut olla lapsi."
(Otin kuvan joistain teksteistä, että voin pohtia niitä myöhemmin.)

Pidän Hellstenin ajatuksista paljon. Helppo suositella kaikkea hänen kirjoittamaansa.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Meren laulua kuuntelen

Toinenkin kirja Anna-Mari Kaskisen runoja. Tällä kertaa kuvituksena on Hannu Hautalan upeat valokuvat merestä. 


Hautalan valokuvat kyllä hivelee mun silmiä. Niissä on ihana tunnelma ja tulee olo kuin olis iteki meren äärellä. Ja Kaskisen runot, tarviiko niistä kauheasti edes sanoa mitään? Pidän ja rakastan.

Meri syvänsininen,
kuohujasi kuuntelen,
kuinka laulat, kuinka soit,
kuinka tanssit, karkeloit.

Takaa aavan ulapan
kasvojasi tavoitan.
Milloin pääsen näkemään
valtameren ääripään?

Milloin viimein ymmärrän
salaisuuden syvimmän?

Tämä runo kuvastaa kyllä hyvin ainakin omaa kaipuutani jonnekin kauas, merelle, merten taa, tutkimaan maailmaa ja omaa sisintäkin. Aina sitä taitaa kaivata jonnekin.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Olemisen onnea

Anna-Mari Kaskisen runoja ja Minna L. Immosen taidetta kirjan täydeltä. Ihana kirja!


Anna-Mari Kaskinen on ollu jo vuosia mun lempirunoilijoita. Hänen runojensa rytmi ja poljento, sanojen käyttö, runojen tunnelma, siinä on vain jotain, joka uppoaa minuun hyvin. Immosen kuvitus täydentää tässäkin kirjassa hyvin runojen maailmaa.

Yksikin lyhty
murtaa voi pimeän.
Yksikin liekki
tuo valon lämpimän.

Yksikin käsi,
kosketus ystävän,
yksikin sana
on lanka elämän.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Kohtalon tähdet

Nora Roberts ja fantasiatrilogian avausosa. Oih ja voih. Roberts on kyllä mun hömppälempparikirjailija.


Sasha Riggs on taiteilija, joka alkaa nähdä outoja unia. Unien vetovoima vie hänet Korfulle, jossa hän kohtaa unissa esiintyneet viisi henkilöä. Yhdessä he alkavat etsiä kadonneita tähtiä. Jokainen kuusikosta on jotain erilaista kyvyiltään: näkijä, noita, lykaani (ihmissusi), aikamatkustaja, merenneito ja kuolematon. Ja tietenkin he taistelevat pahaa vastaan tähtiä etsiessään!

Pidin kirjasta paljon. Tulisivatpa jatko-osat äkkiä.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Iloa, onnea, uskallusta

(Tää postaus ajastettu ennen isosiskon kuolemaa.) Todella pitkään aikaan ei oo tehny mieli lukea runoja. Nyt sitten, kun sain tietää rakkaan isosiskoni rintasyövän levinneen niin pahasti, ettei mitään ole enää tehtävissä, katselin runokirjoja ja tartuinkin niihin.


Tässä kirjassa on Sinikka Svärdin kirjoittamia runoja ja Minna L. Immosen kuvitus. Pidin kirjasta, runojen ja kuvituksen kokonaisuudesta.

Ihanin runo oli ehdottomasti tämä:

Vain yksi askel

En näe huomista,
se on vieraiden vesien väylä,
arvaamaton
kuin alta kulmien luotu katse.
Se on koskematon
kuin tyhjä valkoinen sivu,
tuntematon
kuin polku korven pimentoon.
Siksi otan
vain yhden askeleen
kerrallaan
kohti huomista.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Sammon ryöstö

Ilkka Auerin ja Antti J. Jokisen fantasiatrilogian toinen osa pääsi luvun alle. Sammon ryöstö jatkaa Pohjolan Nikolaksen tarinaa ja seikkailuja.


Edellisen kirjan tapahtumista ei ole kulunut aikaa edes kissan pierun vertaa, kun Nikolas lähetetään Tuonelan virralle tehtävää tekemään. No, hommahan ei mene ihan niinkuin pitää ja seikkailu on valmis. Sammon perässä on Nikolas ystävineen ja hurja Louhi hirmuisine joukkoineen. Kuka löytää sammon ensimmäisenä ja ratkaisee Pohjolan kohtalon? Melkoinen seikkailu on tämäkin!

Harmikseni huomasin, ettei trilogian kolmatta osaa ole vielä kirjoitettu. Toivottavasti Auer ja Jokinen sen tekevät pian! Haluan nimittäin tietää, miten tarina päättyy...