keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Mielenrauhaa

Henkisesti raskaina jouluina tämä Jarkko Aholan joululaulu Mielenrauhaa on tuonut lohtua pimeän keskelle. Tätä ei voi itkemättä kuunnella. Ei aiempina vuosina, eikä tänä joulunakaan.



säv. Kassu Halonen
san. Edu Kettunen

Kahta vain
joululahjaa,
kahta vain
mä toivoisin
Vain pientä hetken
hengähdystä
ja mielenrauhaa
tietenkin
Mä toivon vain
vain Joulun taikaa
et sydän ois
ees hetken aikaa huoleton
ja Joulu tois tuon hetken toivon
Jos myötä tuon
yötuulen lauhan
Joulu tois
taas mielenrauhan rahtusen
maailmaan sekavaan
Miksi toivoisin
mä kultaa,
lisää turhaa
rihkamaa
Toisko nuo tuon
levon hetken
armahduksen
kaltaisen

"Mä toivon vain
vain Joulun taikaa

et sydän ois
ees hetken aikaa huoleton
ja Joulu tois tuon hetken toivon

Jos myötä tuon
yötuulen lauhan

Joulu tois
taas mielenrauhan rahtusen
maailmaan sekavaan" x2

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kesken jääneitä

Viimeisimmän Brownin jälkeen olen yrittäny aloittaa monta kirjaa. Kolme kappaletta on jäänyt kesken noin 20-40 sivua luettuani. 


Reijo Mäki: Satakieli lauloi yöllä 
Vares- sarjan toinen kirja. Ei vaan uppoa minuun! Elokuvat kyllä senkin edestä, kiitos ihanan Antti Reinin. Ensimmäinenki sarjan kirja oli vähän kiikun ja kaakun, mutta luin silti kokonaan. Kokeilin kuitenkin vielä, josko toinen menisi. Ei mennyt. Kieli on jotenkin niin arkista ja minun makuuni liian "rahvaanomaista" kirjaan.



Ann Cleeves: Kuolonkukkia
 Vera Stanhope- sarjasta ensimmäinen kirja. Kirjan alku oli niin sekava, etten päässyt kärryille, vaikka kuinka yritin. Se ärsytti. Yritin lukea eteenpäin, mutta en siltikään päässyt menoon mukaan. Siksi jäi tämä kirja kesken. Näistä kirjoista on tehty tv-sarjakin. Olisikohan se parempi?



Alicia Gimenez Bartlett: Petra Delicado ja merkityt tytöt
Petra Delicado- sarjan ensimmäinen kirja. Alku eteni niin hitaasti, että kerkesin kyllästyä pahasti sivulle 42 päästyäni. Pakko sanoa, että pidin silti kirjan minä-kerronnan muodosta. Kirjoissa ei sitä ole kovin usein. Tästäkin kirjasarjasta on tehty tv-sarja. En tiedä, onko sitä Suomessa näkyvissä.



Sellaisia epäonnistuneita lukuyrityksiä oli tässä tarjolla. Ajattelin huomenna kävellä kirjastoon toivioretkelle ja haalia luettavaa vuoden vaihteen yli.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Kateuden polte

Viimeinen Sandra Brown uunista ulos!


Kateuden Polte on osin ärsyttävä kirja, mutta ei sitä silti voinut laskea käsistään. Ärsytti asetelma, jossa kierot miehet kohtelee naisia huonosti. Toisaalta, saivat nämä kierot nokilleen kuitenkin, joten se on hyvä!

Juoni oli kirjassa mielenkiintoinen. Nimetön kirjailija lähettää kustantamoon kirjansa prologin. Kustantaja Maris Matherly-Reed lukee sen, kiinnostuu ja alkaa selvittää kirjailijan persoonallisuutta, jotta saisi kirjan heille tuotantoon. Selviää, että nimetön kirjailija kirjoittaa tositapahtumista, joihin Marisin aviomies liittyy tiukasti.

Sivu sivulta juonen käänteet etenevät ja paljastuvat. Loppushow yllätti minut. En osannut odottaa ihan sellaista! Tykkään positiivisesti yllättävistä lopuista kirjoissa. Tätä kirjaa en silti suosittele, koska siitä jäi ärsyttävä maku suuhun.

torstai 3. joulukuuta 2015

Hehkuvat tunteet

Neljäs ja samalla tältä erää toiseksi viimeinen Sandra Brown esittelyyn.


Sayre Lynch on katkaissut välinsä perheeseensä 10 vuotta sitten. Nyt hän joutuu palaamaan kotikaupunkiinsa veljensä kuoltua yllättäen. Siitä lähtee juonen kiemurat käyntiin. Paljastuu, että veli onkin murhattu. Sayre on napit vastakkain isänsä kanssa joka käänteessä, veljen murhan suhteen, perhefirman suhteen ja muutenkin. Lisäksi perhefirman lakimies Beck Merchant vetää Sayrea puoleensa.

Tokihan Sayren ja Beckin orastava romanssi on hyvin klassinen juonitelma kirjoissa. Silti ihan hauskaa luettavaa. Tykkäsin myös siitä, että Beckin menneistä paljastui juoneen vaikuttavia asioita. Loppu oli osin odotettavissa, lukuun ottamatta yhtä seikkaa.

Tätä kirjaa voin suositella. Rennon letkeää luettavaa.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Likaista peliä

Kolmas Sandra Brown kehiin. Pakko sanoa, että nautin tästä lukuputkestani Brownin kanssa.


Tässä Brownin kirjassa on jo mielenkiintoisempi alkuasetelma. Vankilasta juuri vapautunut Griff Burkett saa erikoisen työtarjouksen: tehdä halvaantuneen miljonäärin vaimo raskaaksi! Sopimus tehdään, Burkett ja Laura (miljonäärin vaimo) tapaavat kerran kuussa. Lisäksi Burkettia vainoavat vanhat liikekumppanit. Tapahtuu rikoksia, syntyy rakkautta, taistellaan elämästä ja kuolemasta.

Tuttua taattua Brownia, mennyttä ja nykyisyyttä, rikoksia ja rakkautta. Tämä kirja oli kuitenkin jotenkin virkistävämpi kuin kaksi aiempaa lukemaani, tai se, jota juuri luen. Tykkään!

Olen huomannut yhden seikan Brownin kirjoissa. Kirjan pääparin ensimmäinen suudelma on ainakin näissä nyt lukemissani kirjoissa ollut kielisuudelma. Ihmettelen vaan, että miksi? Henkilökohtaisesti en haluaisi ensimmäisen suudelman olevan suun täydeltä toisen kieltä. Kaikkeen sitä kiinnittääkin huomiota kirjoissa!

torstai 26. marraskuuta 2015

Mieletön ihastus

Toinen Sandra Brownin kirja esiin! 


Mielettömässä ihastuksessa huippukirurgi Rennie Newton joutuu sairaan ihastuksen kohteeksi oltuaan valamiehistössä Lozadan vapauttavassa oikeudenkäynnissä. Lozada iskee silmänsä Renniehen ja siitä alkaa pakkomielteinen ihastus ja vaino. Tapahtuu murha, josta epäillään Rennietä ja jota tulee selvittämään eräs etsivä, jolla on kaunoja Lozadaa kohtaan. Jännitys vain tiivistyy loppua kohti Lozadaa jahdatessa.

Kyllä, tässäkin Brownissa samat elementit: nykyhetki ja menneisyyden tapahtumat, rikos ja rakkaus. Minulle kelpaa oikein hyvin!

maanantai 23. marraskuuta 2015

Hämärän sylissä

Minulla on menossa Sandra Brown- kausi. Luvun alla jo neljäs Brownin kirja ja vielä yksi odottaa hyllyssä. Browniin tutustuin yli 10 vutota sitten, kun eräs sukulainen suositteli minulle hänen kirjojaan. Kiitos hänelle tästä!


Hämärän sylissä kertoo radiojuontaja Paris Gibsonista. Hän saa radio-ohjelmaansa uhkaavan puhelinsoiton eräältä kuuntelijaltaan. Siitä alkaa jahti, jossa yritetään estää soittajan tekemästä murhaa. Tietenkin jahdissa on mukana eräs rikospsykologi, joka liittyy Parisin menneisyyteen.

 Brownin kirjoissa käydään menneisyyden tapahtumissa ja nykyisyydessä jahdataan murhaajaa. Pidän siitä, että kirjassa on monta juonta. Kuten tässä ne tapahtumat, joihin liittyy rikospsykologi Malloy Parisin menneisyydessä, sekä nykyhetki ja sen tapahtumat.

Brownin kirjat ovat minulle takuuvarma viihdyttäjä. Rikoksia ja rakkauta. Kyllä kiitos!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Vapaudesta

Kerkko Koskinen Kollektiivi on yksi ehdoton lempparini kotimaisen musiikin saralla. Laura Palmerin soidessa radiossa tiuhaan, etsin YouTuben ihmeellisestä maailmasta kappaleen ja löysin lisää Kollektiivin kappaleita. Kuuntelin niitä ja kuuntelin uudelleen. Ihastuin, rakastuin ja niin Kollektiivista tuli pysyvä matkakumppanini.

Vapaudesta- kappale on Kollektiivin toiselta levyltä nimeltään 2. Vapaudesta kertoo vapauden kaipuusta. Siitä, kuinka ei aina tiedä, mitä se vapaus lopulta oikein on. Onko se tätä vai sittenkin sen vastakohta? Itselläni ainakin on välillä ristiriita vapauden suhteen ja nimenomaan sen suhteen, että mitä se minulle tarkoittaa tarkkaan ottaen.

Mielestäni Maija Vilkkumaa on hyvin vanginnut tämän ristiriidan kappaleen sanoitukseen. Sitähän se vapaus on: kaikkea ja ei kuitenkaan kaikkea. Kappaleen melodia myös kuvaa vapauden kaipuuta ja sen kuohahtelua mahtavasti.


Vapaudesta
Minä kaipaan ja himoan vapautta
vaikken tiedä mitä se on
sitä ettei ole ketään josta pitää huolta
vai sitä että nimenomaan on
oman onnensa seppä
vai osanen jotain joka huolehtii heikommistaan
ulkopuolella kaiken
vai nimetön sarake yhteistä listaa

Haen sitä fiilistä ruuasta, miehistä, aamuöistä ja tupakasta
Haen sitä tanssisalien hiestä, hurmiosta ja jumalasta

Minä kaipaan ja himoan vapautta
vaikken tiedä mitä se on
sitä että menee yöksi aina samaan paikkaan
vai että on juureton
Nykyään joka toinen on saarnamies
täynnä tympeää oppiaan
mun unissa sumuiset pelinhoitajat heittelee noppiaan

Haen sitä fiilistä ruuasta, miehistä, aamuöistä ja tupakasta
Haen sitä tanssisalien hiestä, hurmiosta ja jumalasta

Pimeä taksi vai aamuyön metro
Kiusaus vai kun sen voittaa
Lentää tammikuussa tropiikkiin
vai jäädä kotiin ja soittaa
Lämmin peitto vai dieselin tuoksu
Viski vai kamomilla
Olla teflonin päällystämä vai aina mustelmilla

Haen sitä fiilistä ruuasta, miehistä, aamuöistä ja tupakasta
Haen sitä tanssisalien hiestä, hurmiosta ja jumalasta
Haen sitä fiilistä ruuasta, miehistä, aamuöistä ja tupakasta
Haen sitä tanssisalien hiestä, hurmiosta ja jumalasta

-Sävel Kerkko Koskinen 
Sanat Maija Vilkkumaa-

perjantai 13. marraskuuta 2015

Salametsästäjä

Tess Gerritsen ei petä minua! Löysin kirjastosta uusimman Gerritsenin dekkarin ja saatoin hypähtää pienesti ilosta. Olen lukenut kaikki Gerritsenit vuosien varrella ja aina olen niistä pitänyt.


Salametsästäjässä on tuttu parivaljakko, Rizzoli ja Isles, tutkimassa murhia. Tarina alkaa Afrikan savanneilta ja päättyy Bostonissa. Kertomus vuorottelee savannin tapahtumien ja Bostonin rikostutkimusten välillä. Jännitystä on sopivasti minulle. Tapahtumat etenevät sopivalla tahdilla. Mikä parasta: Salametsästäjän eli murhaajan henkilöllisyys tuli ainakin minulle lopussa yllätyksenä.

Gerritsen taitaa olla ensimmäinen kirjailija, jonka dekkareita luin. En voi muuta, kuin suositella! Pidän siitä, että kirjoissa on ne tietyt hahmot samoja. Vaikka tokihan Gerritsenillä on kirjoja, joissa Rizzoli ja Isles eivät ole mukana ja pidän niistäkin paljon.

Rizzoli&Islesistä on tehty myös tv-sarja, joka pyörii maikkarilla. Tästä sarjasta en pidä hirveästi. Hahmot ja tarina ovat liian kaukana kirjojen maailmasta mielestäni. Jos sarjaa katsoo ilman kirjojen lukemista, se on paljon parempi. Myönnettäköön, että silti tulee katsottua sarjaa ja onhan se viihdyttävä muuten. Katsoissa koitan unohtaa kirjojen henkilöt ja maailman, jolloin katsomisnautinto on  paljon parempi.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Täydellinen avioliitto

Toinen Hilary Boydin kirja, Täydellinen avioliitto, tuli luettua parissa päivässä. Boydin tarinankerronta iskee minuun täysillä!


Kirjan päähenkilön, kuusikymppisen Joannan, mies jättää hänet rakastuttuaan mieheen. Kirja kuvaa Jon toipumista tästä yllättävästä iskusta kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Kirjan lopussa he lopulta palaavat jälleen yhteen monien mutkien jälkeen.

Kirja on viihdyttävä ja mukava lukukokemus. Pidin kaikesta tässä kirjassa, paitsi loppuratkaisusta. Tätä kirjaa voin suositella kaikille. Mukavaa aivot narikkaan- luettavaa maustettuna pienesti synkemmilläkin virroilla.

torstai 5. marraskuuta 2015

Torstaisin puistossa

Tätini on kirjastotäti. Häneltä aina joskus kysyn tai saan vinkkejä hyvistä kirjoista tai kirjailijoista. Hilary Boyd on yksi tämän syksyn kirjailijavinkeistä. Minähän googletin ja löysin. Sitten syöksyin OUTI-verkkokirjastoon ja varasin kirjat. Toinen Boydin suomennetuista kirjoista on Torstaisin puistossa.


Kirja kertoo 60-vuotiaan Jeanien kariutuvasta avioliitosta ja uudesta rakkaudesta. Heti ensimmäiseltä sivultaan tarina vei minut mukanaan. Tykkään lukea juuri tällaisia kirjoja! Syvällisemmätkin asiat kerrotaan ja pohditaan sopivan kevyellä otteella, eikä niihin jäädä jumittamaan. Tarina etenee letkeästi ja mielenkiinto pysyy yllä koko ajan.

Kirjassa ärsytti Jeanien alistuminen aviomiehensä tallattavaksi. Onneksi tarinan edetessä hän alkoi pyristelemään tossun alta pois ja pääsikin sieltä. Hän uskalsi viimein ilmaista kunnolla mielipiteensä ja pitää niistä kiinni.

Minua ilahdutti suuresti se, että "vanhuus" ei ole este elämänmuutokselle. Vain oma asenne on este! Ei ikä. Eli voin itsekin kuusikymppisenä tehdä mitä vain, jos niikseen tulee. Niin, ja kirjan sanoma on mielestäni, ettei rakkaus ikää katso.

Tätä kirjaa voin ehdottomasti suositella! Kirjan luin melkein kerta-ahmaisulla. Kun se loppui, noukin käsiini Boydin toisen kirjan ja luen sitä parhaillaan. Taitaa sekin mennä parilla ahmaisulla, koska sitä ei malttaisi käsistään laskea. 

lauantai 31. lokakuuta 2015

Aikamatkustajan vaimo

Luin vasta Audrey Niffeneggerin kirjan Aikamatkustajan vaimo. Takakannen tekstin perusteella kirja vaikutti mielenkiintoiselta, joten lainasin sen. Kirja kertoo Claren ja Henryn rakkaustarinan. Henryllä on AHS eli aikahäiriösyndrooma, jonka takia hän tekee aikamatkoja tahtomattaan, myös omissa häissään.

Clare ja Henry tutustuvat Claren ollessa 6-vuotias. Kirjan tarina etenee kronologisesti Claren iän mukaan. Henry piipahtelee Claren elämässä milloin minkäkin ikäisenä siihen asti, että he tapaavat nykyhetkessä. Sen jälkeen hän katoilee heidän yhteisestä elämästään. Välillä tarina puudutti, mutta silti kirjaa ei voinut jättää kesken. Loppupuolella kirjaa Clare ja Henry saavat lapsen, jolla myös on AHS. Tämän käänteen takia kirja tuntui jäävän kesken. Olisin halunnut jatkaa tarinan lukemista edelleen! Haluaisin tietää, millaista heidän tyttärensä Alban elämä on aikamatkaajana, koska AHS ei vaikuttanut olevan ihmisille sen kummempi juttu kuin meille on esim. ADHD.


Aluksi kirjassa häiritsi hieman Claren nimi ja aikamatkustus- teema. Yhdistän ne Diana Gabaldonin Matkantekijä- sarjaan, jonka päähenkilö Claire matkustaa ajassa. Lopuksi taas jäi harmittaan kirjan kesken jääminen. Voin kuitenkin suositella kirjan lukemista.

torstai 29. lokakuuta 2015

Elämän nälkä

Pave Maijasen Elämän nälkä on varmasti melkein kaikille tuttu kappale. Itse törmäsin tähän biisiin muutama vuosi sitten. Sen hetkiseen elämän tilanteeseeni tämän kappaleen sanat toivat suurta lohtua ja antoivat voimaa jatkaa sinnittelyä kohti parempaa aikaa.

Tätä kappaletta kuunnellessani tajusin silloin, että sisälläni asuu suuri elämän nälkä. Elämän nälän voimin kykenen mihin vain. Elämän nälän voimin selviän kaikesta. Tuo suuri nälkä on minua eteenpäin potkiva voima.

Olen kokenut saman herätyksen, mistä laulussa kerrotaan. Eräänä päivänä jokin päässäni ollut umpisolmu aukeni. Ymmärsin syvällisesti, että olen itse vastuussa omasta elämästäni ja onnellisuudestani. Menneille en voi ihan mitään. Tulevaisuudesta voin tehdä paremman. Kaikki on minusta itsestäni kiinni.




Tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
vetää peitto yli pään
ja hautautua alle kivisen kuoren

Aamuyössä sydän yksin lyö
eikä pääse läpi surujen vuoren
pelko pimeyttä pitkin liikkuu
tuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan

Ja silloin kuin henkäys aamutuulen
 jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä
ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä
käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee

Elämän nälkä
Eteenpäin rohkaisee 

Verhot sivuun liukuu ja katson
kuinka valo pois työntää varjon
joka sieluni yöhön kietoi
vaikka irti siitä päästä tahdoin

Kun olin maahan lyöty eikä kukaan
voinut yli syvän virran mua kantaa
elämä välissä taivaan ja maan
elämä syksyyni valonsa tuo

Ja silloin kuin henkäys aamutuulen
sen täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä
ei voimiaan säästä
minut pystyyn tempaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä
käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee

Elämän nälkä
Eteenpäin rohkaisee

-Sävel ja sanat: Pave Maijanen-

tiistai 27. lokakuuta 2015

Rannalla

Yksi runo on kulkenut kauan mukanani: Saima Harmajan Rannalla. Luin sen ensimmäisen kerran ala-asteikäisenä, olisinkohan ollut 11-vuotias. Runo iski tähän tyttölapseen täysillä ensimmäisen ihastumisen pyörteissä. Minulle runo kuvaa täydellisesti sitä läheisyyden ja rakkauden kaipuuta, jota koin ja kärsin siihen asti, että löysin avopuolisoni. Monet kerrat luin tätä runoa ääneen pääni sisällä. Opin nimittäin tämän runon ulkoa heti, se suorastaan kaivertui mieleeni. Tämä runo on ollut kumppanini monet monituiset kerrat toiveiden ja haaveiden, tuskan ja kaipuun keskellä.

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -

Saima Harmaja

maanantai 26. lokakuuta 2015

Alku

Olen jo pitkään pyöritellyt päässäni uuden blogin perustamista. Sellaisen blogin, johon kirjoittaisin lukemistani kirjoista, runoista, laulujen sanoista, mietelauseista, jopa mielestäni hyvistä lehtijutuista ja blogikirjoituksista. Nyt viimein sen tein!

Kirjoittaminen ja lukeminen ovat minulle tärkeitä asioita. Ne ovat kulkeneet matkassani siitä asti, kun opin 5-vuotiaana lukemaan ja vähän myöhemmin kirjoittamaan. Kirjoittamalla puran päässäni viliseviä ajatuksia ja tunteita. Lukemalla matkaan muihin maailmoihin nykyhetkestä.

Kirjaimia: Miten kauniita asioista niistä syntyykään!


Terveisin meren rannalle haikaileva Katarooma