torstai 29. joulukuuta 2016

Villa Sibyllan kirous

Joku on vähän koukuttunut Vera Valan Arianna de Bellis- dekkareihin. Luin Villa Sibyllan kirouksen ja aloitinki jo viime yönä seuraavan, ku uni ei tullut taaskaan.


Arianna saa toimeksiannon Katia Levriniltä, joka saa uhkauskirjeitä. Katia haluaa selvittää lähettäjän. Asiaa tutkiessaan Arianna törmää mithra-kulttiin ja Legio Sacrorumiin sekä Roomaan syntyneeseen uuteen mafiaan. Ariannan oma menneisyys myös sekoittuu tutkintaan ja hän saa selville lisää asioita unohtamiltaan vuosilta.

Kirja oli hyvin mukanaan vievä ja oikein ahmin tekstiä eteenpäin. Ja heh, tosiaan aloitin jo seuraavan osan lukemisen yöllä. Unettomuus tahtoo vaivata ja mikäs sen parempaa tekemistä silloin kuin lukea hyvää kirjaa hermojen menettämisen ja itkukohtausten sijaan.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Kivenhakkaaja

Camilla Läckbergiä pitkästä aikaan! Luin Kivenhakkaajan hotkimalla.


Kuten aina Läckbergin kirjoissa, tässäkin polveilivat nykyhetken tarina ja menneen ajan tarina. Nykyhetkessä Patrik Hedström selvittää 7-vuotiaan tytön murhaa. Samaan aikaan kotona Erica Falck yrittää selvitä synnytyksen jälkeisen masennuksen kourissa hänen ja Patrikin saatua ensimmäisen lapsensa. Menneessä ajassa taas kertoo tarinaansa Agnes, joka on järkyttävän itsekäs ja jonka tarina juontaa mutkien kautta nykyhetkeen. Lisäksi on muitakin kertojan ääniä, jotka täydentävät tarinaa omilla tavoillaan.

Tää kirja oli todella mukaansa tempaava ja luin sen melkein päivässä. Fanitan Camilla Läckbergiä todella!

Ps: Tää kirja loppu niin kutkuttavaan kohtaan, että haluan mahdollisimman äkkiä jatko-osan luettavakseni...

perjantai 23. joulukuuta 2016

Post Mortem

Luin ensimmäisen Patricia Cornwellin kirjan, Post Mortemin. Tämä on Kay Scarpettan tutkimuksia- sarjan ensimmäinen osa. Hotkaisin tämän parissa päivässä!


Richmondia kiusaa sarjamurhaaja, Kuristaja. Kay Scarpetta, joka on poliisiylilääkäri, tutkii murhia ja hänellä, Marinolla ja muilla poliiseilla on kovat paineet löytää Kuristaja ennen kuin murhia tapahtuu vielä enemmän. Lisäksi Kaylla on paineita myös kotona, koska sisarentytär on vierailulla ja perhekuviot ovat välillä haastavia. Bonusta kirjassa on se, että murhaajaa ei tiedä ennen kuin lopussa, sekä se, ettei kaikki ole miltä näyttää, niin hyvässä kuin pahassakin.

Tiesin jo ennen kirjan puolta väliä, että haluan ehdottomasti lukea lisää Cornwellin kirjoja. Kirjan loputtua varasinki jo kirjastosta seuraavan osan tästä sarjasta.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Kosto ikuisessa kaupungissa

Menipä tämän kirjan lukemiseen kuukausi, kun tuli elämä astetta rankemmalla kädellä väliin. 


Arianna de Bellis- dekkarisarjan toinen osa Vera Valalta oli yhtä mainio kuin edeltäjänsäkin. Arianna saa parlamentaarikolta työtehtäväksi seurata hänen siskoaan. Sisko, Laura, kuolee murhattuna. Annan, parlamentaarikon, kielloista huolimatta Arianna jatkaa Lauran elämän penkomista ja sieltä alkaakin löytyä kaikenlaista niin anarkisti- kuin aktivistipiireistä, sekä yliopistosta, jossa Laura työskenteli.

Myös Ariannan oma menneisyys saa lisää valotusta niiltä kolmelta vuodelta, jotka hän on unohtanut melkein kokonaan. Tämä kiinnostaa itseäni kovasti, koska sairastan traumperäistä stressihäiriötä ja minulla on ollut dissosiatiivinen muistinmenetys, kuten Ariannallaki näyttäisi olevan.

Vera Vala kirjoittaa tyylillä, josta pidän kovasti. Onneksi kirjahyllyssä odottaa jo tämän sarjan kolmas osa lukemistaan.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kaunokaiset

Uusi Karin Slaughterin kirja pitkän odotuksen jälkeen saapui käsiini. Eikä pettänyt odotuksia! Melkein yhdeltä istumalta luin Kaunokaiset- kirjan.



Kaunokaiset on jännittävä, vähän pelottavakin, kirja siitä, että ulkokuori voi pettää pahasti. Kirja siitä, että ihmistä ei välttämättä tunne juuri lainkaan, vaikka olisi ollut 20v naimisissa toisen kanssa. 

Claire on rikas nainen, joka on juuri päässyt eroon jalkapannasta. Miehensä kanssa he juhlistavat sitä ja päätyvät sivukujalle seksin perässä, kun yhtäkkiä jostain ilmestyy ryöstäjä. Kahakassa Clairen mies, Paul, kuolee. Paulin yhtiökumppani Adam pyytää Clairelta kopiot Paulin viimeisimmistä töistä. Niitä tietokoneelta etsiessään Claire löytää miehensä koneelta kauhistuttavia videoita, jotka poliisin mukaan ovat vain murhapornoa. Claire ei usko sitä ja alkaa tutkia asiaa. Pian hän huomaa, ettei tunne miestään ollenkaan.

Sivujuonteena kulkee tarinassa mukana Clairen isän kirjeet kadonneelle tyttärelleen Julialle. Toisena juonteena on Clairen toisen siskon, Lydian, tarinaa. Heidän perheensä hajosi Julian kadottua. Mutta miten Paul liittyy tähän kaikkeen? Entä paikallinen poliisi? Tai tunnettu senaattori?

Kirja oli taattua Karin Slaughterin laatua. Ai että! Mun pitää varmaan rueta lukemaan uudelleen koko Slaughterin tuotanto.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Noin satatuhatta solmua

Noin satatuhatta solmua on Kukka-Maria Kiurun sarjakuva-albumi alopeciasta ja elämisestä tyttönä ja naisena sen kanssa.


Itselleni sarjakuvan aihe oli tuntematon. En tiedä ketään alopeciaa sairastavaa, vaikka kuullut olen siitä. Siksikin oli mielenkiintoista lukea sarjakuva aiheesta. Pidin sarjakuvan ilmeestä ja piirroksista. Ne toivat hyvin esiin asiaa. Tarina itsessään oli koskettava ja pystyin samaistumaan päähenkilön erilaisuuden tunteisiin ja kamppailuun sen kanssa. Hieno kasvutarina! Itsensä hyväksyminen ei ole välttämättä helppoa, syystä taikka toisesta.

Sarjakuvan nettiversion voi lukea tämän linkin kautta. Itse haluaisin lukea lisää Kiurun sarjakuvia. Tykästyin sen verran paljon tähän.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Musta polku

Åsa Larssonin Musta polku oli todella hyvä kirja. Larssonia fanitan!


Kiirunan ulkopuolella on tapahtunut murha. Anna-Maria Mella ja Sven-Erik Stålnacke saavat sen tutkittavakseen. Rebeka Martinsson on saanut töitä ylimääräisenä syyttäjänä ja näin sekaantuu tapauksen tutkintaan. Murhan jäljet johtavat kaivosyhtiöön ja kauemmas maailmalle, aina Afrikan mantereelle asti.

Pidän niin paljon Larssonin kirjoista. Tässäkin kirjassa on monta kertojaa. Rebeckan tarina etenee, Anna-Marian tarina, Sven-Erikin tarina, murhatun naisen tarina, muiden henkilöhahmojen tarinat. Kokonaisuus on yksinkertaisesti mukaansa tempaava ja eteenpäin vievä. 

Tämänkin kirjan loppuminen harmitti. Odotan kovasti saavani seuraavan osan luettavakseni.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Rei Shimura ja morsiuskimono

Nyt vähän erilainen Sujata Masseyn Rei Shimura- kirja. Tapahtumapaikka on nimittäin Washington tällä kertaa Tokion sijaan!


Rei saa työtarjouksen: viedä arvokkaita kimonoja Washingtoniin museoon. Rei tarttuu siihen ja matkustaa sinne kimonoiden kanssa. Washingtonissa tietysti tapahtuu kummia, eli murha, ja muutakin jännää. Rei yrittää selvittää kadonneen kimonon, kadonneen japanilaisen turistin ja kadonneen passinsa kohtaloa. Mukaan sotkeutuu entinen poikaystävä Hugh Glendinning, Rein omat vanhemmat ja vieläpä, hups, nykyinen poikaystäväkin. Soppahan on näin valmis!

Tää kirja oli kyllä hyvä! Pidin tästä sopasta oikein paljon! Viihdyttävää ja silti ei mikään läpihuutojuttu. Onnellinen loppu kruunaa kaiken.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Shakespearen salaisuus

Tämä kirja herätti kirjaston hyllyssä kiinnostuksen pelkästään päätynsä ansiosta. Mietin, että mikähän kirja tämä on ja nappasin tutkittavakseni. Ja niin hän lähti meille kyläilylle. Kirja siis. Jennifer Lee Carrellin Shakespearen salaisuus teki vaikutuksen jo kirjastossa.


Shakespearen salaisuus on hyvin mielenkiintoinen dekkari. Kirjan päähenkilö on Kate Stanley, kirjallisuustutkija (Shakespearen tutkija) ja ohjaaja. Tapahtumat saavat alkunsa Lontoossa, jonne Katen mentori, joka on Shakespeare-professori, tulee häntä tapaamaan. Mentori, Roz, kuolee, teatteri syttyy palamaan ja Katen henkikin vaarassa. Siinä lähtökohdat. 

Kate ehti saada Rozilta paketin ja siitä hän saa vihjeen, jonka avulla pääsee salaisuuden jäljille. Tästä alkaakin jännittävä seikkailu, joka johdattaa eri puolille maailmaa Shakespearen jäljissä, samalla sarjamurhaajaa paeten. 

Pidin siitä, että sain tietoa Shakespearesta, joka on minulle melkoisen tuntematon tapaus. Pidin siitä, kuinka tämän kuuluisan näytelmäkirjailijan elämän tapahtumia ja niitä näytelmiä käytettiin vihjeinä kirjan tapahtumissa arvoituksen ratkaisemisessa. Pidin koko kirjasta hirmuisesti. Pidin niin paljon, että oli ihan pettynyt olo, kun kirja loppui.

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Mieli ja maisema: kirjailijoiden työhuoneita

Anne Helttunen, Annamari Sauri ja Jari Suominen ovat koonneet kirjan Mieli ja maisema, joka esittelee suomalaisten kirjailijoiden työhuoneita/työtiloja sanoin ja kuvin.


Tämä kirja oli tosi mielenkiintoinen! Oli mukavaa kurkistaa kirjailijoiden työhuoneisiin ja työskentelytapoihin. Heh, ja huomata, että kirjailijat ja runoilijat ovat kyllä aika persoonia.

Kaikista kirjan kirjailijoista en ollut koskaan kuullutkaan, mutta se ei vähentänyt mielenkiintoa millään lailla. Salakavalasti kirja myös muistutti ajatuksestani lapsena, että kirjoittaisin kirjan. Eihän sitä koskaan tiedä!

maanantai 17. lokakuuta 2016

Suffragettien city

Suffragettien city on ruotsalaisten sarjakuvataiteilijoiden yhteisteos. Aihe on naiset ja heidän asemansa. 


Heh, tämäkin herätti ajatuksia. Välillä nauratti ja välillä ärsytti. Pidin kovasti piirrosjäljen vaihtelusta, johtuen luonnollisesti eri piirtäjistä. Sarjakuvissa on humoristinen ote vakavistakin aiheista huolimatta. 

Pidin tästäkin kovasti! Ajatuksia herätti ja silti ei osaa sanoa oikein mitään. Lue ja koe itse tämä!

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kielletty hedelmä

Huh! Tämä sarjakuvateos oli todella ajatuksia herättävä! Olen aika sanaton silti. 

Liv Strömquistin Kielletty hedelmä on sarjakuva, jonka haluan omaan kirjahyllyyni.


Suurelta osin sarjakuvat ovat mustavalkoisia. Välillä tehostevärinä käytetty punaista. Tekstiä on aika paljon. Sarjakuvat tuovat esille kuukautiset ja seksuaalisuuden, naisen aseman kautta aikojen. Välillä nauratti, välillä ärsytti lukiessa,välillä ahdistikin. 

Tämä pitää itse lukea ja kokea.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Khanyn salaisuus

Uusin Roger Leloupin Yoko Tsuno- sarjakuva!


Khany, vinealainen Yokon ystävä, tulee hakemaan Yokoa Maasta avukseen salaperäiseen tehtävään. Tehtävän tiimoilta he lähtevät Marsiin. Matkan aikana paljastuu mielenkiintoisia asioita ja tietenkin pelastuminen on täpärällä.

Tykkään näistä sarjakuvista paljon. Piirrosjälki, väritys, tarinat. Munlaisia.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Kaksi Aino Sutisen sarjakuvaa

Samassa postauksessa kaksi Aino Sutisen sarjakuvaa. Molemmat lyhkäisiä matkatarinoita.


 Taksi Kurdistaniin on Sutisen esikoisteos. Mustavalkoinen sarjakuva kertoo reppureissusta Lähi-Itään. Mielenkiintoinen oli ja äkkiä luettu.


Vaimoksi vuorille on Sutisen toinen sarjakuva. Sekin reppureissusta, tällä kertaa Etelä- Kaukasiaan. Tässä on erilainen piirrostyyli ja mukana valokuvia. Mustavalkoinen tämäkin. Pidin ensimmäisestä sarjakuvasta enemmän.

Molemmissa pidin siitä, että näki pilkahduksia ihmisten elämästä noilla seuduilla, joihin reppureissut tehty.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Kuolema sypressin varjossa

Ensimmäinen Vera Valan kirja, jonka olen lukenut! Kuolema sypressin varjossa oli hyvä.


Arianna de Bellis on etsivätoimiston osakas, joka saa tutkittavakseen Rooman liepeillä olevassa pikkukaupunki Tolfassa tapahtunen murhan. Amerikkalainen Lily on saanut Tolfan miehet sekaisin ja paljon vihamiehiä. Murhaa tutkiessaan Arianna joutuu itsekin murhayritysten kohteeksi.

Kertonee kirjasta paljon, että kävin jo kirjastosta hakemassa jatko-osat tähän kirjasarjaan? Kirjassa oli sopivasti mukana Ariannan yksityiselämää ja sen saloja murhatutkimusten lomassa. Kiinnostava juttu oli se, että Arianna ei muistanut mitään kolmen vuoden jaksosta elämässään. Mielenkiinnolla odotan lisää asiasta seuraavissa kirjoissa.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Valehtelija

Uusin Nora Robertsin kirja, Valehtelija, vei mut mennessään! 


Valehtelija kertoo Shelby Foxworthista, joka miehensä kuoltua veneonnettomuudessa saa karsean yllätyksen. Aviomies on valehdellut hänelle koko heidän avioliittonsa ajan ja kuoltuaan jättää Shelbyn harteille miljoonien velat. Shelby muuttaa tyttärensä kanssa takaisin kotiseudulleen. Mutta ongelmat seuraavat perässä.

Tää kirja oli viihdyttävä, kliseinen, kirjan konnan tiesi jo aika alussa. Kirja oli silti sellainen, että mielenkiinto pysyi yllä loppuun asti. Hih ja loppu onnellinen, mikä parasta.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Sudentaival

Åsa Larssonin Sudentaival on hänen toinen kirjansa. Odotin kirjaa hetkosen, että sain sen käsiini.


Sudentaival jatkaa Rebecka Martinssonin tarinaa. On kulunut 2 vuotta edellisen kirjan tapahtumista. Rebecka matkustaa nyt ensimmäistä kertaa Kiirunaan sen jälkeen. Kotiseudulla on tapahtunut papin murha. Vihattu ja rakastettu pappi, Mildred Nilsson, on päässyt hengestään rumalla tavalla. Rebecka yrittää tehdä edes pienesti töitä ja sen kautta sekoittuu murhatutkintaan. Rebecka ei ole toipunu vielä juurikaan edellisen kirjan tapahtumista, mikä ei mielestäni ole mikään ihme. Ihme olisi, jos Rebecka olisi toipunut jouduttuaan tappamaan ihmisiä.

Kirjassa polveilee eri kertojien äänet ja tarina etenee heidän mukanaan. Ai että pidän tästä tyylistä! Larssonilta varsinki tämä tapa kertoa tarinaa onnistuu. Eri kertojat antavat väriä ja eri näkökulmia tapahtumiin.

Tässä kirjassa sudentaival on kirjaimellisesti suden taival. Yksi kertojan ääni on Keltajalka, susi, joka erotetaan laumastaan ja joka taivaltaa kaukaa pohjois-Ruotsiin. Suden tarina linkittyy kirjan tarinaan kuolleen naispapin kautta.

Larsson on saanut minut koukkuun kirjoihinsa. Heti kun tämä kirja loppui, kirosin, ettei minulla ole jo seuraavaa Larssonin kirjaa luettavaksi. Siksipä pitää taas tehdä retki kirjastoon!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Saarnaaja

Nuhastellessani kolmatta viikkoa, tartuin innoissaan Camilla Läckbergin seuraavaan dekkariin, Saarnaajaan. Tämän luinkin kahdessa päivässä.


Saarnaaja on Fjällbacka- sarjan toinen osa ja kuten nimestä voi päätellä, aihe liittyy uskonnollisuuteen. Tarina lähtee liikkeelle siitä, että 6-vuotias poika löytää naisen ruumiin. Ruumiin alta löytyy vielä lisäksi kahden naisen luut. Patrik Hedström alkaa tutkia työkavereineen tapausta. Tapaus tuntuu joka käänteessä kietoutuvan jotenkin Hultin perheeseen, jonka pää on kuuluisa saarnaaja.

Tässä kirjassa Erica Falck on enemmän sivuroolissa ja miehensä Patrik on pääroolissa. Pidän siitä, että kirjassa sivujuonteena on Patrikin ja Erican yhteiselämä ja kohta syntyvä lapsi ja siihen lisäksi vielä Erican siskon, Annan, elämän käänteet.

Kirja on mukanaan vievä. Hih, ja se, etten arvannut murhaajaa, antoi vielä lisäpisteitä tälle kirjalle! 

Ja nyt minä lähden kipin kapin kirjastoon hakemaan jatko-osia tälle kirjasarjalle.

torstai 15. syyskuuta 2016

Stockmann Yard: Myymäläetsivän muistelmat

Antto Terraksen muistelmat myymäläetsivän hommista Stockmannilla oli hauskaa luettavaa. Mieheni luki tämän ennen minua ja voi niitä naurun pyrskähdyksiä, mitä jouduin kuuntelemaan.


Terras kirjoittaa hauskasti kommelluksista myymäläetsivän hommissa. Välillä ei voinut kuin nauraa ääneen. Pakko silti sanoa, että pitemmän päälle Terraksen tyyli kävi tylsäksi. Liika hauskuus vie hauskuuden. Silti lukemisen arvoinen kirja! 

Mielenkiintoista kirjassa oli se, että mitä kaikkea ihmiset varastaa ja miksi ihmeessä he sitä tekee. Ja ennen kaikkea se, että konstit on monet! Eikä pidä unohtaa kirjaan sisältyvää Myymälävarkaan käsikirjaa...

Pakko muuten lisätä, että vaikka kuinka vaivasin päätäni, niin en keksinyt Stockmannin sijaintia Helsingissä. En ole Helsingin puljussa käynyt koskaan. Googlen kuva- ja karttahaku auttoi hahmottamaan liikkeen sijainnin ja tajusin, etten ole niillä kulmilla liikkunut Helsingissä käydessä. Jännää. Onko mun sivistyksessä musta aukko tässä kohden?

maanantai 12. syyskuuta 2016

Pupujen uusi itsemurhakirja

Vähintäänkin hämmentävä sarjakuva tämä Andy Rileyn pupunen! 


Koko kirja on täynnä pupujen keinoja tehdä itsemurha. Välillä ei voinut kuin pyöritellä päätä keinoille. Joillekin itsemurhille ei voinut kuin nauraa, koska olivat niin kekseliäitä. Päällimmäisenä jäi kirjasta hämmennys. Ei ehkä ihan uponnut minun huumorintajuun tämä vaikka huvittava kirja sinällään onkin.

torstai 8. syyskuuta 2016

Korppityttö

Voi Korppityttö! Muistan lukeneeni tämän Torill Thorstad Haugerin kirjan lapsena. Ja nyt halusin lukea uudelleen.


Korppityttö on orpo, joka kasvaa jaarlin tilalla hänen orjiensa huomassa. Kumba on opettanut Korpille kasvien käyttöä parantamiseen ja muita taitoja. Korpilla on myös vino kroppa ja jalassa vikaa, joten hänen kulkemisensa ei ole helppoa. Jaarlin lähtiessä viikinkireissulleen, Korppi joutuu pakenemaan vuorille jaarlin rouvan vihaa. Korpin elämä on aikamoista selviytymistä lapsena. Hän yrittää säilyä hengissä vuorilla ja hän yrittää myös saada selville, että ketkä ovat hänen vanhempansa.

Onneksi tarinalla on onnellinen loppu! Pidän tästä kirjasta hyvin paljon, vaikka se välillä onkin surullinen ja ehkä vähän jännittäväkin. Onnellinen loppu pelastaa paljon. Tämä kirja on sellainen, että omasta kirjahyllystäni löytyisi tälle paikka.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Rei Shimura ja tappava manga

Tämän Rei Shimuran aihe oli aika mielenkiintoinen. Mistä Sujata Massey keksiikin niin erilaisia teemoja kirjoihinsa?


Rei on saanut töitä lehdestä, Gaijin Timestä. Lehdessä on muutosten aika ja Rei saa tehtäväkseen kirjoittaa jutun mangasta. Ja tietysti juttua tehdessä tapahtuu murha! Rei sukeltaa mangan maailmaan saadakseen aineistoa lehtijuttuunsa sekä selvittääkseen murhan. Aikamoiseen seikkailuun hän joutuukin sarjakuvien, niiden fanien, yakuzan sekä poikaystävänsä Takeon kanssa.

Itse en ole manga- sarjakuvia juurikaan lukenut. Muutamia vain. Silläkin tämän kirjan aihe oli mielenkiintoinen. Jotain kiehtovaa sarjakuvissa aina on.

torstai 1. syyskuuta 2016

Kun suljen silmäni

S.J. Watsonin Kun suljen silmäni oli aika pysäyttävä kirja ja tuli minua lähelle.


Christine herää joka aamu kaiken unohtaneena. Hänen miehensä joutuu esittelemään itsensä ja kertomaan asiat joka aamu uudelleen. Salaa tapaamansa tohtori Nashin kehotuksesta Christine alkaa kirjoittaa päiväkirjaa. Tohtori soittaa hänelle joka päivä ja muistuttaa päiväkirjasta. Näin Christine alkaa pääsemään selville omasta kohtalostaan, lukemalla joka päivä päiväkirjamerkintänsä ja kirjoittamalla niitä lisää.

Christinellä on amnesia, tosin harvinainen sellainen, koska hän unohtaa ihan kaiken yön yli nukkuessaan. Yleisimmät syyt amnesialle ovat aivovamma tai trauma. Itselläni on ollut trauman aiheuttama amnesia. 

Kirjan tarina oli hyvin mielenkiintoinen ja koskettavakin. Loppu tuli kyllä melkoisena yllätyksenä itselle ja loppu vähän ärsytti ja ahdistikin. Onneksi se oli kuitenkin onnellinen! Hyvä kirja loppuratkaisua lukuunottamatta.

tiistai 30. elokuuta 2016

Rei Shimura ja ikebana-mestari

Oon tykästynyt kovasti Sujata Masseyn Rei Shimuroihin. Tämä osa sarjasta oli hieman erilainen aiempiin verrattuna. Tässä kirjassa valottuu hieman enempi Rein suku.


Rei osallistuu ikebana-kurssille Norie-tätinsä tahdosta. Tietenkin tapahtuu murha. Rein oma henki on vaarassa, samoten hänen tätinsä. Reistä kun on kyse, asioihin liittyy antiikkia, puoleensavetävä mies ja paljon arvoituksia. 

Tähän voisi laittaa liudan sydämiä. Viihdyttävä kirja kaiken kaikkiaan. Suosittelen Rei Shimuroita kyllä jokaiselle! Eniten pidän näissä kirjoissa siitä, että tahti on rauhallinen, murhilla ei mässäillä ja kirjojen maailmassa voi ikään kuin levätä. Onneksi on jo seuraava Rei kirjahyllyssä odottamassa.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Tähän kirjaan tartuin kirjastossa ja huomasin lukevani sitä seisten kirjaston kirjahyllyn edessä.


Ransom Riggsin esikoisromaani on jännä, erikoinen ja mukaansa tempaava. Toisaalta myös loppua kohden vähän läsähtänyt ja kliseinen. Ja silti, kun huomasi lopun jäävän auki, ärsytti, ettei ole jatko-osaa, ainakaan heti perään luettavaksi. (Pikainen googletus kertoi jatko-osia olevan kaksi. Ääks, joudun kohta siirtymään englannin kielellä lukemiseen kokonaan tällä menoa.)

Jacob on nuori miehen alku, joka on lapsena saanut kuunnella isoisänsä hurjia tarinoita lapsuudestaan. Jacob joutuu todistamaan isoisänsä raa'an kuoleman. Siitä seuraa ongelmia. Monen mutkan kautta hän päätyy matkustamaan isänsä kanssa saarelle, jossa isoisä oli orpokodissa. Saarella Jacob törmää outoihin lapsiin ja heitä seuratessaan siirtyy eri aikaan samalla saarella. Niin hän saa selville totuuden isoisästään ja itsestään. 

Tarina on erikoinen ja mielenkiintoinen. Ei sellainen perinteinen fantasiapläjäys. Ja nyt kun tiedän, että kirjaan on jatkoa kaksi osaa, tahdon lukea ne.

perjantai 26. elokuuta 2016

Maresi

Maresi on Maria Turtschaninoffin Punaisen luostarin kronikoita- trilogian ensimmäinen osa. Seuraava osa Naondel ilmestyy ensikuussa.


Olen pitänyt hurjasti aiemmin lukemistani Turtschaninoffin kirjoista. Tämä kirja ei ihan samalla tavalla sytyttänyt, vaan jäi jotenkin vajaaksi. Silti haluan lukea jatko-osat tähän tarinaan.

Maresi on tyttö, joka on tullut Punaiseen luostariin neljä vuotta aiemmin. Punainen luostari on saarella, jossa saa olla vain naisia. Eräänä päivänä saarelle ilmestyy nuori tyttö, Jai. Jain tarina paljastuu pikkuhiljaa Maresille ja luostarin naisille. Eikä aikaakaan, kun Jain pelot käyvät toteen ja kaikki saarella asuvat saavat tuta Jain isän kostonhimon. 

Maresi on tarina itsensä löytämisestä ja myös omien pelkojen voittamisesta. Tarina rohkeudesta kohdata asioita, jotka pelottavat ja joita ei haluaisi kohdata. Silti tämä tarina jäi minun kohdallani vähän vaisuksi. Höh.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Raatelijat 1-4

Raatelijat on neliosainen sarjakuvasarja, jonka ovat luoneet Dufaux ja Marini. Tarinassa yhdistyy poliisikertomus ja vampyyritarinat mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi.


Ensimmäisessä osassa poliisi Vicky Lenore työparinsa Spiaggin kanssa selvittää murhasarjaa, johon liittyy kummallisia piirteitä, kuten verettömät ruumiit ja outo viesti ruumiin yllä. Mukana luonnollisesti erinäisiä vampyyreitä, kuten sisarukset Camilla ja Dragon, jotka ovat kansikuvissa.


Toisessa osassa Vicky jatkaa tutkimuksiaan ja sotkeutuu syvemmälle vampyyrien maailmaan. Mukaan kuviohin astuu myös Aznar Akeban, vampyyrien pelastaja. Tässä osassa kerrotaan vampyyrien jaosta kahteen puoleen.


Kolmannessa osassa ihmisiä ei ole enää paljoa. Vicky joutuu vangiksi ja sotkeutuu vielä entistä syvemmälle vampyyreiden maailmaan. Kirjassa myös kerrotaan Aznarin tarina.


Viimeisessä osassa. on luonnollisesti suuri viimeinen taistelu. Dragon ja Camilla kohtaavat loppunsa. Vicky ja Aznar tekevät valintansa omasta tiestään. Tarina jää suloisesti auki.


Tämä oli erittäin mukaansa tempaava sarja! Ja taas jäi harmittamaan, ettei sarjaa ole tehty enempää. Pöh! Tahtoo lisää! Pidin tarinasta, pidin kuvituksesta. Tässä olisi ainesta omaan kirjahyllyynkin.

maanantai 22. elokuuta 2016

Ametistin kirous

Aah, Roger Leloupin luoma sarjakuvasankaritar Yoko Tsuno! Nämä sarjakuvat olen lukenut kaikki, paitsi uusinta.


Yoko on japanilainen elektroniikkainsinööri. Hän joutuu ystäviensä kanssa jos jonkinlaiseen seikkailuun. Tässä 19:sta albumissa, Ametistin kirous, Yokon ystävä Emilia saa kirjeen, jossa hänen kerrotaan perineen mökin Skotlannissa iso-isotädiltään. Mökki on kiitos tädin hengen pelastamisesta vuonna 1935! Asia vaikuttaa niin kiinnostavalta, että Yoko ja Emilia matkustavat aikakoneella kyseiseen vuoteen ja joutuvat siellä aikamoiseen seikkailuun.

Yoko Tsuno on iki-ihana! Lapsena haaveilin seikkailuista hänen kanssaan. Melkein tekisi mieli kerätä kaikki nämä sarjakuvat omaan hyllyyn. No, seuraavaksi metsästän uusimman albumin luettavakseni.

lauantai 20. elokuuta 2016

Suuri vedonlyönti

Luin jo lapsena Natasha- sarjakuvia. Tämä sarjakuva numero 13 on tupla-albumi, jossa kerrotaan lentoemäntä Natashan ja hänen ystävänsä ja työkaverinsa Waltherin isovanhemmista heidän kiertäessään 1930-luvulla maapallon potkurikoneella.


Tarina saa alkunsa siitä, kun Waltherin isoisä lyö vetoa maapallon ympäri lentämisestä. Matkalla isoisä törmää vahingossa lentokoneellaan Natashan isoäitiin. Kiireessä oleva isoisä vain kaappaa tajuttoman isoäidin mukaansa ja jatkaa matkaansa. He joutuvat matkalla monenlaisiin seikkailuihin ja sitä on hauskaa seurata.

Francois Waltheryn luoma sankaritar ja hänen seikkailunsa ovat viihdyttävää luettavaa. Voin suositella! Nämä ovat edelleen yhtä hyviä, kuin lapsena lukiessani. Olen lukenut kaikki Natashat, mitä vain kirjastosta on löytynyt.

torstai 18. elokuuta 2016

Voiman mahti

Haa! Lisää Star Wars- sarjakuvia!


Tämä sarjakuva perustuu videopeliin ja tapahtumat sijoittuvat aikaan 2 vuotta ennen Yavinin taistelua. Tarinan juoni on Darth Vaderin oppipoika Starkiller ja hänen tarinansa. Huh, että oli mukaansa tempaava sarjakuva! Oikein janosin lukea sivuja eteenpäin ja ihastella kuvitusta. Tarina oli todella hyvä! Ja edelleen haluan lukea lisää Star Warsiin liittyviä tarinoita.

Mieheni kertoi minulle (jonkinlainen fani kun on), että Star Wars on aika tiukkaan vartioitu brändi. Esimerkiksi jos haluat tehdä sarjakuvan aiheesta, sinun pitää ottaa yhteyttä ns. aikajanavahteihin, jotka kertovat sitten onnistuuko se vai ei. En ole aiemmin tiennyt tai edes aavistanut, kuinka iso juttu ja kuinka oma maailmansa Star Wars on. Tässä sitä taas huomaa, kuinka pienissä ja ahtaissa ympyröissä sitä on kasvanut, kun vasta kolmikymppisenä tutustuu tällaiseen maailmaan.

Ps: Tein elämäni musiikkina haasteen! Sen löydät toisesta blogistani, tästä.

tiistai 16. elokuuta 2016

Artemis Fowl: Tehtävä pohjoisessa

Tämä sarjakuva on mieheni lainaama ja tartuin tähän sarjakuvan tuskissani.



 Tarinan päähenkilö on Artemis Howl nuorempi. Poika on 13-vuotias ja superälykäs. Isänsä kadottua hänellä on paljon ongelmia. Hän päättää lähteä etsimään isäänsä ja tuoda hänet takaisin. Artemis juniorin seikkailu sotkeutuu hiisien metkuihin, joita hän keijujen kanssa alkaa selvittää. Maan alla sattuu ja tapahtuu. Poika saa selville, että isä on vangittuna kaukana pohjoisessa. Sinne hän matkaa henkivartijansa ja keijujen kanssa.

Ihmettelin miehelleni, että miksi nimi Eoin Colfer kuulostaa niin tutulta. No, kröhöm, Colfer on kirjoittanut monia kirjoja ja Artemis Fowl on kirjasarja. Meidän kirjahyllystämmekin löytyy yksi Colferin kirja. Aukenipa taas maailma vähän lisää minulle kirjojen saralla.

Artemis Fowl vaikuttaa kirjasarjalta ja sarjakuvalta, johon haluan tutustua enämpi.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Amerikan vampyyri

Hui! Lisää sarjakuvia! Tää sarjakuva oli jännä ja ehkä vähän raakakin.


Amerikan vampyyri on Scott Snyderin, Rafael Albuquerquen ja Stephen Kingin yhteistyön tulos. Rinnakkain kulkee Snyderin kirjoittamat tarinat ja Kingin kirjoittamat tarinat. Albuquerque on kuvittanut sarjakuvan.

Kirjan kertojanäänenä toimii Will Bunting, joka on kirjoittanu kirjan näkemästään. Sarjakuvan alku sijoittuu 1880-luvulle, jolloin ensimmäinen Amerikan kamaralla luotu vampyyri Skinner Sweet aiheuttaa kaaosta Hollywoodissa. Sweet joutuu haudatuksi ja rauha palaa hetkeksi. 1920-luvulla heppu nousee kuitenkin haudasta ja lisää sekoilua on luvassa.

Tarina jää vielä lopussa auki ja hyvä niin. Piirrokset olivat välillä kuin suoraan jostain painajaisista. Hyi, ällötti ihan! Siitä huolimatta ihan jees sarjis. 

perjantai 12. elokuuta 2016

Laulun loppu

Mary Higgins Clark, tuottelias kirjoittaja. Laulun loppu on tällä hetkellä hänen toiseksi uusin kirjansa.

Kuva täältä

Lane Harmon saa tehtäväkseen sisustaa kaksi vuotta sitten Karibianmerelllä kadonneen, miljardeja kavaltaneen Parker Bennettin vaimon uusi koti. Samalla hän tutustuu heidän poikaansa Ericiin ja ihastuu. Tämä tutustuminen saattaa Lanen ja hänen pienen tyttärensä suureen vaaraan.

Jännitystä riittää. Bennett kavalsi rahoja tavallisilta ihmisiltä: eläkesäästöjä, pesärahoja omaan kotiin jne. Eräs kavalletuista on hyvin katkera ja suunnittelee tappavansa Bennettien perheen. Näin myös Lane joutuu tulilinjalle. Myös FBI tutkii Bennettin sotkuja ja yrittää löytää hänet.

Kirjassa jännää oli aika lyhyet luvut. Alkuun ne tuntuivat jotenkin tönköiltä ja yksinkertaisilta. Kirja oli kyllä silti kivaa luettavaa. Hah, ja loppu oli vähän plääh. Oikein ärsytti tollanen loppu! Mutta eipä siinä, ihan jees lukukokemus. Loppuissaan vähän vaisu, kaikesta jännästä huolimatta.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Galaksin viimeinen toivo

Star Wars. Luke Skywalker. Galaksin viimeinen toivo.

Pitkästä aikaa sarjakuvia! Enpä olis välttämättä itse hoksannut näitä lainata. Mieheni ja hänen ystävänsä olivat lainanneet nämä kirjastosta ja tietenkin itsekin sitten tartuin näihin.


Ensimmäisessä osassa tarinat alkavat kuusi vuotta ennen Yavinin taistelua ja viimeinen n.8kk Yavinin taistelun jälkeen. Luke Skywalker tietysti päähenkilö tarinoissa. Kirjassa on 7 eri tarinaa.


Toisessa osassa on kolme tarinaa ja ne sijoittuvat ajalle n.9kk Yavinin taistelun jälkeen - 2v Yavinin taistelun jälkeen.


Kolmannessa osassa on 4 tarinaa. Sijoittuvat ajalle 3v Yavinin taistelun jälkeen - 25v Yavinin taistelun jälkeen.


Tarinat ovat eri piirtäjien ja kirjoittajien tekemiä. Pidin siitä, että piirrosjälki vaihteli eri tarinoissa. Mukavaa oli myös se, että tarinat olivat eri ajoilta. Hieman silti piti kaivella muistia ja kysellä Mieheltäni, että mitä mikäkin tarkoitti tai miten ne menikään. Itsehän katsoin Star Wars- elokuvat ensimmäisen kerran viime talvena. Yavinin taistelu on siis se taistelu, jossa Luke Skywalker tuhosi Kuolemantähden ja näin ollen se oli suuri voitto Kapinaliitolle.

Nämä kirjat olivat hyviä! Ahmaisin nämä kolme melkein yhdeltä istumalta ja sitten harmittelin, ettei näitä ole enempää. Pikainen googlettelu kertoi, että Star Warsiin liittyviä sarjakuvia löytyy kyllä enemmänkin. Arvatkaas, aionko niitä hommata lisää luettavakseni?!

maanantai 8. elokuuta 2016

Salaisuuksien laakso

Tämä Charmian Husseyn kirja, Salaisuuksien laakso, lähti hitaasti käyntiin mulla. Vielä sivulla 100 mietin kesken jättämistä.


Stephen on orpopoika, joka perii Lansburyn kartanon. Stephen ei ole edes tiennyt, että hänellä on sukulaisia. Niin Stephen lähtee kartanoon ja alkaa tutkimaan sitä ja sen maita. Hänelle sattuu outoja juttuja siellä. Kartanon tiluksilla hän pelastaa ihmeellisen eläimen haukan kynsistä. Siitä alkaa kartanon salaisuudet selvitä.

Tää kirja lähtee hitaasti käyntiin. Kun viimein se hyrähtää, kirja vie mennessään loppuajaksi. Kerronta on tässä kirjassa rauhallista. Kirjassa on myös surullisia kohtia. Luontoa kuvataan hyvinkin tarkkaan. Pidin myös Stephenin isosedän päiväkirjamerkinnöistä seikkailullaan Amazonilla.

Tätä kirjaa en lukenutkaan päivässä! Hitaasti sytyin tälle kirjalle ja nautiskelin pala palalta. Ja lopulta harmittelin sitä, että kirja loppui.

lauantai 6. elokuuta 2016

Neidon ryöstö

Jane Johnsonin Neidon ryöstö on mielenkiintoinen kirja, jossa sekoittuu nykypäivä ja 1600-luvun elämä.


Julia Lovat saa rakastajaltaan erolahjaksi 1600-luvun kirjontaoppaan. Alkaessaan tutkia kirjaa tarkemmin, Julia huomaa sen olevan täynnä pientä kirjoitusta. Kirjoitus on 1600-luvulla eläneen Catherinen hurja tarina päiväkirjamerkintöinä.

Julia lukee Catherinen tarinaa ja samalla käy läpi omaa suhdettaan Michaeliin ja heidän tekemäänsä aviopetokseen. Michael on Julian ystävän, Annan, aviomies. Julia käy Cornvallissa auttamassa ystäväänsä Alisonia, jonka mies on tehnyt itsemurhan. Sieltä hän pakenee Michaelia Marokkoon tutkiessaan Catherinen tarinaa.

Catherine on saanut kirjontaoppaan Robilta, serkultaan, josta on tuleva hänen aviomiehensä. Cat ei halua sitä, hän kokee olevansa jumissa elämänsä kanssa. Ja mitä nainen voi tehdä 1600-luvulla ilman miestä? Sattumalta hänet ja 59 muuta kaapataan kirkosta merirosvojen toimesta ja hän huomaa olevansa laivassa matkalla Berberiaan. Matkalla hän kokee hurjia käänteitä, hänet myydään orjaksi ja hän päätyy rikkaan miehen alaisuuteen kirjonnan opettajaksi.

Rob ei ole luovuttanut. Hän haluaa saada Catin takaisin ja onnistuu pääsemään matkaan kohti Berberiaa. Monen kurjuuden jälkeen he kohtaavat, mutta kaikki ei menekään niin kuin Rob haluaa.

Olipa ihana kirja! Jänniä hetkiä, rakkautta, kurjuutta. Hyvä että malttoi kirjan laskea kädestään edes hetkeksi.

torstai 4. elokuuta 2016

Yksin Marsissa

Enpä muista, milloin oisin viimeksi lukenut scifiä! Tämä Andy Weirin kirja Yksin Marsissa vei kyllä mennessään.


Mark Watney on astronautti, jonka avaruuspuku vaurioituu Marsin hiekkamyrskyssä ja jonka takia muut miehistön jäsenet luulevat hänen kuolleen ja jättävät Marsin pelastuakseen. Vaan Mark ei olekaan kuollut. Niin hän on yksin Marsissa ja edessä on hurja taistelu eloon jäämisestä.

Ongelmia riittää: mistä saada tarpeeksi ruokaa siihen asti, että seuraava alus tulee Marsiin neljän vuoden päästä; miten saada yhteys Maahan ja ilmoittaa olevansa elossa; miten saada tarpeeksi vettä. Mark turvautuu omiin insinöörin ja botanistin taitoihin ja rankkaan huumoriinsa.

Kirja vei kertakaikkiaan mennessään. Ahmaisin tämän päivässä. Teksti on täynnä teknisiä yms. termejä, joiden tajuamiseen meni välillä hetkinen. Kirja on täynnä huumoria, joka iski minuun. Jännitystä riitti kirjan viimeiselle sivulle asti Markin täpärään pelastumiseen asti.

Pidin kirjassa siitä, että välillä kerronta oli Maassa, jossa Nasan porukka huomasi Markin olevan elossa ja joka alkoi tehdä töitä hänen pelastamisekseen. Näkökulma vaihtui siis Markin ja Maan välillä. Kirjan loppupuolella tuli kuvaan mukaan myös Markin lennon miehistö näkökulmineen.

Ehdottomasti suosittelen tätä kirjaa kaikille! Oli jännittävä ja hersyvä lukuelämys.

tiistai 2. elokuuta 2016

Kirjeitä saarelta

Ihana! Ensimmäinen sana, mikä oli mielessäni luettuani tämän Jessica Brockmolen kirjan Kirjeitä saarelta.


Runoilija Elsepth Dunn saa ihailijakirjeen Amerikasta nuorelta mieheltä. Hänen ja ihailijan, David Grahamin, välille syntyy vuosia kestänyt kirjeenvaihto. Kirjeenvaihdosta syntyy rakkaus, rakkaus joka olosuhteiden (ensimmäinen maailmansota) vuoksi joutuu todella lujille.

Margaret Dunn on Elspethin tytär. Toisen maailmansodan aikaan hän alkaa selvittää äitinsä tarinaa ja samalla omaakin. Kuka on hänen isänsä? Elspethin aviomies vai kirjeiden Davey? Mitä hän haluaa elämältään?

Pidän paljon kirjan muodosta. Tarina etenee kirjeestä toiseen sulavasti. On kirjeet Elspethin ja Davidin välillä. On kirjeet Margaretin ja hänen sulhasensa Paulin välillä. Pidän siitä, että tarina etenee kahdessa eri aikakaudessa, 1. ja 2. maailmansodan aikaan. 

Kirjan loppu on onneksi onnellinen, vaikka välillä vaikutti kaikkea muuta siitä tulevan. Tekisi mieli tarttua tähän kirjaan heti uudelleen ja upota kirjeiden maailmaan.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Illallinen vampyyrin kanssa

Pitkästä aikaa fantasiaa! Tai ainakin tuntuu siltä, kun olen lukenut niin paljon dekkareita viime aikoina. Nyt tartuin Abigail Gibbsin kirjaan Illallinen vampyyrin kanssa.


Violet Lee odottelee keskellä yötä ystäviään Trafalgarin aukiolla ja joutuu todistamaan verilöylyä. Sen todistajana hänet napataan mukaan Varnien kartanoon. Varnit ovat vampyyrejä, hänelle selviää ja hän itse heidän panttivankinsa. Varsinkin sieppaajansa Kaspar on mahdottoman puoleensa vetävä.

Ihmisten ja vampyyrien/maagien/muiden olentojen välille on puhkeamassa sota. Violetin isä on ihmismaailman puolustusministeri ja pääjehu sotkussa. Violetille selviää paljon asioita oman ja muiden ulottuvuuksien asioista ja hän on valinnan edessä: Jos hän muuttuu vampyyriksi, maailma pelastuu ja jos ei niin ei.

Kirja vei kyllä ensimmäiseltä sivulta asti mennessään. Välillä piti sulkea silmät, ku jotkin kirjan kohdat olivat turhan raakoja minulle. Ja välillä ärsytti Violet ja välillä Kaspar touhuissaan. Kaiken kaikkiaan silti oikeinkin viihdyttävä kirja! Aion lukea seuraavatkin osat, jos ne joskus suomennetaan. Myönnän, että vampyyrikirjat viehättävät minua kovasti.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Matalapainetta

Kirjastosta nappasin uusimman Sandra Brownin kirjan ja tämä kirja olikin positiivinen yllätys.


Bellamy Lyston kirjoittaa kirjan lapsuuden tragediastaan, jossa hänen siskonsa tapetaan tornadon riehuessa ympärillä. Kirja saa aikaan melkoisen reaktion ja tapahtumaketjun. Pääepäilty siskon kuolemaan oli hänen poikaystävänsä Dent, joka vältti tuomion ja vankilaan menikin toinen poika. Dentin kanssa Bellamy alkaa selvittää tapahtumia, kun he 18 vuoden jälkeen tapaavat. 

Tämä kirja oli positiivinen yllätys siksi, että kirjan teksti soljuu jotenkin paremmin, kuin aiemmat lukemani Brownit. Sekin oli positiivista, että minulla ei ollut hajuakaan siitä, että kuka oikeasti tappoi Bellamyn siskon. Se tuli yllätyksenä minulle! Kirjan juoni oli hyvä ja ahmaisin tämän kirjan päivässä. 

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Aurinkomyrsky

Kehuttu Åsa Larsson. Tartuin hieman epäluuloisena ja uteliaanakin hänen ensimmäiseen kirjaansa. 


Kirja alkaa suoraan murhapaikalta. Kiirunan Paratiispojan, Viktor Strandgårdin kuoleman kuvauksesta Kristallikirkon alttarin edessä. Siitä tapahtumat lähtevät vyörymään. Nuori juristi Rebecka Martinsson palaa Viktorin kuoleman takia vuosien jälkeen Kiirunaan Viktorin siskon, Sannan, sanattomasta pyynnöstä. Rebecka alkaa selvittää, kuka Viktorin murhasi.

Kirjan tapahtumat liittyvät Kristallikirkkoon ja sen seurakuntaan. Seurakunta syntyi Viktorin käytyä kuoleman ovella ja koettua herätyksen. Seurakunta on kasvanut valtavasti vuosien aikana ja siihen kietoutuu paljon hyvää ja pahaa. Rebecka sekä poliisit saavat selville asioita, joka kiristää tunnelmaa seurakunnan johdossa ja johtaa lopulta hurjaan loppuun. 

Kirja tuntui aluksi jotenkin tylsältä ja rasittavalta. Jokin tässä kuitenkin oli, joka pisti minut jatkamaan lukemista. Kirja päättyi niin hurjasti, että ihan naurattaa. Larssonilta ovela keino koukuttaa lukija ja saada haluamaan lukea lisää hänen kirjojaan. Toimi ainakin minuun! 

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Porto Francon vartija

Fanitan Ann Rosmania! Ei siitä pääse mihinkään!


Klöverönin saarelta suosta löytyy naisen ruumis, jolla on sylissään vastasyntynyt lapsi. Karin Adler hälytetään kesken purjehduksen tutkimaan tapausta. Samaan aikaan eräässä saaren perheessä on meneillään kriisi, koska Vendelan veli vaimoineen haluaa myydä heidän saarella olevan talonsa. Pikkuhiljaa tilanne kärjistyy perheen kesken.

Nykyhetken rinnalla kulkee tarina Agnesista, joka pakenee kotoaan edessä olevaa avioliittoa. Agnes naamioutuu mieheksi, Agneksi. Hänen tarinansa liittyy hyvin läheisesti suosta löytyneeseen naiseen ja vauvaan. Tarina on jännittävä ja hyvin kutkuttava kaikkine käänteineen.

Hehkutan edelleen Rosmanin kirjoja! Ne vaan ovat niin hyviä! Googletin vähän ja sain selville, että Rosmanilta olisi lisäksi kolme kirjaa kirjoitettuna tähän sarjaan. Niitä ei vaan ole suomennettu vielä. Vieno toive kustantajan suuntaan lähtee täältä.