lauantai 23. tammikuuta 2016

Katse menneisyydestä

Mary Higgins Clarkin Katse menneisyydestä on kirja, jota luin yli kuukauden. Hitaasti eteni siis meno!

Päähenkilö Laurie Moranin aviomies murhattiin heidän poikansa silmien edessä. Murhaaja "Sinisilmä" uhkasi samalla seuraavaksi tappaa Laurien ja sitten heidän poikansa, Timmyn. Kirjassa seurataan Sinisilmän suunnitelman etenemistä viiden vuoden tauon jälkeen.

Toisena juonena kirjassa on Laurien suunnitteleman tositv-sarjan kuvaukset. Tämä juoni on paljon mielenkiintoisempi, kuin Sinisilmän metkut.


Kirja oli toisaalta ihan mielenkiintoinen, toisaalta taas tylsä ja ennalta arvattava. Lukukokemuksena njääh ja jees. Loppuun asti piti silti lukea! En kuitenkaan suosittele tätä. Clarkin kirjoista on mielikuva, että aiemmin vuosia sitten lukemani olisivat olleet parempia. 

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Ylistyslaulu elämälle

Ylistyslaulu elämälle


Tänään,
kun auringon kuumat ja häikäilemättömät
hyväilyt jälleen kerran ovat herättäneet eloon
koko luomakunnan,
ja maailma räjähtänyt täyteen
luomisen riemua,
juuri tänään
tahtoisin laulaa ylistyslaulun
Sinulle, Elämä.

Tahtoisin laulaa
lasinkirkkaan laulun,
jonka sävel soisi kuulaana ja kauniina
niin kuin mustarastaan huilu
himmeässä kesäyössä.


Tahtoisin laulaa
yksinkertaisen laulun,
jonka jokainen sana olisi tosi ja aito,
niin kuin koivuntuoksu
ensimmäisen kevätsateen jälkeen.


Tahtoisin laulaa näin:
rakastan sinua, Elämä,
rakastan sinua silloin, kun sinä annat,
kun ruhtinaslahjojesi runsaus
ryöppyää ylitseni,
kun ilo, hellyys, ystävyys, ihmisen läheisyyden
lämpö
lankeavat osakseni,
ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.


Mutta tahdon oppia rakastamaan sinua
silloinkin, kun sinä otat,
kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,
kun kiellät jotain keskeistä,
jotain, jota ilman on autiota elää,
tai pakotat minut hyväksymään
kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.


Sillä saaminen ja luopuminen,
tuleminen ja lähteminen,
alku ja loppu,
kaikki ne kuuluvat sinun kuvaasi, Elämä,
ja siksi tahdon tänään kiittää sinua kaikesta,
itkusta ja naurusta,
ilosta ja tuskasta,
rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta,
kukkimisesta ja kuihtumisen kivusta,


sillä katoamisen ja kuolemankin varjon alla
täyttää sydämeni kiitollisuus:
olen saanut olla ihminen.



Raili Malmberg