keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Jääprinsessa

Ensimmäinen Camilla Läckbergin kirja, jonka luin. Ei ole turhaan kehuttu kirjailija! Kirja vei mennessään alusta asti. Kiitos tästä pikkuserkulleni, jonka kehut Läckbergistä jäivät mieleeni.


Kirja alkaa suoraan tapahtumista, joissa Alexin ruumis löytyy. Heti toimintaan mennään! Murhaajan etsiminen on mielenkiintoista. Kirjan päähenkilö on Erica Falck, kirjailija. Erica alkaa pohtimaan ja tutkimaan lapsuudenystävänsä kuolemaa. Tapausta tutkii Tanumsheden poliisit ja heistä erottuu Patrik Hedström, johon Erica ihastuu ja joka lopulta ratkaisee Alexin murhaajan henkilöllisyyden.

Kirjasta käsitellään rankkoja aiheita: lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, perheväkivaltaa jne. Silti kaikki on sopivina annoksina ja lukeminen ei käy liian rankaksi. Pidän kirjassa siitä, että on monta kertojan ääntä. Tarina etenee eri henkilöiden suilla jouhevasti. Samasta pidin edellisessä lukemassanni dekkarissa. Kirjassa oli hyvää myös se, että murhatutkimusten kesto tuli ilmi. Muutamia kertoja mainittiin, että esim. Alexin ruumiin löytämisestä on pari viikkoa ja murhaaja ei ole vieläkään selvillä jne. Se antoi perspektiiviä poliisin työhön ja siihen, ettei tuollaisten asioiden selvittäminen ole niin yksinkertaista, kuin kuvittelisi. Pidin myös siitä, että kirjassa tehdään arkisia askareita, joitten lomassa pohditaan asioita. Niinhän sitä itsekin tekee! Arkisuus ja ihmisten ajatukset antavat paljon samaistumispintaa päähenkilöön ja kirjan muihin henkilöihin.

Ihastuin kerrasta Läckbergiin. Lähden kirjastoon tämän kirjoitettuani ja aion etsiä käsiini lisää hänen kirjojaan.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Storm Sisters: Kuohuva maailma

Tämä nuorten kirja on oikein viehättävä, täynnä seikkailuja ja mukaansa vievä. Törmäsin kirjastossa nuorten kirjahyllyssä tähän Mintie Dasin kirjaan ja nappasin sen mukaani. Nappaaminen kannatti!


Kuohuvan maailman tapahtumat sijoittuvat Intian valtameren alueelle 1700-luvun loppupuolella. Siellä viisi merirosvoiksi naamioitunutta teinityttöä seikkailee varastamallaan laivalla. Tytöt (Charlie, Sadie, Raquel, Liu ja Ingela) yrittävät selvittää Tuhon päivän tapahtumia. Tuhon päivänä heidän kotilaivaansa hyökättiin ja heidän vanhemapansa tapettiin. He viisi pääsivät pakenemaan juuri ja juuri.

Tyttöjen tutkimukset ja seikkailu vievät heitä Shanghaista Mekkaan. Matkalla sattuu ja tapahtuu. Minä luin tyytyväisenä ja jännitin mukana. Rakastan tällaisia seikkailukirjoja! Ovat niin mukavaa vaihtelua aika dekkaripitoiseen lukemistooni. Tässä kirjassa juonikin on mukanaan vievä. Onneksi Mintie Das on kirjoittanu jo ainakin yhden jatko-osan tähän sarjaan. Kirjastosta sitä tosin ei vielä näyttänyt löytyvän.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Lumikin on kuoltava

Ah, ensimmäisenä pitää huudahtaa, että tahdon Nele Neuhausin kirjoja suomennettavan lisää ja paljon! Ja varsinkin tätä sarjaa, jota Lumikin on kuoltava edustaa, eli Hofheimin poliisilaitoksesta, rikoskomisario Pia Kirchhoffista ja hänen pomostaan Oliver von Bodensteinista kertovaa sarjaa. Onneksi kirjaston uutuushyllyssä sattui olemaan tämä kirja ja onneksi nappasin sen mukaani.


Tätä kirjaa ei ole turhaan suitsuteltu pitkin blogosfääriä ja nettiä. Tämä oli todella hyvä! Upposin tähänkin kirjaan, että plumps vaan, enkä olisi tahtonut pois kirjan maailmasta. Hyvä että malttoi nukkua välissä!

Kirjan tarina eteen monen eri kertojan suulla. On Tobias, joka on juuri päässyt vankilasta kärsittyään 10 vuoden tuomion kahden tytön murhasta. On Altenhainin kylä ja sen asukkaat, jotka nousevat barrikadeille Tobiaksen palattua kylään ja kotiinsa. On 17-vuotias Amelie, joka ei usko Tobiaksen tappaneen Lumikkia ja Lauraa, ja alkaa tutkia asiaa. On Pia ja Oliver, jotka tutkivat Altenhainissa tapahtuneita uusia rikoksia, joista kyläläiset syyttävät Tobiasta, ja jotka omilla äänillään kertovat tutkimuksista ja tietenkin myös omasta henkilökohtaisesta elämästään.

Kirja on ihanan monikerroksinen. Pidän siitä, kuinka eri kertojat valottavat tarinan eri puolia. Tässä kirjassa pidin myös siitä, että kirjaa lukiessa pähkäili juonen kulkua ihan eri tavalla kuin yleensä dekkareissa. Se taas johtui eri kertojista. Kokonaisuus oli oikein toimiva.

Tämä kirja on sellainen napakymppi, jonka haluaisin omaan kirjahyllyyni. Unohtamatta tietenkään harrasta toivettani, että Neuhausin kirjoja suomennettaisiin lisää ja saisin nekin hyllyyni.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kesken jääneitä vol.3

Kesken jääneiden kirjojen kolmas postaus.

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun

Hiltusen kirjan vaikuttivat mielenkiintoisilta eri blogeista lukemieni arvosteluiden perusteella. Valitettavasti itse en päässyt puusta pitkälle tämän kirjan kanssa. Heti alusta alkaen vain tökki ja tökki. Ei siis minun makuuni ollu tämä. Harmittaa vähän.

Kuva täältä


Michael Mortimer: Neitsytkivi

Enpä päässyt alkua pitemmälle tämän kirjan kanssa. Mulla oli tylsää. Noin 40 sivua sinnittelin ennen kuin luovutin. Takakannen perusteella houkutti kirja. No, meikä on semmonen lukija, että mut pitää heti ottaa mukaansa yleensä.



Sofi Oksanen: Norma

Sain luettua 15 sivua. Kertakaikkisen tylsää tekstiä. Vähä kuin oisin lukenu jotain lakitekstiä. Ajatukset alkoi heti harhailemaan ja samaa kohtaa piti tankata monta kertaa. Huh hei! Kuvittelin Oksasen suosion perusteella hänen kirjoittavan hyvin ja mielenkiintoisesti. Petyin kyllä tämän kirjan kohdalla.



Tällaisia kesken jääneitä tällä kertaa. Näitä aina välillä tulee.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Majakkamestarin tytär

Jee! Taas löytyi hyvä dekkaristi. Ann Rosman nimeltään. Luin hänen ensimmäisen Karen Adler- sarjan kirjansa Majakkamestarin tytär ja nyt haluan lukea lisää Rosmanin kirjoja.


Majakkamestarin tytär aloittaa rikostutkija Karen Adlerista kertovan sarjan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Bohuslänin saaristoon. Saaristo sijaitsee Ruotsin länsirannikolla. Tapahtumat alkavat siitä, ku vanhaa majakkaa kunnostettaessa löytyy muumioitunut ruumis. Karen ja työparinsa alkavat selvittää tapausta, joka juontuu 1960-luvulle ja joka on yllättävän mutkikas. Kirjassa polveilee mukavasti nykyhetki ja 1960-luvun tapahtumat. 

Itseäni kirjassa viehättää tapahtumien sijoittuminen saaristoon. Haluaisin nimittäin asua ihan meren rannassa (mitä nyt melkein teenkin, välissä vain pari kerrostaloa ja iso puisto) tai jossain saaressa. Tuulen tuiverrus korvissa hivelee sydäntäni. Meren tuoksun haluaisin pullotettuna.

Tänään käyn kirjastossa ja aion katsoa, josko löytäisin jatkoa tälle kirjalle. On vähän lukuinspis päällä nyt!

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Anache

Maria Turtschaninoffin kirjaa Anache en voi kuin ylistää! Suunnilleen kirjan ensimmäiset rivit jo veivät minut mennessään. Enkä muista milloin viimeksi olisin lukenut kirjan, jonka ääreen palastan ollessani pois kotoa. Esim. ruokakaupassa piti käydä hyvin, hyvin äkkiä, jotta voin palata mahdollisimman nopeasti jatkamaan lukemista jne.


Kirjan päähenkilö on Anache, akkadityttö, paimentolaiskansaa. Hän elää vanhempiensa ja veljensä kanssa Veljesten lähellä paimentaen lampaitaan. Heor, Anachen veli, opettaa siskolleen miestentaitoja salaa. Anache kasvaa, oppii miesten taitoja ja naisten taitoja. Anachella on myös oma kangar, henkieläin, joka suojelee häntä. Yöllä, nukkuissaan hän tekee myös henkimatkoja, joita vain angakokit voivat tehdä ja joita varsinkaan naiset eivät voi tehdä.

Tulee vaikeita aikoja, jolloin Anache menettää äitinsä ja veljensä jumalten vihan takia. Anachesta tulee veljensä Heor, nuori mies, joka menee naimisiin Nansalin, tytön kanssa. Asia paljastuu ja edessä on taistelu vihamielisen angakokin kanssa. 

Kirja oli kertakaikkisen hyvä. Upposin siihen niin, että sain kuulla kuittailuja siitä, etten kuule ja näe mitään lukiessani. Yksi huono puoli kirjassa on: se loppui kesken. Minulle jäi jano saada lukea lisää Anachesta ja hänen elästään. Toivon sydämeni pohjasta asti, että Maria Turtschaninoff kirjoittaa kirjalle jatko-osan tai parikin.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kuoleman vuodenaika

David Hewsonin dekkari Kuoleman vuodenaika oli hyvä kirja. Jo kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että tahdon lukea lisää tämän kirjailijan teoksia.


Kirjan tapahtumat sijoittuvat Roomaan, jossa nuori poliisi Nic Costa työparinsa Luca Rossin kanssa joutuu tapahtumien keskelle tavallisen valvontakierroksen aikana. Vatikaanin kirjastossa tapahtuu ammuskelu ja Nic suuntaa sinne parinsa vastahakoisuudesta huolimatta. Siitä tapahtumat ja karmiva murhasarja lähtevät kulkemaan vauhdilla. 

Kirjan toinen päähenkilö on tutkija Sara Farnese, johon murhat tuntuvat kiinteästi liittyvän. Juoneen on sekoittunut myös Vatikaani ja eräs Vatikaanin kardinaaleista. Mikä kaiken takana on? Miten asiat liittyvät toisiinsa? Kirja piti otteessaan alusta loppuun saakka. Juonen kuviotkin alkoivat paremmin selvitä kirjan lopussa.

 Aionkin seuraavaksi suunnata kirjastoon ja hakea lisää Hewsonin kirjoja luettavakseni.