(Tää postaus ajastettu ennen isosiskon kuolemaa.) Todella pitkään aikaan ei oo tehny mieli lukea runoja. Nyt sitten, kun sain tietää rakkaan isosiskoni rintasyövän levinneen niin pahasti, ettei mitään ole enää tehtävissä, katselin runokirjoja ja tartuinkin niihin.
Tässä kirjassa on Sinikka Svärdin kirjoittamia runoja ja Minna L. Immosen kuvitus. Pidin kirjasta, runojen ja kuvituksen kokonaisuudesta.
Ihanin runo oli ehdottomasti tämä:
Vain yksi askel
En näe huomista,
se on vieraiden vesien väylä,
arvaamaton
kuin alta kulmien luotu katse.
Se on koskematon
kuin tyhjä valkoinen sivu,
tuntematon
kuin polku korven pimentoon.
Siksi otan
vain yhden askeleen
kerrallaan
kohti huomista.
<3
VastaaPoista