Mielenrauhaa

Henkisesti raskaina jouluina tämä Jarkko Aholan joululaulu Mielenrauhaa on tuonut lohtua pimeän keskelle. Tätä ei voi itkemättä kuunnella. Ei aiempina vuosina, eikä tänä joulunakaan.

säv. Kassu Halonen

san. Edu Kettunen

Kahta vain

joululahjaa,

kahta vain

mä toivoisin

Vain pientä hetken

hengähdystä

ja mielenrauhaa

tietenkin

Mä toivon vain

vain Joulun taikaa

et sydän ois

ees hetken aikaa huoleton

ja Joulu tois tuon hetken toivon

Jos myötä tuon

yötuulen lauhan

Joulu tois

taas mielenrauhan rahtusen

maailmaan sekavaan

Miksi toivoisin

mä kultaa,

lisää turhaa

rihkamaa

Toisko nuo tuon

levon hetken

armahduksen

kaltaisen

"Mä toivon vain

vain Joulun taikaa

et sydän ois

ees hetken aikaa huoleton

ja Joulu tois tuon hetken toivon

Jos myötä tuon

yötuulen lauhan

Joulu tois

taas mielenrauhan rahtusen

maailmaan sekavaan" x2

Kesken jääneitä

Viimeisimmän Brownin jälkeen olen yrittäny aloittaa monta kirjaa. Kolme kappaletta on jäänyt kesken noin 20-40 sivua luettuani. 

Reijo Mäki: Satakieli lauloi yöllä 

Vares- sarjan toinen kirja. Ei vaan uppoa minuun! Elokuvat kyllä senkin edestä, kiitos ihanan Antti Reinin. Ensimmäinenki sarjan kirja oli vähän kiikun ja kaakun, mutta luin silti kokonaan. Kokeilin kuitenkin vielä, josko toinen menisi. Ei mennyt. Kieli on jotenkin niin arkista ja minun makuuni liian "rahvaanomaista" kirjaan.

Kuva täältä

Ann Cleeves: Kuolonkukkia

 Vera Stanhope- sarjasta ensimmäinen kirja. Kirjan alku oli niin sekava, etten päässyt kärryille, vaikka kuinka yritin. Se ärsytti. Yritin lukea eteenpäin, mutta en siltikään päässyt menoon mukaan. Siksi jäi tämä kirja kesken. Näistä kirjoista on tehty tv-sarjakin. Olisikohan se parempi?

Kuva täältä

Alicia Gimenez Bartlett: Petra Delicado ja merkityt tytöt

Petra Delicado- sarjan ensimmäinen kirja. Alku eteni niin hitaasti, että kerkesin kyllästyä pahasti sivulle 42 päästyäni. Pakko sanoa, että pidin silti kirjan minä-kerronnan muodosta. Kirjoissa ei sitä ole kovin usein. Tästäkin kirjasarjasta on tehty tv-sarja. En tiedä, onko sitä Suomessa näkyvissä.

Kuva täältä

Sellaisia epäonnistuneita lukuyrityksiä oli tässä tarjolla. Ajattelin huomenna kävellä kirjastoon toivioretkelle ja haalia luettavaa vuoden vaihteen yli.

Kateuden polte

Viimeinen Sandra Brown uunista ulos!

Kateuden Polte on osin ärsyttävä kirja, mutta ei sitä silti voinut laskea käsistään. Ärsytti asetelma, jossa kierot miehet kohtelee naisia huonosti. Toisaalta, saivat nämä kierot nokilleen kuitenkin, joten se on hyvä!

Juoni oli kirjassa mielenkiintoinen. Nimetön kirjailija lähettää kustantamoon kirjansa prologin. Kustantaja Maris Matherly-Reed lukee sen, kiinnostuu ja alkaa selvittää kirjailijan persoonallisuutta, jotta saisi kirjan heille tuotantoon. Selviää, että nimetön kirjailija kirjoittaa tositapahtumista, joihin Marisin aviomies liittyy tiukasti.

Sivu sivulta juonen käänteet etenevät ja paljastuvat. Loppushow yllätti minut. En osannut odottaa ihan sellaista! Tykkään positiivisesti yllättävistä lopuista kirjoissa. Tätä kirjaa en silti suosittele, koska siitä jäi ärsyttävä maku suuhun.

Hehkuvat tunteet

Neljäs ja samalla tältä erää toiseksi viimeinen Sandra Brown esittelyyn.

Sayre Lynch on katkaissut välinsä perheeseensä 10 vuotta sitten. Nyt hän joutuu palaamaan kotikaupunkiinsa veljensä kuoltua yllättäen. Siitä lähtee juonen kiemurat käyntiin. Paljastuu, että veli onkin murhattu. Sayre on napit vastakkain isänsä kanssa joka käänteessä, veljen murhan suhteen, perhefirman suhteen ja muutenkin. Lisäksi perhefirman lakimies Beck Merchant vetää Sayrea puoleensa.

Tokihan Sayren ja Beckin orastava romanssi on hyvin klassinen juonitelma kirjoissa. Silti ihan hauskaa luettavaa. Tykkäsin myös siitä, että Beckin menneistä paljastui juoneen vaikuttavia asioita. Loppu oli osin odotettavissa, lukuun ottamatta yhtä seikkaa.

Tätä kirjaa voin suositella. Rennon letkeää luettavaa.