Superhyvää suolistolle

Leena Putkosen kirjan Superhyvää suolistolle lainasin, koska itse olen kärsinyt IBS:n oireista 7-vuotiaasta asti. 

Kirja itsessään ei tuonut mulle mitään uutta tietoa asiasta, mutta oli hyvä kerrata kuitenkin faktoja. Kirja oli mielestäni hyvä kokonaisuus tietoa ja Putkosen omia kokemuksia IBS:stä. Kirjan lopussa oli myös reseptejä erilaisiin ruokiin.

Putkonen kirjoittaa hyvää blogia Katri Mikkilän kanssa. Tästä pääset sinne. Blogin takia itse asiassa innostuin lukemaan tämän kirjankin.

Voin suositella kirjaa suolisto-oireiden kanssa kamppaileville.

Viisi naista, sata elämää

Viisi naista, sata elämää on kirja, jossa on tarinoita dissosiaatiohäiriöstä. Itseäni kiinnosti lukea tämä, koska minullakin on jonkinlaisia dissosiaation oireita ollut aina.

Kirjalla on myös omat Facebook-sivut ja oma blogi, joita seuraan mielenkiinnolla.

Kirja oli mielenkiintoinen. Löysin paikka paikoin itseni. En osaa edes kauheana sanoa mitään kirjasta. Se pitää itse lukea ja kokea! Yhdestä runosta otin kuvan ja laitan sen tähän alle. Runo osui ja upposi minuun, koska siinä on minun ajatukseni lapsena ja nuorena niin hyvin kuvattu.

Sanon vain, että ole utelias ja lue tämä kirja!

Jäähän kohdistunut rakkaus

Michael Sundstenin Jäähän kohdistunut rakkaus pomppas mun silmiin Prisman hyllyltä. Vaikutti niin mielenkiintoiselta kirjalta, että varasin sen kirjastosta luettavaksi.

Eniten kirjassa kiinnosti Lasse Kukkosen tarina, koska fanitan Lassea ja Kärppiä. 

Kirja oli kyllä mielenkiintoinen. Oli jännää lukea jääkiekkoilijoiden tarinoita. Osa oli mulle tuntemattomia nimiä ja osa tuttuja. Eniten kirjassa ehkä häiritsi se, että tekstit on kirjoitettu kunkin kiekkoilijan äidinkielellä eli murteella. Murretta ei ole aina kovin helppoa lukea.

Kokonaisuuten vallan hyvä ja mielenkiintoinen teos.

Ruumiin todistus

Hep Scarpetan tutkimuksille taas! Patricia Cornwellin Ruumiin todistus tuli luettua heti edellisen Scarpetan perään.

Tästäkään kirjasta en muista hittojakaan. Onneksi google verestää mun muistia edes vähän.

Nuori nainen on löydetty kotoaan puukotettuna ja Kay Scarpetta alkaa tutkia tapausta luonnollisesti. Ei nyt irtoa tämän enempää. Ja, noh, muistan pitäneeni tästäkin kirjasta. Ja annan itselleni anteeksi, kun en ole ollut ollenkaan hyvässä terässä tässä välillä ja sen takia hatarat mielikuvat lukemistani kirjoista. 

Se kirjoissa on ollut parasta siitä asti, ku 5-vuotiaana opin lukemaan, että aina on voinut paeta niiden maailmaan. Siitä se minun rakkaus kirjoihin on syntynyt. <3

Mitä jäljelle jää

Seuraava lukemani Patricia Cornwellin Kay Scarpetta- kirja oli Mitä jäljellä jää.

En muistanu tästä kirjasta muuta kuin sen, että pidin tästä paljon, koska lainasin heti perään taas seuraavan osan. Pieni googletus palautti himpun verran kirjan sisällöstä muistiini. Kirjan tapauksena ratkotaan kadonneita teinipareja ja yhden kadonneen teiniparin tytön äiti on korkeassa asemassa, joka luonnollisesti tuo omat mutkansa tutkintaan.

Muuta en pysty sanomaan. Tykkään Scarpetoista. Nytkin kirjahyllyssä oottaa lukemistaan kaks Scarpettaa.

Odota, kuuntele

Tulipa pitkä tauko bloggaamiseen. Tää väli menny osittain sumussa ja osittain ihan muihin asioihin keskittyen. Jospa nyt saan postauksia kirjoiteltua, kun innostus nosti varovaisesti päätään. Kirjoja oon kyllä lukenu tässä välin melkoisen läjän. Oon ottanu aina kuvan kirjasta ja sitten unohtanut koko asian. Saan melkoisesti kaivella muistiani, että pystyn edes jotain kirjottamaan näistä!

Tommy Hellstenin Odota, kuuntele: Sanoja elämän keskeltä oli ajatuksia herättävä kirja. Itselleni tärkeimmät ajatukset kirjasta ovat tässä:

"Kohtelen itseäni aikuisena siten kuin minua kohdeltiin lapsena."

"Aikuiseksi kasvamisen edellytys on se, että oon saanut olla lapsi."

(Otin kuvan joistain teksteistä, että voin pohtia niitä myöhemmin.)

Pidän Hellstenin ajatuksista paljon. Helppo suositella kaikkea hänen kirjoittamaansa.