Tallensin viime vuonna digiboxille kiinnostavan oloisen 5-osaisen televisiosarjan. Ylen sivuilla sitä kuvattiin näin:
"Sata vuotta sitten 1916 Irlannissa leimahti lyhyt, mutta verinen kapina. Kansallismieliset nousivat uhmaamaan brittihallintoa ja vaativat itsenäisyyttä omalle maalleen.
Viisiosainen draamasarja Rebellion – verellä ja sydämellä (12) käsittelee Irlannin historiallista käännekohtaa, pääsiäiskapinaa. Sarjan on ohjannut Aku Louhimies."
Sarja oli todella mukaansa tempaava sen jälkeen, kun se lähti käyntiin. Ekassa jaksossa sai odotella jakson loppupuolelle asti, että homma lähti kunnolla vetämään. Toki asiaan vaikutti sekin, että kaikki tuntui niin sekavalta, kun oli monta eri päähenkilöä ja heillä jokaisella oma tarina jne.
Sarja herätti kyllä ajatuksia. Mietin monta kertaa, että miten turhaa ja typerää sotiminen ja väkivalta ylipäätään on. Niillä harvoin saa mitään oikeasti hyvää aikaan. Niillä aina on hintansa ja sen hinnan maksaa yleensä viattomat.
Toinen yllättävä ajatus oli, että eihän mulla oo hajuakaan, että milloin Irlanti on itsenäistyny Iso-Britanniasta. Piti ihan googlettaa. Googletus antoi vähän sekavaa tietoa. Wikipedia kertoi näin: "Vapaussota puhkesi 1919. Vuonna 1921 Irlanti ja Britannia sopivat aselevosta ja maan tulemisesta vapaavaltioksi. Täyden itsenäisyyden Irlanti saavutti Britannian antamalla Westminsterin säädöksellä 1931. Tasavallaksi tunnustettu Irlanti erosi Brittiläisestä kansainyhteisöstä 1949 ja liittyi Euroopan talousyhteisöön vuonna 1973."
No, sarjasta vielä. Henkilöt, ne monet henkilöt, jotka tässä nähtiin. Ne herätti tunteita, ne herätti
samaistumista. Jotkut henkilöt oli mitä ärsyttävimpiä ja turhauttavimpia, toiset taas
herätti riemua rohkeudellaan, esim. Lizin äiti oli mahtava nainen kertakaikkiaan tai Hammond
oli raivostuttava mies monin tavoin.
Tää on sarja, jonka kattomista voin suositella. Toisaalta on sanaton olo kaikesta,
toisaalta taas olis paljonkin sanottavaa, mutta sitä ei osaa oikein pukea sanoiksi.
