Rei Shimura ja helmenkalastaja

Pitkästä aikaa Sujata Masseyn pariin. Luin Rei Shimura- sarjan seuraavan osan Rei Shimura ja Helmenkalastaja.

Rei on muuttanut Washingtoniin Hughin luo. Eräänä päivänä hän menee tapaamaan serkkuaan ja sitä kautta saa työtehtäväkseen sisustaa ravintola. Juuri ennen ravintolan avajaisia serkku, Kendall, katoaa. Myös eräs ravintolan työntekijä pyytää Reitä etsimään kadonneen japanilaisen äitinsä. Näitä katoamisia selvittäessään Rein ja Hughin välit kiristyvät ja he purkavat kihlauksensa. Moni asia on solmussa Rein elämässä.

Kirja oli kyllä hyvä. Pidän paljon näistä Masseyn kirjoista. Näissä on vähän erilaisempi tunnelma kuin mitä monissa dekkareissa on, jotenkin paljon rauhallisempi. En osaa oikein edes eritellä, että miten ja millä lailla. Suosittelen lukemaan ja arvioimaan itse.

Kokonaiseksi

Seurasin Ilona Rauhalan blogia Kauneus&Terveys- sivustolla, joten mielenkiinnosta tartuin myös hänen kirjaansa Kokonaiseksi. (Blogia ei ole enää, mitä äsken tsekkasin.)

Kirja on naisille suunnattu ja siinä käsitellään eri elämänalueita naisen elämässä. Kirjoitukset oli mukavan pohdiskelevia ja myös ajatuksia herättäviä. Pidin siitä miten Rauhala käytti myös itseään, omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan kirjoituksissaan aineistona. 

Vaikka kaikki aiheet kirjassa ei itseäni kosketakaan tuli kirja myös lähelle. Koen kirjan punaisena lankana olleen sen, että uskaltaisi elää oman näköistä elämää ja tavoitella omia unelmiaan. Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, on helpompi olla ja elää omana itsenään.

Onnelliseksi

Tiedonjanossani nappasin luettavakseni Nina Honkasen kirjan Onnelliseksi - seksuaalisuus läpi elämänkaaren.

Onnelliseksi on aika hyvä tietopaketti seksuaalisuudesta. Kirjassa käydään tosiaan läpi ihmisen elämänkaari seksuaalisuuden puitteissa ja myös vammaisten osalta. Pidin siitä, että asioita käsitellään kirjassa lukijakirjeiden kautta. Ensin on lukijan kirje ja sitten Honkanen sen pohjalta kertoo aiheesta. Toimiva konsepti!

Mulla meni aika kauan kirjan lukemisessa. Kun lopulta sain kirjan päätökseen, koin, että olo oli asioiden suhteen rauhallisempi. Seksuaalisuus on kaikille jollain lailla vaikea asia ja en ole siis yksin sen tunteen ja kokemuksen kanssa. 

Ansaittu kuolema

Sain luettua seuraavan Patricia Cornwellin kirjan: Ansaittu kuolema.

Kay Scarpetta kutsutaan telakalle, koska sieltä on löydetty ruumis. Ruumis tosin pitää sukeltaa ylös. Kayn tuntema toimittaja löytyy sukelluspuvusta kuolleena. Ruumiinavaus kertoo, että kuolema ei ollut onnettomuus. Pian käy ilmi, ettei tähän ruumiiseen olisi kannattanut sekaantua.

Mää vaan tykkään Cornwellin kirjoista. Siitä ei pääse mihinkään. Tykkään hahmoista, Kaystä itsestään, Marinosta ja Kayn siskontytöstä Lucystä sekä tietty Bentonista (joka mun mielestä vähän ristiriitainen hahmo). Just laskin, että oon lukenu seitsemän Kay Scarpetta- kirjaa ja lukematta on vielä 17. Eipähän luettava lopu ihan heti!

Pakkomielle

Nora Robertsin Pakkomielle oli kirjana sellainen, että piti otteessaan. Pitkästä aikaa oikeasti koukuttava Robertsin kirja!

Pikkutyttö ollessaan Naomi Watts eräänä yönä lähtee seuraamaan isäänsä, kun hän hiippailee metsään. Sieltä hän löytää maakellarin ja maakellarista isänsä kiduttaman naisen. Naomi pelastaa naisen ja hänen isänsä tietysti joutuu vankilaan. Aikuisena Naomi ostaa talon meren rannalta toiselta puolen maata ja haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Valokuvaajan ura menestyy ja talon remontointi sujuu, jonkinlainen suhde on kehkeytymässä paikalliseen mieheen Xander Keatoniin. Kaikki uhkaa romahtaa kun seudulla alkaa kadota naisia ja heidät on tapettu samalla tavalla kuin Naomin isä aikanaan tappoi naisia.

Tykkäsin kirjasta. Tarinassa limittyi Naomin lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat sekä nykyhetken tapahtumat. Murhaajankin tajusin vasta reippaasti yli puolen välin luettuani, heh. Kivaa lukea välillä parempi Robertsin kirja. Välillä tuntuu, että Robertsin ote on kirvonnu ajan saatossa tai sitten mun maku on muuttunu ajan saatossa. Jomminkummin. Tässäkään kirjassa en tykännyt siitä, kuinka naisia holhotaan ja suojellaan. Se on niin plääh!

Joka tuuleen kylvää

Nele Neuhaus on kyllä hyvä! Joka tuuleen kylvää vei mut ihan mennessään.

Tuulivoimalayhtiö WindPron yövartija löytyy kuolleena kierrokseltaan. Hofheimin poliisin Pia Kirchhof ja Oliver von Bodenstein alkavat tutkia kuolemaa, joka ei sitten olekaan vain portaissa kaatuminen. Tapahtumiin kietoutuu WindPron tarkoitukset tehdä uusi voimala maa-alueelle, jota maanomistaja ei suostu uhallakaan myymään sekä tuulivoiman vastustajat ja monta muuta juttua. Juonen käänteitä kyllä riitti tässä kirjassa, kuten surullisia elämänkohtaloitakin.

Joka tuuleen kylvää piti minua otteessaan. On mukavaa lukea kirjaa, jossa kaikki ei ole ensimmäiseltä sivulta asti selvää. Toivon kovasti, että Neuhausilta suomennetaan kaikki muutkin tähän sarjaan kuuluvat kirjat. 

Exclusive

Luinpa taas kirjan englanniksi. Lähikirjastossa oli pieni hylly englanninkielisiä kirjoja ja tää Sandra Brownin Exclusive vaikutti kiinnostavalta.

Vanessa Merrit (USA:n presidentin vaimo) ottaa yhteyttä toimittaja Barrie Travisiin, koska hänen poikavauvansa on kuollut vähän aikaa sitten ja hän ei usko syynä olleen väitetyn kätkytkuoleman. Muutaman sattuman jälkeen Barrie alkaa tutkia asiaa ja kohtaa seinän. Sitkeästi hän tonkii asiaa ja joutuu murhayrityksen kohteeksi. Siitä alkaa juoni tiivistymään ja juoksemaan.

Oli hauskaa lukea tätä kirjaa englanniksi. Kaikkia sanoja ei millään osaa, mutta päätin olla välittämättä siitä. Hyvin sitä pysyy juonen kuvioissa mukana, vaikka kaikkia sanoja ei osaakaan. Kirjassa oli myös hauskaa se, että yhtenä juonen osana USA:n presidentti on salannut nuorena tekemänsä rikoksen. Että kaikki ei todellakaan ole sitä miltä näyttää. Ja mitä kaikkea ihmiset ovatkaan valmiita tekemään, jotteivat paljastuisi. 

Sandra Brownin kirjat tuntuu näin äkkiseltään olevan englanniksi parempia kuin suomeksi. 

Katotaas, mitä saan seuraavaksi luettua englannin kielellä.

Haluttaako?

Tiedon janoni vuoksi tartuin tähän kirjaan. Leena Hattusen Haluttaako? vaikutti sopivalta tietopläjäykseltä minulle siihen.

Seksuaalisuus on ilmeisesti kaikille jollain lailla vaikea asia. Itselleni se on erityisen vaikea omien traumojeni takia. Siksikin luen välillä tällaisia teoksia. Haluan tietoa asiasta ja sitä kautta lisää ymmärrystä itseäni kohtaan. 

Oli hyvin valaisevaa lukea, että "Keskiaikainen augustinuslainen kristinoppi synnytti länsimaisen seksuaalikäsityksen syvärakenteen, jossa keskeistä on omaan ruumiiseen liittyvä häpeä, syyllisyydentunto ja ahdistus." Että me ollaan kaikki kasvettu ajatukseen seksin ja seksuaalisuuden hävettävyydestä ja ahdistavuudesta. Siihen ku vielä lisätään omalla kohdallani traumat ja kasvaminen  vanhoillislestadiolaisuudessa ja sen käsityksissä siitä, että kaikki seksuaalisuuteen liittyvä on syntiä ja hirveää paitsi avioliitossa tapahtuva, niin soppa on kamala ja ihmistä rikkova.

Tän kirjan lukemisesta ei voi sanoa, että tieto lisää tuskaa. Mulle oli helpottavaa lukea ja oppia, että seksuaalisuus on tosi monimutkainen ja monimuotoinen kokonaisuus, että se koostuu niin monesta asiasta ja on herkkä muutoksille. Ja mikä ihaninta (ja kamalinta), jokainen on itse vastuussa omasta seksuaalisesta hyvinvoinnistaan. 

Oisko  teillä suositella mulle hyviä kirjoja tästä aiheesta? Mua kiinnostaa lukea aiheestä vieläkin lisää.

Hyvä tytär

Piti väliin lukea vähän kevyempääkin. Karin Slaughterin Hyvään tyttäreen siis tartuin.

Kirjan alussa Quinnien kotiin hyökätään. Samanthan ja Charlotten äiti tapetaan ja heidät viedään metsään, jossa tapahtuu kauheita. (Ihan puistatti lukiessa.) 28 vuotta myöhemmine Charlotte on asianajaja, joka joutuu selkkauksiin puolustaessaan kouluampujaa ja selvittäessään tapausta. Samalla menneisyydet tapahtumat nostavat päätään ja sekoittuvat nykyhetkeen monimutkaisin kudoksin.

Kirja on taas niin hyvää ja takuuvarmaa Slaughteria. Erityisesti tykkäsin siitä, ettei juonen kuviot ja syylliset olleet selviä minulle heti kirjan alussa. Pääsin yllättymään kirjan lopussa ja se jos joku on kivaa! 

Aina sitä vaan jää ihmettelemään, että miksi ihmiset ovat niin kamalia. Miksi pitää satuttaa toisia? Ikuinen mysteeri mulle.

Ei siis ollutkaan kovin kevyttä luettavaa, vaikka mukanaan veikin täysin.

Häpeä!

Häpeä! on Satu Lidmanin teos häpeästä: Nöyryyttämisen ja häpeämisen jäljillä.

Olin ajatellut kirjan olevan enimmäkseen häpeästä itsestään ja sen vaikutuksista, mutta se olikin häpeän historiasta. Mikä olikin vallan mielenkiintoista! Toki samalla kerrotiin myös häpeän tunteesta ja vaikutuksistakin. En ollut esimerkiksi koskaan ajatellut tätä: "Yksilön kyky kokea häpeää tarkoittaa, että muiden reaktiot ovat hänelle merkityksellisiä, että hän haluaa olla ympäröivän yhteisön jäsen." Tuohan on täysin totta, kun pysähtyy miettimään.

Häpeä on niin mielenkiintoinen aihe. Se kun koskee kaikkia, kukaan ei voi välttyä siltä. Aika kovaa on kyllä ollut ennen se, kun ihmisiä on rankaistu häpeän avulla. Häpeäpaalut ja karkoitukset kylistä ja kaupungeista  ja maineen menetykset yms. ovat just häpeään perustuvia rangaistuksia. Tosin osa niistä toimii nykypäivänäkin. Mun mielestä nykyään ei kuitenkaan häpeällä rankaista siinä mittakaavassa kuin ennen.

Mielenkiintoinen kirja! Lue, jos aihe yhtään kiinnostaa.