Näkymätön vartija

Mielenkiinnosta tartuin Dolores Redondon kirjaan Näkymätön vartija, joka kuuluu Baskimaan murhat- trilogiaan/sarjaan. Minulle uutuus ja todella mielenkiintoista lukea Espanjaan sijoittuvaa kirjaa.

Baztan- joen rannalta löytyy alaston kuollut tyttö. Pian huomataan, että kyseessä on sarjamurhaaja. Amaia Salazar määrätään tutkinnan johtoon. Häntä arveluttaa palata kotiseudulleen, josta on ollut pitkään poissa. Amaiaa vaivaavat karmivat painajaiset ja kotikylässä hän joutuu kohtaamaan siskonsa sekä painajaistensa aiheuttajan. Lisäksi eräs kollega aiheuttaa ongelmia.

Kirja oli todella mielenkiintoinen. Koukutti minut kyllä mennen, tullen ja palatessa. Pidin kirjan kerrontatyylistä ja henkilöhahmotkin olivat mielenkiintoisia. Niin Amaia, hänen miehensä, hänen tätinsä ja siskonsa, sekä Amaian kollegat poliisissa olivat kaikki omanlaisiaan ja hyvin kuvattu. Juonikin oli hyvin etenevä, eikä puuduttava ollenkaan.

Seuraava osa, Luualttari, odottaakin jo minua kirjahyllyssä ja sormet syyhyää. Miksi mulla aina pitää olla niin jäätävästi kirjoja odottamassa lukuvuoroaan, kysyy kirja-ahmatti.

Rei Shimura taifuunin silmässä

Pitkästä aikaa pääsin taas Rei Shimuran pariin! Ei ole enää montaa Sujata Masseyn kirjaa lukematta.

Rei saa vastustamattoman tilaisuuden palata Japaniin tarjotulle työkeikalle. Niinpä hän palaa Tokioon juuri kun sitä uhkaa taifuuni. Onko se taifuuni vai mikä, joka sekoittaa Rein pään ja oikeastaan myös Rein elämän. Työkeikka (antiikkikannun jahtaaminen) onnistuu kyllä nappiin, mutta Rein muu elämä onkin sitten oikein kunnon sotkussa.

Nautin tätä kirjaa lukiessani. Pidän vain niin kovasti kirjojen tunnelmasta. Ärsytti kyllä Rein sekoilut, mutta minkäs teet. Tätä sarjaa on enää kolme kirjaa lukematta. Tämä ei kyllä jää kesken, niinkuin vaikka Kay Scarpetta- sarja jäi.

Irti pakko-oireista

Minua kiinnosti saada lisää tietoa pakko-oireista, joten lainasin kirjastosta kaksi aiheeseen liittyvää kirjaa. Tämä Irti pakko-oireista on toinen niistä. Sillä on viisi eri kirjoittajaa.

Kirjassa käydään läpi ohjelma, jonka avulla pääsee irti pakko-oireista ja pakkoajatuksista. Ohjelman mukana saa tietoa pakko-oireiden synnystä ja tietoa ylipäätään niistä. Ohjelma on portaittainen ja minun mielestäni hyvinkin järkevän oloinen. 

Itselläni on aika lieviä pakko-oireita ja pakkoajatuksia ja siksikin halusin saada asiasta lisää tietoa. No, kirja oli minun mielestäni valaiseva (sain siis itselleni ymmärrystä lisää) ja suosittelen sitä asiasta kärsiville. Kirja on varmasti myös pakko-oireista kärsivien läheisille hyvä.

Aika

Pengoin vähän kaappejani ja löysin paperin, johon entinen työkaverini oli tulostanut runon ja antanut sen minulle. Tämä runo pyörii aika ajoin mielessäni ja laitan sen nyt tännekin muistiin. Minusta tässä runossa on suurta viisautta. Kiitos sinulle, L, tästä runosta, jos luet tätä postausta. 

Aika

Ei ole hyvää, ei huonoa aikaa.

On vain nyt ja on parastaikaa.

Mikä on alkanut jatkuu yhä.

Säilyy paha ja kestää hyvä.

Ei ole synkkää, ei iloista aikaa.

Toistensa veroiset hetket paraikaa.

Elämä elämän jatkua antaa,

Kronoksen leikkeihin leluja kantaa.

Ei ole mennyttä, tulevaa aikaa.

On vain nyt ja on parastaikaa.

Sattuman saatosta mitään et poista.

Yksikään hetki ei häivytä toista.

Tehtävätöntä ei ole aikaa.

Tarkoitus vain ei näy parastaikaa.

Enempää, vähempää olla ei voisi.

Liikaa ei elämä verotta soisi.

Mikään ei tuhoa, lahota aikaa.

Pysyvää hetkeä elät paraikaa.

Alkanut aika ei voi laata,

ikuista vain emme aistia saata.

Artur Alliksaar

Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä

Tämä on ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut Chimamanda Ngozi Adichielta. Meidän kaikkien tulisi olla feministejä on vaikuttava essee.

Kirja perustuu kirjailijan Ted talkiin. Ohut se on, mutta niin täyttä asiaa, ettei paremmin voisi edes asiaa ilmaista. Itsekin varovasti tunnustaudun feministiksi ja juuri tällaisista kirjoista saa voimaa. Adichie tuo esseessään niin hyvin esiin ne erot, miten naisia ja miehiä kohdellaan. Ne tunnistaa varmasti jokainen suomalainenkin, kuten itsekin tein. Vaikka Suomi on tasa-arvoinen valtio, täälläkin on silti edelleen paljon tekemistä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien suhteen. Vielä ei ole täälläkään asiat niin hyvin, että voisi huokaista ja lopettaa työn teon. 

Tätä pientä kirjaa lukiessa sitä vain miettii, että miksi pitää edes olla viheliäisiä sukupuolia, jotka on muinoin asettaneet ihmiset eriarvoiseen asemaan. Että miksi edelleen pitää pitää kiinni siitä, että miehet ois muka jotenkin parempia ja arvokkaampia kuin naiset? Ei he oo, eivät oo olleet koskaan, eivätkä tuu koskaan olemaankaan, vaikka kuka mitä sanois. Mietin myös, että miesviha on ihan miehien itsensä aiheuttamaa. Naisviha on myöskin miehien itsensä aiheuttamaa. Naisviha kumpuaa miesten omista epävarmuuksista, kun taas miesviha kumpuaa siitä, että miehet kohtelee naisia paskasti.

Huh. Pieni kirja ja niin paljon ajatuksia sai aikaan. Lopetan, ennen kuin alan paasaamaan enempää. Lukekaa tämä! Se kannattaa. Lukeminen muuttaa maailmaa.

Mifongin mahti

J.S.Meresmaan Mifongin mahti on sarjan kolmas osa. Ja vei mennessään yhtä kovasti kuin aiemmatkin osat!

Kirja alkaa tai lähtee vauhtiin siitä, kun kaksoset Ciaran ja Fewrynn täyttävät 12 vuotta ja Ciaran muuttaa Merontesiin tullakseen Merontesin kuninkaaksi. Fewrynn jää Oranorin palatsiin jatkamaan taitojensa ja mahdin hallinnan opettelua. Sitten Fewrynn saa näyn, jossa Ciaran on vaarassa (hänet yritettiin tappaa) ja hän karkaa päästäkseen veljensä luo. Siitä se seikkailu taas alkaa ja jatkuu Merontesissa. Hommaan on sotkeutunut niin Ciaran- kuninkaan vallankaappauksen suunnittelijoita, kuin niitä, jotka haluavat purkaa Merontesin kirouksen. Ja loppuun tietysti jätettiin kunnon cliff hanger, jotta mää täälä kiehun, ku ei seuraava osa jo odota hyllyssä.

Meresmaa on kyllä niin koukuttavan sarjan kirjoittanut. Huh huh! Vie mennessään ja pitää otteessaan tiukasti. Täällä jo suunnittelen, että pitää hommata Mifonki- sarja omaan kirjahyllyyn, jotta voi tulevien vuosien aikana lukea sarjan kerran jos toisenkin kerran uudelleen.

Pohjaton nälkä

Kirjastossa tartuin mielenkiinnosta tähän kirjaan. Pohjaton nälkä, kuulostaa niin tutulta.

Kirjassa Leith kertoo omista kokemuksistaan lihavuudestaan ja pohjattomasta nälästään. Siitä, kuinka ne ovat syntyneet ja mitkä niihin vaikuttavat hänen elämässään. Oli paikoin niin tuttua tekstiä ittelleni. Itselleni on niin selkeää se, että lihavuus johtuu korvien välistä. Toki joillakin siinä on fyysinen syy, mutta uskon, että suurimmalla osalla sen takana on henkinen syy, jonkinlainen trauma, joka johtaa itsetuhoiseen liikasyömiseen jne.

Kirjassa oli myös mielenkiintoista kertojan "hyppely" aiheesta toiseen. Hän esim. kertoi tyttöystävistään ja kuinka he ovat kohdelleet häntä lihavuuden takia, esim. kieltäytyneet seksistä ennen kuin hän laihtuu jne. Kerrottiin myös hänen reissustaan haastattelemaan tohtori Atkinsia, Atkinsin dieetin luojaa.

Pidin kirjasta paljon. Itse koin samaistumista kovasti Leithin tarinaan. Suosittelen lukemaan, jos aihe yhtään kiinnostaa.

Kuolema ei käy kauppaa

Jos Camilla Läckbergin kirjat on hyviä, niin on myös Peter Jamesin! Kuolema ei käy kauppaa vei niin mennessään ja ahmin tämän 1,5 päivässä.

Brightonin edustalta merestä löytyy ruumis ilman sisäelimiä. Pian samankaltaisia ruumiita löytyy lisää. Roy Grace tiimeineen alkaa tutkia tapausta, joka osoittautuu aika mutkikkaaksi. Elinkauppaa, ihmiskauppaa, suuria rahoja. Gracen henkilökohtaisessa elämässäkin tapahtuu suuria.

Samaan aikaan 15-vuotias brightonilainen Caitlin tarvitsee maksansiirtoa. Hänen äitinsä alkaa olla aika epätoivoinen ja aikoo tehdä kaikkensa pelastaakseen tyttärensä hengen. Vaikka se olisi laitonta.

Kirjan juoni oli mielenkiintoinen. Tykkään tästä tyylistä, että kertoja vaihtuu välillä. Pitänee vielä lisätä, että vaikka mulla Läckbergit alkaa loppua niin onneksi näitä Jamesin kirjoja on vielä monta lukematta! Nää on ainakin yhtä hyviä!

Enkelintekijä

Vähiin nämä Camilla Läckbergin kirjat käy, ennen kuin loppuvat. Enkelintekijän jälkeen minulla on enää kaksi tähän sarjaan kuuluvaa kirjaa lukematta. Mitä mää sitten teen?

Tässäkin kirjassa juoni etenee kahdessa tasossa, nykyhetkessä ja menneessä. Nykyhetkessä Erica ja poliisit selvittävät Ebban (jonka perhe katosi hänen ollessaan 1-vuotias) ja hänen miehensä Mårtenin remontoimaan taloon kohdistunutta tuhopolttoyritystä. Myöhemmin taloa vielä ammutaan. Joku selvästikin yrittää saada heidät lopettamaan ja lähtemään. Jäljet tuntuvat johtavan Ebban menneisyyteen. Mitä Ebban perheelle oikein tapahtui? Menneessä taas kerrotaan niitä vaiheita, jotka johtivat Ebban perheen katoamiseen.

Kirja oli taas niin hyvä ja mielenkiintoinen! Läckberg ei petä! Ahmin tämän kirjan päivässä. Ei vain malttanut laskea käsistään. Oikeasti mietin, että mitä minä sitten teen, kun ei ole enää Läckbergejä lukematta? Kuka ois yhtä hyvä dekkaristi?

Things no one will tell fat girls

Olen tutustunut kehopositiivisuuteen ja viimein luin ensimmäisen siihen aiheeseen liittyvän kirjan. Jes Bakerin Things no one will tell fat girls oli ajatuksia herättävä ja pään nyökytyksiä aiheuttava.

Kirjassa on 13 lukua ja jokaisessa niissä käsitellään yhtä asiaa, jota ei kerrota lihaville tytöille ja käsitellään asiaa ja kerrotaan/pohditaan, että onko se totta. Esimerkkeinä aiheista esim., että oman kropan vihaaminen on opittua (totta) ja että lihavat eivät löydä rakkautta elämäänsä (ei totta). Lisäksi monen luvun lopussa on vieraskirjoittajan kirjoitus luvun aiheesta.

Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta. Löysin kirjasta paljon tuttua omastakin elämästäni, asioita, joita olen itse kokenut tai joihin olen muuten törmännyt. Kirjan luettua jäin miettimään sitä, että kuinka tärkeää meidän jokaisen olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Oli sitten lihava, laiha, pitkä, lyhyt, vammainen, vammaton, ihon väri mikä ikinä. Koska, kun on sinut itsensä kanssa, silloin myös haluaa itselleen hyvää ja elämäkin on paljon kivempaa.

Suosittelen lukemaan kirjan ja vähän herättelemään itseään. Tätä ei ole suomennettu, mutta jos englanti sujuu ja näitä asioita pohtii, niin kannattaa todellakin lukea.