Pelon hinta

Pelko. Se on minulle vähän liiankin tuttu asia. Henkka Hyppönen on tehnyt siitä kirjankin, Pelon hinta.

Mitä pelko on? Mitä tapahtuu, kun pelkää? Mikä hinta siitä pelosta on maksettava? Näitä asioita ja vähän lisääkin käydään kirjassa läpi. Oli muuten mielenkiintoista luettavaa! Hyppönen on antanut niin hyvät esimerkitkin asioista, että ne varmasti ymmärtää. Lisäksi on lohdullista saada ohjeita, kuinka hallita pelkoa. Itse olen ihminen, joka jäätyy, kun pelko ottaa vallan. Senkin voisi muuttaa esim. siedättämällä.

Kirja on kätevä tietopaketti, jonka teksti on mukavaa luettavaa. Kirja on oikeastaan aika toivoa antava! Asioita voi muuttaa, eikä tarvi vain tyytyä siihen, että on "pelkuri". Pelko on kamaluutensa lisäksi myös elämää ylläpitävä voima. Ei se ihan paskaa siis ole, vaikka tunteena pelko ei olekaan yhtään miellyttävä.

Olimme kerran

Oi tätä kirjaa! <3 Golnaz Hashemzadeh Bonde teki muhun vaikutuksen kirjallaan Olimme kerran. 

Nahid sairastuu syöpään, saa puoli vuotta elinaikaa. Hän on yksinäinen ja katkera ja ei niin hyvä äiti tyttärelleen, ainoalle lapselleen. Syövän myötä hän alkaa käydä läpi elämäänsä ja haluaa sittenkin niin vimmatusti elää. Kirjassa käydään läpi hänen tarinaansa, nuoruusvuosia ja Iranin islamilaista vallankumousta, pakoa Ruotsiin, lapsen saantia, avioliittoa, avioeroa. Kirja on kipeän kaunis. Nahid on ihanan ristiriitainen henkilö ja hänen ajatuksensa ovat välillä niin oivaltavia ja herkullisia. Kirjaa oli kertakaikkiaan nautinto lukea ja ahmin sen vuorokaudessa.

Kirja herätti paljon ajatuksia ja ne jäivät palloilemaan korvieni väliin. Ei vaan osaa pukea sanoiksi niitä sekä niistä heränneitä tunteita. Ihmettelen vain ihmiselämää, joka osaa olla välillä niin kauheaa ja välillä niin kaunista ja ihanaa.

Domowik

Kauhukirjallisuutta ekaa kertaa tässä blogissa! Huh huh! Järkytin kyllä itseäni, kun tartuin Ilkka Auerin Domowikiin ja jonkun matkaa luettuani tajusin, että kirja on kauhua. (Kirjan pääty kertoi sen.) Lainatessa en sitä tajunnut. :D

Onneksi tämä on nuorille suunnattua kauhua, niin tällainen säikkyvä ja välillä herkästi triggeröityvä ihminenkin pystyi lukemaan ihan hyvin tämän kirjan. Kirja oli kyllä suorastaan pliisu verrattuna siihen mielikuvaan ja kokemukseen, mikä minulla on kauhukirjallisuudesta ja kauhuelokuvista. 

Kirjan päähenkilön, Vilman, perhe saa perinnöksi kartanon, ja muuttaa sinne asumaan. Kartano on täynnä kaikkea jännittävää ja karmivaa. Vilma on lisäksi saanut tehtäväkseen ratkoa kartanon sekä hänen kadonneen isotätinsä salaisuuden. Kirjan juoni on mukava ja tarina ahmittava. Jännitystäkin on tietysti mukana. Kirja ei karminut minua, vaikka välillä jännittikin vähän. Toivon, että kirja saisi jatkoa, koska tässä olisi aineksia siihen niin henkilöiden kuin kartanon puolesta. Kaiken kaikkiaan pidin tästä, just mulle sopivaa kauhua.

Pääsiäisen lukumaratonin kooste

Oli kuulkaa aika yllättävä lukumaraton mulla! Siis tuloksien suhteen. Mulla oli joku lukuhimo päällä ja minä sitten luin melkoisen intensiivisesti.

perjantaina 19.4.

Klo:15.45-19.25 luin Wariksen Talviverisen loppuun. Aikaa meni 3h40min ja sivuja tuli 174.

Klo:20.00-20.10 luin Närhen Saniaislehdon loppuun 10 minuutissa. Sivuja tuli 71.

Klo:20.25-21.00 luin sitten hitaasti edistyvää Nerudan Andien maininkeja ja sain edistettyä sitä jopa 29 sivua 25 minuutissa.

Klo:21.20-22.40 jatkoin Sendkerin Sydämen ääntä ei voi unohtaa. 1h20min ja 85 sivua.

Klo:23.05-23-55 Brooksin Islamin naisten salattu elämä tarttui taas käsiini. 50min ja 26 sivua. Vähä hitaampaa luettavaa asiapitoisuutensa takia.

Aika intensiivistä lukemista pienillä tauoilla.

lauantaina 20.4.

Klo:00.00-01.00 jatkoin Islamin naisten salattua elämää. Tunnin aikana 36 sivua. Nyt alkoi väsyttää niin, että lähdin nukkumaan.

Klo:08.25-11.15 eli aamupalaksi jatkoin Sendkerin kirjaa ja luin sen loppuun. 2h50min ja 164 sivua.

Klo:11.45-13.45 luin Brooksin kirjan loppuun. 2h ja 75 sivua.

Klo:14.05-15.10 tartuin lukumaratonin kirjapinon ulkopuolella olleeseen kirjaan. Vilja-Tuulia Huotarisen Heistä tuli taiteilijoita- kirjan luin alusta loppuun, 93 sivua 1h5min aikana.

Klo:15.25-15.45 aloitin vielä toisen lukumaraton kirjapinon ulkopuolella olleen kirjan. Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö- niminen kirja (by Martta Kaukonen, Riitta Raijas, Riita Silver ja Kristiina Valkama), jolla aion osallistua omaan lukuhaasteeseeni ja sen kohtaan kaksi. 20min luin ja 11 sivua edistyin. Sitten loppuikin jo maratonaika. Jatkoin tän kirjan lukemista vielä ja edistyinkin ihan hyvin.

Samanlaista intensiivistä lukemista siis oli kuin edellisen vuorokauden puolella.

Yhteensä 764 sivua ja 13h50min luin vuorokauden aikana.

En osannut odottaa ollenkaan, että luen tällaisella intensiteetillä ja että saisin neljä kirjaa luettua loppuun. Huh huh! Oli siis aika hyvä lukumaraton, vaikka yllättävä. Pitäisi ehkä varata enemmän kirjoja seuraavalle lukumaratonille, jos vahingossa on taas lukumenot päällä tälleen. :D

Difficult women

Roxane Gaystä on kehkeytynyt yksi mun lempikirjailija kuin varkain. Luin nyt vuorostaan hänen novellikokoelmansa Difficult Women.

Tämä kirja on täynnä novelleja erilaisista ja vaikeista naisista. Tosin se vaikea on kyllä kyseenalainen määritelmä. Se vaikeus kun voi johtua mistä vaan. Monesti se on vain toisen kykenemättömyyttä kohdata toinen ihminen tai tilanne sellaisena kuin on ja siksi toiseen lätkäistään vaikean leima. Minun mielestäni kirjan naiset eivät olleet vaikeita. He olivat kyllä traumatisoituneita tai voimakastahtoisia tai tuulella käypiä tai elämän koulimia tai nuita kaikkea ja vielä muutakin päälle. Mutta ei vaikeita naisia siinä mielessä kun se halutaan monesti ajatella eli halveksuvasti ja vähättelevästi ja toinen ihminen (eli nainen) kohtaamatta.

Pidin tästä. Luin näitä novelleja yhden päivässä. Kirja ja naisten tarinat olivat ajatuksia herättäviä ja samaistuttavia. 

Hei ja suomen kielikin pääsi eräässä novellissa esiin!

Pääsiäisen lukumaraton 19.-22.4.2019

Mää oon tykästynyt lukumaratoneihin todella, todella paljon. Niinpä oli ihanaa, että Yöpöydän kirjat- blogin Niina innostui järkkäämään pääsiäiseksi lukumaratonin, kun ehdottelin sitä. Itse en nyt jaksanut rueta tätä vetämään.

Osallistun maratoniin seuraavien kirjojen kanssa:

Helena Waris: Talviverinen (fantasiaa)

Pablo Neruda: Andien mainingit (runoja)

Geraldine Brooks: Islamin naisten salattu elämä (tietoa, feminismiä?)

Jan-Philipp Sendker: Sydämen ääntä ei voi unohtaa (rakkautta?)

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet (sarjakuva)

Katsotaan, minä päivänä aloitan oman maratonini. Nyt on sentään neljä päivää aikaa!

Black Panther: The Nation Under Our Feet

Epämääräisen mielenkiinnon takia tartuin tähän sarjakuvaan. Tai no, oikeasti Ta-Nehisi Coatesin takia, koska olen kuullut niin monia kehuja ja suosituksia hänen kirjastaan Between the World and Me. Ja koska tämä oli ainut hänen teoksensa, mitä löysin kirjastosta. No, eipä ois kannattanut tarttua tähän.

Tää ei ollut hyvä valinta luettavaksi mulle. En tunne Mustan pantterin maailmaa yhtään ja tässä sarjakuvassa olin ihan hukassa koko ajan. Mää vaan kahlasin tämän läpitte. Kuvituksesta ei oo mitään valitettavaa, siitä pidin. Ei auttanut yhtään sekään, että tää oli book one. Pyh ja pah, olin ihan pihalla kaikista asioista. Kirjan lopussa oli vielä jotain mulle irrallisia sarjakuvia, joista en myöskään tullut hullua hurskaammaksi, haha. Jäi siis tämä sarjakuva mun kohdalla flopiksi.

Ps: Kirjoitin kostosta ja kostonhalusta toiseen blogiini.

Kun aika loppuu

Elina Hirvosen Kun aika loppuu on todella vaikuttava kirja.

Kun tartuin tähän kirjaan ei minulla ollut kyllä mitään hajua siitä, että mihin lopulta tartuin. Aloin lukea ja huomasin päätyneeni yhden perheen sisälle ja 3/4 perheenjäsenen ajatuksiin. Kirjaa ei voinut laskea käsistään, ainoastaan yöksi väkisten. Luin Lauran ajatuksia ja muistoja elämästään ja heidän perheensä synnystä. Luin Aavan ajatuksia lapsuudestaan ja veljestään Aslakista. Luin Aslakin ajatuksia lapsuudestaan ja siitä, miten hän päätyi Helsingin keskustaan katolle ampumaan ihmisiä.

Jotenkin kirjan kieli soljuu ja vie eteenpäin. Sitä vain lukee ja välillä hämmästelee henkilöhahmojen ajatuksia ja jatkaa, koska haluaa tietää lisää heidän ajatuksistaan. Ainut negatiivinen asia, jonka keksin, oli se, ettei perheen neljännen jäsenen, Eerikin, ajatuksia tuotu esiin. Olisi ollut kiinnostavaa myös hänen näkökulmansa asioihin ja tapahtumiin. Nyt hän oli ikään kuin sivustakatsoja, vaikka Laura kertoikin miehensä ajatuksista. Se ei silti ole sama, kuin jos hän itse olisi kertonut ne.

Tämä kirja todellakin teki muhun vaikutuksen tarinallaan. Huh huh!

Mifongin kätkemä

Pitkästä aikaa luin J.S.Meresmaata. Mifonki- sarjan seuraava eli neljäs osa Mifongin kätkemä oli yhtä hyvä, ellei millin parempikin kuin edeltäjänsä.

Merontesissa tapahtuu kaikenlaista: Ciaran syöstään vallasta, hänen kaksoissiskonsa Fewrynn tekee kyseenalaisia asioita, heidän äitinsä Ardis kulkee omia reittejään, Rondestanitkin sekä sotkevat että auttavat kuvioissa. Plus Joentuoma. Mikäs hän on miehiään?

Kirja jatkoi yhtä hyvällä otteella siitä mihin jäikin aiemmassa osassa. Lukuväli oli nyt mulla useampi kuukausi, mutta kirjaa lukiessa tapahtumat palasivat hyvin mieleen. Tykkään tästä sarjasta paljon. Kirjan lopussa on se olo, että haluan heti jatkaa lukemista seuraavasta osasta ja haluan heti tietää, miten tämä tarina jatkuu. Jospa nyt ei tule yhtä pitkää lukuväliä!

Saga: kolmas ja neljäs kirja

Saga- tarina jatkuu! Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin scifi- sarjakuva vie mennessään.

Kummassakin osassa eli kolmannessa ja neljännessä Hazelin perheen pakomatka jatkuu. Jahtaajat ovat sinnikkäästi perässä. Hazelin isoisä kuolee kolmannessa osassa. Neljännessä osassa taas Hazel on jo taapero, joka kävelee ja pakomatkaan tulee mutkia, kun hänen vanhempiensa välit rakoilevat.

Vielä on onneksi monta osaa jäljellä tätä tarinaa! Ei auta kuin varata lisää niitä. Nämä sarjakuvat ovat melko nopeita lukea ja haluan todellakin tietää, miten Hazelin perheen tarina jatkuu ja saako ongelmat ratkaisun jne.

Nanna: Eläimen pelikirja

Olen kyllä vähän ihastunut näihin Nanna- sarjakuviin. Eläimen pelikirjakin oli taattua Tuuli Hypéniä!

Tämä albumi oli sillä lailla erilainen, että joka toinen aukeama oli värillinen ja joka toinen mustavalkoinen. Täytyy myöntää, että pidän enemmän värillisistä Nannassa. No, ei se menoa silti hidastanut. 

Tässä albumissa pelattiin, kuten muissakin albumeissa on tehty ja Kelankin kanssa pääsi puljaamaan. Superyllätys oli se, että Misse ja LaMiau sai pennut! Ohhoh! Kaikkea sitä! :D Parasta oli kuitenkin Nannan veli Veikka, johon olen aika rakastunut. Se on niin söpö ja suloinen ja... Sanoinko jo söpö? Mun pitää ehdottomasti tutustua Veikka- sarjakuviinkin, kun kerran sellaisetkin on.

Nannat on kyllä viihdytttäviä. Harmittaa vähän, että enää yksi Nanna-sarjis mulla lukematta.

Ei äitimateriaalia

Viime vuonna jossain vaiheessa törmäsin juttuun, että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on tulossa Nefertiti Malatylta kirja. Ennakkotilasin Ei äitimateriaalian itselleni. 

Kirja on hyvä tietopaketti vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kirjassa on myös haastateltu naisia, jotka eivät halua lapsia, joten saa myös vertaistukea. Tieto ja haastattelut kulkevat sujuvan tasaisesti läpi kirjan. Kirjan lopussa on vielä luetteloita lapsettomista kuuluisista/merkittävistä naisista.

Kirjaa lukiessa sitä mietti, että miksi on niin kauheaa, että on nainen ja ei halua lapsia. Miksi ihmeessä naisiin kohdistetaan niin järjettömiä vaatimuksia ja odotuksia? Miten ihmeessä vapaaehtoinen lapsettomuus ois muka itsekkäämpää kuin se, että haluaa lapsia? En tajua. Ei kohtu tee ihmisestä äidillistä tai vastaavaa.

Itse en ole koskaan halunnut lapsia. Koen, etten kertakaikkiaan ole äitimateriaalia. Minua ällöttää ajatus raskaudesta ja synnytyksestä ja ennen kaikkea siitä vastuusta, joka on kuin vankila. Ei kiitos. Minua ei lapset kiinnosta ollenkaan, enkä tykkää niistä. Lapset (ja lemmikit) ovat kivoja lähinnä vain valokuvissa. Kirjassa oli listattu syitä, miksi lapsia ei haluta. Pystyin melkein jokaiseen sanomaan kyllä. Se rupesi vähän naurattamaan. 

Ehkä olen kauhea ihminen, koska en pidä lapsista ja ne eivät kiinnosta minua. Se ei minua haittaa, jos joku niin ajattelee. Olen sitä mieltä, että jokaisen lapsen kuuluisi syntyä toivottuna ja saada rakkautta ja kunnollista hoivaa. Minusta ei ole siihen, joten ajattelen lapsen/lapsien parasta ja jätän heidät tekemättä.

Nouse nyt

Olen joskus katsonut Lentoturmatutkinnasta jakson, jossa lentokone putosi Mexico Cityn keskustaan. Kun törmäsin siihen tietoon, että Ulrika Björkstam, joka on sen lento-onnettomuuden uhri, on tehnyt kirjan kokemuksistaan, niin pakkohan se kirja oli saada käsiinsä.

Kirja on todella vaikuttava! Björkstam kirjoittaa hyvällä ja hyvin helposti luettavalla tyylillä kokemuksistaan. Ahmin tämän kirjan käytännössä yhdeltä istumalta. Ei vain malttanut laskea kirjaa kädestään kuin siksi aikaa, että haki syötävää tai kävi vessassa.

Vaikka Björkstam kirjoittaa kokemistaan kauhuista ja kivuista palovammapotilaana rehellisesti, niin tarina on silti täynnä toivoa ja sitkeää eteenpäin menemistä. Samaistuin hänen tarinassaan niin moniin kohtiin. Minulla itselläni ei ole kokemusta palovammoista sen kummemmin, mutta henkisen puolen kamppailuista senkin edestä. Kun kuuden tunnin jälkeen laskin kirjan kädestäni ja suljin kannet, oloni oli vain, että huh huh. Mikä tarina! Karu ja kaunis. Olen vaikuttunut.

Syntymälahja

Kristin Cashoren Syntymälahjan nappasin kirjaston hyllystä sattumalta. Vaikutti mielenkiintoiselta fantasiakirjalta.

Syntymälahja on aika pesunkestävää fantasiaa linnoineen ja kuningaskuntineen. Kirjan päähenkilö on Katsa, jolla on syntymälahjanaan tappamisen lahja ja joka asustaa enonsa, kuningas Randan, linnassa ja tekee mitä eno käskee, vaikka ei haluaisikaan enää tappaa. Yhdellä "työreissullaan" Katsa kalauttaa tajuttomaksi lounamaalaisen nuoren miehen. Tämä nuori mies päätyy myöhemmin Katsan enon linnaan ja siitä tarina alkaakin. Nuori mies on prinssi Po ja hän lähtee yhdessä Katsan kanssa selvittämään, että kuka on kidnapannut Pon isoisän ja miksi. He päätyvät sen takia toiseen kuningaskuntaan, jonka kuninkaalla on kammottava syntymälahja ja jonka he yrittävät voittaa.

Kirjassa oli muutamia vähän ärsyttäviä kohtia, kun Katsa ja Po koittavat olla rakastuneita nuoria ja Katsa vastustelee rakkautta ja plääh. Onneksi niitä oli vain muutama! En jaksa yhtään lukea tommosta paskaa. Muuten kirja oli mielenkiintoinen ja juoni hyvä ja kirjan jännite pysyi yllä loppuun asti. Okei, paitsi se, miten tuo karsean kuninkaan juttu päättyy. Sekin oli vähän plääh. Tää kirja maailmoineen ja henkilöineen oli muuten kuitenkin niin hyvä, että haluan lukea tän sarjan kaks muuta kirjaa. Niitä ei oo valitettavasti suomennettu, joten ne pitää lukea englanniksi.

Kirja-podcastit, joita kuuntelen

Olen eksynyt myös kirjapodcastien maailmaan! Wohoo! Tällä hetkellä en kuuntele kuin kolmea kirjapodcastia (ja miljoonaa muihin aiheisiin liittyvää!).

Sain joululahjaksi uudet kuulokkeet!


BiBoBook / SoundCloud

BiboBook-blogilla on oma podcastinsa. Tosin siellä ei ole kauheana sisältöä, mutta niitä vähiä juttuja on ollut hauskaa kuunella. Eritoten Lauran ja hänen siskonsa Lotan keskusteluista lapsuudenkirjoista tykkäsin.


Kirjapinon takaa / SoundCloud

Tämän podcastin takana ovat Lilli ja Sonja. Heidän jutusteluaan kirjoista ja lukusuunnitelmista on todella kivaa kuunnella.


Sivumennen / SoundCloud

Tämä podcast on rakkautta! Johannan ja Jonnan ajatukset ja mielipiteet ja analyysit ja kaikki on vaan niin mielenkiintoista kuultavaa. Pitää aina koittaa säästellen kuunnella näitä, ettei podcastin jaksot heti lopu. :D

Kuunteletteko te kirjapodcasteja? Jos niin mitä? Saa antaa suosituksia!