Kirjaimia: kesäkuuta 2025

14 kesäkuuta, 2025

#dekkariviikko - Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä

Eka Virpi Hämeen-Anttilan kirja, jonka oon lukenu!

Tää sijoittuu 1920-luvun alun Helsinkiin. Vesitornista löytyy ruumis ja siitä alkaakin sitten murhan selvittely. Kalle (Karl Axel Björk) on hallinnon virkamies ja poliisin ystävä ja päätyy siksi tutkimaan murhaa. Kirja käynnisty aika hitaasti, mutta sitten ku se käynnisty ni johan alko sivut kääntyillä.

Miljöönä sadan vuoden takainen Helsinki oli mielenkiintoinen, autot ihan uus juttu ja enimmäkseen kulettiin hevosrattailla ja vossikoilla kävelyn lisäksi. Kartan perässä en pysyny yhtään. Helsinki ei kauhean tuttu ittelle oo, ku se on niin syrjässä ja kaukana.

Itse murhan ratkaisu jäi tavallaan vaiheeseen. Murhaaja löydettiin, mutta kuka murhasi murhaajan? Lisäksi kirjan loppuun tuli semmonen koukku, että pakkohan se on seuraavakin osa tästä sarjasta lukea! Ai että!

13 kesäkuuta, 2025

#dekkariviikko - Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani

Mää luin tätä Tarasovan kirjaa ja olin vaan ooh ja aah, mää tahon myös Pietariin ja mitä ihmettä täällä tapahtuu. Tää oli kyllä wow!

Reija saa työkomennuksen Pietariin tutkimaan konsernin sisäisiä asioita. Jo junamatkalla tapahtuu outoja asioita ja sama meno jatkuu tietysti sitten perillä Pietarissa. Firmassa on outoja juttuja, kuten kadonnut/itsemurhan tehnyt työntekijä. Reijan työntekoa yritetään sabotoida, mutta jääräpää ei anna periksi. Ei sittenkään, kun tilanne menee enemmän kuin vaaralliseksi. Suomalaisuus ja venäläisyys törmäilevät toisiinsa monin paikoin, varsinkin kun Reija pistää nenäänsä joka paikkaan.

Reijasta ei voinu olla tykkäämättä. Vähän on omanlaisensa kaveri, mutta jotain tosi symppistä hänessä on. Tätä kirjaa oli myös vaikea laskea käsistään. Onneksi Tarasova on tehnyt tälle jatkoa ainakin yhden kirjan verran. Toivottavasti vielä lisääkin tulee!

12 kesäkuuta, 2025

#dekkariviikko - Aurora Sainio: Älä anna syntejäni anteeksi

Sainion esikoisdekkari vei mut mennessään. Tätä lukiessa näkee, kun Suomi ja Japani kohtaa.

Heti jo tän kirjan nimi houkuttaa. Tällee vanhoillislestadiolaistaustaisena saa kyllä myös vibat omasta taustastaan. Liekö ollu tahallista vai tahatonta kirjailijalta tämä?

Kirjaan. Oulussa tapahtuu murha, jonka on tehnyt Näkki. Japanin Kurumessa taas murhan on tehnyt Kappa. Tällain yksinkertaistetusti. Näitä murhia ratkoo sitten poliisit molemmissa maissa. Suomen päässä Lilja, joka on jumissa väkivaltaisessa parisuhteessa ja Japanin päässä Okawa, joka yrittää epätoivoisesti saada isältään hyväksyntää. Sainio kuvaa ahdistavan hyvin Liljan ja Okawan tunteita ja traumoja.

Näkki ja Kappa pitävät toisiinsa yhteyttä Tor-verkossa ja sitä kautta kehittelevät murhiaan. Näitä keskusteluja myös saadaan kirjassa lukea. Mielenkiintoinen hengähdystauko aina kaiken menon keskellä! Kirjan loppua kohti kierrokset vain kasvoi. Ja se loppu, aivot vähä poksu ku yhdistelin palikoita ja että kuka on Näkki ja kuka on Kappa ja mitä täällä oikein tapahtuu.

Ootan kyllä, että saan käsiini jatko-osan tälle! Huh mitä menoa!

11 kesäkuuta, 2025

#dekkariviikko - Eeva Tenhunen: Hyvän tytön hautajaiset

Mitäpä ois dekkariviikko ilman Tenhusta? Kysynpä vain!

Tämä tarina se olikin kunnon juonivänkkyrä! Hohhei! Siinä minua lukijaparkaa kyllä pyöriteltiin iloisesti. Innoissaan luin, vaikka murhattu oli 17-vuotias tyttö. Ehkä koska se tapahtui luokkaretkellä ja ehkä koska mua vietiin ku pässiä narussa?

Murhattu tyttö, Erica, oli kaiken päälle vielä raskaana. Mitensse nyt sillain, ku pyhimyksestä kyse äidin silmäterästä? Noh, saadaan paikalle Martti Halla, Tenhusen aiemmista dekkareista tuttu poliisi. No, en ollut onneksi ainut, jota vietiin suuntaan jos toiseen. Ai että! Kyllä sai Halla ja hänen vaimonsakin vähän narutusta maistaa.

Tykkään Tenhusen dekkareista niin paljon. Ihanaa vanhahtavaa tunnelmaa, sivut kääntyy vaan ja voi muuta nauttia lukumatkasta.

10 kesäkuuta, 2025

#dekkariviikko - Maria Burrow: Rosholmin murhat

Burrow oli mulle ihan uus tuttavuus dekkarien saralla!

Saikulla oleva poliisi Mikko palaa kotisaarelleen äidin luokse parantelemaan haavojaan. Lenkillä Mikko tekee löydön ja kohta löytyy myös ruumis. Mikko alkaa tutkia tapausta, vaikka onkin saikulla. Samalla hän pohtii isäänsä, joka katosi sukellusmatkalla. Plus tietenkin on vähän romantiikan vinkeitä, koska Amy, saarelle muutanu uusi-seelantilainen.

Tää oli kyllä aikas koukuttava dekkari. Ilolla luin tän. Mielsin koko ajan tän saaren, Rosholmin, Hailuodoksi. Niin vahva mielikuva oli mulla siitä. Tähän on tullu jatkoa ja se odottaakin mua jo hyllyssä, että alan lukemaan sitä.

09 kesäkuuta, 2025

#dekkariviikko: Milla Ollikainen: Pirunkuru & Vesiraukka

Kirsin kirjanurkassa on tämänkertainen dekkariviikko. Aloitan oman osuuteni trilogian kakkos- ja kolmososalla. Mahtavaa tässä on se, että koko trilogia sijoittuu Lappiin.

Vesiraukka

Lukiolaistytön ruumis löytyy Äkäslompolonjärvestä. Edellisestä kirjasta tutun poliisin, Juhani Vuontisjärven, lomailu keskeytyy siihen. Lisäksi samaisesta järvestä löytyy myöhemmin toinenkin ruumis. Mikä on homman nimi? Ja miten kaikkeen liittyy vesiraukka, joka on suomalaisittain näkki?

Kaikenlaista selviää, huumeita, kaikkea. Ja mukana tietysti ekasta kirjasta tutut Krisse ja Eerika.

Vetävä oli tämäkin, ahmaisin melkein yhellä istumalla!

Pirunkuru

Tässä trilogian kolmannessa osassa ruumis löytyy erämaasta, Pirunkurusta, kaivosalueelta. Vuontisjärvi pääsee taas tutkimaan murhaa. Mikä on kaiken takana? Juttu oli himpun mutkaisa. Miten köyhällä ja kurjalla tyypillä onkin maavaltauksia? Ja mihin se kaikki liittyy lopulta? Lisäksi löytyy tässäkin ruumis lisää. Ja auts, Krisse ja Eerika seikkailee täälläkin. Ja kirjan loppu, ai saakeli mikä se oli!

Niinkuin edellisetkin trilogian osat, niin myös tämä oli ahmittava.

Näiden kirjojen perusteella oon kyllä Ollikaisen fani!

01 kesäkuuta, 2025

Toukokuun kooste

Toukokuu olikin melkoinen! Uudella energialla oon tehny asioita ihan innoissani ja sitten kuitenkin se vanha tuttu väsymys alkoi palata. Mutta ei palannut sinne mistä lähettiin! En tippunu takas pohjalle, vaan oon jääny jonnekin sen yläpuolelle hillumaan. Huhhei!