Sudentaival

Åsa Larssonin Sudentaival on hänen toinen kirjansa. Odotin kirjaa hetkosen, että sain sen käsiini.

Sudentaival jatkaa Rebecka Martinssonin tarinaa. On kulunut 2 vuotta edellisen kirjan tapahtumista. Rebecka matkustaa nyt ensimmäistä kertaa Kiirunaan sen jälkeen. Kotiseudulla on tapahtunut papin murha. Vihattu ja rakastettu pappi, Mildred Nilsson, on päässyt hengestään rumalla tavalla. Rebecka yrittää tehdä edes pienesti töitä ja sen kautta sekoittuu murhatutkintaan. Rebecka ei ole toipunu vielä juurikaan edellisen kirjan tapahtumista, mikä ei mielestäni ole mikään ihme. Ihme olisi, jos Rebecka olisi toipunut jouduttuaan tappamaan ihmisiä.

Kirjassa polveilee eri kertojien äänet ja tarina etenee heidän mukanaan. Ai että pidän tästä tyylistä! Larssonilta varsinki tämä tapa kertoa tarinaa onnistuu. Eri kertojat antavat väriä ja eri näkökulmia tapahtumiin.

Tässä kirjassa sudentaival on kirjaimellisesti suden taival. Yksi kertojan ääni on Keltajalka, susi, joka erotetaan laumastaan ja joka taivaltaa kaukaa pohjois-Ruotsiin. Suden tarina linkittyy kirjan tarinaan kuolleen naispapin kautta.

Larsson on saanut minut koukkuun kirjoihinsa. Heti kun tämä kirja loppui, kirosin, ettei minulla ole jo seuraavaa Larssonin kirjaa luettavaksi. Siksipä pitää taas tehdä retki kirjastoon!