Uutisissa oli haastateltu Jennifer Clementiä tai ainakin tästä hänen kirjastaan Rakkaudesta aseisiin oli mainittu siellä. Googletin heti, koska vaikutti mielenkiintoiselta ja varasin kirjan heti. Sainki kirjan alle viikossa käsiini.
Kirja kertoo Pearlista, joka asuu äitinsä kanssa autossa asuntovaunualueen laidalla. Siinä kuvataan heidän elämäänsä, äidin kuolemaa ja Pearlin elämää sen jälkeen. Kirjan kieli oli kaunista ja tarina vie mennessään. Tuntui, että sanat kertoivat niin paljon enemmän, kuin mitä ne nyt kertoivat. Clement osasi mielestäni kuvata hyvin usalaisten asehulluutta tai ainakin sen, minkälaisena se minulle näyttäytyy eli syvänäkin välinpitämättömyytenä sen seurauksista.
Kirja herätti ajatuksia. Tuli onnellinen olo siitä, että Suomessa aselait ovat tiukat. Kirja oli yhtäaikaa karu ja kaunis. Ja loppu oli sellainen, että toivon, että Pearlin tarina jatkuisi vielä. Jospa Clement jatkaisi sitä!
Sivuutin suoraan tämän kirjan sen ilmestyttyä nimensä takia. En voi sietää aseita ja yleens pidän niitä (aseita ja ammuskelua) tylsinä. Sitten luin hieman tarkemmin, mistä kirjassa on kyse ja alkoi kiinnostaa. Tämä kirjoituksesi vahvistaa sitä tunnetta, että olen alun perin käsittänyt tämän kirjan väärin. Täytynee lukea se ensi vuonna!
VastaaPoistaTuo kirjan nimi on kyllä vähän provo ja mun mielestä myös vähän harhaanjohtava. Kirja on kuitenkin itsessään aika timantti!
Poista