Luukaupunki

Oi! Mää pääsin kohtaamaan taas omia ennakkoluulojani, kun tartuin Cassandra Claren kirjaan. Ku eihän se voi olla hyvä, kun on niin suosittu! Jokin näissä suosituissa kirjailijoissa niin hankaa mulla. Olen ennakkoluuloinen ja se kyllä huvittaa mua. :D

Myönnän heti, että tykkäsin. Cassandra Clare on suosionsa ansainnut. 

GoodReadsista juonikuvaus:

"15-vuotias Clary Fray joutuu outojen tapahtumien todistajaksi, kun nuori poika surmataan newyorkilaisella klubilla. Clary huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe - ei edes hänen paras ystävänsä Simon.

Kun sitten Claryn äiti katoaa mystisesti, alkaa tapahtua. Clary tutustuu varjometsästäjiin, jotka hallitsevat yliluonnollisten olentojen maailmaa New Yorkin arkitodellisuuden laitamilla: maallikoilta näkymättömissä elävät, juhlivat ja taistelevat haltijat, vampyyrit ja ihmissudet.

Häikäisevän komea ja ylimielinen nuori varjometsästäjä Jace Wayland oppaanaan Clary sukeltaa alamaailmaan etsimään äitiään ja Muutoksen maljaa, yhtä kolmesta voimaesineestä, jonka joutuminen vääriin käsiin olisi kohtalokasta. Samalla hän saa tietää itsestään ja äidistään asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä lopullisesti..."

Tarina vei mennessään. Oli semmoinen hyvä sekoitus keveyttä ja painavaa asiaa/tapahtumia. Ei ollu mikään lässy, vaan jouhevaa menoa. Toki välillä ärsytti Claryn epävarmuudet ja muut vastaavat, että plääh vaan. Niitä hetkiä ei onneksi ollut liikaa. Ärsyttävää taas oli Jacen mustavalkoisuus, voi luoja! Krääh! Niin rasittava hahmo! Juoni oli onneksi tosi hyvä. Siinä ei ollut valittamisen sanaa. Juoni piti tarinaa tosi hyvin yllä ja sitä mielenkiinnolla seurasin, huolimatta Jacesta ja hänen ylimielisyydestään.

Että sarjan seuraavaa osaa odotellessa käsiini saapuvaksi. Tällä sarjalla saa mukavasti aivot narikkaan!