Olipas ihana satukirja! Jotenkin tuli lukiessa sellainen olo, että oi miksi, oi miksi, mun vanhemmat ei oo yhtään tommosia, ku kirjan pienellä lohikäärmevauvalla on.
GoodReadsista kopsattu kuvaus:
"Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat kertoo sadunomaisesti intersukupuolisen pienokaisen syntymästä.
Se on kertomus vanhempien rakkaudesta ja positiivisesta uteliaisuudesta syntymässä olevaa pienokaistaan kohtaan sekä yhteisön tuen merkityksestä perheen hyvinvoinnille.
Satu on ensimmäinen suomenkielinen lastenkirja aiheesta.
Aikuisille lukijoille kirja antaa mallin, miten puhua näistä tärkeistä aiheista lasten kanssa. Kirja on samalla tarpeellinen lisä kasvattajien ja hoiva-alan toimijoiden käyttöön.
Kirja on tehty yhteistyössä Seta ry:n kanssa. "
Se on kertomus vanhempien rakkaudesta ja positiivisesta uteliaisuudesta syntymässä olevaa pienokaistaan kohtaan sekä yhteisön tuen merkityksestä perheen hyvinvoinnille.
Satu on ensimmäinen suomenkielinen lastenkirja aiheesta.
Aikuisille lukijoille kirja antaa mallin, miten puhua näistä tärkeistä aiheista lasten kanssa. Kirja on samalla tarpeellinen lisä kasvattajien ja hoiva-alan toimijoiden käyttöön.
Kirja on tehty yhteistyössä Seta ry:n kanssa. "
Tässä kirjassa kuvituskin oli kaunista.
Mulle on vastikään avautunu tämä intersukupuolisuuden maailma enemmän. Ite ajattelin pitkään opitun mukaan, että lisääntymiselimiä on vain kahdenlaisia. Ei ollu tuo intersukupuolisuuden käsite menny perille asti mulla. Tiedon lisäännyttyä oon ruennu kyseenalaistaan noita lapsille tehtäviä sukuelinten leikkauksia ja niiden tarpeellisuutta. Lähinnä se on turhaa kärsimystä ja kipua aiheuttavaa. Oon ruennu miettiin ja kyseenalaistaan myös sitä ajatusta, että ihmisillä ois vain kahdenlaisia lisääntymiselimiä. Jos eläimilläkin on useammanlaisia lisääntymiselimiä- ja tapoja, niin miksi ihmiselläkin ei olisi niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti