Pidän siitä ajatuksesta, miten naiset pitää yhtä ja tukee ja puolustaa toisiaan. Tässä Satrapin sarjakuvassa nähdään yksi versio siitä.
Tässä sarjakuvassa käydään läpi yksi Satrapin sukulaisnaistensa kanssa kokema pitkä teehetki, jossa puidaan toisten huolia ja muistellaan menneitä, puhdistutaan. Huumoria löytyy, eikä kyyneliltäkään vältytä. Yhtä aikaa teenjuonti on hyvin arkista, mutta asioiden jakaminen toisten kanssa taas ei niinkään. Toisten valintoja ja miehiä arvostellaan ja asioista puhutaan hyvinkin suoraan.
Mää oon tykästynyt Satrapin tyyliin. Pitää lukea vielä se Luumukanaakin. Se enää näistä suomennetuista lukematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti