Amanda Palo: Outoja kaloja & Kerttu Kotakorpi: Suomen luonto 2100

 Nämä kaks ovat viimeset kirjat, jotka luin viime vuonna! Molemmat olivat mulle viiden tähden kirjoja.

Amanda Palo: Outoja kaloja

En enää muista mistä luin tästä ja kiinnostuin. Joka tapauksessa varasin tän heti ja se kyllä kannatti. Rakastin tämän kirjan lukemista. Tän novellit olivat hyvin lyhyitä, muutamat jopa vain parin lauseen mittaisia. Ne kuitenkin olivat pieniä hetkiä niin täynnä asioita, tarkkaan harkittuja sanoja ja lauseita. Esimerkiksi Haju on jäänyt mieleen, se oikein jysäytti. Oiva esimerkki siitä, miten takauma toimii. Muutenkin nämä Palon kirjoitukset jäivät kaivelemaan ja hivelemään mieltä. Toiset hyvällä ja toiset huonolla. Haluan tän novellikokoelman omaan hyllyyni, jotta voin palata näihin ja lukea palan sieltä, toisen täältä. Miettiä ja makustella vielä enemmän. Toivon, että Palo kirjoittaa vielä paljon lisää!

Kerttu Kotakorpi: Suomen luonto 2100

Tää olikin sitten ihan erilailla vaikuttava teos kuin Palon novellikokoelma. Kotakorpi on koonnut näiden kansien väliin hyvin selkeän kokonaisuuden siitä, miten ilmastonmuutos näkyy jo nyt ja tulee näkymään Suomessa. Kotakorpi on perustanut tämän näkemyksensä jo tehtyihin tieteellisiin tutkimuksiin ja arvioihin ilmastonmuutoksesta. Oli kyllä aikamoista settiä! Tässä kun kirjoitan tätä blogitekstiä, ulkona näkyy hyvin luminen Oulu. Kaikki ikkunasta näkyvät puut ovat lumen kuorruttamia, maa on valkoinen ja näkyy aurauskasat kulkuväylien reunoilla. Vaan eipä tämä näky enää välttämättä näykään ikkunasta 80 vuoden päästä. Ainakaan etelä-Suomessa, jossa on enää harvoin lumisia talvia. Kirjaa lukiessa ilmastonmuutoksen seuraukset tulivat hyvin selviksi. Tämä tuntemani Suomi muuttuu hyvin monin tavoin: eläimistö muuttuu, kasvisto muuttuu, kelit muuttuu vuodenaikojen sisällä. Muutoksia on luvassa rutkasti. Se pistää miettimään.

Sain kirjoitettua postauksen kaikista kirjoista, mitä roikkui luonnoksissa. Meniki pari päivää koneella istuessa, että sai edes jotain sanottua kustakin kirjasta.