Löysin itseni tän runokirjan sivuilta, ajatuksen juoksusta, sanoista, tunteista.
Monet runot puhuttelivat mua:
Hankalaa on rakastaa
kun katsoo maailmaa
epätoivon linssin läpi
tai
Teen asioita
jotta en muistaisi
kipua
ilmassa väreileviä sanoja
sanoja rakkaudesta
ja sen puutteesta
tai
Savu kämmenelläni
solmu sisässäni
valun katkeraa naurua
tai
Viiltävä polte rinnassa
syövyttävä palo sielussa
minulla on tahto
vaan ei voimaa
tai
Syvä synkkä metsä
valoa vain murto-osa
pienen kasvin kasvaa
kuitenkin
se kukkii
loistaa hämärässä
puhuu omaa kieltään
ei antaudu olosuhteille
ei pakolle
Nämä Kalliaisen runot puhuttelivat minua monella tavalla. Tavoitin tuttuja tunteita ja ajatuksia. Tavoitin itseäni runojen sanoissa. Toivottavasti Kalliainen julkaisee vielä lisää runoja.
Onpa tosiaan hienoja ja puhuttelevia runoja! Minäkin löysin itseäni näistä. Kiinnostava uusi tuttavuus.
VastaaPoistaTää runokirja kyllä kannattee lukea!
Poista