Ah mitä mää luinkaan! Bonde ei petä! Tää kirja meni kyllä monin tavoin ihon alle. Onneksi oli niin lyhyt. Vain 168 sivua! Mutta sivut oli täyttä tavaraa, jok'ikinen.
Tässä mun kommentteja kirjasta Sivutiellä-blogin Sirrille:
"Jotenkin tuo, miten Lily luovii noissa ihmissuhteissa osuu johonkin kohtaan minussa."
"Antaa muttei anna kuitenkaan, kun ei oo just sitä antaa, mitä muille "pitäis" antaa."
"Tavallaan on oman elämänsä syrjästä katsoja ja silti sillain aktiivinen, että menee virran mukana, eikä jarruta tai mitään."
"Sitte tuo Lilyn äiti. Vaatii lapseltaan asioita niitä mitenkään etukäteen pohjustamatta ja edes selittämättä."
"Tää kirja on ku minusta tehty. Vaikka ei oo omia lapsia."
"Just tota Lilyn ihan kiinni vauvaan olemista. Ja miten hän on Marcuksen kanssa kuin pelkkä kuori."
"Luen just tota, ku Lily Gunillan kans syöttää Majsanin pentuja ja mua itkettää. Lily on just niinku minä sillon ku mua estettiin olemasta nuorimpien sisarusteni kanssa tekemisissä.😭"
"Argh tuota, että Lilyn äiti jätti ton kissan ja pennut Lilyn vastuulle. Just niinku mun vanhemmat jätti mun sisarukset mun vastuulle."
"Sievästi menee ihon alle.😅"
"Ää. Mua niin itkettää tää kirjan loppu."
Tää kirja oli ja on niin, ettei oikein ole edes sanoja. Lukekaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti