Välillä pitää lukea jotain synkempääkin. Ihan vahingossa.
"Margaret Lea on töissä isänsä kirja-antikvariaatissa ja kirjoittaa harrastuksekseen elämäkertoja unohdetuista ja vähän tunnetuista kirjailijoista. Eräänä päivänä hän saa kirjeen Vida Winteriltä, joka on kuuluisimpia ja rakastetuimpia nykykirjailijoita. Winter on ollut salamyhkäinen ja keksinyt menneisyydestään ja taustastaan erilaisia versioita vuosien varrella. Nyt hän on jo vanha ja sairas: hän haluaa kertoa totuuden erikoislaatuisesta elämästään ja toivoo Margaretin saapuvan luokseen. Margaret lähtee empien mutta uteliaana Yorkshireen tapaamaan kirjailijaa, ja Vida aloittaa kertomuksensa. Se on runsas, dramaattinenkin kertomus Marchin perheestä, sen Isabelle-tyttärestä ja hänen kaksostytöistään Adelinesta ja Emmelinesta. Margaret joutuu Vidan tarinan pauloihin. Elämäkerturina hänen täytyy pitäytyä tosiasioissa, eikä hän aina luota Vidaan. Hän matkustaa kirjailijattaren entiseen kotikartanoon katsomaan ja tutkimaan itse asioita. Matka totuuteen osoittautuu Margaretille myös matkaksi omiin perhesalaisuuksiin."
Pidin tästä romaanista, vaikka oli tosiaan synkähkö alusta loppuun asti. Margaretin oma tarina ja Vidan tarina siihen lisäksi olivat molemmat aika surullisiakin. Loppu oli myös osin aika odottamaton. En osaa oikein ees muuta sanoa tästä. Tämä pitää itse lukea ja kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti