Oon ihan rakastunut näihin Hodgson Burnettin kirjoihin! Nää on jotenkin niin ihania, vaikka näissä on paskoja aikuisia ja ahdistavia asioita ja tapahtumia.
Kirjan päähenkilön Maryn vanhemmat kuolevat, kun Intiassa leviää kolera. Hänet löydetään yksin heidän talostaan ja lähetetään Englantiin setänsä luo asumaan. Tää Mary on erittäin hemmoteltu tyttö, mikä on kyllä ymmärrettävää kasvuolosuhteiden suhteen. Sedän kartanossa Mary kohtaa hänestä huolehtivan palvelijan Marthan, joka opettaa hänet pukeutumaan jne. Marthan veljestä Dickonista tulee Maryn ystävä. Mary myös on paljon kartanon puutarhassa, josta löytää lukitun puutarhan. Mary myös yöllä kuulee jonkun itkevän ja lähtee etsimään äänen lähdettä. Näistä kaikista syntyy ihana tarina, tosin tarinan aikuiset on melkein kaikki aika karseita.
Rakastin tätä kirjaa. Rakastin nimenomaan näiden lasten takia, jotka ovat niin selviytymiskykyisiä, aikuisista huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti