03 lokakuuta, 2024

Mervi Heikkilän Louhi-trilogian 2. ja 3. osa

 Hetki meni, että sain luettua tän trilogian loppuun. Alkuvuodesta luin ekan osan ja nyt kesällä tokan ja kolmannen osan. Ihastuin tähän kalevalamaiseen teemaan todella paljon.


Tuonella kulkijat

"Roona ei ole kuin muut. Roonalla on salaisuuksia. Sellaisia, että lomareissu Turkuun muuttuukin ihan toisenlaiseksi matkaksi.

Kaupungista ovat mystisesti kadonneet kaikki linnut, samoin Roonan isä, antikvariaatinpitäjä Eerikki Puujumala. Liike on kuin hävityksen kauhistus ja Roonan lisäksi sen ympärillä hiippailee outo, arpikasvoinen nuorukainen.

Jotain pahaa on selvästi tekeillä, mutta mitä?

Louhen liiton itsenäisessä jatko-osassa Roona joutuu tekemään vaarallisen matkan Turkuakin kauemmas. Paikkaan, josta paluuta ei ehkä ole.

Mervi Heikkilän Tuonella kulkijat kulkee petojen polkuja synkän metsän siimekseen ja Tuonen virran rantaan, ikiaikaisten arvoitusten äärelle."

Tää oli jännä tää kakkososa! Piti ihan ahmaista tämä loppuun, että saa tietää mitä on tapahtunut Roonan isälle ja mitä ihmettä Turussa muutenkin tapahtuu. Tykkäsin tosi paljon! Nää kirjan hahmot on aika mainioita ja uskottavia ja kiinnostavia. Varsinkin Roonan biologiset vanhemmat.


Pohjolan porteilla

"Roona ei ole kuin muut. Roonalla on salaisuuksia. Sellaisia, että mikään elämässä ei suju tavallisesti, ei edes seurustelu Aleksin kanssa.

Kun peilikuvassa alkaa vilahdella tumma varjo, ja Roonan isä Eerikki Puujumala saa huolestuttavan näyn, on syytä valmistautua pahimpaan. Roona päättää vahvistaa tietäjäntaitojaan ja hankkia oman rummun. Avukseen hän saa arpikasvoisen ystävänsä Sampsan ja kuvankauniin shamaanin, Iraidan.

Louhen liiton ja Tuonella kulkijoiden itsenäisessä jatko-osassa Roonaa ovat vastassa entistä pelottavammat viholliset.

Vaarallisten matkojen päätepysäkki on Pohjolan porteilla, itse Pohjan Akan valtakunnassa. Siellä Louhi ei hallitse, eikä armoa tunneta."

Trilogian päätösosassa kaikki huipentu hienosti! Tämäkin oli kyllä niin jännittävä. Seurasin Roonan rummuntekoa ja kaikkea mielenkiinnolla. Kun kirja loppui, oli niin haikea olo. En halua päästää irti tästä maailmasta. Haluan lukea lisää Roonan elämästä! Haluan tietää miten hänen elämänsä jatkuu, millanen hänestä tulee isona, mitä kaikkea vielä voikaan olla. Mervi Heikkilä, ole hyvä ja kirjoita lisää Roonan elämästä. Joohan? Please! Toivoo Laura, 37v.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti