Koska Saamelainen lukuhaaste niin mielenkiinnosta tartuin Niillas Holmbergin runokirjaan. Aiemmin en oo Holmbergilta lukenu mitään.
Kuvitus kirjassa oli upea ja Hanna Lehikoisen käsialaa. Muuten tämä runokirja ei muhun kolahtanu. Paitsi alla oleva runo. Se puhutteli ja puhuttelee edelleen.
Minulla oli vino mieli
sidoin sen mäntyyn
ja vaikka käpyjä tippui
kasvoin suoraksi
Jokin Holmbergin runoissa jäi silti kiehtomaan, ehkä johtuen ylläolevasta runosta, ja aion lukea hänen toisen runokirjansa Jalkapohjan. Katsotaan mitä sitten ajattelen Holmbergin runoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti