Mikä ihmeen uussuomalainen?- novelliantologia

Maahanmuuttajataustaisten kirjoittama novellikokoelma. Kiinnostaa! Tää on koottu vuonna 2008 pidetyn kirjoituskilpailun voittajien ja parhaimmiston kirjoituksista.

 

Tää oli mielenkiintoista luettavaa, varsinkin, kun en ole novelleja kauhean paljoa lukenut. Tässä oli 13 novellia, joista ensimmäisenä kirjoituskilpailun voittajan novelli. Tätä lukiessa mietin, että haluaisin kaikilta kirjoittajilta lukea lisää. Että voi ku Suomessa julkaistais enemmän maahanmuuttajien kirjotuksia, kirjoja, kaikkea.

Novellit tässä antologiassa ovat hyvin erilaisia niin kirjoitustyyliltään kuin aiheiltaankin. Sekin teki tän lukemisesta mielenkiintosta. Annan ison suosituksen tän lukemiselle!

PS: Kaikille parempaa uutta vuotta 2021!

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Ah, mikä kirja tää oli! Sinisalo kyllä sai mut kertalaakista fanikseen. Miten voi jostain chileistä saada aikaan tällaisen kirjan, tällaisessa maailmassa, koukuttaen lukijansa kääntämään sivun toisensa jälkeen?

 

Tää on dystopia. Suomi on Eusistokraattinen tasavalta. Vuosi on 2013. Ihmisiä jalostetaan, eritoten naisia. Terveysviranomaiset valvovat kaikkea. Nautintoaineet ovat kiellettyjä ja chili on se kaikista kielletyin. Vanna ja Jare ovat sotkeutuneet chilin diilaamiseen. Vannan sisko Manna on kuollut/kadonnut ja Vanna haluaa tietää, mitä hänelle tapahtui. Vanna ei ole sitä miltä näyttää ja sen lisäksi hän on koukussa chiliin. Helpotusta chilin saantiin tulee, kun Jare tutustuu kulttiin, joka kasvattaa chilejä ja Auringon ydin astuu kehiin. Tää kaikki kehrää mielenkiintoisen kudoksen ja kirjaa ei olisi halunnut laskea käsistään. On nää dystopiat kyllä melkoista luettavaa!

Mää tajusin vasta kirjan luettuani, että miten ton kannen kuva liittyy tähän kirjaan. Katoin aiemmin vaan, että se on sydän, mutta sehän onkin chili, Auringon ydin!

Aino Louhi: Mielikuvitustyttö & Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut

Tässä olisi kaksi jollain lailla samankaltaista, mutta kuitenkin täysin erilaista sarjakuvaa.

Mielikuvitustyttö kertoo ihmissuhteista. Lapsena, teininä, aikuisena. Se kuvaa sitä suurta epävarmuutta, mitä ihmissuhteiden suhteen voi tuntea. Sitä miten voi olla niin näkymätön ja sitä miten voi tulla nähdyksi. 

Kuvitus tässä kirjassa vei lapsuuteen. Aino Louhi on kuvittanut paljon lastenkirjoja ja sivujen kääntely toi tuttuuden tuntua hänen kuvituksensa kanssa.

 

Hyrrin sarjakuva-albumi oli sellainen, että tuntuu, ettei osaa sanoa mitään tästä. Se oli maailma, joka muuttuu yhtäkkiä. Lapsen maailma. Tässä on kuusi eri tarinaa. Tarinat tulivat kohti, koskettivat, ärsyttivät, inhottivat, liikuttivat. Kaikkea ei edes ymmärtänyt. Jotain tuttua tarinoissa oli, mielen laidalla liikkuvaa.

Oletko lukenut näistä kumpaakaan? Mitä tykkäsit?

Petteri Poukka: Seppo - Hyvän mielen konsultti

Seuraatteko somessa Seppoa? Mää seuraan Twitterissä. Seppo on tollanen supersöpö nelijalkainen. Siksi kiinnosti tää kirjaki, ku hoksasin, että Seposta on tehty kirja.

 

Tää on vähä kuin Sepon elämäkerta. Hänen tarinansa kerrotaan pentuajoista tähän päivään. Kirjassa on paljon kuvia, kerrotaan Sepon edesottamuksista, Sepon suuresta juustorakkaudesta jne. Mukavaa luettavaa! Jos haluat hyvää mieltä niin ehdottomasti tartu tähän kirjaan! Tää kirja saa hymyn huulille.

Maryan Abdulkarim & Eveliina Talvitie: Noin 10 myyttiä feminismistä

Feminismi kiinnostaa. Siksipä tartuin tähän Abdulkarimin ja Talvitien kirjaan.

 

Kirjassa Abdulkarim ja Talvitie keskustelevat kymmenestä eri myytistä feminismiin liittyen. Se oli mielenkiintoista luettavaa. Vähän kuin salakuuntelis toisten keskusteluja. Kirjan lukemalla palas feminismin perusasioiden äärelle ja se on välillä hyvä tehdä niin.

Margot Lee Shetterly: Hidden figures - Varjoon jääneet

Tää kirja vaikutti mielenkiintoiselta, varsinkin kun en ollut koskaan kuullutkaan tän kirjan asiasta: mustat naiset Nasan leivissä matemaatikkoina ja tärkeänä osana avaruushommia, esim. kuulentoa.

Harmittavasti kirjan hahmot jäävät etäisiksi. Heidän ajatuksiaan ja tunteitaan ei kerrota, vaan heidän tarinansa kerrotaan etäältä, etäännytettynä. Kuin lasin läpi. Oisin kaivannut sitä, että päähenkilöiden lähelle ois päässy. Toivottavasti elokuva tuo hahmot lähemmäs. Aion nimittäin katsoa sen tässä joku päivä.

Kirjassa on myös harmittavan paljon kirjoitusvirheitä ja sanojen väärin taivutuksia. Niitä oli normaalia enemmän, mitä kirjoissa yleensä.

Ärsyttävää ja rasittavaa oli, miten kirjassa koko ajan puhutaan Amerikasta, kun pitäisi puhua Yhdysvalloista. Amerikka tarkoittaa Pohjois- ja Etelä-Amerikan mannerta, ei Yhdysvaltoja. 

Ihan ok kirja tää kuitenkin oli. Lukemisen arvoinen. Tarina eteni koko ajan jouhevasti ja aihehan oli mielenkiintoinen ja sen takia jakso kirjan lukea loppuun asti.

Ps: Hyvää joulua kaikille niille, jotka joulua viettävät!

Jenni Pääskysaari: Sinä olet...

En ees tiiä, että missä törmäsin tähän kirjaan. Aika kauan kerkes hyllyssä lojua, ennen kuin tartuin tähän.

 

Ku sain luettua tän, mietin vaan, että voi ku tällanen kirja ois osunu mun käsiin sillon ku olin teini! Ois kyllä ollu tarpeeseen, olin niin hukassa ja pahoinvoiva ja kaikkea. Käytännössä tässä kirjassa avataan kaikki ne asiat, millä on merkitystä elämässä. Tunteet, ajatukset, tavat jne. Ne avataan lyhyesti ja ytimekkäästi. Täyttä tavaraa tämä kirja siis! Tärkeintä musta tässä kirjassa oli se, että lukijaa kannustettiin olemaan oma itsensä. Hieno kirja! Sai tälleen yli 30-vuotiaanakin tsemppiä ja kannustusta itselleen.

Reetta Niemensivu: Aavepianisti ja muita kertomuksia & Nina Hemmingsson: På a svarar jag hej då

Taas pari ihan erilaista ja erityylistä sarjakuvaa! Niemensivu ja Hemmingsson on mun mieleen molemmat.

Niemensivun sarjakuva-albumissa oli neljä lyhyttä kummitustarinaa. Ne oli semmosia kivoja ja jäivät vähän kaivelemaankin niiden loput. Ai että! 

Tykkään todella paljon Niemensivun tyylistä. Hänestä on pikkuhiljaa kehkeytyny yks mun lempparein sarjakuva-artisti.

Hemmingssonin sarjakuva-albumi on täynnä omanlaistaan huumoria. Kaikkea en ymmärtänyt, mutta jotkin saivat naurahtamaan. Mää niin toivosin, että näitä suomennettaisiin lisää! Hemmingsson on kuitenkin useamman sarjakuva-albumin tehny. Näissä on jotain, joka kolahtaa muhun. Siltikin, vaikken kaikkea ymmärrä.

Stefano Mancuso: Kasvien vallankumous

Luin viime vuonna Mancuson Loistavat kasvit- kirjan ja ihastuin hänen tyyliinsä ja tämä aihe mua muutenkin kiinnostaa paljon.

 

Tässä kirjassa käytiin läpi kasvien älykkyyttä ja muistia, sekä rakennetta ja toimintatapoja. Mielenkiintoinen tieto oli esim. se, että kasvien aivot on hajautettuna koko kasviin, eikä niinkuin ihmisillä ja eläimillä on, että ne ovat vain yhdessä ruumiin osassa. Tän takia kasvit ovat paljon selviytymiskykyisempiä kuin ihmiset ja eläimet. Hurjan mielenkiintoista! Mun tiedonjano heräsi vahvasti! Tänkö takia oon opiskellu puutarhuriksi nuorempana? Ehkä se ei ollutkaan turha keikka.

Oispa kaikki tietokirjat tämmösiä. Tätä vaan uppos lukemaan. Se voi toki johtua mun mielenkiinnosta aihetta kohtaan. Saatoin tässä tätä kirjoittaissa eksyä myös kirjaston sivuille googlaamaan lisää kirjoja aiheesta. Yhden varasinkin. Siitä kuulette sitten ensi vuonna.

Arnaldur Indriðason: Sameissa vesissä & Jyrkänteen reunalla

Tässäpä kaksi Arnaldurin kirjaa, joissa toisessa pääosassa on Elínborg ja toisessa Sigurður Óli. Erlendur ei oo mailla halmeilla, koska hän otti lomaa ja lähti kotikonnuilleen. Kukaan ei saa häntä kiinni ja kukaan ei tiedä, missä hän tarkalleen ottain on.

Tässä osassa Elínborg selvittelee tyrmäystippojen avulla tehtyjä raiskauksia ja niihin liittyvää nuoren miehen murhaa. Siinäpä onkin pähkinä purtavana! Elínborgin perhettäki esitellään tässä kirjassa ja se on mukavaa vaihtelua, kun aiemmissa Erlendur on ollut pääosassa. Enivei, Elínborg pääsee jäljille ja lopputulos olikin mukavan kimurantin rikostutkinnan takana. 

Se mikä ärsytti tässä kirjassa oli se, miten raiskauksia pidetään suunnilleen kuoleman tuomiona ihmiselle. Kun ei se ole! Ei ihmisen elämä ole pilalla tai mitään. Tottakai vakava trauma aiheuttaa pitkäksikin aikaa elämään vaikeuksia, mutta niistä voi toipua niin, että elämä on taas elämisen arvoista. Vituttaa suoraan sanottuna tää raiskauksien uhrien tuomitseminen kylmään ja pimeään. Perkele.

 

Jyrkänteen reunalla oli sitten Sigurður Ólin elämää ruotivaa. Hän joutuu yllättäin todistamaan pahoinpitelyä ja siitä alkaa kiristysvyyhden setvintä. Vyyhti onkin melkoinen ja yllättäväkin. Matkassa ovat mukana myös Sigurður Ólin vanhemmat ja entinen avopuoliso Bergþóra, jonka kanssa Sigurður Óli vielä yrittää setviä välejään. Sigurður Óliin ottaa yhteyttä myös laitapuolenkulkija Andres, jonka lapsuutta hän päätyy selvittämään, saatuaan videonpätkän, jossa Andresia hyväksikäytetään lapsena.

Joo, pauhaanpa vähän lisää tästä seksuaalisen väkivallan seuraamuksista. Tässäkin kirjassa Andresin osalta oikein alleviivataan ja leimataan, miten noista traumaoista ei voi selvitä ja näin päätyy pultsariksi ja ties mitä. Kun se ei mene niin! Ei! Alkoholismi, kodittomuus ja huumeidenkäyttö ovat vain mahdollisia seurauksia vakavista traumoista. Niin voi käydä, jos ei saa apua. Niin voi käydä missä vain vakavissa traumoissa. Tässä oli hyvää se, että tuotiin esiin, että myös miehet kokevat seksuaalista väkivaltaa. Silti vituttaa tuo järjetön toivottomuus, joka asian ylle on laskettu. Traumoista voi toipua. Piste.

No, molemmissa kirjoissa oli mukaansa tempaava juoni, vaikka nuo muutamat asiat ärsyttiki paljon. Tykkään näistä Arnaldurin dekkareista paljon. Varasin seuraavan osan ja se on ilmeisesti viimeinen suomennettu osa tässä sarjassa. Sitte mun pitää siirtyä muiden Arnaldurin dekkareiden pariin. Vähän on snif- olo sen takia.

Gengoroh Tagame: My Brother's Husband, vol.2

Luin tän Tagamen mangan ekan osan kesällä. 

Mää oon ihan tylsä, ku en osaa tästä oikein muuta sanoa, ku että tää on ihana tarina. Mutta sitä tää on! Kana on edelleen mun lempparein hahmo, vaikka hänen nimensä ei näin suomalaisena ole oikein kaunis. Tässä osassa Miken vierailu on päättymässä ja hän lähtee lopussa takaisin Kanadaan. Muuta sanottavaa ei nyt oo, ku että ihanaa, ku voi lukea ihania tarinoita. Ne tekevät hyvää mielelle! <3

Heli Suutari: Kaikki kääntyy hyväksi

Mulla meni tän kirjan lukemiseen melkein koko vuosi. Alotin tän tammikuun viimesenä päivänä ja sain loppuun nyt marraskuun loppupuolella. Aikamoista! Tää korona tekee tepposiaan lukemisenki kanssa.

 

Tää oli hieno kirja! Tässä on 365 alle sivun mittasta kirjotusta. Tykkäsin siitä, että luettavana lyhyitä kirjotuksia. Tykkäsin siitä, että ne kirjotukset pisti miettimään. Tää kirja on semmonen pieninä palasina nautiskeltava. Mahtavaa oli myös se, miten Suutari ammensi itseään kirjotuksiin. Tää ei oo mikään semmonen ylhäältä päin neuvoja antava kirja ja siksiki tää oli mahtava. Suosittelen kyllä lukemaan tän! 

Maia Kobabe: Gender queer

Sarjakuvat jaksaa aina vaan innostaa mua! Musta on ihanaa ku kirjasomessa törmää niin helposti kaikkiin mielenkiintosiin sarjakuviin. Tänki jostain kirjasomen pyörteistä bongasin.

 

Tässä sarjakuvassa käsitellään Maia Kobaben matkaa itsekseen. Tää on hieno kasvutarina siitä, kuinka Maia löytää sukupuolensa ja seksuaalisuutensa. Tätä tarinaa kuvaamaan vois käyttää niinkin kulunutta sanaa kuin voimauttava. Tää kirja pisti miettimään lisää myös omaa sukupuoltani ja seksuaalista suuntautumistani. Ne kun eivät ainakaan itselläni ole koskaan olleet yksiselitteisiä.

Iso ja lämmin suositus tälle kirjalle!

Eero Ojanen&Sirkku Linnea: Suomalaiset taruolennot

Suomalainen mytologia on ruennut pikkuhiljaa kiinnostamaan mua. Siksipä tartuin tähän Ojasen ja Linnean kirjaan Suomalaiset taruolennot. Halusin lisää tietoa!

 

Tässä kirjassa taruolennot on esitelty lyhyesti ja mukana on Linnean tekemät upeat kuvitukset. Kirja on sovelias myös lapsille. Kerrassaan kiehtovia olentoja! Kaikista en ollut aiemmin kuullutkaan ja osa oli ihan tuttuja. Tän kirjan myötä heräs entistä isompi uteliaisuus suomalaisia taruolentoja kohtaan.

Ketä muuta kiinnostaa suomalaiset taruolennot? Ja kansantarinat muutenkin? 

A Yi: Täydellinen rikos

Kiinalainen dekkari. En oo ennen lukenutkaan! Suurella mielenkiinnolla tartuin tähän ja varsinkin kun tätä on blogeissa ylistetty. Enkä päässyt pettymään!

 

Tässä dekkarissa herkullista oli se, että kirjan alussa päähenkilö, joka jää nimettömäksi, suunnittelee ja tekee murhan. Murhaa oman luokkakaverinsa. Sitten hän lähtee pakomatkalle. Kirjan jännite syntyi siis ihan muista asioista, mitä normaalisti dekkareissa. Murhaaja pakenee ja hiljokseen hän paljastaa syitä teolleen ja sitä oli jännää seurata. Hän jäi kiinni ja kuulustelijoita kiusatakseen panttasi tietojaan. Siitäki syntyi ihan oma jänniteensä. Saati sitten oikeudenkäynnistä ja muusta. 

Tää todella oli erikoinen ja erilainen dekkari. Pidin, ihan hirmuisen paljon! Dekkarit on mun lempiluettavaa ja tuntui hyvältä lukea välillä vähän erilaista dekkaria, ei aina sillä tutulla kaavalla menevää. Tällaisia haluaisin kyllä lukea lisää. Varsinkin A Yiltä haluaisin lukea lisää kirjoja.

Arnaldur Indriðason: Hyytävä kylmyys

Tästä se taas lähti putki päälle! Nimittäin Arnaldur- putki. Luin vuosi sitten viimeksi Erlendurin tutkimuksista ja nyt taas tartuin näihin kirjoihin.

Tässä kirjassa Erlendur selvittää naisen itsemurhaa ja kauan sitten kadonneiden ihmisten tapauksia. Tapaukset vievät Erlendurin mietteisiin hänen kadonneesta veljestään, joka sekään ei ole selvinnyt. Tutkittavat tapaukset ovat mutkikkaita ja mielenkiintoisia. Kirjassa mukana myös Erlendurin lapset ja hänen tyttärensä kova halu saada vanhempansa puheväleihin.

Tän kyllä ahmas. Ja kun tän oli lukenut, oli pakko saada seuraava tähän sarjaan kuuluva kirja luvun alle. Mulla semmonen dekkarinhimo päällä. Niiden avulla saa aivot ihanasti narikkaan, kun muuten on paljon asioita elämässä stressaamassa.

Kirjabloggaajien joulukalenteri: luukku 9

Osallistun kirjabloggaajien joulukalenteriin ja kirjoitan jouluahdistuksesta. Joulu ei ole kaikille ihanaa ja rakkaudentäyteistä ja perhekeskeistä aikaa. Joulu voi aiheuttaa ahdistusta ja surua. Joulua ei välttämättä halua viettää ollenkaan huonojen kokemusten ja muistojen takia. Joulu voi olla paha triggeri, joka nostaa pintaan rankkoja muistoja.

Kuva Yöpöydän kirjat- blogin Niinan käsialaa.

Itse elin 25-vuotiaaksi asti niin, että olin jouluhössötyksessä mukana. Laitoin ja paistoin ja leivoin ja tein ja koristelin. Yritin hirveästi tehdä joulusta ihanaa ja että minulla olisi jouluna ihanaa. Silmissä kiiltelivät kaikki unelmaiset kuvat, joissa perheillä on kivaa keskenään ja jouluna rakkaus huokuu kodeissa. Sitten elämäni keikahti päälaelleen ja perhejoulut loppuivat. Yritin vielä kovasti pinnistää ja ponnistaa joulujuttuja. Pikkuhiljaa kuitenkin tajusin, että olin viettänyt joulua vain sen takia, että niin kuului tehdä. Pystyin viimein myöntämään itselleni, että joulu ei tuntunut mukavalta vaan pelkästään hyvin ahdistavalta ajalta.

Mikä joulussa ahdistaa? Se, että se on sellainen show, jossa esitetään, että me ollaan rakastava ja yhtä köyttä vetävä perhe (ja suku). Show, jossa esitetään, että kaikki on hyvin, vaikka hampaat ovat puristuneina yhteen, että itku ei tulisi ja paha olo purkaantuisi. Se, että siihen kasataan niin paljon odotuksia ihanasta yhteisestä ajasta ja siitä seuraa vaan kovia pettymyksiä. Tää kaikki lopulta purkaantuu väkivaltana, kännäämisenä, raivoamisena ja porukka (eritoten lapset) joutuu olemaan peloissaan ja varuillaan sen takia. Joulu on ihanaa aikaa? No ei todellakaan kaikille! Ja kuitenkin, suurin osa pitää sitä kulissia yllä kynsin hampain.

Lapsena oon viettäny jouluja mummulassa, yhden joulun sairaalassa, muuten lapsuudenperheen kanssa kotona. Elämän keikahdettua päälaelleen oon viettäny yhden joulun baarissa, viettäny joulun puolison suvun kanssa, joulun kavereiden kanssa. Lopulta puolison kanssa päädyttiin viettämään sitä kahdestaan niin ettei vietetä joulua ollenkaan. Ei joulukoristeita, ei joulumusiikkia, ei jouluruokia. Sen myötä ahdistus joulusta hellitti ainakin puoleen alkuperäisestä.

Siinä vaiheessa pystyin rueta miettimään, että mikä joulussa on kivaa ja jopa että mulla on lupa ottaa rusinat pullasta joulun suhteen. Lopputulos on se, että joulukalenterit on juttu, josta tykkään paljon. Siksi osallistuin tänä vuonna tähän kalenteriin. Oon myös monena vuonna ostanu teejoulukalenterin ja alottanu sen aukomisen jo marraskuussa. Se on tosi kivaa! Tykkään myös paljon Oulun kaupungintalon joulukuusesta (kuva alla). Musiikin suhteen tein löydön, että tykkään joulumusiikista, joka ei oo perinteisiä suomalaisia Sylvian joululauluja ja Varpusia jouluaamuna. Ihastuin suuresti Tarja Turusen levyyn From Spirits and Ghosts. Sitä oon kuunnellut todella paljon. Tykkään myös joulutortuista, kun pystyin myöntämään, etten tykkää luumuhillosta ja siirryin omenakanelihilloon. Lopputulokseni joulun kivoista jutuista on nämä: joulukalenterit, Oulun kaupungin joulukuusi, ei-perinteinen joulumusiikki, joulutortut omenakanelihillolla. Tässä onkin jo yllättävän paljon! Tän kaiken myötä oon ruennut myös paremmin ja paremmin sietämään sitä, että toiset tykkää joulusta, vaikka en ymmärräkään sitä. Paras ystäväni on melkoinen jouluhörhö ja selviän siitäkin. (Terkkuja Bestikselle, jos luet tän!)

Mitä haluan sanoa tällä kalenterin luukulla? Sen, että ei oo pakko tykätä joulusta. Se, ettei tykkää joulusta on ihan yhtä ok kuin se, että tykkää joulusta. Toivon, että ne, jotka tykkää joulusta, viettävät sitä täysin rinnoin, mutta eivät painosta toisia mukaan siihen. Samaten me, jotka ei tykätä joulusta, voidaan antaa toisten viettää ja nauttia joulusta.

Tässä alla vielä yks ihana biisi Tarja Turusen joululevyltä, jota rakastan.

Tarja Turunen: God Rest Ye Merry Gentlemen 

 From Spirits and Ghosts- albumilta

Eilinen luukku oli Jotakin syötäväksi kelvotonta- blogissa ja huominen luukku on Bibbidi Bobbidi Book- blogissa.

Toivotan jokaiselle joulua, jolloin sinun on hyvä olla ja jossa on mukana kaikki ne elementit, joista just sinä nautit. 

Kathy Reichs: Kohtalokas lento

Luin hyvin pitkästä aikaa taas Temperance Brennan- sarjaa. Edellisestä onkin jo pari vuotta. 

Kuva netistä ku perskule kuvia koneelle siirtäissä ei kaikki siirtynytkään.

Tapahtuu lento-onnettomuus, Tempe sattuu olemaan lähistöllä ja päätyy mukaan tutkimuksiin. Paljastuu, että hommassa on jotain muutakin, nimittäin kaikki onnettomuuspaikan luut eivät olekaan onnettomuudesta peräisin. Lisäksi Tempe yhtäkkiä sivuutetaan tutkimuksista. Kaiken lisäksi tytär Katy ei vastaa puhelimeen ja Tempe pelkää, että hän oli myös onnettomuuskoneessa. Mikä on homman nimi?

Tämä Reichsin dekkari vei kyllä mukanaan. Upposin lukemaan lento-onnettomuuden tutkimisen käänteitä ja sain aivot ihanasti narikkaan, kun muu maailma unohtui sivujen kääntyessä. Pidän näistä henkilöhahmoista ja juonten käänteistä. Odotan vain, että pääsen lukemaan seuraavaa osaa tästä sarjasta. Ja syy, miksi lentokone tippu oli aika auts ja hups.

Aya - elämää Yop Cityssä & Aya of Yop City

Löysinpä ihastuttavan sarjakuvasarjan luettavakseni! Aya- sarja sijoittuu Norsunluurannikolle, Yop Cityyn, jossa Aya ja hänen ystävänsä elävät.

 Aya auttaa ja selvittelee ystäviensä asioita ja häätää kosijoita. Kun hänen ystävänsä Adjoua tulee raskaaksi, alkaa hääshow, koska rikkaan perheen poika on tulevan lapsen isä. Kun vauva syntyy, herää kysymys, kuka on oikeasti lapsen isä. Sen selvitys alkaa tässä toisessa osassa. Aya myös selvittää isänsä asioita, koska isä käyttäytyy kummallisesti. 

Molemmat sarjakuvat jäi melkoisiin cliff hangereihin. Ai että! Tuli olo, että miksei mulla oo jo jatko-osaa, haluan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi!?

Mietin, että pitää ehkä tehä kaukolaina, että saan lukea loputki Aya- sarjakuvat. Oli nää niin hyviä!

Minna L. Immonen: Keijuseni

Kävin syyskuussa tunnemaalausillassa. Maalasin haavoittuvaisuuden tunteen paperille. Siitä maalauksesta nousi mielikuvia keijukaisista, jotka ovat tässä kirjassa. Luin tätä Immosen Keijuseni- kirjaa lapsena ja se on ihana. 

 Tää on lyhyt kirja, vain 20 sivua. Immonen on kirjoittanut runot ja maalannut kuvat keijujen vuodenajoista. Tää oli ihastuttava. Pidän paljon. Kirjojenkaan ei aina tarvi olla pitkiä ja painavia. Ne voivat olla myös lyhyitä ja kevyitä. Vaihtelua tarvitaan kirjojenkin saralla!

Kuka muu on tän lukenu lapsena? Tai ylipäätään lukenu tän?

Liisa Palin&Merja Tuohimaa: Illuusio näyttämöllä

Mua lapsena kiehto baletti. Varsinkin kuin Jean Estorilin Anne- kirjasarjaa, joka käsitteli balettia. Luin sitä sarjaa innoisaan ja haaveilin liiteleväni balettitanssijana lavoilla.

 

Tämän baletin lumon, jonka olen siis saanut kirjoista lapsena en muualta, koska lapsuudenkodissani ei ollut televisiota, takia tartuin tähän kirjaan. Halusin saada tietää lisää. Varsinkin tuo todellisuus kuulosti lupaavalta lumottuihin korviini.

No, tietoa kyllä pukkas. Kirja oli asiapitoisempi, ku osasin edes odottaa. Tätä luin iltasatuna itselleni. Tässä kirjassa käytiin Suomen balettitilanne läpi useamman vuosikymmenen ajalta. Aikamoista menoa ollut välillä! Jos jotain olisin kaivannut kirjaan lisään, ni kuvia eri balettiasennoista. Niitä lueteltiin kirjassa ja eihän mulla oo mitään hajua niistä, eikä lopun sanastosta ollu mulle apua sen suhteen. Ja laiskahan ei jaksanut ruetaa guuglaan niitä. Muuten kirja oli lukemisen arvoinen. 

Ketä muuta baletti kiehtoo tai on kiehtonut?

Liina Putkonen: Palava poika

Ah, lisää Liina Putkosta! Tässä oliki jännä juoni ja tarinassa monia mutkia.

 

Linda Fors lomailee Turun saaristossa ja ystävänsä Susannan myötä sekaantuu lähellä olevan hyvinvointikeskukseen ja siihen liittyvien murhien tutkimuksiin vaikka on lomalla. Eikä puolisonkaan kanssa meni kovin hyvin. Ja mitä ihmettä ärsyttävä työpari tekee seudulla? Ja henkikin on lähtä.

Mulla meni alkuun jonkin aikaa päästä tähän mukaan. Sitten kun homma lähti käyntiin niin jo olikin menoa! En kerro enempää, koska jutussa on niin monia kuvioita, että huh. Jokaisen pitää päästä itse nauttimaan niistä. Oon ihastunut Putkosen dekkareihin, muuta ei voi sanoa. Ne on jotenkin erilaisia, ku mitä oon tottunu lukemaan. En osaa oikein eritellä syitä. Enivei: Tykkään!

Ps: Marraskuun lukuhaaste on nyt taputeltu ja mun luku-urakan voi tsekata täältä.

Philip Pullman: Northern lights - the graphic novel

Luin joskus vuosia sitte Pullmanin Universumien tomu- trilogian. Lyran kirjat- sarjaa en oo vielä lukenut ja se oon aikeissa myös lukea. Luen varmaan ensin uudelleen tuon Universumien tomu- sarjan. Sen leffanki (Kultainen kompassi) katoin joskus ja muistan tykänneeni siitä. Näistähän on tullu tv-sarjakin, His Dark Materials, ja sekin kiinnostaa kovasti. Lukemisia ja katsomisia ootellessa törmäsin tähän sarjakuvaan ja tartuin siihen.

 

Ensin pakko vähä leuhottaa, ku kirjastoon kävellessä otin tästä sarjakuvasta niin kivan kuvan. Kotini lähellä on isoja kivia ja hoksasin, että määhän voin ottaa kuvan siinä. Harvemmin mulla tulee ulkoilutettua kirjoja kuvausmielessä. Mietin, että ois kyllä hyvä parantaa tapoja tässä. Tosin ei ehkä talvella. Epäilen, ettei kirjastossa tykättäis, jos palauttaisin kovin lumisia kirjoja sinne.

Tää sarjakuva sitten. Tää oli hyvä! Tarina vei mukanaan ja kuvituksesta tykkäsin. Oispa lisää tähän sarjaan tätä. Lukisin onnellisena. Kyllä tuli halu lukea tuo tomu- trilogia uudelleen ja tuo Lyra- sarja ekaa kertaa! 

Kuka muu tykkää näistä kirjoista?

Inger-Mari Aikio: Aurinko juo kermaa

Ihastuin tässä runokirjassa aika moneen runoon. 

 lumisen kuusen

surumieliset oksat

viiltävät ihoon jäätä

kettu oikaisee

tumman järven ylitse

uskoen elämäänsä

Kaikki runot olivat näin lyhyitä. Ne olivat kauniita. Niitä oli ilo lukea. Ne koskettivat. Niinkuin nuo kaksi yllä olevaa runoa. 

Inger-Mari Aikio on runojensa kanssa hiipinyt mun elämään. Toivon, ettei hän hiivi pois.

Jesmyn Ward: Navigate your stars

Tää oli mulle just tähän hetkeen, miettiessäni mikä musta tulee isona, sopiva muistutus siitä, että tekemäni työ kantaa mua eteenpäin ja että harvalla onnistuu ekalla yrittämällä kaikki.

Sain potkua tästä kirjasta. Oon joutunu tänä syksynä tosissaan miettimään, että mikä musta tulee isona. Uskallanko? Pystynkö? Osaanko? Tää kirja lohdutti siinä, että kaikki ei välttämättä onnistu heti. Ei välttämättä heti löydä omaa juttuaan tai edes uskalla heti yrittää. Tai niinku mun kohdalla ollut pitkään, ettei oo voimavaroja töihin tai opintoihin, kun kaikki mun voimat on mennyt selviämiseen. Nyt on valoa tunnelin päässä ja voimiakin kertynyt.

Tää kirja on lyhyt, vähä päälle 60 sivua. Tässä on myös hieno kuvitus. Oli ilo lukea tätä ja katsella kuvitusta. Ihan ku ois ollu taas lapsi ja käännelly satukirjojen sivuja. Vaikka tää ei kyllä satu ollut, vaan ihan totisinta totta, kauniisti kuvitettuna.

Heikki Saure: Tonttu

Mua on ruennu kiinnostaan erilaiset kansantarinat ja taruolennot. Siksipä innostuin tästä Tonttu- kirjasta, kun hoksasin, että sellainen julkaistaan ja varasin heti.

 

Tässä tietokirjassa tontuista käydään läpi kaikki erilaiset tontut mitä on, millaisia he ovat ja mitä he tekevät yms. Tää on perinpohjainen kirja. Tän lukemisessa meni mulla aika kauan. En ollu ees tienny, että niin monenlaisia tonttuja on! Mielenkiintoista!

Jos yhtään tontut kiinnostaa, niin kannattaa lukea tää. Oli kyllä mielenkiintoinen opus. 

Ulla Donner: Sontaa & Reetta Niemensivu: Lempi ja rakkaus

Tässäpä olis kaksi erilaista sarjakuvaa tänään tarjolla.

Donnerin Sontaa oli sellainen, että yhtäaikaa en ymmärtänyt sitä ja ymmärsin. Tunnistin kyllä monia asioita, mistä sarjakuvassa puhuttiin. Silti se oli mulle jollain tasolla etäinen. Kuitenkin lukiessa minua välillä nauratti. Nyt mietin, että ei se, ettei kaikkea ymmärrä, välttämättä huononna lukukokemusta. 

GoodReadsissa oli tällainen kuvaus tästä sarjakuvasta:

"Kaikki ovat ilmastovegaaneja, intersektionaalisia feministejä, poliittisesti valveutuneita aktivisteja, ja tekevät työtä asioiden parissa, joihin todella uskovat. Vai onko kaikki sittenkin vain samaa vanhaa paskaa uudessa paketissa?

Mainostoimistossa käydään yt-neuvotteluja ja after workissa puretaan tuntoja. Dream Hackers Disruption Agencyn työkaverukset puhuvat keskenään siitä, miten paljon vapautta heillä oikeastaan on. Ovatko he itse valinneet työnsä ja elämäntapansa? Voivatko he edes vaikuttaa siihen, miltä oma elämä tulevaisuudessa näyttää?

Töissä on käynnissä uuden perunapohjaisen makkaran lanseeraus. Innovatiivisen lihankorvikkeen ongelmana vain on, että perunassa ei ole juurikaan proteiinia. Ratkaisu löytyy, mutta siinä piilee omat vaaransa.

Sontaa kertoo kapitalismista, perunoista ja halusta vetää itsensä alas vessanpöntöstä. "

Ps: Tää teos on saanu Sarjakuva-Finlandian.

 

Niemensivun Lempi ja rakkaus oli ihana sarjakuva. Kaunis, mutta surullinen rakkaustarina. Nyt täytyy myöntää, että oon ihastunut Niemensivun sarjakuviin. Viime vuonna luin Saniainen kukkii juhannuksena, josta pidin valtavasti. Nyt luin tän ja ei voinu ku tykätä!

Tämä sarjakuva kertoo Niemensivun mummun Lempin ja isoisän Väinön rakkaustarinan. Aikamoinen tarina. Surullinen. Kaunis. Vähän herkisti.

Niemensivun kuvitustyyli on sellainen, josta pidän todella paljon. Se vaan on mun mieleen. Haluan kyllä lukea lisää hänen sarjakuviaan. Pitänee hommata omaan hyllyynkin niitä.

Ootko lukenut kumpaakaan näistä sarjakuvista? Jos oot, ni mitä pidit? Jos et, niin kiinnostaako lukea?

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta & Baltimoren sukuhaaran tragedia

Joël Dicker tuli ja vei mut. Luin hänen ensimmäisen kirjansa Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja sain pienen ahmintakohtauksen ja luin perään hänen toisen kirjansa Baltimoren sukuhaaran tragedia, joka on jatkoa ensimmäiselle tai ainakin sama päähenkilö. Kun sain sen luettua (ahmittua), varasin Dickerin kolmannen kirjankin luettavaksi eli Stephanie Mailerin katoamisen. Todellakin ymmärrän, miksi Dicker on niin suosittu! Huhheijaa! Ootan kopolla kourin, että saan ton kolmannen kirjan käsiini. Ja hei, Dickeriltä ilmestyy neljäs suomennos ensi keväänä! Arvatkaa, kuka varas jo kirjan?

Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli ihan älyttömän hyvä kirja! Se oli pakko ahmia. Tein itselleni sellaisen ehdon, että saan lukea sitä vain sängyssä. Sen avulla sain itteni aina kymmenen aikaan illalla sänkyyn ja luin pari tuntia tätä ja se lukusessio autto nukahtaan. Paitsi sillon, ku lukeminen vei niin mennessään, että ajantaju katos kokonaan ja hoksasin yhden aikaan yöllä, että jaa, mää luen vieläki. Tässä kirjassa on pikkusen päälle 800 sivua ja luin tän viikossa.

Tää on hyvin, hyvin rauhallinen dekkari. Asiat selviää hitaasti, mutta tää ei kuitenkaan oo missään nimessä tylsä! Vaikka asiat selviää hitaasti niin asioita kuitenkin tapahtuu koko ajan ja juoni etenee jouhevasti ja sivut kääntyy kuin itsestään.

Lyhykäisyydessään kyse on Marcus Goldmanista, menestyskirjailijasta, ja hänen oppi isästään Harry Quebertista, jonka pihalta löydetään ruumis, joka paljastuu Harryn kadonneeksi rakkaudeksi, Nolaksi, jonka kuolemasta Harryä syytetään. Marcus haluaa puhdistaa Harryn maineen ja rupeaa tutkimaan tapausta. Paljastuu rakkautta, petoksia, monimutkaisia ihmissuhteita, traumoja ja kaikkea mitä asiaan kuuluukin. (Spoiler: mun mielestä Harryn ja Nolan suhde oli hyväksikäyttöä, koska Nola oli vielä lapsi, 15-vuotias ja Harry oli yli 30-vuotias. Tästä ei vaan puhuta pahemmin kirjassa, vaikka suhde siitä syystä tietysti salattiin.)

 

Baltimoren sukuhaaran tragedia ei ollut ihan niin hyvä kirja kuin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Tämäkin kuitenkin piti otteessaan ja ahmaisin tämän viisi ja puoli sataisen kirjan alle viikossa. Dicker todella kirjottaa ahmittavia kirjoja. 

Marcus Goldman on tämänkin kirjan päähenkilö. Muita tuttuja hahmoja ei ole kuin hänen vanhempansa edellisestä kirjasta. Tässä kirjassa paneudutaan Marcuksen serkkuihin Hilleliin ja Woodiin ja siihen, mitä oikein tapahtui, kun tragedia tapahtui. Marcus alkaa ottaa selvää tragediaan johtaneista syistä. Ja tragedian tapahtumat selviävät lukijalle kirjan loppupuolella.

Kirja käsittelee kipeitä asioita ja sitä miten kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää. Se, miltä jokin näyttää päällepäin, ei aina pidäkään paikkaansa. Lapsen silmin asiat voivat näyttää niin eriltä ja varsinkin, jos ei tiedä kaikkia asioita, niin saa helposti väärän käsityksen. 

Tän kirjan juoni aukeni hiljokseen ja olipa kyllä aikamoinen tarina. Huhheijaa! En osannut oottaa tällaista. Miten Dicker osaakin keksiä nämä juonet ja avata ne vähä vähältä ja näin pitää otteessaan ihan viimeiselle sivulle asti?

Kuka muu on lukenut Dickerin kirjoja? Mitä pidit?

Annika Kaarnalehto: Rinnat

Tän kirjan lukeminen oli osa Lukemattomat naiset vol.2- lukuhaastetta.

 

Tää oli semmonen selkeä ja tiivis tietopaketti rinnoista. Iso miinus tuli läskifobiasta. Huokaus. Kyllä ärsyttää lukea suht hyvää kirjaa ja sitte törmää läskifobiaan. Niin kyllästyttävää, niin perseestä. Eikö oikeasti voi kirjottaa ees tietokirjaa ilman läskifobiaa?

No, kirja tuli luettua ja tieto rinnoista on lisääntynyt.

PS: Jos mulla aiemmin oli kirjojen suhteen lukublokki niin nyt mulla on totaalinen lukublokki blogien suhteen. En vaan saa avattua niitä sillon ku istun koneella. Enkä saa itteeni istumaan koneella niin paljoa, että lukisin blogeja. On hankalaa! Anteeksi tästä. En oo lopettanu blogien lukemista, mulla on vaan nyt tää iso blokki päällä. Tää alko keväällä koronan myötä ja on nyt pahentunu tähän pisteeseen, etten lue blogeja ollenkaan. Bloggerin muutokset pahensi tätä hurjasti. Vittu kaikki muuttuu, maailma koronan myötä, niin moni asia mun elämässä ja vielä mun oma pieni tila bloggerissa sen päälle. En tiiä mitä tälle tekis ja millon tää ees loppuu. Onko kukaan muu kärsiny tästä? Jos niin mikä autto? Lähettäkää ees myötätuntoa, please.

Anu Patrakka: Huomenna sinä kuolet

Löysin itselleni uuden dekkaristin! 

Kirjan kuvaus GoodReadsista: "Portugaliin muuttanut suomalainen Johanna löytyy kuolleena kotinsa lähettyviltä. Tapausta ryhtyy tutkimaan rikosetsivä Rui Santos, portviinistä ja pyöräilystä pitävä, murhia kuvaavia PowerPoint-kaavioita piirtelevä portolaispoliisi, joka sotkee jutun selvittelyssä niin kenkänsä kuin tunteensakin. Kun samasta paikasta löytyy myöhemmin uusi, melkein tunnistuskelvoton ruumis, näyttää tapaus hetken aikaa ratkaistulta. Vai liikkuuko pienellä maalaiskylällä sittenkin vielä toinen tappaja?"

Kirjotin GoodReadsiin tästä kirjasta näin: "Mukaansa imaiseva dekkari. Pidin henkilöiden pohdinnoista. Sanavalinnat ja vertauskuvat välillä mahtavia. Iso miinus siitä, miten painosta ja kehoista puhuttiin. Yllättävä puoli oli murhaaja, (spoiler, näet maalaamalla) koska harvoin kirjoissa vanhus on murhaaja."

Tämä dekkari oli sellainen ahmittava. Nautin lukemisesta paljon, vaikka tuo yllämainittu miinus tökkikin aina ilmestyessään. Toivosin niin kovasti, että nykyään ei kirjoissa puhuttais kehoista läskifobisesti. Se on niin kyllästyttävää. Sen takia en antanu tälle kirjalle viittä tähteä, koska läskifobia vähentää lukunautintoa. Muuten tämä oli kyllä just hyvä dekkari ja aion lukea Patrakalta muutkin dekkarit.

Elina Helander-Renvall: Auringon tytär

Lisää kansantarinoita!

 

Tässä kirjassa oli jo minulle tuttuja tarinoita. Ne voi lukea suomeksi, pohjoissaameksi ja englanniksi tästä kirjasta. Kuvitus oli todella ihanaa! Kuvittajia oli useita ja se oli tehty Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan fantasiakuvituskurssilla. 

Kaiken kaikkiaan todella kaunis kirja ja mukavaa lukea.

Audre Lorde: Zami

Tää kirja otti ja vei. Tän lukemisen jälkeen mietin, että onko enää elämää sen jälkeen ku luki ensimmäisen Audre Lordensa.

 

Tää oli niin hyvä, ettei oikein ole edes sanoja kertomaan asiasta. Tää vaan uppos muhun veitsi sulaan voihin. Lorden tyyli on jotenkin niin mukavaa ja mukanaan vievää lukea.

Tää oli ihana kirja. Samaan aikaan myös kamalakin kirja, johtuen joistain Lorden kokemuksista. Tää oli sellanen lukukokemus, että Zami pyyhkäs yheksi mun lempikirjaksi heittämällä. Gayn Hunger on toinen lemppari. 

Lukekaa tää. Mulla ei kertakaikkiaan oo sanoja kuvata tätä kirjaa ja mun lukukokemusta tän enempää.

Nadja Tolokonnikova: Pussy Riotin opas aktivismiin

Kukapa meistä ei olis kuullu Pussy Riotista, tuosta hirmuisesta rikollisjengistä, joka kehtasi räväyttää kirkossa ja näin häväistä ties mitä pyhää?

En itse ole tutustunu Pussy Riotin tapaukseen uutisointia kummemmin, joten kun törmäsin tähän kirjaan ni pitihän se saada käsiinsä ja lukea. Aluksi meni jonkin aikaa tottua kirjan tyyliin. Se oli niin erilaista mihin olin tottunut, että tökki aluksi. Sitten kun siihen pääsi sisään, ni sitä ei enää huomannut. Tolokonnikovalla on omanlaisensa tyyli kertoa asioista. Hänen tarinansa on kyllä mielenkiintoinen ja huumorinsa kuivahkoa. Tolokonnikovan tarinasta näkee sen järjettömyyden, mikä Venäjälläkin vallitsee. 

Tämä kirja oli virkistävää luettavaa. Se pisti ajattelemaan. Suosittelen lukemaan!

Tarja Nummelin: Hallitse stressiä

Stressi kiinnostaa mua, koska oon eläny käytännössä koko elämäni kroonisessa stressissä. Välillä stressi on ollut niin hirveää, että oon kokenu itteni lähinnä zombiksi, enkä eläväksi ihmiseksi.

Tässä kirjassa pureudutaan siihen, miten stressi syntyy ja käsitellään keinoja sen käsittelyyn. Kirja oli mielenkiintoista luettavaa. Kauheasti en mitään uutta tästä saanut, mutta kertaus on opintojen äiti. Kirja on kuitenkin selkeä ja järkevästi koottu. Hyödyllinen kaiken kaikkiaan. Tuli kyllä mieleen aiemmin lukemani Sanna Leinon Stressitohtori. 

Maia Raitanen: Eevan erehdys

Jos haluat filosofista ja uskonnollista pohdintaa egosta ja elämästä, niin tartu tähän.

Tää oli vähän jännä sarjakuva. Toisaalta tää oli tylsä, mutta toisaalta Eevan ja käärmeen keskustelut oli jollain lailla mielenkiintoisiakin. Hirveästi ei jäänyt tästä muuta mieleen. Että sen pituinen se.

Kamala luonto: Sunnuntaikävelyllä & Anna haukku!

Kummasti sitä tulee aina tartuttua näihin Kamala luonto- albumeihin!

Kamala luonto on aina hupaisaa luettavaa.

Ilveksen ja kärpän jutut huvittaa melkein aina. On ne vaan aikamoisia velikultia!

Tykkään myös muista hahmoista: siasta, hirvestä, pöllöstä,

jäniksistä, karhusta. Ja eniten ketusta! 

Kettu on vaan niin ihana! <3

Näihin tartun, ku haluan vähän mielialaa paremmaksi ja kaipaan kevyttä hupailua. Monesti silti kyllä käy niin, että näistä löytyy se syvällinenkin sanoma, jota jää sitten miettimään.

Comics for Equality

Sarjakuva-albumi tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, rasismista ja muukalaispelosta. Sarjakuva-albumi, jonka ovat tehneet ihmiset, joilla on maahanmuuttotausta. Kiinnostuin heti!

Tää oli kyllä mielenkiintoista luettavaa. Osaan tarinoista ihan upposi. Ois hyvä, jos tää suomennettaisiin! Kyllä tekis kaikille suomalaisille hyvää ymmärtää mitä on rasismi ja miten se vaikuttaa. Välillä tuntuu, että sitä ei vaan haluta ymmärtää.

Lukusuositus tästä.

Cecilia Samartin: Nora&Alicia

Joskus vuosia sitten luin joitain Samartinin kirjoja. Mitään kummempaa mielikuvaa ei jäänyt niistä. Nyt sitten tartuin vihdoin ja viimein tähän kirjaan Lukemattomat naiset vol.2- lukuhaasteen takia. Haaste oli jo viime vuonna, mutta halusin viedä sen loppuun omalta osaltani. Nora&Alicia tuli haastekohtaan 7: kirja naisten välisestä ystävyydestä tai yhteistyöstä. 

Tämä kirja oli todella ihana. Se piti otteessaan niin, etten meinannut malttaa mennä edes nukkumaan. Kirjaa ei vain olisi halunnut laskea käsistään. Noran ja Alician maailma oli kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan niin puoleensa vetävä, ettei sieltä olisi halunnut poistuakaan.

Kaikki alkaa Kuubasta, Nora ja Alicia ovat lapsia, serkuksia ja parhaita ystäviä. Kun Fidel Castro nousee valtaan, kaikki muuttuu. Noran vanhemmat päättävät lähteä maasta, Alician vanhemmat päättävät jäädä. Tyttöjen välinen ystävyys säilyy ja pysyy yllä kirjeiden välityksellä. He elävät kuitenkin täysin eri maailmoissa. Aikuisena Nora matkustaa Kuubaan, koska on huolissaan Aliciasta. He kohtaavat vuosien jälkeen ja saavat olla yhdessä, kunnes kaikki taas muuttuu. Alicia kuolee ja Nora haluaa pelastaa Alician lapsen. Niinpä hän lähtee vaaralliseen meren ylitykseen lapsen kanssa yhdessä tuntemattoman miehen kanssa, pienellä veneellä.

Koko matka kirjan ensimmäiseltä sivulta viimeiselle sivulle upotti minut Kuubaan ja Yhdysvaltoihin ja Noraan ja Aliciaan. Pääsin pois omasta maailmastani, sain olla heidän maailmassaan. Tämä matka kannatti tehdä. Se sai minut myös fanittamaan Samartinia, jonka kaikki kirjat haluan ihan ehdottomasti lukea, ahmia, nauttia.

Jenny Lehtinen: Vaakakapina

Ku kuulin, että Jenny Lehtiseltä tulee kirja ni pitihän se varata heti, että pääsee sitten lukemaankin sen. Olin eka kirjan varaaja Outi-kirjastoissa. Pojot meikälle! Haha.

Kirja on hyvin selkeä kirja kehopositiivisuudesta. Lehtisen kirjotukset pistivät myös miettimään oman painon ja syömisen historiaa. Se on kamalaa, miten meidän kulttuuri on niin pakkomielteinen laihuuden suhteen. Vain sillä on arvoa ja merkitystä. Se on surullista ja iso ja paljon maksava terveysriski meijän yhteiskunnalle. On ihan tutkittua, että lihavuuden stigma on isompi terveysriski ihmiselle kuin lihavuus itse. 

Kirja oli kyllä hyvä kokonaisuus. Sivuilta välitty hyvin Lehtisen ihana persoona. Kannattaa ehottomasti lukea tää kirja!

#marraskuunlukuhaaste (päivittyvä postaus)

 Ajattelin osallistua marraskuun lukuhaasteeseen, kun lukuinto on palannut takaisin. Haasteena siis lukea joka päivä 30 sivua jotain kirjaa.

Listaan tähän postaukseen ne päivittäiset 30 sivua, jotka luen. Luen todennäköisesti enemmänkin, jos intoa riittää, mutta laitan ylös vaan ne "pakolliset" 30 sivua.

Kuka muu osallistuu tähän haasteesen? Sen muuten löydät tämän linkin takaa instagrammista.

 

Laitan * -merkin niiden kirjojen perään, jotka oon saanu tän kuukauden aikana luettua loppuun.

1.11. Liina Putkonen: Palava poika, sivut 218-248 *

2.11. Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia, sivut 312-342

3.11. Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia, sivut 368-398

4.11. Liisa Palin&Merja Tuohimaa: Illuusio näyttämöllä, sivut 209-239 *

5.11. Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia, sivut 438-468 *

6.11. Eero Ojanen&Sirkku Linnea: Suomalaiset taruolennot, sivut 0-30

7.11. Maryan Abdulkarim&Eveliina Talvitie: Noin 10 myyttiä feminismistä, sivut 38-68

8.11. Kathy Reichs: Kohtalokas lento, sivut 112-142

9.11. Kathy Reichs: Kohtalokas lento, sivut 264-294 *

10.11. Arnaldur Indriðason: Hyytävä kylmyys, sivut 0-30

11.11. Arnaldur Indriðason: Hyytävä kylmyys, sivut 73-103

12.11. Arnaldur Indriðason: Hyytävä kylmyys, sivut 209-239 *

13.11. A Yi: Täydellinen rikos, sivut 0-30

14.11. A Yi: Täydellinen rikos, sivut 41-71

15.11. A Yi: Täydellinen rikos, sivut 92-122

16.11. A Yi: Täydellinen rikos, sivut 128-158 *

17.11. Eero Ojanen&Sirkku Linnea: Suomalaiset taruolennot, sivut 84-114 *

18.11. Heli Suutari: Kaikki kääntyy hyväksi, sivut 258-288

19.11. Heli Suutari: Kaikki kääntyy hyväksi, sivut 289-319 *

20.11. Maia Kobabe: Gender queer, sivut 190-220 *

21.11. Gengoroh Tagame: My brother's husband, sivut 0-30 *

22.11. Johanna Sinisalo: Auringon ydin, sivut 0-30

23.11. Stefano Mancuso: Kasvien vallankumous, sivut 164-194

24.11. Arnaldur Indriðason: Sameissa vesissä, sivut 6-36

25.11. Arnaldur Indriðason: Sameissa vesissä, sivut 70-100

26.11. Arnaldur Indriðason: Sameissa vesissä, sivut 162-192 *

27.11. Stefano Mancuso: Kasvien vallankumous, sivut 211-241 *

28.11. Arnaldur Indriðason: Jyrkänteen reunalla, sivut 76-96

29.11. Arnaldur Indriðason: Jyrkänteen reunalla, sivut 270-300 *

30.11. Margot Lee Shetterly: Hidden figures - Varjoon jääneet, sivut 83-113

Nyt on tää marraskuun lukuhaaste taputeltu ja olen tyytyväinen siihen, että sain joka päivä luettua sen 30 sivua, mitä pitikin. Oon myös vähän yllättynyt siitä! On ollut ihanaa lukea ja vielä ihanempaa, kun lukemiseen on pystynyt keskittymään. Kirjojen sivut ovat kääntyneet kuin vaivihkaa. 

Kiitos lukuhaasteen järjestäneelle Mari Moisiolle!