Ylistyslaulu Neonkaupungille

Tän Neonkaupunki-trilogian ekan osan luin kevällä spefi-lukupiirin kanssa. Osa lukupiirin jäsenistä lähti mukaan lukemaan tän kakkososan. Ja voi mitä menoa tässä saatikaan luettavaksi! 

Aluksi voi lukea Yleltä tän Hynysen ja Terentjevan haastattelun.

Jotenkin en edes tiedä, mitä sanosin tästä kirjasta. Tää oli vaan niin hyvä. Oli tutut henkilöt edellisestä kirjasta ja juoni eteni yllättäviin suuntiin, joita en osannut edes odottaa. Tää oli edelleen sitä samaa mäiskettä ja väkivaltaa mitä kyllä karsastan ja se tökkii aina. Elmin maailma ja hierarkiat oli kyllä muuttunut vähän erilaiseksi kuin mitä se oli ekassa osassa. Tässä on myös niitä samoja suomenvenäläisten juttuja ja kulttuuria, mikä hyvä. Päähenkilöt oli kyllä yhtä ärsyttäviä ku ennenkin. 😂 Vera ja Tarkkis ovat mitä ovat. Silti ilman heitä tää kirja olis niin eri. Samoin muut hahmot, kuten Nova tai suojelijat ovat ihan omanlaisiaan.

Neonkaupunki-trilogian maailma on niin erilainen ku mitä sitä on tottunut lukemaan. Se venäläisen maailman ja kulttuurin kudos tässä kirjassa on mahtava. Ei kaikissa kirjoissa tuu kulttuuri esiin tällä tavalla. Se on virkistävää luettavaa. Sitte ku päälle on kehitetty tää maailma, nämä hahmot, joiden sukupuolet ja seksuaalisuus ovat kaikkea muuta ku tavallista hetero- ja cis-sukupuolisuutta, ja ne kaikki juonenkuviot kiemuroineen niin lukemisen riemu on taattua.

 

En malta odottaa, että tämän trilogian päätösosa ilmestyy! Antakaa mulle kärsivällisyyttä siihen saakka.