J.S.Meresmaata

Tässä kuudes ja seitsemäs Meresmaa, jotka oon lukenut.

Khimaira

Dodon luin viime vuonna ja tää Khimaira on itsenäinen jatko-osa sille. Tässä on päähenkilönä eri henkilö. Dodossa oli Iina ja tässä Khimairassa Sara, joka on Iinan tyttöystävä.

Sara on suomenvenäläinen nuori nainen, jolla on pääsykokeet selän takana. Hän seurustelee Iinan kanssa, joka seurustelee Saran lisäksi myös Saran exän kanssa. Saran vanhemmat eivät tiedä hänen lesboudestaan, saatikka polyamorisesta suhteesta. Kun asia sitten paljastuu hänen vanhemmilleen, hänet heitetään kotoa. Sara katoaa ja kukaan ei saa häneen yhteyttä pitkään aikaan. 

Khimaira uppos mun sydämeen ja sai kurkkuun puristavan tunteen. Tää kolahti niinkuin Dodokin viime vuonna. Miten Meresmaa osaakin kirjoittaa tolleen? Olen sydän rakkautta tulvillaan näitä Meresmaan säeromaaneita kohtaan.

J.S.Meresmaasta on tullu näiden säeromaanien myötä yks mun lempikirjailija. Pidin jo aiemmin paljon hänen kirjoistaan, mutta nää teki sen lopullisen silauksen asiaan. 

 

Naakkamestari

Naakkamestari on Tampereelle sijoittuva vaihtoehtohistoriallinen tarina. On vuosi 1900 ja Enni koittaa selvitä elämästään valumestari Lundanin verstaassa samalla kun ikävöi kadonneita vanhempiaan. Yhtenä aamuna hän löytää loukkaantuneen naakan ja yrittää auttaa sitä. Siitä lähteen etenemään tapahtumien kulku, joka muuttaa hänen elämänsä. 

Tää oli kyllä mielenkiintoinen tarina. En osannut yhtään oottaa, että mitä kirjassa tapahtuu. Naakkamestari oli kyllä yllätys, että mikä ja mitä se lopulta olikaan. Ja Enni ei tietenkään oo mikään tavallinen tyttö. Kirja loppuki silleen, että mun pitää kyllä piakkoin hommata jatko-osat käsiini ja lukea ne, että saan tietää, miten asiat päättyy.

Ootteko lukeneet Meresmaata? Mitä tykkäätte? Mulla on vielä mifonki-sarja kesken ja sekin on todella hyvä. Pitäis lukea sekin loppuun, että saan tietää miten siinä käy niille tyypeille.

Tietokirjoja

Tietokirjat ovat näköjään napanneet musta nyt otteen, joten tässäpä lisää niitäkin.

Eliot Higgins: Me olemme bellingcat

suomentanut Antero Helasvuo

Lyhykäisyydessään tää on Bellingcatin tarina: kuinka se syntyi ja mitä se tekee. Mulle tässä ei lopulta ollut ihan hirveästi mitään uutta, koska olin aika vasta katsonut dokumentin Bellingcatista. Kirja oli jokatapauksessa mielenkiintoinen luettava, koska Bellingcatin tutkimat tapaukset ovat mielenkiintoisia (esim. Sergei Skripalin myrkytys ja MH-17- lentokoneen tiputtaminen) ja heidän tutkimusmetodinsa on kiinnostava.

 

Jenni Räinä: Kulkijat - naisia metsissä, soilla ja tuntureilla

Eräkirjathan ovat perinteisesti miesten heiniä. Tää kirja rikkoo sitä kuvastoa ja kertoo naisista, jotka kulkevat metsissä, soilla ja tuntureillä. Räinä on haastatellut ja viettänyt aikaa jokaisen haastattelemansa naisen kanssa luonnossa. Erityisesti mulle jäi mieleen Itäkairan prinsessa Sirkka Ikonen, jonka itse henkilökohtaisesti olen myös tavannut, kun hän puolisonsa kanssa kävi ylioppilasjuhlissani aikanaan. Ikosesta on tehty kirjakin, jonka haluaisin kyllä lukea. 

Tää kirja muistutti itseäni siitä, että miksi tykkään viettää aikaa luonnossa. Vaikka en vaelluksella ole ikinä käynyt, niin rakastan kävellä metsissä ja meren rannoilla ja viettää aikaa esim. frisbeegolffaten.

Katri Norrlin & Nelli Kenttä: Vitun ruma

Tää on kirja sosiaalisesta mediasta ja sen luomista ulkonäköpaineista. Kenttä ja Norrlin paneutuvat asiaan ja mukana on myös monipuolisesti haastatteluja erilaisilta ihmisiltä asiaan liittyen. Tää oli mielenkiintosta luettavaa! Uskon, että kaikki ihmiset tuntevat jossain määrin ulkonäköpaineita. Ollaanhan me kaikki kasvettu tähän laihuutta ihannoivaan maailmaan, jossa miesten kuuluu olla tämmösiä ja naisten tommosia ja muita sukupuolia ei ookaan. Onneksi nämä asiat ovat murroksessa ja muuttumassa. Se näkyy myös kirjan teksteissä. Kenttä ja Norrlin ovat ottaneet mukaan myös instagram-kyselyjen tuloksia ja ne olivat aikamoista luettavaa kans. 

Irene Vallejo: Papyrus - kirjan katkeamaton tarina

suomentanut Taina Helkamo

Tässä on kunnos opus! Painavaa tekstiä n.600 sivua. Miten kirjat ovat syntyneet ja muuttaneet muotoaan. Vallejo on todella paneutunut asiaan! Tarina lähtee liikkeelle muinaisesta Egyptistä ja pääsemme nykypäivään asti. Kirjan tarina on yli 2000 vuotta vanha. Se tuntuu ihan huimalta ajatella. Oli mielenkiintoista lukea kirjan vaiheista antiikin Kreikassa ja Roomassa. Aikamoista on ollut. Väliin on pätkiä muilta ajoilta ja Vallejon omastakin elämästä. Ne helpottivat lukemista, koska tietoa pukkaa paljon ja välikevennykset tekivät terää. Tällaiselle lukemista ja kirjoittamista rakastavalle ihmiselle tää oli aika mahtava kirja lukea, vaikka hetkittäin raskassoutuinenkin.

Sellaisia tällä kertaa. Oletko lukenut näistä jonkun?

Muutama dekkari

Mulla on vähentynyt tää dekkareiden lukeminen. Jännää. Mitä on tapahtunut?

Qiu Xiaolong: Punaisen merkin tanssija

suomentanut Leena Peltomaa

Elegian kanssa luetaan tätä Chen Cao- sarjaa meijän lukupiirissä. Tää on toinen osa ja omasta hyllystä. 

Tässä kirjassa Yhdysvallatkin on menossa mukana. Cao saa tehtäväkseen hostata yhdysvaltalasta komisariota Catherine Rohnia, joka tulee Shanghaihin saattaakseen todistajan oikeuteen Usaan. Todistaja katoaa ja Cao ja Yu yrittävät selvittää asiaa ja Rohn tietysti sekaantuu mukaan ja meno on sitten mitä on. Tapahtumat etenivät melko rauhallisesti ja nautin ihan suunnattomasti siitä, miten kirjassa runot ja sanonnat tuovat lukemiseen iloa ja rentoutta. Ne tekevät tämän sarjan lukemisesta ihanaa.

 

Sarah Pearse: The Sanatorium

Tää oliki aikamoinen dekkari! Elin saapuu puolisonsa kanssa Alpeille juhlimaan Elinin veljen kihlajaisia. Veljen kihlattu katoaa ja muitakin ihmisiä katoaa. Lisäksi tulee lumimyrsky ja ihmiset jäävät jumiin hotellille. Elin on poliisi, joka on saikulla. Hän alkaa tutkia katoamisia ja samalla selvittää omaa menneisyyttään, joka vaivaa takaumina. Tutkimusten mukana selviää hotellin karmiva menneisyys ja miten se liittyy katoamisiin. Välillä mua ärsytti Elinin yksin vaaraa tutkimaan- hommat niin paljon, että teki mieli heittää kirja seinään. Miksi niin pitää tehdä, kun murhaajaa liikkuu sielä? Mua turhautti ihan hirveästi se. Mulle se ei luonu oikeanlaista jännitystä. Haluaisin joskus lukea dekkarin, jossa ei tommosta paskaa tehä vaan toimitaan järkevästi ja turvallisuus huomioiden. Kyllä se jännitys syntyy muustakin ku tommosesta typeryydestä. Aloin ihan kihiseen kiukusta ku kirjotan tätä. 😅 Elegialle hieman avauduinkin asiasta, ku välttelin kirjan pahoinpitelyä. 

Noh, tää kirja jäi semmoseen kohtaan, että uskon lukevani seuraavan osankin, sitten ku se joskus ilmestyy. Huolimatta kiukusta.

Semmosta. Onko kellään tullu lukemisen aikana oloa, että haluaa heittää kirjan seinään?

Kaksi kirjaa siskoista: Tayari Jones ja Brit Bennett

 Hyvää mielenterveysviikkoa kaikille! Tässä kaksi kirjaa siskoista, jotka liikuttivat minua paljon ja herättivät ajatuksia ja laittoivat pohtimaan elämää ja sisaruussuhteita ja kaikkea. Perhesuhteetkin vaikuttavat mielenterveyteen, niin hyvässä kuin pahassakin.

Tayari Jones: Silver sparrow

Olipas hyvä tarina. Kahdesta tytöstä, joista toinen tietää heidän olevan siskoja ja toinen ei. Loppu oli mun mielestä vähä surullinen. Olisin toivonu Danan ja Chaurissen löytävän toisensa, mutta C valitsi toisin. Eritoten toivoin Chaurissen ymmärtävän Danan puolen asiasta, mutta pettymyksekseni niin ei käyny.

Mietin, että oikeastihan veri ei ole vettä sakeampaa. Veri on vain biologiaa ja se ei yllä tunteiden tasolle välttämättä ollenkaan. Biologia ei ole tae rakkaudelle tai yhtään millekään. Se vain on. Tässä kirjassa oli myös mielenkiintoista se, miten Danan ja Chaurissen isä, joka on se petturi, saa kaiken anteeksi. Sekin oli pettymys mulle, että Chaurissen äiti anto kaiken anteeksi, eikä tyttöjen isälle tullut mitään seuraamuksia. 

Tää kirja oli todella hyvä ja mielenkiintoinen. Jonesilta haluan ehdottomasti lukea lisää hänen kirjojaan.

Brit Bennett: Mikä meidät erottaa

Tämäkin tarina siskoista, niinkuin vasta lukemani Tayari Jonesin Silver Sparrow. Pystyn samaistumaan Desireen suruun, kun sisko vain katoaa. Pystyn samaistumaan Stellan haluun kadota ja aloittaa alusta. Stella vain perustaa uuden elämänsä valheille. Desireen tytär Jude ja Stellan tytär Kennedy sattumalta kohtaavat ja se tuo tarinaan omat käänteensä ja saloja julki. Mieletön tarina. Mielenkiintosta oli myös seurata Juden puolison Reesen tarinaa trans-miehenä tuohon aikaan, mihin kirja sijoittuu 1960-1990-luvuille.

Tässä oli mielenkiintoista ja mietitytti se, miten Stella pystyi aloittamaan uuden elämänsä ja täysin valheille. Miten hän joutui aina vahtimaan itseään ja ettei puhu ohi suun omasta taustastaan, ettei hän oikeasti olekaan valkoinen vaan musta. Desiree taas taisteli väkivaltaisesta suhteesta pois ja pelasti myös tyttärensä. Hänen todella musta tyttärensä Jude saa osakseen aivan erilaista kohtelua kuin hän itse. Kun taas Stellan tytär Kennedy, joka on käyttännössä ihan valkoinen ja elää valkoisten elämää, ei tiedä äitinsä taustasta mitään.

Tässä kirjassakin näkyy se, ettei veri ole vettä sakeampaa. Biologia voi auttaa, muttei se riitä vielä mihinkään. Se näkyy muun muassa Kennedyn tempoilussa serkkunsa Juden kanssa. Hän haluaa olla tekemisissä ja kuitenkaan ei halua ja ei pysty vastustamaan haluaan. Ja miten paljon Kennedyn elämään vaikuttaa se, että hänen elämänsä on rakentunut äitinsä valheille. Jude saa siinä paljon paremmat lähtökohdat, vaikka Kennedyn elämä valkoisena onkin paljon etuoikeutetumpaa.

Bennett teki muhun vaikutuksen ja haluan lukea häntäkin ehdottomasti lisää.

Nää tarinat oli yhtäaikaa surullisia ja lohdullisia ja toiveikkaita. Tekivät vaikutuksen muhun. Perhe voi olla sun elämän paras asia tai myös pahin. Täysin tuurista kiinni, millaiseen perheeseen satut syntymään. Onneksi aikuisena voi saada valitun perheen, joka on ainakin omalla kohdallani kultaakin kalliimpi, koska lapsuudenperheeni on mikä on. Nämä kirjat myös muistuttivat minua siitä, että kaipaan edelleen sisaruksiani, vaikka suurinta osaa heistä en halua millään tavalla osaksi elämääni. Te, joilla on lämpimät välit sisaruksiinne, pitäkää niistä kiinni. 

Sarjiksii

 Tässäpä taas muutamia lukemiani sarjakuvia.

Joss Whedon, Greg Park, Dan McDaid, Marcelo Costa: Firefly

Tän sarjakuvan luin ihan vain siksi, että oon kattonut Serenity- elokuvan ja Firefly- tv-sarjan ja pidin niistä. Huomas kyllä, että on menny vuosia noitten edellämainittujen katsomisesta, kun oli vähän vaikeaa päästä kiinni henkilöhahmoista. Tää oli kuitenkin niin kiva luettava pläjäys ja todellakin haluan kattoa Serenityn ja Fireflyn uudelleen.

Sarah Andersen: Herding cats

Voi, mää niin tykkään Andersenin sarjakuvista. Osa jutuista on niin samaistuttavia, että ei voi ku nauraa.

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 5

Tää Sattoufin tarina on niin mielenkiintoinen. Tykkään hänen kuivasta huumoristaan. Taas ei auta ku jäädä oottelemaan, että milloin seuraava osa ilmestyy. Tän tarinan mielenkiintosimpia asioita on Sattoufin taiteilu jo lapsena kahden eri kulttuurin välissä.

Annukka Mäkijärvi, Hanna-Reetta Schreck, Iida Turpeinen: Ellen T.

Sarjakuva Ellen Thesleffin elämästä. Thesleff kerkes elämänsä aikana tehdä kaikenlaista ja asua monessa eri maassa. Minulle tuntemattomampi tyyppi oli hän, vaan ei enää. 

Tällaisia sarjakuvia tullu taas luettua. Ootko lukenut jonkun tai mitään näistä?

Haruki Murakamin 1Q84- trilogia

Tää 1Q84 paljastu aivan erilaiseksi kuin mitä odotin tästä kuultujen hehkutusten perusteella. Oikeastaan tää oli vähä pettymys. Varsinkin ku oon lukenu Murakamilta aiemmin Värittömän miehen vaellusvuodet ja tykänny siitä niin paljon.

 

Tän kirjan juoni oli minusta hyvä ja mielenkiintonen ja sen plus lukupiirin yhteisluvun takia sain luettua koko trilogian, vaikka oli hetkiä, jolloin teki mieli lopettaa. Se pettymys johtui tän kirjan setäilyseksismistä. Se oikeasti tökki mulla välillä pahasti. Miten kuvataan peniksiä niin upeiksi ja mahtaviksi ja miten kuvataan rintoja upeiksi tai surkeiksi jne jne jne. Se oli epämiellyttävää. Ja se ei tuntunut liittyvän mitenkään tähän kirjaan, edes juonen kannalta. Nuo kommentit oli jotenkin niin päälleliimattuja. Ja niitä riitti koko trilogian läpi. Ilman noita kommentteja, tää trilogia ois ollu paljon parempi.

Sitten se juoni. Aomame, liikunnanohjaaja ja palkkaamurhaaja, joka tappaa väkivaltaisia miehiä, joutuu vuodesta 1984 vuoteen 1Q84. Hänen tehtävänään on tappaa erään lahkon, Sakigaken, uskonnollinen johtaja. Ja sen hän tekeekin monen mutkan jälkeen ja luonnollisesti sillä on seurauksia. Sitten taas Tengo, opettaja ja kirjailija, on Ilmakotelo-nimisen kirjan haamukirjoittaja ja tän kirjan julkaisemisesta on taas hänelle seurauksia. Ilmakotelon kuvaama maailma paljastuu pikkuhiljaa niin Aomamelle kuin Tengollekin ja heidän tiensä risteävät lopulta ja mitä sitten tapahtuukaan.

Sivuhahmot olivat minusta paljon mielenkiintoisempia kuin nämä päähenkilöt Aomame ja Tengo. Esim. Ilmakotelon alkuperäinen kirjoittaja Fuka-Eri oli aika mahtava hahmo jo pelkästään puhetyyliltään. Samaten Ushikawa (lyhytkasvuinen mies, jota kuvattiin rumasti), joka oli yksityisetsivä ja Sakigake palkannut etsimään Tengo ja Aomame. Ushikawa oli mielenkiintoinen hahmo. Pidin myös Aomamen palkkamurhatyönantajasta, vanhasta rouvasta ja tämän rouvan asioidenhoitajasta Tamarusta. Tamaru oli kans mielenkiintonen tyyppi. Minusta nämä sivuhahmot oli kirjoitettu paljon paremmin kuin päähenkilöt.

En usko, että tuun tätä trilogiaa lukemaan toista kertaa. Ei ole sen arvoinen. Uteliaisuuttaan sai tän luettua loppuun ja koska lukupiirissä yhdessä luettiin ja valitettiin tästä. Kiitos spefi-lukupiiriläisille yhteisluvusta. Meijän keskustelut oli antosia!

Kuka muu lukenut tän? Mitä olet tykännyt tästä trilogiasta?

Pari YA-kirjaa

Tässäpä kaksi oikein hyvää young adulta- kirjaa, joissa myös sateenkaariteemat.

Sabina Khan: The loves and lies of Rukhsana Ali

Tää oli kirja, jossa elin vahvasti Rukhsanan tarinan mukana. Välillä ahdistuneena ja kiukkusena, välillä iloisena ja helpottuneena. Tää kirja todella herätti tunteita laidasta laitaan.

Rukhsana on lesbo ja hänen bangladesilaiset vanhempansa ja kulttuurinsa ei hyväksy sellaista. Asia paljastuu Rukhsanan vanhemmille ja siitä seuraa aikamoinen katastrofi. Rukhsana huijataan Bangladesiin, että hänen mummunsa on hyvin sairas ja kuolemassa. Sielä paljastuu totuus: hän on sielä vain, jotta hänen vanhempansa voivat järjestää hänet naimisiin ja saavat lesbo-höpötyksen hänestä pois. Miten selvitä tällaisesta tilanteesta? Siitä seuraakin jännittävät hetket ja melkoista draamaa, mutta onneksi kaikki päättyy lopulta hyvin. Oli kyllä melkoista myllerrystä mun pään sisällä tän kirjan lukeminen!

 

Aiden Thomas: Cemetery boys

"Ah, nää nykyajan ya-kirjat on parhautta. Mahtava tää maailma, mikä kuoleman ympärille rakennettu. Trans-sukupuolinen päähenkilö. Hänen suhteensa kummitukseen. Lopun jännitys. Love it." Näin kirjotin GoodReadsiin tästä kirjasta. Tää oli kyllä todella hyvä! Tänkin kirjan parissa elin tunteella mukana. Jännitin, olin ärtynyt, olin ihastunut jne. Ois mahtavaa, jos tälle kirjalle tuli jatkoa! Nää päähenkilöt oli niin mielenkiintosia tyyppejä. Ja tää maailma oli niin mielenkiintonen ja hyvin rakennettu.

Juoni tiivistettynä: Yadriel on transpoika ja hänen perheensä ja sukunsa on vaikea hyväksyä sitä. Lisäksi Yadriel haluaa osallistua perinteiseen rituaaliin, joka on tarkoitettu pojille. Serkkunsa Maritzan avulla hän tekee sen itse ja herättää kummituksen, Julianin, eikä serkkuaan, joka on murhattu. He kolme päätyvät yhdessä selvittämään, missä on Julianin ruumis ja mitä muille Yadrielin ja Maritzan yhteisöstä kadonneille ihmisille on tapahtunut. Ja tää oliki jännää luettavaa!

Lisäys: Cemetery boys on muuten suomennettu ja on nimeltään Hautausmaan pojat.

Onko kukaan muu lukenu näitä? Tykkäättekö lukea nuorille suunnattua kirjallisuutta?

Hugh Howeyn Siilo-trilogia

 Tää Howeyn Siilo-trilogia oli mahtava! Semmonen aivoja päräyttävä tää maailma. Tää pitää jokaisen lukea ja kokea, ei tätä oikein voi ees kuvata. Juonen yksinkertainen kuvaus: maan sisään ollaan rakentamassa siiloja, jotta ihmiset pääsevät tarvittaessa turvaan. Sitten tapahtuu se pelätty ydinpommitus/-sota ja iso määrä ihmisiä siirtyy siiloihin turvaan asumaan. Asiat sujuu vuosikymmeniä ja satoja siilon sääntöjen mukaan, kunnes eräät alkavat kyseenalaistaa siiloja ja ottaa selvää asioista maan pinnalla. Ja mitä sitten tapahtuu?

Siilo #1

Tää oli ahmittava kirja! Oli pakko loppu hotkasta, ku kirja piti niin otteessaan. Mielenkiintoinen maailma, ku ihmiset elää siilossa maan alla 144:ssä kerroksessa. Seuraava osaki piti varata heti.

Siilo #2

Tän trilogian tarina on kyllä vangitseva. Selviää siilojen alkuvaiheet ja miten niihin päädyttiin.

Siilo #3

Tää trilogia oli kyllä niin hyvä. Paljo laitto ajatuksia liikkeelle. Loppu jäi niin auki, että ois mahtava saaha tähän vielä jatkoa, että mitäs sitten. Jännää oli seurata päähenkilöitä ja heidän elämää ja ratkaisuja. Oli myös turhautuneita mitä vittua- hetkiä. Tää trilogia pitää kyllä lukea joskus uudestaan.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen tarina. Kyllä sitä sai taas miettiä, että miksi ihmiset toimii niinkuin ne toimii. Miksi tää kaikki piti tehdä ja oliko tässä mitään järkeä? Iso suositus tälle trilogialle! Oli päräyttävä.

Buffy- ja Angel- sarjakuvia

 Varmaan aika moni on kattonut Buffy The Vampireslayer- tv-sarjan? Se on yks mun suosikkisarjoja ja pidän siitä tosi paljon. Niin paljon, että hommasin omaan hyllyynkin sen dvd-boxina. Siksi huvikseen lainasin näitä sarjakuviakin. Kaks ihan Buffyyn keskittyvää sarjakuvaa ja kolme Angeliin keskittyvää. Angel-sarjaaki aloin kattoon, mutta se jäi toisen kauden kohdalla kesken.

 

Näissä osa tarinoista oli samoja, kuin Buffy- ja Angel- sarjoissa ja osa ihan uusia. Ihan kivaa luettavaa nää kaikki. Ei jääny kauheena mitään mieleen kyllä (paitsi sarjakuva joka jatkuu suoraan siitä mihin tv-sarja jäi), että sillain tusinatavaraa. Mutta tulipahan luettua!

Näillä sarjakuvilla oli paljon tekijöitä. Pääjehuna Joss Whedon, joka on tv-sarjojen luoja. Lisäksi Christopher Golden,David Greenwalt,David Fury,Eric Powell,Christian Zanier,Ryan Sook,Bryan Edward Hill,Gleb Melnikov,Gabriel Cassata,Roman Titov,Ed Dukeshire,Georges Jeanty,Richard Starkings,Doug Petrie ja Andi Watson.

Suomentaja Heli Salmenkangas.