En oo aiemmin lukenut yhtään Haruki Murakamin kirjaa. Lukuoppaan suosituksesta sitten tartuin Värittömän miehen vaellusvuosiin.
Kirja kertoo Tsukurusta, joka alkaa tapailla Saraa. Sara pyytää/vaatii Tsukurua selvittämään menneessään tapahtuneen ystävien tekemän hylkäämisen ja sen myötä tulleet tunnesolmut, jotta heidän suhteensa voisi jatkua. Niinpä Tsukuru matkaa menneeseen ja käy läpi asiat ja tapaa ystävänsä.
Kirja oli jotenkin niin ihana. Kieli oli kaunista ja rauhallista. Kirjan tunnelma oli jotenkin niin hyvä ja se jää mieleen vielä leijumaan kirjan loputtuakin. Upposin kirjaan, kun pääsin vauhtiin. Juoni oli sopivan rauhallinen. Pystyin samaistumaan monissa asioissa Tsukurun ajatuksiin ja kokemuksiin. En yhtään ihmettele, että Murakami on suosittu! Huh, mikä kirja! Ihastuin kyllä Murakamin tyyliin ja todellakin aion lukea hänen muutkin kirjansa.
Tämä on tosiaan ihana kirja ja minulle myös ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen Haruki Murakamilta lukemani teos. Olen siis aikeissa lukea lisääkin, mutta Japanista tulee niin paljon hyviä romaaneja, ettei Haruki ole listallani ihan ensimmäisten joukossa.
VastaaPoistaMulle tuli tästä jonkinlainen japani-innostus kirjallisuuden suhteen. Ja samalla miettii, että kerkiääkö sitä elämänsä aikana lukea kaikkia kiinnostavia kirjoja ja kirjailijoita?
PoistaKannattaa ehottomast lukee lisää Murakamia! Oon ite tykänny hänen kirjoistaan todella paljon, vaikka välillä ne "yksinkertaisten aterioiden syömiset" alkaakin jo hieman ärsyttää toistuessaan lähes joka kirjassa. :'D
VastaaPoistaMulla on Norwegian wood lainassa, vielä en oo tosin aloittanut sitä lukemaan.
PoistaTämä oli sellainen haalea häivähdys Murakamilta. Norwegian Wood on minun lempikirjani <3
VastaaPoistaMielenkiinnolla ootan, että millasia muut hänen kirjat on!
PoistaTämä tosiaan ei ole tyypillisintä Murakamia
VastaaPoistaUskallan sitten ehkä odottaa paljon hänen muilta kirjoiltaan, kun tästäkin jo pidin niin paljon.
Poista