Sarjiksii

 Tässäpä taas muutamia lukemiani sarjakuvia.

Joss Whedon, Greg Park, Dan McDaid, Marcelo Costa: Firefly

Tän sarjakuvan luin ihan vain siksi, että oon kattonut Serenity- elokuvan ja Firefly- tv-sarjan ja pidin niistä. Huomas kyllä, että on menny vuosia noitten edellämainittujen katsomisesta, kun oli vähän vaikeaa päästä kiinni henkilöhahmoista. Tää oli kuitenkin niin kiva luettava pläjäys ja todellakin haluan kattoa Serenityn ja Fireflyn uudelleen.

Sarah Andersen: Herding cats

Voi, mää niin tykkään Andersenin sarjakuvista. Osa jutuista on niin samaistuttavia, että ei voi ku nauraa.

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 5

Tää Sattoufin tarina on niin mielenkiintoinen. Tykkään hänen kuivasta huumoristaan. Taas ei auta ku jäädä oottelemaan, että milloin seuraava osa ilmestyy. Tän tarinan mielenkiintosimpia asioita on Sattoufin taiteilu jo lapsena kahden eri kulttuurin välissä.

Annukka Mäkijärvi, Hanna-Reetta Schreck, Iida Turpeinen: Ellen T.

Sarjakuva Ellen Thesleffin elämästä. Thesleff kerkes elämänsä aikana tehdä kaikenlaista ja asua monessa eri maassa. Minulle tuntemattomampi tyyppi oli hän, vaan ei enää. 

Tällaisia sarjakuvia tullu taas luettua. Ootko lukenut jonkun tai mitään näistä?

Halloween- lukuhaasteen lopputulema kohdallani

 Yöpöydän kirjat- blogissa julistettiin Halloween-lukuhaaste ja päätin lähtä mukaan ja kattoa mitä siitä tulee. Haasteet kun on aina niin kivoja, vaikka toteutus omalla kohdalla ei oiskaan se onnistunein. Muutaman teoksen sain luettua tätä lukuhaastetta ajatellen. Tässäpä siis ne:

Andy Weir & Sarah Andersen: Cheshire Crossing

Tää oli jännä sarjakuva, koska päähenkilöinä tässä on Liisa Ihmemaan seikkailuista, Wendy Peter Panista ja Dorothy Ihmemaa Ozista. En muista lukeneeni näistä kuin Peter Panin jonain versiona. Tää sarjakuva oli kuitenkin mielenkiintoista luettavaa! Tässä on tosiaan iloisesti sekoitettu mukaan eri tarinoiden henkilöitä. Esimerkiksi näistä tytöistä keskellä heidän seikkailujaan huolehtii Maija Poppanen. Jokatapauksessa tää sarjakuva jäi sellaiseen kohtaan, että jatkoa on tulossa. Oon tykännyt Weirin kirjoista ja Andersenin sarjakuvista. Tää heidän yhteistyö oli mun mieleen.

Ilkka Auer: Noidankiro

Noidankiro on jatkoa aiemmin lukemalleni Domowikille. Auerista on tosiaan tullut yks mun lempikirjailijoista ja tää Noidankirokin oli nautittavaa luettavaa ja mulle sopivaa jännitystä. Tässä kirjassa Vilma ja Domowikista tuttu Linnajengi jatkaa seikkailujaan Raaseporissa, jota uhkaa nyt uusi paha, vanha noita. Raaseporin turnajaiset lähestyvät ja vahingossa herätetty vanha uhka uhkaa nyt kaikkea. Ratkaisua etsitään Ylismaasta ja Alismaasta ja aikamoiseen viime tinkaan homma meneekin. Tätä lukiessa mun aivot myös nyrjähti, kun tässä mainittiin Kymnaasi. Siis ihan huikeaa, että näitten kahden kirjasarjan maailma on sama! Kaikenkukkuraksi saan kohta käsiini Kymnaasin jatko-osan Hornantuli.

Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille

Tää oli mahtavan sujuvaa luettavaa oleva fantasiakirja vaihtoehtoisesta Suomesta. Tää maailma oli semmonen, että minä, joka harvoin haluan vierailla kirjojen maailmoissa, haluaisin vierailla tän maailmassa. Mun lempparihahmoksi muodostui lohikäärme, joka mahtui taskuun ja puhkui sadepilviä. Oli mitä mainioin tapaus hän! Kirjassa oli aateliset ja oli muu kansa. Suomessa oli monarkia. Päähenkilöistä Tim oli tavankansaa ja Lynx ritari eli aatelisia. Suomen kruununprinsessa Freija salamurhataan ja syyllisiksi epäillään tasalaisia, eli tyyppejä jotka haluavat Suomeen tasavallan. Tim ja Lynx aikovat selvittää asian. Kunnes lopussa asiat mutkistuu hurjasti, koska tapahtuu kaikenlaista odottamatonta ja kaikki menee ihan hurjaksi. Onneksi seuraava osa odottaa jo mua kirjastossa! Pakko päästä äkkiä lukemaan lisää.

Tällaisia kirjoja luin Halloween- lukuhaasteen. Kaikissa kirjoissa oli noitia. Oli kiva osallistua tähän haasteeseen! Kiitos lukuhaasteen järjestäjälle tästä.

Elämänhallinta on illuusio

Voihan elämä. Miten se voikin olla välillä niin hankalaa hallita?

Kyllä ei taas tienny, että itkiskö vai nauraisko tätä lukiessa. Jotenkin niin osuvasti Andersen kuvaa aikuisuuden ja elämän yleensä tilanteita ja tuntemuksia. Löysin itseni sarjakuvan sivuilta moneen ottteeseen. 

Pidän Andersenin tyylistä ja jutuista. Suosittelen tutustumaan.

Aikuisuus on myytti

Vihdoin minäki sain käsiini tämän hypetetyn Sarah Andersenin sarjakuvan!

Löysin kyllä samaistuttavaa tästä. Heh. Luulen, että jokainen löytää jotain. Ei se aikuistuminen ja itsestä huolehtiminen ihan niin yksinkertaista ole. Itselleni se on opettelua edelleen, vaikka oon jo yli 30-vuotias.

Tykkäsin Andersenin piirustustyylistä. Mun silmä lepäs mustavalkoisessa tyylissä, koska tuo päähenkilö on kuitenkin niin ilmeikäs. Mielestäni tasapainoinen kokonaisuus. 

Suositus tälle.