27 tammikuuta, 2023

7 kantta- haaste

Syntymäpäiväni kunniaksi haaste! 

7 kantta eli kirjoja, joista olen nauttinut erityisen paljon. Omin luvin lisäsin vielä kahdeksannen, kun en voinut jättää yhtä tästä pois.

Tän haasteen bongasin Endorfiininmetsästäjä- blogista.



"Kirja sai minut otteeseensa jo ensimmäisiltä sivuilta. Jotenkin teksti soljuu niin jouhevasti eteenpäin, että sitä vain istuu kyydissä ja seuraa tarinaa. "





"Kirja on väkevä kuvaus rakkaudesta ja menetyksestä ja ihmisen mielen kiemuroista sekä tasa-arvosta."





"Swanin teksti ja ajatusten ilmaisu oli niin kaunista, että tuntui, että se alkoi soimaan mun mielessä. Ei enää muista tarkkoja sanoja tai tarinaa, mutta silti se kaikki soi kauniina mielessä, haikeina ja haalistuvina sävelten muistoina."



Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

"Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli ihan älyttömän hyvä kirja! Se oli pakko ahmia. Tein itselleni sellaisen ehdon, että saan lukea sitä vain sängyssä. Sen avulla sain itteni aina kymmenen aikaan illalla sänkyyn ja luin pari tuntia tätä ja se lukusessio autto nukahtaan. Paitsi sillon, ku lukeminen vei niin mennessään, että ajantaju katos kokonaan ja hoksasin yhden aikaan yöllä, että jaa, mää luen vieläki."





"Tää oli koskettava, välillä vitutti, välillä riemastutti. Herätti tunteita! Tarina myös vei mennessään, kun seurasi Vargan, Marraskuun, Martan ja Rasmuksen tarinaa. Oli jännää kurkistaa susien maailmaan, miten he toimivat yksin ja miten he toimivat laumassa."



Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

"Muuten tää kirja on niitä, joiden ois halunnu jatkuvan loputtomiin. Niin ilo oli tätä lukea. Niin kaunista ja sujuvaa kieltä, jota nautiskeli sivun toisensa perään. Maailma oli myös mahtava ja mielenkiintonen. Henkilöhahmot ihanan ristiriitaisia."



Hideo Yokoyama: 64

"No onhan tässä sitä hierarkian ja organisaation kuvausta ihan tarpeisiin asti. Mutta! Tää tiiliskivi on ihan mahtava kirja! Vaikka päähenkilö Mikami on kaikkitietävyydessään välillä todella ärsyttävä niin silti tykästyin todella paljon kirjan tunnelmaan, jopa niihin hierarkioiden kuvauksiin, juonen etenemiseen välillä menneessä käyden jne. Haluaisin tälle kirjalle jatkoa ainakin toisen tiiliskiven verran."



Xiaolu Guo: I am China

"Jianin ja Mun tarina taas oli mahtavaa luettavaa. Sitä ahmi ja tunnelmoi lukiessaan, että mitä on tapahtunut heille ja miksi. Kirjassa oli myös kuvia näistä kirjeistä ja päiväkirjamerkinnöistä ja joitain kuviakin. Ne sopivat kirjaan hyvin ja elävöittivät tarinaa, vaikken osaa kiinaa ollenkaan."



Nämä olleet kirjoja, joiden lukemisesta olen erityisesti nauttinu. Jokainen on myös jäänyt jollain lailla mieleen kangastelemaan, vaikka lukemisesta olisi jo useampi vuosikin.

Ps: Tän haasteen saa napata kuka haluaa!

25 tammikuuta, 2023

Kuura Juntunen: Mähän tiesin, ettei täällä ole mitään

Tämäpä olikin ihana kirja! Upposin tän maailmaan ja nautin siitä, että kirjan päähenkilöt olivat kaikki sateenkaarikansaa eli normaaleja ihmisiä.


Leeni, Helle, Caesar ja Julian
 

Kirjassa on neljä päähenkilöä:
Helle - muunsukupuolinen
Caesar - homo
Julian - transmies
Leeni - aseksuaali

Tarina kertoo heidän neljän ystävyydestä ja siitä, kuinka Helle kuoli. Täytyy sanoa, että lopussa kyllä vähä silmät meinas kostua. 

Kirjan ystävyyden kuvaus oli aika ihanaa. Miten he kohtelivat toisiaan, olivat toistensa puolella, auttoivat toisiaan ja kannattelivat toisiaan. Helle ja Caesar ovat kämppiksiä, Julian heillä paljon ja Leeni tutustuu heihin ja niin heistä kaikisa tulee ystäviä ja lopulta myös kämppiksiä Hellen ja Caesarin pieneen yksiöön, josta aikovat lopulta muuttaa isompaan asuntoon yhdessä virallisesti asumaan.

Lukiessa mietin, että oispa iteki ollu ton ikäsenä (n.16-17-vuotiaana) noinkin sinut itsensä kanssa, mitä nämä neljä tavalla tai toisella olivat. Toki Julian kamppaili oman transsukupuolisuutensa ja kehodysforian kanssa, Helle tajusi olevansa muunsukupuolinen ja tuli sen kanssa ulos, Caesar oli väkivaltaisessa suhteessa Salomon kanssa ja kipuili sen kanssa ja Leeni oli Leeni. Silti kaikki olivat omia ihania itsiään. Mää olin ton ikäsenä ihan hukassa ja kamppailin jatkuvan pahan olon eli ahdistuksen kanssa. Siksikin oli nautinto lukea näistä nuorista. Että kipuilua on kaikilla ja pahaa oloa ja silti voi olla paljon myös kaunista ja ihanaa elämässä.

Kerrassaan ihana kirja, vaikka loppu oli aika surullinen.

24 tammikuuta, 2023

Susanna Jussila: Sielunsopukoita

Tämä vuosi on alkanut niin, että mulla on tehnyt mieli lukea runoja. Siis paljon enemmän kuin normaalisti. Siksi oon sitten lainannut runokirjoja ja lukenut niitä. Tää on siis jo kolmas tänä vuonna lukemani runokirja! Tämä Jussilan runokirja herätti mun kiinnostuksen, koska olen lukenut häneltä Emmi Ohraniemen kanssa tehdyn kirjan Kotona kehossa.




Tässä runokirjassa oli paljon koskettavia runoja ja sellaisia, että asiat oli vaan sanottu niin hyvin. Otin talteen itselleni monia. Siksipä annan näiden runojen nyt puhua puolestaan. 


"Mitä rajummin
elämä on käsitellyt,
sitä hellempi pitää
itselleen olla.

- armollisuus"


"Rakkaani,
ei sitä tarvitse hävetä,
että aina ei pysty elämään
tässä hetkessä.
Joskus ainut tapa mennä
eteenpäin on matkustaa
tulevaisuuteen. Kuvitella
mielessään se hetki,
kun voi katsoa taaksepäin
ja miettiä, mistä kaikesta
on selviytynyt."


"On taakkoja, jotka
ovat kulkeneet mukanasi
niin kauan, että ne ovat
kasvaneet sinuun kiinni.
Ei sellaisia niin vain
pureta. Rakkaani,
annathan itsellesi aikaa.
Ja niin paljon armoa
kuin on tarvetta."


"MUISTUTUS ITSELLE:
mitään älä pidä
niin hellästi ja 
lähellä kuin
oman sydämen
säröjä."


"Ne ihmiset, jotka
seisovat rinnallasi
kuin puut. Pidä
heistä kiinni koko
sydänjuurillasi."


"Rakkaani, tähtisilmäni,
ethän koskaan menetä
toivoa? Haaveile vain
meidän kaikkien puolesta.
Joku ehkä pitää sinua
hupsuna, vaikka
pohjimmiltaan haluaisi
edes kerran tuntea,
millaista se on,
kun kaiken ruman
keskelläkin voi aina
nähdä jotain hyvää
ja kaunista."


""Tämä on minun
turvapaikkani",
hän henkäisi ja
kietoi käsivartensa
hellästi itsensä
ympäri."


"Muru,
kiitä itseäsi siitä,
 että olet viimein
uskaltanut hajota.
Vahva ei ole se,
joka aina yksin pärjää,
vaan se, joka ei pelkää
levätä pienenä toisen
sylissä."


"Kultaseni,
kun nainen tulee tiettyyn
ikään, se alkaa synnyttää.
Yksi lapsia, toinen runoja,
kolmas ehkä molempia.
Joku laittaa siemenen purkkiin
ja odottaa. Joku maalaa
oman maan ja tähtitaivaan.
Tapoja on miljoonia.
Sen vain haluan sanoa:
älä suotta usko siihen,
että maailmassa on vain
yhdenlaisia vauvoja."

23 tammikuuta, 2023

Cristina Núñez Pereira & Rafael R. Valcárcel: Tunnehetket

Jatkoa mun tunnetaitojen opettelulle ja tunteiden tunnistamiselle ja ymmärtämiselle.



 

Tää oli hyvin selkeä kirja tunteista. Erilaiset tunteet kuvattiin lyhyesti ja selkeästi ja annettiin esimerkkejä milloin kyseinen tunne voi tulla. Lisäksi kirjassa oli kaunis kuvitus. Sen kummempaa tästä kirjasta ei voi edes sanoa. Tykkäsin paljon selkeydestä. Hyvä kirja!

20 tammikuuta, 2023

Eeva Tenhunen: Keisari seisoo palatsissaan

Oon tosisaan ihastunut nyt näihin Eeva Tenhusen dekkareihin! Nää on niin lepposia luettavia, juoni pitää otteessaan ja tunnelmaan ja miljööseen uppoaa. Kiitos, Ariel, näistä kirjoista, ku sun blogista ekan bongasin!




 Takakansiteksti:
"Keisariksi sanotun kuuluisan kirjailijan Erik Brennerin kuolemasta on kulunut kaksikymmentä vuotta, kun hänen poikansa morsian, nuori kirjallisuudenopiskelija, päättää valita keisarin tuotannon laudaturtyönsä aiheeksi. Hän saa kutsun Tuulensuuhun, Brennereiden kotikartanoon, ja suku ottaa hänet vastaan näennäisen ystävällisesti.

Mutta ensi hetkestä lähtien tunnelmassa on jotakin levottomuutta herättävää. - Mistä johtui Erik Brennes nuoremman omituinen, avoimen vihamielinen käytös? Entä epäluuloinen katse Airin silmissä? Häivähtikö varjo Iina-tädin hallituilla kasvoilla, ja Jyrin synkkä tuijotus, oliko se pelkkää murrosikäisen raskasmielisyyttä?

"Hyvin omalaatuista joukkoa - ja pitävät lujasti yhtä", oli Kari sanonut morsiamelleen. Tämä piti kirjaimellisesti paikkansa - ja lähes kaikki olivat juonessa mukana."

 Kirjaa aloittaessa ihmettelin tota kantta. Että mikä idea tossa on? Tekstistä näkyy lähd ja tiehe. No, se selvisi kirjaa lukiessa. Kannen teksti on osa uhkauskirjettä, jonka päähenkilö Liisa saa kartanossa ollessaan. Liisa tosiaan sekaantuu tutkimaan kartanossa tapahtuneita kuolemantapauksia ja melkoisia tapauksia ovatkin. Ja mikä parasta, tässäkään kirjassa en arvannut murhaajaa! Se tuli mulle jotenkin yllätyksenä jostain syystä, vaikka murhaajan selvittyä se oli oikeastaan ihan loogista. 

Hauska juttu, että kun googlasin tätä kirjaa aloittaessani kirjottaan tätä tekstiä, niin vasta sitten tajusin, että tässä on samat henkilöt, kuin aiemmin lukemassani Tenhusen Mustat kalat- kirjassa. En muistanu yhtään! Enkä tajunnu sitä lukiessa! Sama päähenkilö Liisa ja hänen sulho Kari. Ja sama poliisi Martti Halla. En tajua, miten mun pää tälleen pätki tässä kohen. No, tosin mulla on jääny tosta Mustat kalat- kirjasta mieleen vaan miljöö ja tunnelma ja murhien selvittely, eikä henkilöt ollenkaan. Se ei vähentäny lukunautintoa millään tavalla siinä, eikä tässäkään kirjassa.

Voin suositella Tenhusen kirjoja! Nää on mielenkiintoisia ja voisi jopa sanoa, että hyvän mielen kirjoja, vaikka näissä murhia tapahtuukin.

19 tammikuuta, 2023

Anu Patrakka: Häpeän aukio

Oon tykästyny näihin Anu Patrakan dekkareihin ja niiden henkilöhahmoihin. Tää oli jo Rui Santos- sarjan viides osa!



 
"Vila do Conden kaupungin keskustasta, ikivanhan häpeäpaalun portailta löytyy surmattu nainen, joka on ollut edellisiltana joen toisella puolella pikkukylän vaalitilaisuudessa. Kuka on halunnut runsaasti viiniä nauttineelle, mutta harmittoman tuntuiselle naiselle pahaa?

Pian löytyy toinenkin ruumis, ja tapauksen oudot piirteet hämmentävät poliisia. Rikosetsivä Rui Santosin tiimille alkaa selvitä, että pikkukylän idylliset kulissit peittävät intohimoja, poliittista ja taloudellista voitontavoittelua ja pettymyksiä. Ihmisillä on historiansa, eivätkä kaikki ole suinkaan päästäneet menneisyydestä irti. Mutta kuka tai ketkä ovat olleet valmiita tappamaan?

Anu Patrakan tarkkanäköinen ja psykologisesti koukuttava dekkari vie lukijan jälleen vanhoille portugalilaisille kujille, jotka todistavat mykkinä synkkiä salaisuuksia. Kohtalon verkossa räpistelevät ihmiset jakautuvat menestyjiin ja häviäjiin, ja häpeällä on vielä nykypäivänäkin valtava voima."

Tää oli siitä hauska kirja, että murhaaja tuli mulle yllätyksenä. Jotenkin en osannu aavistella oikeaa henkilöä yhtään, vaikka vihjattiinkin siihen suuntaan joissain kohin.

Ruin ja Ritan suhde etenee. He odottavat vauvaa, tulee keskenmeno ja siitä pitää selvitä yhdessä. Sitä seurattiin murhien ratkomisen lomassa.

Kirjan lopussa oli vielä aikamoinen yllätys! En paljasta. Sen takia varasin heti seuraavan ja tällä hetkellä viimeisen osan tähän sarjaan. Palan halusta tietää, että miten Ruin tarina jatkuu tän yllätyksen tiimoilta!


Lukemani Rui Santos- sarjan kirjat:
Häpeän aukio

Lukematta:
Katumuksen kallio

18 tammikuuta, 2023

Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku Sheba

En oo aiemmin lukenu Sirkka Turkkaa ja hänen runonsa olivat iloinen yllätys. Pidin niistä ja pidin Turkan tavasta sanoa asioita.



Piti ihan kirjoittaa ylös pätkiä eri runoista, ku oli niin kauniisti ilmaistu asioita:

 "Vain lumi valittaa ja soi"

"routa kukkii"

"savut kylien yllä"

"Sataa, niin, että puut huokaavat"

"jokaisessa lätäkössä taivas"

"Sinä olet minulle ikuisuusasia."

"syvät tummat sammalmeret"

"tulkoon pimeys, valkeus menköön"


Turkan runoissa luonto tuli kyllä lähelle niin monin eri tavoin. 


"Minä kysyn veistoksen nimeä
ja sinun kulmakarvasti nousevat
ilmaan hämmästyksestä:
Avaimenreikä tietysti.
Miten pieni, melkein ontto puuviilu,
johon on liimattu kaksi kukonsulkaa
voi olla nimeltään Avaimenreikä.
Sinä otat sinisen kiven, johon on
maalattu kissa.
Enkö minä nyt näe: kissa katsoo avaimenreiästä.
Tosiaan, sitä se on: ikkuna
päiviin ja uniin, sinun
tutkimattomaan hymyysi.
Ja iltaan, joka läntisellä taivaanrannalla
on peittynyt kultaan."

ja

"Kuin Tuomiopäivän Pasuuna, kuin seitsemän
Palavaa Pyhimystä
oli se kevät.
Se iltataivas, ja palavat puut
sitä taivasta vasten."


Ehdottomasti haluan lukea Turkkaa vielä paljon lisää!

17 tammikuuta, 2023

Marie Aubert: Mikään ei voisi olla paremmin

Tää oli kirja sisaruskateudesta ja sisarusrakkaudesta ja siitä tunteiden kirjosta, mitä sisarukset voi aiheuttaa toisilleen.



 

"Menestynyt arkkitehti Ida on pian neljäkymmentä ja elää kukoistuskauttaan. Varoitusmerkkejä vanhenemisesta on kuitenkin alkanut ilmaantua, joten hän on päättänyt jäädyttää munasolujaan. Ida aikoo kertoa merkittävästä päätöksestä perheelleen viikonloppuna, kun kaikki kokoontuvat suvun mökille.
Edessä oleva kesäviikonloppu vaikuttaa täydelliseltä, eikä mikään voisi olla paremmin. Sitten Idan pikkusisko Marthe kertoo omat suuret uutisensa."

Tästä asetelmasta lähdetään ja siitä seuraaki aikamoisia, sanoisin. Mitä kaikkea sisarusrakkaus ja samanaikainen sisaruskateus voikaan saada aikaan? Sitä oli jännää seurata ja tunteet oli kyllä tuttuja itsellenikin. Idan ratkaisu kirjan loppupuolella oli aika karvas ja sillä oli seurauksensa. Moni asia jää myös auki, mikä oli musta hyvä asia. Tää oli kyllä mielenkiintoinen kirja! Heräs kiinnostus lukea lisää sisaruussuhteista.

16 tammikuuta, 2023

Hanna Bervoets: Sopimatonta sisältöä

Tää oli kirja, jonka sisällöstä ei ollu suuren suuria odotuksia. Enemmän semmonen, että mitähän sieltä tulee. No, ei tullu mitään suuren suuria. 




"Mikä on yhteiskunnassamme normaalia ja kuka sen nykyään päättää? Vaikuttava ja keskustelua herättävä ilmiöromaani somejättien vallasta.

Kayleigh työskentelee sosiaalisen median sisältömoderaattorina. Hän käy läpi palveluun ladattuja videoita ja kuvia, kiihkopostauksia ja salaliittoteorioita, ja päättää, milloin sisältö on sopimatonta ja poistettava.

Kayleigh’n palkannut yritys on alihankkija somejätille, jonka nimeä ei saa paljastaa ja jonka eettiset ohjeet vaihtuvat jatkuvasti. Kayleigh on kuitenkin hyvä tehtävässään, ja työpaikalla hän solmii syviä ystävyyssuhteita, jopa rakastuu.

Sitten kollega toisensa jälkeen alkaa omaksua salaliittoteorioiden uskomuksia. Mikä on liikaa ihmisen sietokyvylle?"


Tää oli Kayleighin tarina siitä, kuinka pääty somejätin moderaattoriksi ja mitä sitten tapahtui. Ei mikään kaunis tarina, ennemmin sellainen realistinen tarina siitä kuinka voi käydä kun päivät pitkät moderoi enemmän tai vähemmän kamalia asioita sosiaalisesta mediasta. Sillä on vaikutuksensa väistämättä. 

Kirja oli sopivan lyhyt aiheeseen, josta vois kehittää myös monisatasivuisen romaanin. Ihan lukemisen arvoinen teos, vaikka ei tajuntaa räjäyttänytkään.

13 tammikuuta, 2023

Samanta Schweblin: Houreuni

Tämä se olikin jännä kirja! Hitaasti, mutta varmasti aukeni, että mitä ihmettä on tapahtunut.



 

Kirjan alkutilanne on tämä:
"Nuori äiti Amanda makaa pienessä maalaissairaalassa kuolemaisillaan. Hänen sänkynsä reunalla istuu David-niminen poika, joka ei ole hänen lapsensa. Molemmat kertovat tarinaa rikotuista sieluista, perheen tuottamasta voimasta ja epätoivosta.

Amandan uusi ystävä Carla on kertonut hänelle kammottavan tarinan pojastaan, jonka sielun uskoo vaihtuneen toisen lapsen kanssa. Amanda pitää Carlaa hulluna. Sairaalavuoteella tarina muuttuu kuumeiseksi painajaiseksi, joka lause lauseelta kiertyy yhä tiiviimmäksi psykologiseksi trilleriksi."

Siitä tilanne lähtee kerimään auki. Piti tarkkaan lukea, että pääsi kärryille tilanteesta. David johdattelee kaikkitietävänä tarinaa eteenpäin. Amanda yrittää kuolemankielissä päästä perille siitä, että mitä tapahtui. Missä tytär Nina, missä Davidin äiti Carla?

Tää oli aika hurja kirja. Kun itelle alkoi selvitä, että mitä tapahtui, alkoi ihmettely, että miten tällainen vaan hyväksytään tapahtuvaksi. Sitä on tapahtunut jo vuosia/vuosikymmeniä tuolla kylässä ja kukaan ei tee asialle mitään. Uhreja tulee lisää hitaasti, mutta varmasti. Kaikki kärsii tavalla tai toisella.

Että olipa aikamoinen kirja! Iso suositus lukemisesta!

11 tammikuuta, 2023

Sirpa Kyyrönen: Naispatsaita

Ompun Reader, why- blogista luin tästä runokirjasta ja tartuin tähän sitten itsekin.



 

En oikein tiedä, mitä sanoa tästä runokirjasta. Tää on ehkä semmonen, että tää pitää lukea ja kokea, ennemmin kuin lukea tästä. Tää oli paikoin elämys ja paikoin pudotteli kärryiltä. En välillä paljoakaan tajunnut tästä runokirjasta, mutta se ei millään lailla estäny mua nauttimasta tämän lukemisesta ja Kyyrösen sanojen asettelusta. Sen verran tää lopulta teki vaikutuksen, että mulla on jo kirjahyllyssä oottamassa seuraava Kyyrösen runokirja lukemistaan. 

09 tammikuuta, 2023

Riikka Pulkkinen: Lumo

Vihdoin määki sain luettua ensimmäisen Pulkkiseni! Tää kirja pisti kyllä miettimään.



 

Kirjan juoni on yksinkertainen: Philippa kuolee ja hänen elämäänsä ja kuolinsyytään tutkitaan monen eri henkilön kautta. Ääneen pääsee patologi ja poliisit raporttien kautta sekä Philippan elämässä olleet ihmiset. 

Teemoja tässä kirjassa oli paljon. Tyttöys. Roolit. Tunteet. Ystävyys. Kasvu. Tulkinnat. Yhtäaikaa selkeänä ja sillisalaattina. Ja Philippasta oli niin moneksi!

Kirjaa lukiessa huomasi, miten sitä on kasvanut siihen, että tyttönä pitää olla tietynlainen ja ei ainakaan koetella sen rajoja. Muotti on tämä, tunge ittes siihen ja oo hiljaa ja tyytyväinen. Nyt aikuisena oon sitten etsinyt ja löytänyt omaa tyyliäni olla tyttö/nainen/sukupuoleton/ylipäätään minä. Oon siilitukkainen ihminen, joka tykkää pukeutua mekkoihin, kukkalegginseihin ja korvakoruihin. 

Mutta takas kirjaan. Kirjassa tuli hyvin esiin Philippan keinot etsiä ja löytää. Hän kuvasi paljon kamerallaan videoita ja ystävänsä Sagan kanssa esitti erilaisia rooleja ja kokeili asioita. Mietin, että en ite ois ikinä kyenny siihen. Musta ei vaan irtoa tuollainen. Ihailen niitä, jotka pystyy siihen. Tuohan on tosi hyvä keino turvallisesti kokeilla asioita. Philippalla ja Sagalla oli myös sometilit, joihin he julkaisivat tuotoksiaan. Niissä itse päättivät mitä julkaisevat ja mitä eivät. 

Kirjassa on myös Philippan entinen poikaystävä ja läpi käydään myös heidän eroaan, joka paljastuu lopulta johtuneen vääristä tulkinnoista. On myös Philippan naapuri, eläkkeellä oleva entinen lääkäri, jonka vaimoa Philippa auttoi ennen hänen kuolemaansa. Lisäksi myös toinen naapuri, neurologi, jonka kanssa Philippa tekee vihaperformansseja. Ohimennen myös Philippan äiti saa äänen. 

Kirja oli kyllä monenlainen! Musta tuntuu, että tuun lukemaan tämän vielä joskus uudelleen. Kaikkia kirjan synnyttämiä ajatuksia en osaa vielä pukea edes sanoiksi.

06 tammikuuta, 2023

Elokuvat, jotka katsoin vuonna 2022: osa 2

 Viime vuonna katsoin 20 elokuvaa enemmän kuin 2021! Silloin katsoin niitä 39, viime vuonna 70.

Puolisoni kanssa ruettiin keväällä kattoon Marvel-leffoja universumin aikajärjetyksessä. Niitä tuliki katottua melkonen pläjäys, kunnes hyydyttiin loppuvuodesta.

Muuten olen katsonut niitä leffoja, jotka sattuneet kiinnostamaan syystä taikka toisesta.

Osa 1 täällä, tässä osa 2.


36. Zootropolis - eläinten kaupunki
katsottu 28.7.2022
ohjaajat Byron Howard, Rich Moore & Jared Bush
2016
1h48min

Olipa hyvä! Hienosti käsitelty ennakkoluuloja, rasismia, asenteita yms. Juoni tuttu, mutta kiva sekin.





37. Ant-man
katsottu 30.7.2022
ohjaaja Peyton Reed
2015
1h57min

Tää oli hyvä! Välillä nauratti, ihan purskahti nauruun, mikä mahtavaa. Iso + ku niin vähän väkivaltaa ja pumpumia.





38. Captain America: Civil war
katsottu 1.8.2022
ohjaajat Anthony Russo & Joe Russo
2016
2h27min

Paljon taisteluja, mitkä aika plääh. Isoja teemoja: ystävyys, kuka on hyvä ja kuka on paha -> näitä oli tosi mielenkiintoista seurata.





39. Black widow
katsottu 7.8.2022
ohjaaja Cate Shortland
2021
2h14min

Tylsähkö, meni kauan ennen ku alko. Isona teemana perhe.





40. Carmen ja Lola
katsottu 14.8.2022
ohjaaja Arantxa Echevarria
2018
1h43min

Suloinen ja surullinen elokuva.





41. Spider-man
katsottu 14.8.2022
ohjaaja Sam Raimi
2002
2h1min

Aikansa tuotos, väliin viihdyttävä, enimmäkseen plääh.





42. Black panther
katsottu 10.9.2022
ohjaaja Ryan Coogler
2018
2h14min

Juoni ei mikään hyvä, perus Marvel-mäiskintä. Kaikki pyöri T'Challan ympärillä, mikä tylsää. Maailma oli hyvin rakennettu ja monissa hahmoissa paljon potentiaalia, mutta nekin oli vaan T'Challaa varten.





43. Lady Bird
katsottu 11.9.2022
ohjaaja Greta Gerwig
2017
1h34min

Hyvä leffa, hieno kasvutarina ja myös tarina lapsen ja vanhempien välisistä suhteista, jota mielenkiintoista seurata. Oli kyllä 4/5, samaistuttavaa.





44. Spider-man 2
katsottu 11.9.2022
ohjaaja Sam Raimi
2004
2h7min

Olipa tylsä, juoni ja kaikki, uh.





45. Hercule Poirot: The mysterious affair at Styles
katsottu 13.9.2022
ohjaaja Ross Devenish
1990
1h43min

Perus Poirot, nokkelaa, hauskaa, viihdyttävää. David Suchet on vaan niin mahtava Poirottina.





46. Shrek
katsottu 15.9.2022
ohjaajat Andrew Adamson & Vicky Jenson
2001
1h30min

Hyvän mielen leffa, vaikka juoni varsinaisesti ei mikään loistava.





47. Shrek 2
katsottu 22.9.2022
ohjaajat Andrew Adamson, Kelly Asbury & Conrad Vernon
2004
1h33min

Tääki hyvän mielen leffa, juoni parempi ku ekassa. Nauratti jutut.





48. Charlien enkelit
katsottu 23.9.2022
ohjaaja McG
2000
1h38min

Viihdyttävä oman aikansa tuotos. Lucy Liu best! Musiikkina Destiny's Child, woohoo! Tulipa menneet eli teinivuodet mieleen! 😁





49. Charlien enkelit: Kurvit suoriksi
katsottu 25.9.2022
ohjaaja McG
2003
1h46min

Hauska ja viihdyttävä tämäkin, vaikka myös oman aikansa tuotos. Hiustenleikkaajatyyppi oli kaikessa creepiydessään suorastaan symppis.





50. Neiti Marple: Syyttömyyden taakka
katsottu 30.9.2022
ohjaaja Moira Armstrong
2007
2h19min

Marple ei koskaan petä. Meni jonkun aikaa tajuta murhaaja.





51.Spider-man 3
katsottu 2.10.2022
ohjaaja Sam Raimi
2007
2h19min

Tylsä, tylsä, tylsä, 1/5.





52. The amazing Spider-man
katsottu 3.10.2022
ohjaaja Marc Webb
2012
2h16min

Tää oli paljon parempi ku aiemmat Hämis-leffat! Loppua oli tosin venytetty turhaan.





53. Hevireissu
katsottu 23.10.2022
ohjaajat Juuso Laatio & Jukka Vidgren
2018
1h32min

Oli ihan tosi hauska, en muista millon viimeksi olisin nauranu näin paljon.





54. Hellboy
katsottu 23.10.2022
ohjaaja Guillermo del Toro
2004
2h2min

Ihan viihdyttävä leffa.





55. The amazing Spider-man 2
katsottu 28.10.2022
ohjaaja Marc Webb
2014
2h22min

Paskan tekivät, alkanu ei milloinkaan ja loppuaki venyttivät.





56. Näkymätön Elina
katsottu 29.10.2022
ohjaaja Klaus Härö
2002
1h17min

Koskettava elokuva surusta ja siitä, ettei tuu kuulluksi ja nähdyksi.





57. Shrek 3
katsottu 3.11.2022
ohjaajat Chris Miller & Raman Hui
2007
1h33min

Viihdyttävä ja naurattiki välillä.





58. Joulukoira: joulun jäljillä
katsottu 28.11.2022
ohjaaja Robert Vince
2010
1h36min

Aina yhtä ihana ja liikuttava. 3. kerta ku katoin tän ja uskon, että tuun kattoon tän vielä monta kertaa.





59. Joulukoira 2: suuri jouluhulina
katsottu 28.11.2022
ohjaaja Robert Vince
2012
1h28min

Tää on melkein yhtä ihana ku ekaki. Katoin 2. kerran.





60. Pentujengi ja Joulupentu
katsottu 28.11.2022
ohjaaja Robert Vince
2009
1h28min

Hauska ja liikkis.





61. Punainen (Turning red)
katsottu 4.12.2022
ohjaaja Domee Shi
2022
1h40min

Elokuva siitä kuinka tiukat muotit naisille on ja millainen pitäisi olla, jonka seurauksena tukahduttaa itseään ja ei ole oma itsensä ja sisäistää ne muotit ja piiskaa ittiä niihin, vaikkei mahdukaan niihin. Hyvä ja samaistuttava elokuva.




62. Thor: Ragnarök
katsottu 9.12.2022
ohjaaja Taika Waititi
2017
2h10min

Ihan loistava leffa, 5/5, mielenkiinto säily alusta loppuun asti




63. Postia pappi Jaakobille
katsottu 11.12.2022
ohjaaja Klaus Härö
2009
1h14min

Koskettava elokuva halusta olla tarpeellinen ja hylätyksi tulemisen pelosta. Harvinainen elokuva, koska elokuvassa näkyi vain 7 ihmistä/hahmoa.




64. Joulutarina
katsottu 11.12.2022
ohjaaja Juha Wuolijoki
2007
1h23min

Koskettava elokuva menetyksestä, yhteisöllisyydestä, auttamisen halusta ja antamisen ilosta.




65. Thor: Love and Thunder
katsottu 11.12.2022
ohjaaja Taika Waititi
2022
1h58min

Pettymys. Juoni sekava ja hidas. Huumori surkeaa. Loppu oli paras.




66. Mestari Cheng
katsottu 17.12.2022
ohjaaja Mika Kaurismäki
2019
1h54min

Todella hyvä elokuva. Hienoa surun ja elämän kuvausta.




67. Krampus
katsottu 18.12.2022
ohjaaja Michael Dougherty
2015
1h38min

Hyvin luotu tunnelma. Viihdyttävä leffa.




68. Agatha ja Ishtarin kirous
katsottu 18.12.2022
ohjaaja Sam Yates
2019
1h35min

Viihdyttävä. Nokkela. Hauskaa katsottavaa.




69. Hercule Poirot: The Hollow
katsottu 24.12.2022
ohjaaja Simon Langton
2004
1h33min

Perus Poirot, hauska ja viihdyttävä.




70. Iron Sky: The coming race
katsottu 26.12.2022
ohjaaja Timo Vuorensola
2019
1h33min

Tää oli tylsä juonen kannalta. Jotkut jutut kyllä nauratti, kuten viittaukset kulttuurijuttuihin. 
Lopuissaan 2/5.





Tällaisia leffoja katoin vuonna 2022! Aikamoinen pläjäys, huh huh. Marvel-leffat hyydyttivät meidät, koska ne toistavat lopulta itseään. Juoni on samantapainen kaikissa ja joka leffassa on jostain syystä pakko olla taisteluja, jotka ovat mielestäni todella tylsiä. Harvoin taistelut ovat muutenkaan mielenkiintoisia. Esimerkiksi yllä olevissa Punainen- ja Thor: Ragnarök- elokuvissa nämä taistelut olivat kivoja, koska ne olivat niin lyhyitä ja niissä ei ollu pumpumia ja karseeta räiskintää niinku Marveleissa ruukaa. Lisäksi sen taistelun idean ymmärsi todella hyvin, toisin ku yleensä Marveleissa, joissa ne taistelut tuntuvat olevan se itse asia.

Ootko kattonu mitään kattomistani elokuvista? Tai kiinnostaako jonku kattominen?
Suosituksiakin saa myös antaa!