Kaliane Bradley: Aikaministeriö & Peter Høeg: Lumen taju

Tässäpä kaksi monin tavoin outoa kirjaa.

Kaliane Bradley: Aikaministeriö

suomentanut Einari Aaltonen

Tää kirja oli ehkä himpun turhauttava. Oli siis tosi vetävä ja lukeminen sujui, mutta tuo aikamatkailu ja siihen liittyvät asiat paljastu niin hitaasti, että välillä oli vähän pihalla. Henkilöt oli kyllä tässä melko mahtavia! Tykkäsin kaikista jollain lailla. Kirjan lopussa oli myös ihan ilosta, ku tuli vähän huijatuksi. Outo tää oli kyllä monin tavoin, ehkä tän kirjan rakenteen takia. En ihan saanu kaikesta kii. Tunnelma ehkä? Jotain hämärää ja outoa.

"Seuraava ihastuksesi? Kauan sitten kuollut laivaston komentaja Graham Gore.

Kaikkialla kohahduttanut, hauska ja älykäs Aikaministeriö on hurmaava aikamatkustusromanssi, jossa salainen koe tuo saman katon alle viktoriaanisen tutkimusmatkailijan ja nykypäivän virkanaisen. Romanttiset tunteet ovat ehdottoman kiellettyjä, mutta pian käy ilmi, että rajojen ylittäminen saattaa olla vaarallista koko historian jatkuvuudelle.

Lähitulevaisuuden Lontoossa nuori virkanainen saa aikaministeriöstä erikoisen tehtävän: hänen pitää toimia 'linkkinä' salaisessa kokeilussa, jonka tarkoitus on tuoda ihmisiä menneisyydestä nykyhetkeen. Mielikuvitukselliselta kuulostava rooli osoittautuu hyvin konkreettiseksi, sillä linkin pitää paitsi neuvoa ja auttaa suojattiaan myös elää tämän kanssa samassa taloudessa. Eikä mies menneisyydestä ole kuka tahansa vaan tutkimusmatkailija ja laivaston komentaja Graham Gore, kiihkeä, peloton ja vetovoimainen mies. Mutta millaista sitten on elää 1800-luvun miehen kanssa? Miehen jota niin monet nykypäivän asiat hämmentävät, raivostuttavat – ja punastuttavat? Vaikeaa, koomista, epätoivoista! Ja tietenkin totaalisen pakahduttavaa. Tunteiden syvenemistä on mahdoton estää, muta tällä kertaa rakastumisella saattaa olla harvinaisen tuhoisat seuraukset."

Peter Høeg: Lumen taju

suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen

Tää kirja taas muistutti mulle selkeästi mieleen, että miksi luen niin vähän miesten kirjoittamia kirjoja... Huoh. Miksi miehet on tommosia??? Siis, että kaikessa pitää olla semmonen seksistinen katse ja minkään muun kautta ei voi nähdä asioita.

"Lumen tajun tapahtumat lähtevät vyöryen liikkeelle kun kuusivuotias Esajas putoaa kerrostalon katolta. Esajaksen naapuri Smilla Jespersen näkee pojan jalanjäljet lumessa ja vaistoaa, ettei kyseessä ollut onnettomuus - Smillalla on lumen taju. Hän päättää selvittää, kuka on murhannut pojan ja miksi. Tutkimukset laajenevat Kööpenhaminasta hyiselle valtamerelle ja lopulta Grönlannin jäälakeuksille, mysteerin ytimeen."

Juoni tässä kirjassa oli kiinnostava kyllä, mutta hahmot ei ja se seksistinen katse, joka vääristi kaiken oudoksi. Siitä en tykänny yhtään. Ja voi saatana, jos miehet yleensä ottain näkee tolleen maailman ni en tiiä haluanko elää tämmösessä maailmassa. Sori nyt vaan. Kaiken kruunas sitten kirjassa vielä clit fuck. Guuglatkaa, jos haluatte tietää mikä se on. Olin vaan, että mitä vittua. 😂

Høegia en tuu lukemaan tän enempää. Ei oo sen arvosta. Tänki luin, koska lukupiiri.

Rivers Solomon: Menneisyyden kaiku & Martha Wells: Taktinen vetäytyminen & Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi -kuunnelma

 Hyvää syntymäpäivää, minä! 💖 Niin se vain 38 vuotta tuli matkamittariin. Sen kunniaksi parit scifi-kirjat! Scifiä tykkään lukea.

Rivers Solomon: Menneisyyden kaiku

suomentanut Einari Aaltonen

Tää kirja teki muhun vaikutuksen!

"Valkoinen yläluokka on orjuuttanut tummemman väestönosan raadantaan avaruusalus HSS Matildan ruumassa. Uhmakas Aster saa tietää kuolleen tutkijaäitinsä suunnitelmasta rakentaa pakoalus. Mutta valtaistuimelle nousee uusi hirmuhallitsija, jota Asterilla on henkilökohtainen syy vihata. Asterin on valittava: pako vapauteen vai kosto kuoleman uhalla."

Ensinnäkin, Aster on ihan selkeä autisti ja mulle niin samaistuttava hahmo monin tavoin. Jo tän takia nautin kirjan lukemisesta niin paljon. Kivaa saada representaatiota kirjoista.

Toiseksi. Toi mielettömän suuri avaruusalus oli kiinnostava maailma. Toi alus oli jotain pilvenpiirtäjän kokoluokkaa joka suuntaan. Siellä oli oma aurinkonsa jne. Suljettu maailma. 

Sitte ihan nuo Asterin tutkimukset siitä, että miksi hänen äitinsä on kadonnut ja onko hän enää elossa ja mitä tapahtui. Aster koittaa parhaansa mukaan selviytyä orjuutuksen ja tutkimustensa ja muutaman harvan elämänsä ihmisen kanssa kaikesta. 

Minut tää kaikki vei niin mennessään. Vieläkin välillä mietin tuota kirjaa ja tarinaa.

Martha Wells: Taktinen vetäytyminen

suomentanut Mika Kivimäki

Murhabotti päätyy pelastamaan siepattua tohtori Mensahia pulasta ja siitä taas kehkeytyikin melkoista seikkailua. Oli taas oikein viihdyttävä välipala tämä. Nämä sarjan kirjatkin on niin sopivan pituisia, ku ovat olleet n.200-sivuisia.

Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi -kuunnelma

linkki kuunnelmaan Areenaan

suomentanut ja sovittanut Kalevi Nyytäjä

musiikki Johnny Lee Michaels

pääosissa Jussi Lampi & Marja-Leena Kouki

Mulla jäi tämä kirja kesken, kun sitä aloittelin muistaakseni vuosi tai 1,5 vuotta sitten. Ei vaan vetänyt. Sattumalta törmäsin Areenassa tähän ja huvikseni kokeilin, että lähtiskö tää tämmöisenä versiona. Jo vain! Oli ihan supervetävä ja vei niin mennessään.

Genly Ai (Jussi Lampi) saapuu ekumeenisena suurlähettiläänä Gethenin planeetalle, tarkoituksenaan saada yhteistyötä planeettojen ja maailmojen välille. Hän osuukin sitten kivasti Gethenin kahden valtakunnan, Karhiden ja Orgoreyn, välisen poliittisen taiston keskelle ja siitä se kehkeytyykin sitten ihan omanlaisensa seikkailu. Minä jännitin miten Genly Aille käy, kun hän joutuu pakenemaan sieltä ja täältä ja myös päätyy Estravenin (Marja-Leena Kouki) kanssa pienelle jäätikkövaellukselle. Huhheijaa mitä menoa tää vähä päälle neljätuntinen kuunnelma olikaan! Oispa jatkoa tälle tällä samalla ääninäyttelijäkokoonpanolla!

Isaac Asimov: Säätiö & Ray Bradbury: Fahrenheit 451

 Scifiä! -lukuhaasteen lukupiirissä oon lukenut nämä kaksi seuraavaa klassikkokirjaa. Olivat kyllä molemmat aikamoisia.

Isaac Asimov: Säätiö

suomentanut Tuulikki Lahti

Tämä eka osa on pitkinä novelleina. Niissä selviää tapahtumat ja oli kyllä mielenkiintoista luettavaa! Vähän arvelutti tarttua tähän ton alla olevan takakansitekstin takia, mutta kannatti kyllä.

"Trantorin keisarikunta, 12 000 vuoden ikäisen Imperiumin hallintokeskus ja ihmisrodun ydin, on rappeutunut jo vuosisatojen ajan. Psykohistorioitsija Hari Seldonin ennustuksen mukaan Trantor tulee tuhoutumaan täydellisesti seuraavien viidensadan vuoden kuluessa, mitä seuraa kymmeniätuhansia vuosia kestävä hajaannuksen pimeä aikakausi. Seldonilla on kuitenkin valmis projekti, jolla kärsimyksen aika voidaan lyhentää tuhanteen vuoteen. Hän perustaa Linnunradan äärimmäiselle laidalle Säätiön, jonka tarkoituksena on vaalia tietämyksen liekkiä kaoottisina aikoina ja säilöä loistokauden saavutukset tulevaisuutta varten…

Isaac Asimovin Säätiö-trilogian ensimmäisessä osassa kuvataan kriisejä, joihin Säätiö joutuu Linnunradan levottomassa periferiassa. Säätiö on tieteisromaanin keskeisimpiä klassikkoja, johon palataan aina, kun scifi-kirjallisuudesta keskustellaan."

Aion lukea koko trilogian! Sen verran heräs kiinnostus tähän maailmaan.

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

suomentanut Einari Aaltonen

Tää kirja oli mulle vähän pettymys. Alla olevan takakansitekstin perusteella odotin paljon enemmän tältä kirjalta.

"Ray Bradburyn vuonna 1953 ilmestynyt romaani Fahrenheit 451 on dystopiaklassikko ydinsotaan ajautuvasta maailmasta, jossa ihmiset turrutetaan, heidät suorastaan viihdytetään hengiltä. Sivistyneistö on syrjäytetty. Kansa pidetään passiivisena ja tietämättömänä. Kirjallisuus on kiellettyä. Palomiesten tehtävänä on polttaa kirjat ja niitä omistavien ihmisten talot. Kirjojen mukana tuppaavat palamaan kirjojen omistajatkin.

Palomies Guy Montag pitää työstään. Sattumalta hän tapaa naapurissa asuvan eksentrisen seitsemäntoistavuotiaan Clarissen, joka kertoo hänelle sananvapauden maailmasta, fiksummasta maailmasta joka avautuu kirjojen lukemisen kautta. Montagin tv-narkomaanivaimo Mildredin yritettyä itsemurhaa ja Clarissen kadottua Montag järkkyy, hän alkaa lukea ja piilotella kirjoja kotonaan ja joutuu vaikeuksiin auktoriteettien kanssa."

Tää jäi mulle jotenkin niin laimeaksi. En välittänyt päähenkilöstä tai edes sivuhenkilöistä pahemmin. Tästä kirjan ideasta ois voinut saada niin paljon paremmankin kirjan aikaseksi. No, tulipahan luettua!

Samanta Schweblin: Houreuni

Tämä se olikin jännä kirja! Hitaasti, mutta varmasti aukeni, että mitä ihmettä on tapahtunut.

 

Kirjan alkutilanne on tämä:

"Nuori äiti Amanda makaa pienessä maalaissairaalassa kuolemaisillaan. Hänen sänkynsä reunalla istuu David-niminen poika, joka ei ole hänen lapsensa. Molemmat kertovat tarinaa rikotuista sieluista, perheen tuottamasta voimasta ja epätoivosta.

Amandan uusi ystävä Carla on kertonut hänelle kammottavan tarinan pojastaan, jonka sielun uskoo vaihtuneen toisen lapsen kanssa. Amanda pitää Carlaa hulluna. Sairaalavuoteella tarina muuttuu kuumeiseksi painajaiseksi, joka lause lauseelta kiertyy yhä tiiviimmäksi psykologiseksi trilleriksi."

Siitä tilanne lähtee kerimään auki. Piti tarkkaan lukea, että pääsi kärryille tilanteesta. David johdattelee kaikkitietävänä tarinaa eteenpäin. Amanda yrittää kuolemankielissä päästä perille siitä, että mitä tapahtui. Missä tytär Nina, missä Davidin äiti Carla?

Tää oli aika hurja kirja. Kun itelle alkoi selvitä, että mitä tapahtui, alkoi ihmettely, että miten tällainen vaan hyväksytään tapahtuvaksi. Sitä on tapahtunut jo vuosia/vuosikymmeniä tuolla kylässä ja kukaan ei tee asialle mitään. Uhreja tulee lisää hitaasti, mutta varmasti. Kaikki kärsii tavalla tai toisella.

Että olipa aikamoinen kirja! Iso suositus lukemisesta!

Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä

Tähän kirjaan tartuin, koska kiinnosti lukea somen vaikutuksista elämään kaunokirjallisessa muodossa. Ja no, olihan tää kirja kokemus.

 

Ensinnä pitää sanoa, että tää ei ollu mikään hauska kirja, vaikka niin tätä mainostetaan. Mua ei naurattanu tätä lukiessa. Samaistuin kyllä monin paikoin. Ärsyynnyin monin paikoin. Mutta naurattanut ei kertaakaan. Siksi tuntui hassulta lukea tätä, ku odotin pääseväni nauramaan hauskoille jutuille ja nauru pysyi poissa. 

Tää kirja oli hyvin kuvaava esitys somesta. Asiat olivat tuttuja. Miten some kuohuu ja asiat nousevat esille ja pian vähin äänin katoavat someavaruuteen ja unohtuu, että ne oli koskaan olleetkaan framilla. Sillainhan some toimii. Kirjassa ei mainita nimeltä somea, portaalia, jota kirjan päähenkilö käyttää, mutta itse oletin sen olevan twitter ja paikoin ehkä jopa facebook.

Kirjoitukset olivat lyhyitä henkäyksiä ja muutamia pitempiä. Eli just niinku vaikka tviitit tai facekirjoitukset. Se myös loi oman tunnelman tähän kirjaan, kun aihe vaihtui salamannopeasti, kuten somefiidissäkin tapahtuu. Kirjaa lukiessa muistin taas, että miksi en ole ollut somessa yli vuoteen. En jaksa tällaista hyppelyä. Se on rasittavaa.

Kirja oli kuitenkin vallan mainio ja lukemisen arvoinen. Hyvä muistutus siitä, että nykyään meidän elämä on internetin ja somen armoilla. Kaikki on netissä. Enää ei voi sanoa, että se todellinen elämä on muualla. Kyllä netti ja some on nykyään oleellinen osa sitä todellista elämää.

Hugh Howeyn Siilo-trilogia

 Tää Howeyn Siilo-trilogia oli mahtava! Semmonen aivoja päräyttävä tää maailma. Tää pitää jokaisen lukea ja kokea, ei tätä oikein voi ees kuvata. Juonen yksinkertainen kuvaus: maan sisään ollaan rakentamassa siiloja, jotta ihmiset pääsevät tarvittaessa turvaan. Sitten tapahtuu se pelätty ydinpommitus/-sota ja iso määrä ihmisiä siirtyy siiloihin turvaan asumaan. Asiat sujuu vuosikymmeniä ja satoja siilon sääntöjen mukaan, kunnes eräät alkavat kyseenalaistaa siiloja ja ottaa selvää asioista maan pinnalla. Ja mitä sitten tapahtuu?

Siilo #1

Tää oli ahmittava kirja! Oli pakko loppu hotkasta, ku kirja piti niin otteessaan. Mielenkiintoinen maailma, ku ihmiset elää siilossa maan alla 144:ssä kerroksessa. Seuraava osaki piti varata heti.

Siilo #2

Tän trilogian tarina on kyllä vangitseva. Selviää siilojen alkuvaiheet ja miten niihin päädyttiin.

Siilo #3

Tää trilogia oli kyllä niin hyvä. Paljo laitto ajatuksia liikkeelle. Loppu jäi niin auki, että ois mahtava saaha tähän vielä jatkoa, että mitäs sitten. Jännää oli seurata päähenkilöitä ja heidän elämää ja ratkaisuja. Oli myös turhautuneita mitä vittua- hetkiä. Tää trilogia pitää kyllä lukea joskus uudestaan.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen tarina. Kyllä sitä sai taas miettiä, että miksi ihmiset toimii niinkuin ne toimii. Miksi tää kaikki piti tehdä ja oliko tässä mitään järkeä? Iso suositus tälle trilogialle! Oli päräyttävä.