Kaksi kirjaa Kiinasta

 Kiina on jotenkin alati kiinnostava maa. Kaikkine juttuineen. Ihmetyttäviä asioita, ihastuttavia asioita ja vihastuttavia asioita.

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

Tietokirja Kiinan yhden lapsen politiikasta ja keskittyy eritoten sen seurauksiin. Oli koskettava kirja. Tietokirjakin näköjään voi olla sellainen. Tää kirja on saanut myös Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon ja en kyllä yhtään ihmettele!

Qiu Xiaolong: Tapaus Mao

suomentanut Katariina Kaila

Elegian kans jatkettiin Chen Cao -sarjan lukemista. Tää kirja ei ollu kyllä ollenkaan niin hyvä, mitä muut osat on tähän mennessä ollut. Oli vähä nihkeetä. Pöh pöh. Sujuvaa luettavaa oli kyllä ja runoista tykkään edelleen, mutta juoni oli vähä ööh ja murhaaja paljastu ihan lopussa vasta ja oli ihan seko koko homma. Jospa seuraava osa on jo parempi! Seuraava osa on muuten viimeinen suomennettu osa. Sen jälkeen pitää jatkaa sarjan lukemista englanniksi.

Kirjahyllyn aarteet 4 - mitä luin 1.3.-31.8.

 Kirjasähkökäyrä- blogissa julistettiin tää haaste ja päätin osallistua mukaan. 

Josko saisin näitä omia kirjoja luettua! 

No, mitä sain luettua?:

Abir Mukherjee: A rising man

Marjatta Tiirola: Orvon tytön koti-ikävä

Qiu Xiaolong: Punapukuiset naiset

Mielenterveyden ensiapu 2: Haavoittuva mieli - tunnista ja tue

Marjatta Tiirola: Kotiranta

Jane Seabrook: Pörrölogiaa (postaus tulossa)

Eli kuusi kirjaa sain luettua ja oon kyllä mielissään siitä, että näinkin monta!

Kiitos Maille tän haasteen järjestämisestä!

Qiu Xiaolong: Punapukuiset naiset

Elegian kans luettiin seuraava eli viides osa tästä Komisario Chen Cao- dekkarisarjasta.

 

Shanghaissa on päässyt sarjamurhaaja irti. Chen on ristitulessa, koska on jatkanut opintojaan yliopistolla ja samaan aikaan pitäisi selvittää punaisiin qipao-mekkoihin puettujen naisten murhasarjaa. Yu uskollisesti auttaa, samaten Yun vaimo töissä tylsistyessään. Myös Yun isä Vanha mestari pääsee pienesti auttamaan yhteyksiensä avulla. Chen kokeilee ekaa kertaa psykologista profilointia, kun on lukenut aiheesta yhdysvaltalaisista kirjoista. Se oli kans jännää seurata.

Juoni oli kyllä mielenkiintoinen! Se kaivautui menneisiin, Kiinan historiaan kulttuurivallankumouksen suhteen. Aivan älyttömän mielenkiintoista! Kulttuurivallankumous on kyllä ollut hullua aikaa! Ja ne kaikki lonkerot, miten tää kirjan juoni sinne kietoutui.  

Tää oli mun mielestä paras kirja tässä sarjassa tähän mennessä. Kirjasarja siis vaan paranee uusien osien myötä. Onneksi on vielä monta osaa lukematta! Voin sanoa, että rakastan tätä sarjaa!

Sarjan suomennetut osat:

1. Punaisen sankarittaren kuolema

2. Punaisen merkin tanssija

3. Musta sydän

4. Kahden kaupungin tarina

5. Punapukuiset naiset

6. Tapaus Mao

7. Kuolemanjärvi

Hyllynlämmittäjät - väliaikaiskatsaus eli tylsä yhteenveto

Kirjasähkökäyrä- blogissa aloitettu hyllynlämmittäjä- lukuhaaste tarttu mulla matkaan muutama vuosi taaksepäin. Tää ei oo kai enää käynnissä, mutta on ollu mulla mielessä ja ei voi kehua, että mitenkään ahkerasti oisin saanu tätä edistettyä.

Mitä mulla on vielä hyllyssä? Oon karsinu joitain pois ja jotain on tullut lisääkin sitten viime ison hyllynlämmittäjäpostauksen. Lisäsin listaan myös ne kirjat, jotka on ollu kyllä hyllyjen/banaanilaatikkojen uumenissa, mutta jostain syystä en oo vaan laittanu niitä ylös listaan. Katson kirjan luetuksi, jos oon sen blogiaikana lukenu ja siitä postannu. Lisäsin nekin linkit mukaan.

24.1. paistoi aurinko näin kirkkaasti!

Mulla on tällä hetkellä 94 kirjaa hyllyssä. Niistä oon lukenu 30. Että kyllä tässä on petrattavaa!

Abir Mukherjee: A rising man Postaus

Aili Palmén: Kuninkaallista elämää

Aija Hannila: Valon lapsi

Alf Prøysen: Eukko pikkurillin joulukirja

Amy Hest & DyAnne DiSalvo-Ryan: Vaihdetaan äitejä Postaus

Anna Wickham: Kun rakkaus on ohi poltamme sängyn

Anna-Mari Kaskinen: Minä en sinua unohda

Anna-Mari Kaskinen & Minna L. Immonen: Auringon aika

Anna-Mari Kaskinen & Minna L. Immonen: Kanssasi tämä matka

Anna-Mari Kaskinen & Minna L. Immonen: Kynttilän lämpöä

Anna-Mari Kaskinen & Minna L. Immonen: Sydämen täydeltä

Bradley Trevor Greive: Miehenmetsästyskirja

Charles Perrault: Tuhkimo Postaus

Dodie Smith: De hundra och en hundarna

Edward Kelsey Moore: The Supremes at Earl's All-You-Can-Eat

Edward Kelsey Moore: The Superemes SING The Happy Heartache BLUES

Eija Partanen: Ei itseään voi selittää Postaus

Eija Partanen: Tule ja kosketa minua

Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet Postaus

Grimmin veljekset: Prinsessa Ruusunen Postaus

Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä koulussa

Göstä Knutsson: Pekka Töpöhäntä ja Maija Maitoparta

Hanna Alaniska & Mia Valanne: Lisää laatua koulutukseen Postaus

Hannimari Heino & Kristiina Wallin: Puutarhakirjeitä

Hans Christian Andersen:Kauneimmat sadut

Hans Christian Andersen: Suuret satuklassikot

Hannu Mäkelä (toim.): Päivistä parhaimmat

Jane Seabrook: Pörrölogiaa

Johanna Törmänen: Salaman voimalla 

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Koko Hubara: Ruskeat tytöt Postaus

Laura Dockrill: Big Bones

Laura Oja (runot) & Sini Yrjänä (kuvat ja taitto): Minä elän!

Laura Soinne: Satuja

Leena Lehtolainen: Henkivartija

Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura

Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut

Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä

Lori Nelson Spielman: Toscanan tytö

Lotte Möller: Ajatuksia puutarhasta

Louisa M. Alcott: Kun ruusu puhkeaa

Louisa M. Alcott: Pikku naisia

L.M.Montgomery: Jane Victoria

L.M.Montgomery: Jane Victoria tulee kotiin

L.M.Montgomery: Kotikunnaan Rilla

L.M.Montgomery: Uuden kuun Emilian tarina 

Mari Siliämaa: Kaikki sade alkaa ylhäältä Postaus

Maria Pettersson: Historian jännät naiset 

Marjatta Tiirola: Kotiranta 

Marjatta Tiirola: Orvon tytön koti-ikävä Postaus

Megan Jayne Crabbe: Body positive power

Meiju Bonsdorff toim.: Oma tie

Michelle Elman: Am I ugly?

Minna Kettunen: Halosen taiteilijasuku 

Minna L. Immonen: Keijuseni Postaus

Monta tekijää: Mielenterveyden ensiapu 1 Postaus

Monta tekijää: Mielenterveyden ensiapu 2 Postaus

Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia Postaus

Philip Pullman: Kultainen kompassi

Philip Pullman: Maaginen kaukoputki

Philip Pullman: Salaperäinen veitsi

Qiu Xiaolong: Kahden kaupunkin tarina Postaus

Qiu Xiaolong: Musta sydän Postaus

Qiu Xiaolong: Punaisen merkin tanssija Postaus

Qiu Xiaolong: Punaisen sankarittaren kuolema Postaus

Qiu Xiaolong: Punapukuiset naiset Postaus

Qiu Xiaolong: Tapaus Mao

Rea Tiirola-Tyni: Hillan marjavuosi 

Rea Tiirola-Tyni: Oksat valoa/Kirjeita Maurice Ravelille Postaus

Rea Tiirola- Tyni: Silti kirkas 

Saima Harmaja: Kootut runot Postaus

Siiri Magga-Miettunen: Siirin elämä

Sini Yrjänä: Piilosta (x2) Postaus

Sini Yrjänä: Tuuli kuiskii

Siniset siivet ry: Siipi maasta 

Sun Axelsson & Sven Nordqvist: Satu sadusta Postaus

Suzette Boon, Kathy Steele & Onno van der Hart: Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön 

vakauttaminen (luvun alla!)

Thomas Enger: Valekuollut 

Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni

Toivo Määttä (toim.): Tässä auttoi Herra

Tommy Tabermann: Ylistyslauluja ihanalle ruumiillesi

Tommy Tabermann: Aistien alamainen

Veli Kaukkila & Elisa Lehtonen: Ryhmästä enemmän Postaus

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa Postaus

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa Postaus

Vera Vala: Milanon nukkemestari Postaus

Vera Vala: Suden hetki Postaus

Vera Vala: Tuomitut Postaus

Vera Vala: Villa Sibyllan kirous Postaus

Vesa Heikkinen: Tekstianalyysi

Zacharias Topelius: Adalminan helmi Postaus

Zacharias Topelius: Topeliuksen satuaarteet

Zhou Haohui: Death notice

Tältä näyttää mun kirjahylly tällä hetkellä! En oo laskenu määrää ikinä, ni yllätyin, että näinkin paljon (vai vähän?) kirjoja omistan. 😂

Qiu Xiaolong: Kahden kaupungin tarina

Jatkettiin Elegian kanssa taas Ylikomisario Chenin tutkimusten parissa. Kahden kaupungin tarina on sarjan neljäs osa.

 

Tästä kirjasta ei oo hirveästi mitään suurta sanottavaa. Juoni oli se, että Chen sai korkealta taholta tehtäväkseen tutkia korruptiota ja sitten hänet yhtäkkiä lähetetään Yhdysvaltoihin kesken kaiken kirjailijadelegaation matkanjohtajaksi. Hän jatkaa tutkimuksiaa matkalla ja kotimaassa taas Chenin alainen Yu jatkaa tutkimuksia vaivihkaa Chenin komennossa. Tää kaikki ja eritoten kiinalainen korruptio oli mielenkiintoista luettavaa ja Qiun tyyli on rauhallinen, mutta silti koko ajan eteenpäin vievä. Nautin todella paljon tän lukemisesta! Ja vielä erikseen wau siitä, että korruptiostaki on kerrottu mielenkiintoisesti.

Mielenterveyden ensiapu 1: Mielenterveys elämäntaitona

 Kävin Mielenterveyden ensiapu 1- kurssin viime keväänä. Saatiin kurssilta tämmönen opaskirja mukaan ja kotitehtävänä oli lukea se. Ekan puolikkaan sain luettua äkkiä, ku se oli kotiläksynä ekan ja tokan kurssipäivän välillä. Loppujen lukemiseen meniki sitte aikaa. Itseasiassa 3kk meni ennen ku sain ees tartuttua tähän uudelleen.

 Tää kirja on kyllä tosi hyvä paketti! 

Tässä on viisi osaa:

1: Mielenterveys on osa hyvinvointia ja terveyttä

2: Tunnetaidot

3: Elämän monet kriisit

4: Ihmissuhteet ja vuorovaikutus

5: Mielenterveys ja arjen taidot

Jokaisessa osa-alueessa asiat käytiin läpi hyvin selkeästi ja lopussa oli aina kysymyksiä, joita voi pohtia oman elämänsä suhteen. Koin kyllä kurssin antoisaksi ja aion ehdottomasti osallistua mielenterveyden ensiapu 2- kurssille ens syksynä.

#dekkariviikko: Qiu Xiaolong: Musta sydän

Kirsin Kirjanurkassa julkaistiin tämän vuoden #dekkariviikko. Minäki ekaa kertaa mukana!

Tää Qiu Xiaolongin Chen Cao- dekkarisarja on ihan mun lemppari. Luen tätä Elegian kanssa meijän yhteisessä lukupiirissä. Ja tää on niin rentouttavaa luettavaa! Tykkään eritoten kirjojen rauhallisuudesta ja runojen katkelmista. Tässä sarjan kolmannessaki osassa ratkottiin murhaa ja niin hyvällä tyylillä, että lukemisesta voinu ku nauttia. Silti juoni ei ole mitenkään tylsä, vaan pohditutti, että mikä tän kaiken takana on ja miksi.

 

Ja niinhän se tässäkin oli lopulta, että murhan motiivi oli raha. Mutta se, kuka teki murhan, tuli mulle yllätyksenä, koska kyseistä henkilöä ei kirjassa nähty kuin ihan pienesti, melkein sivulauseessa. Isompi osa kirjasta meni politiikkaan ja korruptioon, mitkä tuntuu olevan Kiinassa se juttu. Tässä sarjassa se esitetään niin hyvällä tavalla, ettei se tylsistytä yhtään lukea. Chen Cao on lomalla ja tekee käännöstyötä, josta saa isot rahat ja tässä tulee se korruptio esiin. Koska Chen on lomalla niin hänen kollegansa Yi ratkoo tätä kirjailija Yin Ligen murhaa, johon liittyy taas politiikka, koska Lige kirjoitti kulttuurivallankumouksesta. Koska tapaus on monimutkainen ja poliittisesti arka, niin Chenin on pakko lomallaan myös yrittää ratkoa tätä murhaa ja samalla tehdä käännöstyö aikataulun puitteissa loppuun. Chen Cao myös mietti paljon sitä, että Yin perhe ei päässytkään muuttamaan isompaan asuntoon ja keksi sitten ratkaisun siihen. Tähän asuntoasiaan liittyy myös sekä korruptio että politiikka. Sitä oli kyllä kieltämättä ihan mielenkiintoista lukea. 

Tää oli taas niin mukavaa luettavaa! Jotenkin Qiu Xiaolong on onnistunu luomaan tähän dekkarisarjaan niin hyvän tunnelman ja hyvät henkilöt, että aina oottaa innolla, että pääsis lukemaan seuraavaa osaa.

Sarjan ensimmäinen osa täällä ja toinen osa täällä. 

Lisää laatua koulutukseen & Ryhmästä enemmän- oppaat

Mulla jäi ne pääsykokeet välistä, mutta laitanpa tänne blogiin näitä juttuja aiheeseen liittyen. Oon käyny muutamissa vapaaehtoistyöhön liittyvissä koulutuksissa ja nämä kirjat saanu sieltä.

Hanna Alaniska & Mia Valanne: Lisää laatua koulutukseen - opas järjestön kouluttajalle

Tää on selkeä ja kattava opas siitä, mitä kouluttajan tulee ottaa huomioon rakentaessaan koulutuksia ja niiden koulutuksien aikana. Vähän kuin aapinen. 

 

Veli Kaukkila & Elisa Lehtonen: Ryhmästä enemmän - käsikirja ryhmänohjaajan taitoja tarvitsevalle

Tän kirjasen sain kun osallistuin vertaisryhmänohjaajan koulutukseen. Tää on hyvä peruspaketti ryhmänohjaamiseen. Asiaa ryhmän muotoutumisesta, sen vaiheista, ongelmista jne. Tämäki ku aapinen.

Näihin molempiin oppaisiin tuun varmasti palaamaan tarvittaessa. Näistä voi tsekata asioita, muistuttaa itteensä eri jutuista yms.

Muutama dekkari

Mulla on vähentynyt tää dekkareiden lukeminen. Jännää. Mitä on tapahtunut?

Qiu Xiaolong: Punaisen merkin tanssija

suomentanut Leena Peltomaa

Elegian kanssa luetaan tätä Chen Cao- sarjaa meijän lukupiirissä. Tää on toinen osa ja omasta hyllystä. 

Tässä kirjassa Yhdysvallatkin on menossa mukana. Cao saa tehtäväkseen hostata yhdysvaltalasta komisariota Catherine Rohnia, joka tulee Shanghaihin saattaakseen todistajan oikeuteen Usaan. Todistaja katoaa ja Cao ja Yu yrittävät selvittää asiaa ja Rohn tietysti sekaantuu mukaan ja meno on sitten mitä on. Tapahtumat etenivät melko rauhallisesti ja nautin ihan suunnattomasti siitä, miten kirjassa runot ja sanonnat tuovat lukemiseen iloa ja rentoutta. Ne tekevät tämän sarjan lukemisesta ihanaa.

 

Sarah Pearse: The Sanatorium

Tää oliki aikamoinen dekkari! Elin saapuu puolisonsa kanssa Alpeille juhlimaan Elinin veljen kihlajaisia. Veljen kihlattu katoaa ja muitakin ihmisiä katoaa. Lisäksi tulee lumimyrsky ja ihmiset jäävät jumiin hotellille. Elin on poliisi, joka on saikulla. Hän alkaa tutkia katoamisia ja samalla selvittää omaa menneisyyttään, joka vaivaa takaumina. Tutkimusten mukana selviää hotellin karmiva menneisyys ja miten se liittyy katoamisiin. Välillä mua ärsytti Elinin yksin vaaraa tutkimaan- hommat niin paljon, että teki mieli heittää kirja seinään. Miksi niin pitää tehdä, kun murhaajaa liikkuu sielä? Mua turhautti ihan hirveästi se. Mulle se ei luonu oikeanlaista jännitystä. Haluaisin joskus lukea dekkarin, jossa ei tommosta paskaa tehä vaan toimitaan järkevästi ja turvallisuus huomioiden. Kyllä se jännitys syntyy muustakin ku tommosesta typeryydestä. Aloin ihan kihiseen kiukusta ku kirjotan tätä. 😅 Elegialle hieman avauduinkin asiasta, ku välttelin kirjan pahoinpitelyä. 

Noh, tää kirja jäi semmoseen kohtaan, että uskon lukevani seuraavan osankin, sitten ku se joskus ilmestyy. Huolimatta kiukusta.

Semmosta. Onko kellään tullu lukemisen aikana oloa, että haluaa heittää kirjan seinään?

Kolme runokirjaa ja yksi näytelmä

Kaija Anttonen: En laske, en koskaan - kokoelma saamelaista runoutta

Kaija Anttosen kokoama antologia saamelaisten runoista. Pidin ja haluaisin, että saamelaisten runoja suomennettaisiin enemmän.

Runoilijat:

Rawdna Carita Eira

Sara Margrethe Oskal

Rose-Marie Huuva

Inghilda Tapio

Synnøve Persen

Rauni Magga Lukkari

Nils-Aslak Valkeapää

Suomentanut Kaija Anttonen.

Rea Tiirola-Tyni: Oksat valoa/Kirjeitä Maurice Ravelille

Sain viimein luettua nämä tätini postuumisti julkaistut runokirjat omasta hyllystäni. Oli vaikea tarttua näihin, koska suru edelleen kuristaa mun kurkkua. Olen iloinen, että tein sen silti, vaikkakin kyyneleitä niellen. Nämä runot vaativat vielä uudelleen lukua ja pureskelua. Kaikkia en ymmärtänyt, toiset kalahtivat täysillä. Kuten kuvista voi nähdä, olen merkannut parhaat kohdat. Lukiessa oli mukavaa kuulla Rean ääni runojen riveiltä ja rivien välistä. 

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Nainen joka on äiti)

 Inga Ābele: Jasmiini

Luinpa näytelmän pitkästä aikaa. Ihmissuhteiden ja ihmismielen monimutkaisuus tuli hyvin esille tässä näytelmässä. Ollaan me ihmiset värkkejä! Tää on myös sukupolvitarina, koska tässä on naisia kolmessa polvessa. Oli jännä tarina.

Suomentanut Anniina Hankkio

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Sukupolvitarina)

Enpä kyllä kovin montaa runokirjaa oo vielä tänä vuonna lukenut. Vois kyllä vähä enemmän! Onko kellään antaa suosituksia?

Aivot narikkaan eli kasa dekkareita

 Alkuvuodesta olen lukenut dekkareitakin. Tässäpä lyhyesti ajatuksiani niistä.

Dolores Redondo: Sydämen pohjoispuoli

Redondo on yks mun lempidekkaristeja. Tässä kirjassa mennään ajassa taaksepäin sarjan muihin kirjoihin nähden. Amaia Salazar on New Orleansissa FBI:n koulutuksessa hirmumyrsky Katrinan iskiessä sinne. Samaan aikaan hirmymyrskyn kanssa riehuu sarjamurhaaja, jota agentit jahtaavat. Oli mielenkiintoista luettavaa hirmymyrskyn kuvaus ja jännittävää tuo sarjamurhaajan jahtaaminen.

Suomentanut Sari Selander.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Naisen kirjoittama dekkari)

Carolina Garcia-Aguilera: Kuumat vedet

Uusi dekkarituttavuus tämä. Lupe Solano on Miamissa asuva kuubalaistaustainen naisetsivä. Hän etsii sairaan pikkutytön biologista äitiä ja siitähän ne tapahtumat lähtevät etenemään. Solano salakuljetuttaa itsensä Kuubaankin etsinnöissään. Dekkarista kyllä henkii sen kirjoitusaika 1990-luku, mutta se ei suuremmin lopulta haitannut, koska kirja on sen verran viihdyttävä. Aion lukea toisenkin suomennetun Garcia-Aguileran Soleno-kirjan. 

Suomentanut Jaana Kapari.

Courtney Summers: Sadie

Sadien pikkusisko Mattie murhataan ja Sadien maailma keikahtaa nurin. Murhaajaa ei löydetä, joten lopulta Sadie päättää itse lähteä etsimään sitä. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen, koska siinä vuorottelevat podcast-jaksot, joissa radiotoimittaja McCray tutkii tapausta ja tapahtumat Sadien itsensä kertomana. Pidin lopulta paljonkin, vaikka alkuun oli vähän takkuista.

Suomentanut Leena Ojalatva.

Eppu Nuotio: Musta

Luin joskus 10-15 vuotta sitten tämän Pii Marin- sarjan ja halusin lukea uudelleen. Kirjassa tummaihoinen Pii Marin siirtyy toimittajaksi Lounais-Suomeen ja siellä tapahtuu viimeisillään raskaana olevan papin murha. Siitä alkaa murhan selvitystyö Marinin ja poliisin kera. Tässä kirjassa tökki mulla paljon n-sanan viljely. Ehkä se kuvastaa aikaansa, kirja kun julkaistu 2006, mutta en pidä siitä. Mulla se häiritsi kirjasta nauttimista. Kirjan henkilöhahmot ja juoni olivat hyviä ja siitä muistan, miksi olen pitänyt tästä sarjasta aikanaan. En ole varma, jatkanko tämän sarjan lukemista.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Suomalainen naiskirjailija)

Anu Patrakka: Kuolet vain kahdesti

Toinen Patrakan Rui Santos- sarjan kirja. Tää imas mukaansa. Oon tykästynyt Santosiin hahmona ja kirjojen juonetkin ovat mielenkiintoisia. Tässä kirjassa selvitetään erakoituneen naisen murhaa. Se olikin mielenkiintoinen soppa. En hoksannut murhaajaa ennen kuin kirjan loppupuolella. Tän kirjasarjan lukemista aion jatkaa.

Qiu Xialong: Punaisen sankarittaren kuolema

Kanavasta löytyy murhatun naisen ruumis. Chen Cao alkaa tutkia tapausta. Paljastuu, että ruumis kuuluu Puolueen mallikansalaiselle ja jäljet johtavat Puolueessa korkealle tasolle. Tutkintaa yritetään estää ja hidastaa. Tässä dekkarissa asiat etenevät hitaasti, mutta imu pitää ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Tää oli ihana dekkari, niin hassulta kuin se kuulostaakin dekkarin kohdalla. Pidin pohdinnoista, mukana olevista runoista (koska Chen on myös runoilija poliisiuden lisäksi), Chenin apulaisesta Yusta ja no, melkeinpä kaikesta tässä kirjassa.

Tää oli ensimmäinen mun ja Elegian lukupiirin kirja. Jokos Elegia oot hommannut sarjan toisen osan, että päästään lukemaan sekin? 😄

Suomentanut Jaakko Kankaanpää.

Omasta hyllystä.

Arnaldur Indriðason: Menneet ja kadonneet

Tää oli Erlendur- sarjan viimeinen osa. Mitä mää nyt teen? Pidin ihan valtavasti tästä sarjasta ja nyt on kaikki yhdeksän osaa luettuna. Tuntuu isolta kynnykseltä mennä tästä yli ja alkaa lukea muita Arnaldurin kirjoja. 

Tässä kirjassa keskitytään pelkästään Erlenduriin. Hän on lähtenyt kotopuoleensa ja alkaa selvittää kadonneen naisen tarinaa ja samalla myös pikkuveljensä Bergurin katoamista. Juttu etenee ja kadonneen naisen kohtalo selviää pala palalta. Loppu oli aikamoinen. Aikamoinen lopetus sarjalle! Olin vaan, että yyyyäääää. Erlendur, tule takaisin.

Suomentanut Seija Holopainen.

Tällasia dekkareita on tullu luettua alkuvuoden aikana. Kaikki oli lukemisen arvoisia ja tavalla tai toisella nautin niiden lukemisesta. 

Kirjahyllyn aarteet 2- lukuhaasteen koonti

Osallistuin myös vuodeksi 2020 Kirjahyllyn aarteet 2- lukuhaasteeseen Kirjasähkökäyrä- blogissa, koska nuita hyllyn lämmittäjiä on se "jokunen" tuolla kirjahyllyssä.

Mun osalta tilanne näyttää aikas paskalta, ku en oo näköjään lukenu ku kaks oman hyllyn aarteen. Auts! Lohdutan itseäni sillä, että se enemmän ku nolla!

Luin alkuvuodesta Mari Siliämaan Kaikki sade alhaa ylhäältä- kirjan ja se oli kyllä todella hyvä!

Kesällä luin sitten Eija Partasen runokirjan Ei itseään voi selittää. Se oli aivan hyvä.

Muita oman hyllyn kirjoja en oo lukenu. Yks on työn alla, mutta se ei ehdi enää vuoden 2020 saldoon mukaan. 

Jos Mai järjestää seuraavankin kirjahyllynlämmittäjä haasteen, niin oon todellaki mukana!

Minna L. Immonen: Keijuseni

Kävin syyskuussa tunnemaalausillassa. Maalasin haavoittuvaisuuden tunteen paperille. Siitä maalauksesta nousi mielikuvia keijukaisista, jotka ovat tässä kirjassa. Luin tätä Immosen Keijuseni- kirjaa lapsena ja se on ihana. 

 Tää on lyhyt kirja, vain 20 sivua. Immonen on kirjoittanut runot ja maalannut kuvat keijujen vuodenajoista. Tää oli ihastuttava. Pidän paljon. Kirjojenkaan ei aina tarvi olla pitkiä ja painavia. Ne voivat olla myös lyhyitä ja kevyitä. Vaihtelua tarvitaan kirjojenkin saralla!

Kuka muu on tän lukenu lapsena? Tai ylipäätään lukenu tän?

Eija Partanen: Ei itseään voi selittää

Sain isosiskoltani joskus Taivalkosken kirjaston poistoja. Runokirjoja! Niitten mukana oli tää Eija Partasen runokirja.

Ei itseään voi selittää oli täynnä lyhyitä runoja ja ajatuksia. Nopeaa luettavaa, ehkä vähän turhankin nopeaa.

Ajatukset ovat kuin kyyneleet:

Pitkän pidättämisen jälkeen ne tulevat

tulvana ryöppyen.

Pidin näistä. Jotain näissä lyhyissä ja tiiviissä runoissa ja ajatuksissa on.

Sille, joka löytää rajansa

on mahdollista ne ylittää.

Hyllyssä odottaa toinenkin Partasen runokirja. Aion kyllä lukea!

Top 10 kiinnostavimmat kirjahyllyn lämmittäjät

Kopioin hävyttömästi Elegian postauksesta idean tähän postaukseen. Omat hyllynlämmittäjät ku ei pahemmin oo tänä vuonna muuta tehneetkään ku uskollisesti lämmittäneet kirjahyllyä. Josko tästä sais pontta lukea niitä? Mitkä kirjat edes tällä hetkellä kiinnostais mua eniten lukea? Lista mieleen tulevaisuuden mukaan. Luvassa kirjakuvien sillisalaatti ja kootut selitykset.

Michelle Elman: Am I Ugly?

Ostin tän 2v sitten ilmestyessään, koska oon seurannu Elmania pitkään somessa. Ja en oo saanu vieläkään luettua tätä. Huoh.

Megan Jayne Crabbe: Body Positive Power

Jaaaa, tän kirjan ostin 3v sitten ilmestyessään. Samat syyt ku Elmanin kirjan kohdalla. Toinen huoh.

Rea Tiirola-Tyni: Oksat valoa/ Kirjeitä Maurice Ravelille

Isosiskon viime vuonna postuumisti julkaistut runokirjat. En oo uskaltanu vieläkään alottaa näiden lukemista. Ovat samoissa kansissa, toinen alkaa kun kirjan kääntää nurinpäin. Pelkään lukea näitä, koska tiedän kuulevani sivuilta Rean äänen, kuten hänen aiempaa runokirjaansa Silti kirkas (Runo-Kaarinan voitto) lukiessa kävi. On niin suunnaton ikävä häntä.

Edward Kelsey Moore: The Supremes at Earl's All-You-Can-Eat & 

The Supremes Sing the Happy Heartache Blues

Nämä kirjat ostin itselleni tammikuussa synttärilahjaksi. Kutkuttavat mieltä jatkuvasti. Milloinkahan viimein tartun näihin?

Leena Lehtolainen: Hilja Ilveskero- sarja:

-Henkivartija

-Oikeuden jalopeura

-Paholaisen pennut

-Tiikerinsilmä

Luin tän sarjan joskus vuosia sitten ja pidin tästä tosi paljon. Kiinnostaa lukea uudelleen. Nää kannet on niin hienot näissä kirjoissa. Tajusin kun rupesin ottamaan kuvaa näistä kirjoista. Kissa-teema.




Semmoset oli mun top 10:ssä. Mites teillä?

Mari Siliämaa: Kaikki sade alkaa ylhäältä

Tähän kirjaan pelotti tarttua, koska kirjoittaja on tuttu. Lykkäsin lukemisen aloittamista useamman kuukauden. Mielessä pyöri ajatukset, että entä jos en pidä tästä, mitä sitten sanon, mitä sitten kirjoitan, en halua tuottaa pettymystä blogikirjoituksellani, osaanko sitten edes kirjoittaa omalla tyylilläni, tuleeko tästä blogikirjoituksesta kökkö kaiken takia, suorituspaineetki vähän nosti päätään ja kaikkea tällaista.

No, sain tämän kirjan, että tekisin siitä bloggauksen. Onneksi sain myös muistutuksen siitä bloggauksesta! Muistutus sai minut nimittäin tarttumaan viimein tähän kirjaan. Onneksi! (Ku enhän syyllisyydentunnoissani voinut myöntää, että en ole lukenut kirjaa vieläkään.) Astuin korkean kynnyksen yli ja otin kirjan hyllystäni. Aloitin lukemisen saman tien. 

Kirja otti minut tiukkaan otteeseensa ensimmäisen 20 sivun aikana. Päähenkilö Ulriikka vaikutti mielenkiintoiselta. Ei nyt kovin monen kirjan päähenkilö ole pappi, jolla on leiskuvan punaiset hiukset. Parisuhde Ulriikalla on ihana ja häitäkin suunnitellaan. Menneet vähän kummittelee, mutta kelläpä ei. Sitten tulee torstai ja kaikki kääntyy ihan päälaelleen. Sen seurauksena Ulriikka alkaa hautoa kitkerää kostoa.

Kirja piti ahmaista yhdeltä istumalta. Tämä oli minulle tähän hetkeen täydellinen: juuri sopivan kevyttä olematta kuitenkaan höttöä. Koston kiemurat myös kutkuttivat mieltä ja naurattivatkin välillä. Siihen pystyi samaistumaan. Älkää hyvät ihmiset menkö pettämään toisen luottamusta! Kaikilla se kosto ei jää vain ajatuksen tasolle ja sen seurauksena voi paskiaisen iho kärventyä laserin alla ja vieläpä sen paskiaisen omasta toimesta.

Kirja pisti miettimään myös sitä, että miten se onkin niin vaikeaa kertoa rehellisesti asioista. Sen seuraukset näkyvät tämän kirjan sivuilla ja myös monen elämässä. Sitä pääsisi niin paljon helpommalla, kun nielisi egon ulinat ja kertoisi, että tein näin tai näin tapahtui. Saattaisi se oma ihokin olla paremmassa kunnossa, kun laser ei olisi sitä polttanut. 

Kirjan kieli oli kaunista. Ihastelin sitä, miten monin tavoin asioita voi sanoa. Miinusta kirjotusvirheistä, ne pisti silmään. Vai onko kirjotusvirheet joku nykytrendi, ku niin monissa kirjoissa nykyään vilisee niitä enemmänkin?

Kirjassa onneksi kaikki päättyy suht hyvin. Se minua aina helpottaa. Tykkään lukea onnellisia loppuja, koska elämässä niitä ei aina ole. Ulriikka on aikamoinen tyyppi ja tiedä mitä tulevaisuus hänelleki tuo tullessaan! Jäi vähän avoimeksi. Joten: Mari, voisitko kirjottaa jatkon tälle? Minua jäi vähän kutkuttamaan Ulriikan menneet ja miten Hirven kanssa alkaa asiat sujumaan. Ja entäs Ulriikan äiti? Mites hänellä elämä jatkuu paljastusten jälkeen? Ja entäs ne paljastusten seuraamukset? Mites ne? Mitä niitten suhteen tapahtuu? Kiinnostaa!

Suden hetki

Suden hetki on ehdottomasti tähän mennessä paras Vera Valan kirja. Vei niin mennessään, että harmitti kun kirja loppui.

Arianna ja Selene ovat muuttaneet Seychellelleille Bartolomeon työn perässä. Saarilla alkaa levitä keuhkorutto ja Bartolomeo katoilee työnsä perässä ja tutkii epäilyttävää rokotekampanjaa. Ariannan menneisyys kurkkii ovista ja hänen muistinmenetyksensä syyt alkavat pikkuhiljaa paljastua. Tarina etenee monella tasolla ja monen henkilön suulla. Kirja piti niin otteessaan ja ihan ärsytti ku tää kirja loppu. Haluan tietää heti, miten Ariannan tarina jatkuu! Oli nimittäin niin jännät tarinan käänteet, että huh! Ääää. Ja loppuki oli just semmonen, että jäi pahasti kutkuttaan, että mitäs sitten. Miten Arianna selviää näistä paljastuneista tiedoista?

Voisitko, ihana Vera Vala, kirjoittaa jatkoa Ariannan tarinalle? Mielellään vielä monta kirjaa.

Kirjahyllyn aarteet- lukuhaasteen yhteenveto

Lähdin vuosi sitten mukaan hyllynlämmittäjät haasteeseen. Täällä listasin kirjat, jotka lämmittävät hyllyäni ja vain odottavat lukemistaan. No, miten on käynyt? Myönnän, ettei sinänsä oikein hyvin. Siis määrällisesti. Mutta toisaalta taas kävi hyvin, koska luin yhteensä kolme kirjaa omasta hyllystäni. Se on jo monta enemmän kuin nolla!

Muhosjoki talvisessa asussaan joulukuussa

Luin:

Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia

Vera Vala: Milanon nukkemestari

Vera Vala: Suden hetki (postaus tulossa) Linkki lisätty


Aattelin jatkaa tän haasteen parissa ihan itsekseni.

Alkuvuodesta ostin kirjoja, jotka tässä postauksessa esittelin. Loppuvuodesta en ite ostanu ainuttakaan kirjaa. Sain kyllä yhden oikein omistuskirjoituksen kanssa: Maria Silimään Kaikki sade alkaa ylhäältä. Hyllynlämmittäjiä saattaa kyllä ilmestyä lisää, kun nuo mun synttärit taas uhkaavasti lähestyy ja sen takia voi lähtä lapasesta antikvariaatissa. 

Milanon nukkemestari

Kestipä tosi kauan, että sain jatkettua tätä sarjaa. Mulla on iso ongelma siinä, että saan niin huonosti luettua oman hyllyn kirjoja. Tässä ois kovasti petrattavaa.

GoodReadsista juonen kuvaus: "Arianna de Bellis on saanut tyttären Bartolomeon kanssa ja muuttanut Milanoon, missä hän työskentelee tutkijana yliopiston oikeuspsykologian laitoksella. Milanossa löytyy murhattuina kaksi opiskelijaa nukke kädessään. Samankaltaisesta murhasarjasta tuomittiin neljä vuotta aiemmin pappi, mikä loi raskaan varjon katolisen kirkon ylle. Ariannan pappisveli Ares ryhtyy nyt Vatikaanin pyynnöstä selvittämään, onko marionettimurhaajaksi nimetty pappi sittenkin syytön. Arianna puolestaan etsii epätoivoisena Milanon kaduilta psykiatrisesta hoidosta karannutta vankia, joka väittää pakenevansa salaperäistä Nukkemestaria. Mutta kuka todella pitelee lankoja käsissään ja hakee öisillä kaduilla seuraavaa uhriaan?"

Kirja vei mennessään, vaikka vajaa 2v sarjan osien välillä pikkusen kaiveluttikin muistia. Edelleen pidän Ariannasta ja näistä kirjoista. Juonen käänteet mielenkiintoisia ja miljööstä pidin myös. Kun tän sain loppuun ni aloitinkin heti sarjan seuraavan ja toistaiseksi viimeisen osan.

Ps: Hyvää joulua teille, jotka joulua vietätte!

Ei äitimateriaalia

Viime vuonna jossain vaiheessa törmäsin juttuun, että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on tulossa Nefertiti Malatylta kirja. Ennakkotilasin Ei äitimateriaalian itselleni. 

Kirja on hyvä tietopaketti vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kirjassa on myös haastateltu naisia, jotka eivät halua lapsia, joten saa myös vertaistukea. Tieto ja haastattelut kulkevat sujuvan tasaisesti läpi kirjan. Kirjan lopussa on vielä luetteloita lapsettomista kuuluisista/merkittävistä naisista.

Kirjaa lukiessa sitä mietti, että miksi on niin kauheaa, että on nainen ja ei halua lapsia. Miksi ihmeessä naisiin kohdistetaan niin järjettömiä vaatimuksia ja odotuksia? Miten ihmeessä vapaaehtoinen lapsettomuus ois muka itsekkäämpää kuin se, että haluaa lapsia? En tajua. Ei kohtu tee ihmisestä äidillistä tai vastaavaa.

Itse en ole koskaan halunnut lapsia. Koen, etten kertakaikkiaan ole äitimateriaalia. Minua ällöttää ajatus raskaudesta ja synnytyksestä ja ennen kaikkea siitä vastuusta, joka on kuin vankila. Ei kiitos. Minua ei lapset kiinnosta ollenkaan, enkä tykkää niistä. Lapset (ja lemmikit) ovat kivoja lähinnä vain valokuvissa. Kirjassa oli listattu syitä, miksi lapsia ei haluta. Pystyin melkein jokaiseen sanomaan kyllä. Se rupesi vähän naurattamaan. 

Ehkä olen kauhea ihminen, koska en pidä lapsista ja ne eivät kiinnosta minua. Se ei minua haittaa, jos joku niin ajattelee. Olen sitä mieltä, että jokaisen lapsen kuuluisi syntyä toivottuna ja saada rakkautta ja kunnollista hoivaa. Minusta ei ole siihen, joten ajattelen lapsen/lapsien parasta ja jätän heidät tekemättä.