Kuolema ei käy kauppaa

Jos Camilla Läckbergin kirjat on hyviä, niin on myös Peter Jamesin! Kuolema ei käy kauppaa vei niin mennessään ja ahmin tämän 1,5 päivässä.

Brightonin edustalta merestä löytyy ruumis ilman sisäelimiä. Pian samankaltaisia ruumiita löytyy lisää. Roy Grace tiimeineen alkaa tutkia tapausta, joka osoittautuu aika mutkikkaaksi. Elinkauppaa, ihmiskauppaa, suuria rahoja. Gracen henkilökohtaisessa elämässäkin tapahtuu suuria.

Samaan aikaan 15-vuotias brightonilainen Caitlin tarvitsee maksansiirtoa. Hänen äitinsä alkaa olla aika epätoivoinen ja aikoo tehdä kaikkensa pelastaakseen tyttärensä hengen. Vaikka se olisi laitonta.

Kirjan juoni oli mielenkiintoinen. Tykkään tästä tyylistä, että kertoja vaihtuu välillä. Pitänee vielä lisätä, että vaikka mulla Läckbergit alkaa loppua niin onneksi näitä Jamesin kirjoja on vielä monta lukematta! Nää on ainakin yhtä hyviä!

Kuolema peittää jäljet

No nyt! Peter James pisti kovan kirjoittaissaan kirjansa Kuolema peittää jäljet!

Ronnie Wilson on New Yorkissa ja menossa aamuiseen bisnesneuvotteluun World Trade Centeriin. Se vain, että päivä on 11.9.2001. 

Kuusi vuotta myöhemmin löytyy naisen ruumis viemäristä Brightonista. Roy Grace saa tapauksen tutkittavakseen tiiminsä kanssa. Samaan aikaan löytyy toinen naisen ruumis Australiasta ja sillä näyttää olevan yhteys sekä viemärin ruumiiseen että Ronnie Wilsoniin. Murhien selvittely on monimutkainen, sotkuinen ja yllättäväkin vyyhti.

Minuun teki vaikutuksen se, miten James kuvaa kirjassa WTC:n tapahtumia. Minä ja niin varmasti moni muukin muistaa, missä oli silloin ku kuuli New Yorkin terrori-iskuista. Itse olin tuolloin perhekodissa. Minä tulin silloin koulusta (olin kahdeksannella luokalla). Ihmettelin kun perhekodin työntekijät istuivat vakavina keittiössä ja katsoivat televisiota. Luulin ensin, että he kattovat jotain dokumenttia. Sitten mietin, että en kyllä muista kuulleeni koskaan tuollaisesta tapauksesta, jossa kaksi tornia romahtaa. Työntekijät kertoivat, että tämä on tapahtunut sinä päivänä New Yorkissa. Parhaiten mulla on jääny mieleen ne pilvenpiirtäjistä hypänneet ihmiset. Niitä hyppääjiä oli minun 14-vuotiaana hurja katsella. 

Kirjaan takaisin. Tän kirjan kyllä ahmaisin. Oli niin hyvä ja koukuttava. Ja helkkari, mikä cliff hanger olikaan kirjan lopussa!

Niin ja hei, kertokaa missä ja miten kuulitte WTC:n tapahtumista? Itse muistan myös missä kuulin prinsessa Dianan kuolemasta. Muut tuollaiset isommat tapahtumat ei oo jäänyt sen kummemmin mieleen.

Kuolema ei riitä

Peter Jamesin Kuolema ei riitä- kirjan kanssa oli alkuvaikeuksia. Alotin tän joskus kuukausia sitten ja se jäi kesken kun ei oikein lähtenyt tarina vetämään. Nyt sitten viimein tartuin taas tähän ja aloitin uudelleen lukemaan. Nyt sain kahlattua alun yli ja sitten kirja vei mennessään.

Tapahtuu murha. Roy Grace alkaa tutkia sitä tiiminsä kanssa. Yllättävästi uhrin puoliso on murhan aikaan ollut tutkimusten mukaan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Että mitähän ihmettä? Roylla tiimeineen on työsarkaa. Ja entäs kun Roy saa puhelun Saksasta, että hänen kadonnut vaimonsa Sandy on nähty Münchenissa? Se sekoittaa Royn pakkaa entisestään.

Kirja oli kyllä jännä, kun alkuvaikeuksista pääsi yli ja ahmin sen äkkiä loppuun. Oon jääny Peter James- koukkuun ihan selvästi!

Kuolema katsoo kohti

Toinen Peter Jamesin kirja luettu! Kuolema katsoo kohti oli kyllä yhtä hyvä kuin eka osakin.

Tom Bryce ottaa junaan unohtuneen cd:n mukaan palauttaakseen sen omistajalleen. Se oli virhe! Tutkiessaan cd:tä hän näkee murhan ja siitä alkaa ongelmat kerimään vyyhteään. Vaimonsa kannustamana Tom ottaa poliisiin yhteyttä ja näin Roy Grace astuu mukaan kuvioihin.

Tässä kirjassa oli kyllä juoni kohdillaan. Melkoisia käänteitä! Ja tykkäsin! Hitto, miten jotkut keksiikin niin kaikkea? Pidin myös siitä, että kirjassa palattiin pienesti edellisen kirjan tapahtumiin.

No, arvaatte varmaan, että kuka lainas jo seuraavan osankin tähän kirjasarjaan?

Kuoleman kanssa ei kujeilla

Lainasin kirjastosta ensimmäisen Peter Jamesin kirjan Kuoleman kanssa ei kujeilla. Jamesin kirjat on kiinnostaneet mua jo pitempään ja nyt sain aikaseksi rueta lukemaan niitä.

Kirja alkaa aika hurjasti. Polttaripilana (ja kostona) Michael haudataan arkussa maahan. Hautaajat lähtevät siksi aikaa baariin, mutta kuolevat matkalla autokolarissa. Näin kukaan ei tiedä, missä Michael on. 

Roy Grace alkaa selvittää tapausta ja huomaa, ettei kaikki ole niinkuin pitää. No, selvitykset jatkuvat ja juonen käänteet senkun paranevat. Ehkä vähän huvitti se, miten kirjan meno hurjistui loppua kohden. Ja vähän myös ärsytti, että kirjan loppu jäi himpun verran auki.

Hyvä kirja! Niin hyvä, että seuraava osa piti saada käsiin äkkiä. Tykästyin Royhin. Hänen tarinansa antaa oman silauksensa kirjaan.