Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja pikkuinen Miu

Uusin Fanni-sarjan osa ja tää oliki tosi suloinen tarina! Kattokaa nyt tuota Miu-vauvanpalleroa tossa kannessa. Niin suloinen!

Itse tarinassa käsitellään sitä, kun Ralfista tulee isoveli eli muutos ja siihen sopeutuminen. Tarina oli minusta ihana. Ja niin tuttua itellekin. Muutoksiin sopeutuminen ottaa aina oman aikansa. Mulle oli hyvä lukea tää, ku tosiaan opiskelut nyt alkanu ja siihen elämänmuutokseen menee sopeutua varmasti hyvä tovi.

Otteet kirjasta:

"Ennakointi auttaa lasta varautumaan muutokseen ja helpottaa siihen sopeutumista. Se antaa lapselle ja aikuiselle tilaisuuden käsitellä muutokseen liittyviä ajatuksia ja tunteita yhdessä jo etukäteen, jolloin valmistautumisesta ja koko tulevasta muutoksesta tulee heidän yhteinen juttunsa - ei vain asia, joka tiputetaan lapsen eteen yllättäen. Meillä jokaisella on tarve arvostukseen, omaa elämää koskevaan päätäntävaltaan ja kokemukseen turvasta. Ennakointi auttaa vastaamaan näihin tarpeisiin."

Ennakointi on tosi hyvä asia. Itekin oon ajatuksissani työstänyt tätä muutosta, että opinnot alkaa ja elämän aikataulut muuttuu erilaiseksi jne.

"Voidakseen hyvin ihmisen on tärkeää kokea olevansa turvassa."

Tää on totta! Turvattomuus aiheuttaa stressiä ja stressi pitkittyneenä alkaa nakertaa terveyttä, sekä kehon että mielen terveyttä.

"On hyvä muistuttaa itseään siitä, että aikuisenkin kokemus turvasta saattaa häilyä muutoksen vuoksi, vaikka kyseessä olisi pitkään tiedossa ollut tai odotettukin tapahtuma."

No siis todellakin! Ja se on täysin normaalia! Muaki jännittäny ja pelottanu paljon opiskelujen aloittaminen hyvin pitkän tauon jälkeen.

"Sisaruksetkin ovat lähtökohtaisesti alttiita kilpailemaan keskenään, koska he alusta asti taistelevat samasta elintärkeästä resurssista - vanhempien huomiosta."

Tää autto ymmärtään itteeni paremmin. Oikeasti suurissa perheissä (lapsia vähintään 8) tuo resurssi on melkoisessa tuiskeessa kaiken aikaa. Ite oon aina yrittäny saada huomiota kiltteydellä, suoriutumalla hyvin koulusta ja olemalla ahkera ja tunnollinen. Toiset taas tekee päinvastoin, hakee huomion olemalla pikku raggari, rikkomalla leluja, häiriköimällä jne. Kumpikin tapa normaaleita.

Tykkään tästä Fanni-sarjasta todella paljon! 💗

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja kiukkuiset kaksoset

Vielä yks Fanni-kirja! Tää on nyt sarjan 7. lukemani kirja, jos oikein laskin. Yks lukematta enää näistä.

 

"Erimielisyyksistä ja ristiriitaisista tarpeista aiheutuvat riidat ovat luonnolllinen osa läheisiä ihmissuhteita. Vaikka riitoihin usein liittyy räiskyviä tunteita, riidat eivät itsessään ole vaarallisia. Rakentava riitely on tärkeä sosiaalinen taito. Se lisää osapuolten välistä myötätuntoa toisiaan kohtaan ja auttaa löytämään ratkaisuja, jotka aidosti parantavat tilannetta. Rakentavassa riitelyssä olennaista on oman tarpeen ilmaiseminen toiselle kunnioittavalla tavalla toisen käyttäytymiseen keskittymisen ja syyttelyn sijaan.

Omien tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen tai ääneen sanominen ei ole helpooa, sillä se edellyttää oman haavoittuvuuden tunnustamista ja sen myöntämistä, että kaipaa muilta apua. Tätä harjoittelemalla huomaa kuitenkin pian, että riitojen sävy muuttuu rakentavammaksi, riidan jälkeen ilma puhdistuu ja tunneyhteys palautuu myönteiseksi.

Rakentavaa riitelyä voi harjoitella neljän askeleen avulla; teot -> tunne -> tarve -> tulos.

- teot: Mitä tein?

- tunne: Miltä minusta tuntui? Mitä muita tunteita minulla oli?

- tarve: Mitä tarvitsen ja haluan? Mitä toivon muilta?

- tulos: Miten tilanteen voisi ratkaista siten, että kaikille jää hyvä mieli?"

"- muista, että tunne on aina kokijalleen tosi, emmekä voi toisen puolesta arvioida, mitä tunteita missäkin tilanteessa voi tai pitäisi tuntea. Toisen tunteiden ja tarpeiden kuuleminen auttaa syventämään ymmärrystä ihmisten erilaisista kokemusmaailmoista ja vahvistaa empatiaa osapuolten välillä."

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja levoton liikeri

Monesko Fanni-kirja tää mulla olikaan jo luettuna? Oon näitä kyllä ahkerasti lukenu viime syksystä alkaen.

Kuten kuvasta voi päätellä, luin tän keväällä. 

En oo vaan jaksanu kirjottaa aiemmin tästä.

 

"Tunteet vaikuttavat ajatusten sävyyn ja sisältöön, minkä lisäksi ne ohjaavat toimintaa ja näkyvät ja tuntuvat koko kehossa. - - Tunteiden ensisijaisena tehtävänä on pitää meidät hengissä ja turvassa. Tunteet valmistavat kehon kohtaamaan vaaroja, auttavat reagoimaan nopeasti ja saavat ponnistelemaan tarpeiden tyydyttämiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Jokainen kokee tunteet yksilöllisesti."

Miten tää niin helposti unohtuu? Siis tunteiden perustarkotus. Sitä ei jotenkin ajattele yhtään ja pitää tunteita vaan pakollisena pahana suunnilleen. Kaipaan asennemuutosta tähän itselleni.

"On tärkeää oppia kuulostelemaan tunteitaan ja ymmärtämään kehon reaktioita, jotta osaa tunnistaa, mistä tunteesta kehon reaktiot kertovat ja milloin on syytä säädellä tunteen voimakkuutta ennen kuin reagoi tunteen ohjaamalla tavalla. - - Jokaisella tunteella on tärkeä viesti kerrottavanaan. Kun opimme tuntemaan itsemme ja omat reagointitapamme, opimme kuuntelemaan näitä viestejä ja käyttämään tunteita kompassina, joka ohjaa meitä oikeaan suuntaan kohti tavoitteitamme."

Tämä on mulla kyllä pahasti kesken. Välillä osaan ennakoida ja rauhoittaa itseä ennenku menee tunnemyräkäksi ja välillä en sitten millään tajua tehä sitä.

"Tunnesäätely tarkoitta kykyä säädellä tunteiden voimakkuutta ja kestoa. Tunnesäätelystä puhuttaessa on hyödyllistä erottaa toisistaan tunteet, ajatukset ja teot, sillä voimakkaita tunteita voi lieventää tekemällä ja ajattelemalla rauhoittavia asioita. Vaikka emme voi suoraan vaikuttaa kokemiimme tunteisiin, voimme vaikuttaa ajatuksiimme ja toimintaamme. Voimme tietoisesti opettella tunteita lieventäviä ja kehoa rauhoittavia toimintamalleja, kuten Ralf ystävineen kirjan tarinassa."

Olin huhti- ja toukokuussa tietoisuustaitokurssilla ja sielä opeteltiin tätä. Olin kolmen kohdan harjoitus, eli pysähtyä hetkeen ja käydä läpi, että mitä tuntemuksia on kehossa, mitä tunteita mulla on ja mitä ajatuksia mulla on. Tein myös ittelleni muistilapun, että minä en ole tunteeni, minä en ole ajatukseni. Että muistais sen ja oppis sen.

"Vireystila vaihtelee päivän aikana ali- ja ylivireyden välillä. Voimakkaassa alivireydessä on vaikea motivoida itseään toimimaan, kun taas voimakkaassa ylivireydessä toiminta on hallitsematonta."

Tää on kyllä totta. Alivireydessä oon lamaantunu ja mitään ei saa aikaan. Ylivireydessä taas touhottais kaiken aikaa.

Nää harjotukset oli aika kivoja!

Tää kirjasarja on kyllä hyvä! Tykkään saduista ja tykkään tieto-osiosta.

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja rento laiskiainen

Fanni-kirjasarjan lukeminen jatkuu. Nyt vuorossa stressin säätelyn ja rentoutumisen harjoitteleminen.

"Stressi on reaktio, joka valmistelee toimimaan. Voidaan puhua hyvästä stressistä ja vahingollisesta stressistä. Hyvä stressi auttaa keskittymään vaativaan tehtävään ja hoitamaan sen loppuun asti. Stressihormonitasot palautuvat normaaliksi pian suorituksen jälkeen. Vahingollista stressi on silloin, kun se pitkittyy. Elimistö pysyy stressitilassa suorituksen jälkeenkin, eikä keho pääse palautumaan stressistä edes levätessä tai lomilla. Tällainen tilanne voi syntyä, jos koemme, että mieltä vaaditaan enemmän  kuin mihin on voimavaroja. Stressireaktio voi pitkittyä esim. liian vaativan työtaakan tai liian hektisen arjen vuoksi." 

Mulla on ollut jo vuosia tuo pitkittynyt stressi päällä. Pikkuhiljaa oon ruennu saamaan keinoja tilanteen korjaamiseksi. Esimerkiksi oon nyt kaksi vuotta tehnyt joka päivä rentoutusharjoituksia ja oppinut siinä koko ajan paremmaksi. Vielä on kyllä paljon tekemistä sillä saralla, mutta pikkuhiljaa eteenpäin koko ajan. 

"Stressi vaikuttaa tunteisiin monella tavalla. Stressaantuneena olemme taipuvaisia kokemaan negatiivisa tunteita ja näkemään maailman synkkien silmälasien läpi. Tunteet syntyvät herkemmin ja tuntuvat voimakkaammin kuin rentoutuneena ja levänneenä."

Tää on totta. Mulla tää stressi on tehnyt sen, että oon ahdistunut ihan koko ajan, 24/7. Nyt vasta kun masennuslääkitys on saanut ahdistuksen vähenemään oon huomannu tän ahdistuksen määrän. En oo sitä aiemmin tajunnu, koska se on ollu vuosia/vuosikymmeniä mun normaali olo- ja tunnetila. Mikä on kyllä ihan karseaa. Ja tähän ei oo aiemmin puututtu.

Tässä kirjassa ei ollu mitään uutta tietoa, mutta tarina oli taas hyvä ja kuvitus ihanaa. Kertaus on opintojen äiti!

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja liian jännittävä yö

Tunnetaitokirjojen lukeminen jatkuu tauon jälkeen. Palasin taas Fanni- sarjan pariin. Tällä kertaa on vuorossa pelkojen voittamisen harjoitteleminen.

 Tästä kirjasta kirjoitin vain muutaman jutun ylös:

"Sisäinen puhe tarkoittaa mielen sisäistä puhetta eli sitä tapaa, jolla puhumme ajatuksissamme itsellemme."

Jännä, että tää on ollu mulle niin vaikea käsittää. No, onneksi nyt käsitän.

"Sisäinen puhe ohjaa sitä, miten tulkitsemme maailmaa ja kuinka voimakkaita tunteita koemme."

Mun sisäinen puhe on ollu aina enimmäkseen negatiivista ja masentuneen ihmisen puhetta. Huomaan sen eron nyt, ku mulla on masennuslääkitys.

"On tärkeää oppia huomaamaan, millä tavalla puhuu itselleen. Yhtä tärkeää on ymmärtää, että puheen sävyllä on suora vaikutus siihen, miltä itsestä tuntuu. Omia tunteita voi oppia säätelemään pysäyttämällä tietoisesti kielteisen sisäisen puheen ja korvaamalla sen myönteisellä, kannustavalla ja rauhoittavalla puheella."

Mää ensin opin kyseenalaistamaan omat ajatukset. Että onko tää nyt oikeasti totta, että oon maailman paskin ihminen jne. Kaks vuotta sitten aloin opetteleen itsemyötätuntoa. Se oppi on alkanu nyt menemään perille ja puhun itselleni nykyään enimmäkseen neutraalisti tai kivasti. Monesti aloitan sisäisen puheeni sanalla rakas.

"On tärkeää puhua itselleen myönteiseen sävyyn, sillä vain myönteinen puhe kannustaa tekemään hyviä valintoja, yrittämään uudestaan ja ylittämään itsemme."

Tää on niin perkuleen totta! Menin ennen aina ruoskaa ja piiskaa- linjalla. Haukuin itteni pataluhaksi aina ku epäonnistuin, oli se epäonnistuminen sitten kuinka minimaalista tahansa. Nyt ku mun sisäinen ajatusmaailma on saanu uuden suunnan, niin mulla on kasvanu motivaatio ihan hirveästi kaikkeen tekemiseen ja jaksan paremmin yrittää uudelleen ja kaikkea tämmöstä. Nyt pystyn myös paljon helpommin huolehtimaan ittestä, ku ei oo koko ajan ruoskinta käynnissä.

Ajatuksia tää kirja herätti! Huomaamaan, että meen kohti parempaa koko ajan pikkuhiljaa!

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari

Mun tunteisiin tutustuminen ja tunnetaitojen opettelu jatkuu. Hyvin hitaasti, mutta silti varmasti. Seuraavaksi luin tän tunnelämpömittarikirjan.

Kirjotin GoodReadsiin: "Tää sarja on kyllä loistava. Tästäkin sain ahaa-elämyksiä. Mää osaan lähinnä tukahduttaa tunteitani ja siksi aion tehä ittelleni tunnelämpömittarin ja opetella tunnistaan tunteideni voimakkuutta ja rauhoittumista."

 

"Hyviin tunnetaitoihin kuuluu kyky tunnistaa ja nimetä itsessä ja muissa herääviä erilaisia tunteita sekä ilmaista niitä ymmärrettävällä tavalla. Tunnetaitojen kehittyessä lapsi hahmottaa, miksi ja minkälaisissa tilanteissa erilaiset tunteet heräävät ja minkälaisista tarpeista ne kertovat. Lapsi oppii säätelemään tunteidensa voimakkuutta ja käyttämään luovaa ongelmanratkaisua kohdatakseen omat ja muiden ihmisten tarpeet tyydyttävällä tavalla." 

Tätä opettelen. Että osaisin nimetä tunteita ja että missä tilanteissa syntyy mitäkin tunteita. Ja tarpeet tunteiden takana on vielä aikamoinen mysteeri mulle.

"Tunteet heräävät aina automaattisesti, emmekä voi itse vaikuttaa siihen, mitä tunnetta milloinkin koemme. Tunnesäätely tarkoittaa kykyä säädellä kulloinkin kokemamme tunteen voimakkuutta ja kestoa. Tunnesäätelyn oppiminen on tärkeää, sillä se auttaa toimimaan rakentavalla tavalla muiden ihmisten kanssa." 

Tää oli lohduttavaa kuulla, ettei itse voi vaikuttaa mikä tunne milloinkin on. Ja lohduttavaa sekin, että sitä voimakkuutta voi oppia säätelemään.

"Pitkään jatkuvat voimakkaat negatiiviset tunteet vievät energiaa ja tuntuvat raskailta, minkä vuoksi taito säädellä omien tunteiden voimakkuutta on myös tärkeä mielenterveystaito."

Tää on totta. Mulla on just tämmösiä päälle jumittamaan jääviä tunteita ja ne on totisesti kuluttavia.

"Tunteiden säätely on osittain tiedostamatonta, eli teemme sitä huomaamattamme. Vaikka lapselle ei tietoisesti koskaan opetettaisi, miten tunteita säädellään, hän oppisi ajan kanssa omien kokemustensa perusteella jonkin tavan toimia voimakkaiden tunteiden kanssa."

Mää oon oppinu tukahduttaan tunteita, syömään tunteita alas ja kaikenlaiita tunteidenvälttelykeinoja.

"Myös myönteiset tunteet voivat yltyä epämiellyttävän voimakkaiksi, jolloin olo alkaa tuntua hallitsemattomalta."

Tää oli hyvä muistutus mulle.

"On tärkeää osata tunnistaa omien tunteiden voimakkuus, jotta tunteita oppii säätelemään."

Tätä opettelen. Siksi tein sen tunnelämpömittarin. Kuva alla.

Jos kuvan tekstit ei erotu kunnolla niin tässä vielä erikseen:

vihreä alue 

0-20: Olo on rento, rauhallinen ja turvallinen.

keltainen alue

20-40: Tunne on lievä ja saattaa mennä itsestään ohi tai lientyä kevyellä tuella.

40-60:Tunne on selkeä, mutta järkevä ja joustava ajatteleminen onnistuu ja toiminta on omassa hallinnassa.

60-80: Tunne alkaa olla niin voimakas, että omaa toimintaa on vaikea hallita. Ajattelu on mustavalkoista ja kielteistä. Tarvitaan apua rauhoittumiseen.

punainen alue

80-100: Vaaravyöhyke. Silloin aivot menevät yksinkertaisesti pois päältä. Omaa toimintaa on vaikea hallita. Taistele tai pakene- toimintamalli aktivoituu. Tunteet tuntuvat tosi raskailta ja epämukavilta.

Sellaisia mietteitä tästä kirjasta. Vielä ois kolme tämän sarjan kirjaa hyllyssä oottamassa, että tarttusin niihin. Nyt oon ollu niin alavireinen, ettei oo ollu halua tarttua mihinkään, mikä muuttais mun olotilan takas ylivireiseksi.

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja suuri tunnemöykky

Oon kevään ja kesän aikana paljon miettinyt, että mikä siinä on, että päädyn aina uudestaan ja uudestaan pohjalle ja vähintään keskivaikean masennuksen keskelle. Sitte hoksasin, en muista, että mistä, että yksi asia, mitä en käsitellyt edes 5v psykoterapian aikana, on tunteet ja tunnetaidot. Tajusin, ettei mulla oo kunnollisia tunnetaitoja. Siksi päätin sitte alkaa tähän suur'urakkaan eli tutustumaan tunteisiin ja etsimään keinoja, joilla säädellä tunteita oikealla tavalla eikä lohtusyömällä ja tukahduttamalla kuten oon tehny koko elämäni ajan.

Fanni ja suuri tunnemöykky käsittelee tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen harjoittelemista.

Kirjoitin GoodReadsiin tästä kirjasta näin: 

"Olipas päräyttävä lukukokemus! Opin ihan uusia asioita tunteista. En esim. tienny, että tunteet on viestejä tarpeista ja auttavat niiden tyydyttämisessä. Tuntuu nololta ja samaan aikaan siltä, että olen uuden äärellä omien tunteiden ymmärtämisessä. Voin vain sanoa, että ihan mahtava kirja ja kuvituskin todella ihanaa ja suloista."

Tunnistin allaolevasta 👇 kuvasta niin hyvin itseni! 

 

Kirjotin tästä kirjasta ylös itselleni:

"Mitä kuuluu tunnetaitoihin? 

- tunteen tunnistaminen

- tunnesanojen osaaminen

- tunteen ilmaiseminen

- tunteen voimakkuuden sääteleminen

- tunteen takana olevan tarpeen ymmärtäminen

- tilanteen ratkaiseminen niin, että tarve tyydyttyy"

Mää en tunnista tai osaa nimetä kaikkia tunteitani. Ne on vaan suuri ahistusmöykky. En osaa ilmaista tunteitani kunnolla. Hyvin moni tunne tulee vaan itkuna ulos, kuten Fannilla tossa ylläolevassa ☝ kuvassa. Osaan säädellä tunteita tukahduttamalla ja syömällä. En todellakaan tiennyt, että tunteet ilmaisee tarpeita ja että ne tarpeet pitäis tyydyttää. Oon kyllä ihan keltanokka näissä jutuissa ja se vähä kauhistuttaa mua. Miksi mulle ei oo opetettu näitä jo lapsena lapsuudenkodissa tai koulussa tai perhekodissa ollessani? Joo, tiiän, oon syntyny -80-luvulla ja ei tämmösiä asioita oo osattu silloin, eikä -90-luvulla eikä -00-luvulla. Kirjassa todettiin, että lapsi oppii kyllä itsekseen keinot tunteiden hallintaan, mutta ne on sitten mitä on. Kuten mulla.

Tuntuu vähän pöljältä avautua tämmösestä asiasta tälleen "julkisesti". Hävettää, ettei mulla oo kunnollisia ja toimivia tunnetaitoja. Mutta ei se oo mun syy. 

Ja onneksi ei oo koskaan liian myöhäistä oppia niitä! 

*helpotuksen huokaus*