Rankkojen aiheiden sarjakuvia

 Kolme sarjakuvaa rankoista aiheista. Jokainen osui johonkin sydämen kohtaan ja vavisutti.

Brianna Jonnie, Nahanni Shingoose & Nshannacappo: If I go missing

Tämä sarjakuva kertoo alkuperäiskansoihin kuuluvista tytöistä ja naisista, jotka katoavat ja jolle poliisi ei tee mitään, ei edes tutki. Brianna kirjoittaa poliisipäällikölle kirjeen ja se menee viraaliksi. Sitä myöten asia saa julkisuutta ja Brianna ja muut alkavat ajaa aktiivisesti muutosta asiaan. Koskettava ja rankka sarjakuva ihmisten välinpitämättömyydestä johtuen toisten etnisyydestä.

Zeina Abirached: Pääskysen leikki

suomentanut Aura Sevón

Abirachedin omiin kokemuksiin pohjautuva sarjakuva lapsen elämästä sodan ja pommitusten keskellä Libanonissa. Mitä se elämä on sisällä taloissa ja mitä ulkona kaduilla ja miten lapsi näkee sen kaiken. Tämäkin oli koskettava ja rankka sarjakuva.

Michael Cherkas: Red harvest

Sarjakuva Holodomorista eli Neuvostoliiton aiheuttamasta nälänhädästä Ukrainassa vajaa 100 vuotta sitten. Tämä oli kyllä karu tarina, huh! Nälkä ja sen raadollisuus, se miten perhesiteet katkeilee politiikan takia, miten ihmiset ympäriltä kuolee nälän takia, miten sitä syö melkein mitä vain nälän takia. Huh ja auts. Ei osaa edes kuvitella tollasta, vaikka itekin oon oman osuuteni nälästä saanu lapsena. Ukraina on saanu kyllä kokea melkoista perkelettä Neuvostoliiton/Venäjän takia.

Avaruuteen! Sarjakuva ja novelli

 Välillä pitää päästä vähän kauemmas.

Jim Ottaviani & Maris Wicks: Astronauts - women on the Final Frontier

Sataa valoa -blogissa törmäsin tähän sarjakuvaan viime vuonna. Kun sitten bongasin tämän OverDrivestä niin pitihän se lukea! 

Tää on tarina siitä, miten naisistakin tuli astronautteja. Huomasin muuten, ku googlasin asiaa, että google koittaa väittää, että yhdysvaltalaiset naiset oli ekoja naisia avaruudessa. Sehän ei oo totta! Venäläiset (Neuvostoliitto silloin) naiset oli avaruudessa kymmeniä vuosia aiemmin! Kun tietää astronautin nimen, niin sitten saa oikeaa tietoa. Huoh saakeli tätä yhdysvaltalaisten tiedon vääristelyä.

No, tää sarjakuva itsessään oli tosi mielenkiintoinen luettava! Oli kiinnostavaa nähdä, että mitä kaikkea se vaatii, että pääsee avaruuteen. Miehillä ja naisilla on muuten samat vaatimukset, mutta naiset on lisäksi joutunut taistelemaan misogyniaa vastaan.

Martha Wells: Home: Habitat, Range, Niche, Territory

Vähän Murhabottiakin tähän väliin! Tämä oli lyhyt novelli, joka sijoittuu neljännen ja viidennen kirjan väliin. Porukat ovat palanneet kotiin Mensahin sieppauksen jälkeen. Mensahilla on traumaperäinen stressihäiriö ja hän kieltää sen olemassaolon. Murhabotti taas yrittää haukkana varjella Mensahia ja saada hänet hakemaan apua ja tietenkin samalla taustalla pörrää kaikenlaisia asioita. Kiva välipala tämä!

Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen, Maisa Tonteri & Pekka Rahkonen: A sanoi Agricola

 Tänään on Agricolan päivä! Siksipä siis kirja itse Agricolasta tähän!

Tää on lastenkirjamuodossa oleva yhdenlainen Mikael Agricolan elämäntarina, hänen poikansa Kristianin silmin. Oli kyllä mielenkiintoista luettavaa! En mää mittää oo tienny Agricolan elämästä. Ei oo kyllä paljoa kiinnostanutkaan. Tämä tarina oli kyllä hyvin avartava. Ehkä nyt vähän viisastuin Agricolasta. Tämän lastenkirjan parasta antia oli suomen kirjakielen synnyn seuraaminen.

tarina: Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen & Maisa Tonteri

kuvitus: Pekka Rahkonen

Kansanperinteistä 2 kirjaa

 Kalevalan päivä eli suomalaisen kulttuurin päivä. Tähän kaksi mainiota kirjaa suomalaisista perinteistä.

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: 

Paraske! runolaulaja Larin Parasken ilot, surut ja säkenöivät säkeet

En tiennyt juuri mitään Larin Paraskesta. Sen ainoan, että hän on ollut runonlaulaja. Tässä kirjassa oli hänen elämäntarinansa ja se tarina oli kyllä melkoinen! Se oli koskettava. Larin Paraske alkoi kiinnostaa ihmisenä ja hahmona enämpikin ja onneksi mulla on hyllyssä kirja, joka kertoo hänestä. Sen aion lukea vielä tänä vuonna.

Ritva Kovalainen & Sanni Seppo: Puiden kansa

Tämä oli aikas upea teos Suomen pyhistä puista ja puihin liittyvistä uskomuksista ja kansanperinteistä. Seassa oli muutama minullekin tuttu puu ja muutama sellainen, jonka haluaisin myös nähdä.

Mikä eniten jäi minulle mieleen tästä kirjasta on se, että kristinuskon pakkolevittäminen on tuhonnut niin paljon hienoa ja kaunista niin täällä Suomessa kuin kaikkialla muuallakin. Jos jotkut on pakanoita niin kristityt. Sivistys ollut niin kaukana tuosta hommasta. Ja mitä harmia siitä on ollut, että käytetty luontoa uskomusten kohteena? Ei mitään! Ja kuin paljon harmia kristinusko aiheuttaa nytkin koko ajan. Se on karmivaa.

Historia on mielenkiintoista ja ehkä se johtuu lähestyvästä keski-iästä, että perinteet ja muut on ruennut kiinnostaan koko ajan enämpi ja enämpi.

Anu Vähäaho: Niin kauan kuin voit rakastaa

 Täytyy kyllä heti sanoa, että rakastan Anu Vähäahon kirjoja! Tämäkin oli niin ahmittava ja kuinka ihanaa on lukea omaa äidinkieltä eli Oulun murretta!

Tämän kirjan tapahtumat sijoittuivat 1870-luvulle. Päähenkilöitä oli kolme: Robert, Salome ja Ida. Draaman kaari oli tietysti se, että kumman naisista Robert valitsee. Mutta! Siihen liittykin sitten niin mielenkiintoisia aspekteja, että oksat poies. 

Robert etsii äitiään tai siis paikkaa, jossa äiti oli silloin kun Robert sai alkunsa. Se löytyy Salomen naapurista, kartanosta, jonka Robert ostaa itselleen. Hän tietysti tutustuu naapureihinsa, kahteen kapteenin leskirouvaan, eli Salomeen ja hänen äitiinsä Mirjamiin ja lisäksi Salomen villiin 10-vuotiaaseen tyttäreen Kerliin. Oulussa ollessaan Robert yrittää selvittää, että kuka hänen isänsä on, samlla kun Salome sotkee hänen ajatuksiaan.

Turussa ollessaan Robert tutustuu Idaan liiketoimiensa kautta. Ida onkin melkoinen tapaus. Hän tutkii psyykillisiä ilmiöitä, että esim. kummituksia. Robert pohtii, että saisiko Idan avulla selvitettyä isänsä. Ida on 20-vuotias, huikean itsevarma ja päämäärätietoinen persoona ja Robert tuntee häneenkin kovaa vetoa ja ajatukset pyörivät Idan ympärillä.

Nämä kaikki langat lomittuvat ja luovat semmoisen kudelman, että oksat poies oikeasti! Kirjan loppuun asti sai odottaa ratkaisua rakkaushommiin. Lisäksi oli jännää seurata Robertin tutkimuksia isänsä suhteen. 

En malta odottaa, että tähän sarjaan tulee kolmas osa! Vähäaho on nyt tehnyt siitä sopimuksen onneksi!

Kaouther Adimi: A bookshop in Algiers

Tää taitaa olla eka algerialaisen kirjailijan kirjoittama kirja, jonka oon lukenu.

 

Algiersiin perustetaan kirjakauppa 1936. Edmond Charlot on parikymppinen nuori mies sen tehdessään. Tää kirja kertoo tän kirjakaupan tarinan perustamisesta noin nykyhetkeen saakka. Olihan tää kiinnostava! Kirja vilisee kirjailijoita, joista ainakin osasta tunnistin nimen. Kirjassa kerrotaan toisesta maailmansodasta ja miten se on vaikuttanut Algeriaan. Kirja kertoo myös ranskalaisten Algeriassa tekemistä massamurhista. Kirja kertoo myös jonkin verran Algerian nykytilanteesta. 

Mari Luoma: Mintun makuinen murha & Esko Holm: Valpuri Kyni: Pako

 Kaksi oikein kivaa lastenromaania. Toinen on jännitystä eli dekkari, toinen taas historiallinen fantasiatarina.

Mari Luoma: Mintun makuinen murha

Kirjan päähenkilö on 10-vuotias Olivia, joka asuu tyttöjen sisäoppilaitoksessa ja hänellä ei oikein ole kavereita, koska hän on vähän äkäinen ja outo. Kun koulussa tapahtuu murha, alkaa Olivia ratkoa sitä. Onhan hänen lempinimensäkin Murhatyttö, koska hän rakastaa lukea dekkariklassikoita. 

Asiat mutkistuu, kun kouluun tulee Icarus, yksityisetsivä, ottamaan selkoa tapahtumista. Kuolleen tytön vanhemmat olivat palkanneet hänet. Olivia lyöttäytyy Icaruksen seuraan ja vähän kuin vahingossa he alkavat yhdessä ratkoa murhaa tai oikeastaan kahta.

Kirja oli kyllä hauskaa luettavaa, vaikka onkin tosiaan 10-vuotiaille suunnattu. Aikuinenkin kyllä viihtyy tän parissa! Tälle tulee jatko-osa nyt keväällä ja todennäköisesti luen senkin.

Esko Holm: Valpuri Kyni: Pako

kuvitus Esko Holm

Tämä kirja sijoittuu 1600-luvun Suomeen ja noitavainojen aikaan. 

"Turun torille on kasattu rovio. Suuri näytös on alkamassa. Mutta kun pyöveli Huurrelatva valmistautuu tehtävään, huomataan, että yksi vangeista on karannut. Missä on noitatyttö Valpuri Kyni?

Alkaa henkeäsalpaava seikkailu halki Suomen noitalinnaläänien. Parantajan tytär Valpuri joutuu koettelemuksesta toiseen Harmi-Kissansa kanssa takaa-ajajat kannoillaan. Tapahtumien pyörteessä on vaikea tietää, kuka Valpurin kohtaamista olennoista on ystävä ja kuka vihollinen."

Valpuri saa apua ja pakenee. Tämö pakoreissu oli kyllä aika jännittävä. Ensimmäiseksi Valpuri pakeni Ahvenanmaalle ja siellä olevaan Kastelholman linnaan. Sieltä matka jatkui mutkien kautta Porvooseen ja muualle. Jännää myös oli, että Valpurin äiti oli jättänyt viestejä tyttärelleen ja kirjan lopussa Valpuri saa viestin, että hänen pitää lähteä Kajaanin linnaan. Siellä kun olisi seuraava viesti hänelle. 

Huh. Oli pakko toinen osa varata heti. Onneksi kolmas osa on jo kirjailijalla työn alla!

Anna Bogutskaya: Unlikable female character & Tuva Korsström: Osaako nainen ajatella?

 Nyt vähän feminististä kirjallisuutta! Tässä on kaksi paljonkin ajatuksia herättänyttä kirjaa. Osa ajatuksista muhii edelleen päässä, vaikka lukemisesta on jo hyvä tovi.

Anna Bogutskaya: Unlikeable female characters: the women pop culture wants you to hate

Tän kirjan luin yhdessä laura.linnea.lukee kanssa.

"How bitches, trainwrecks, shrews, and crazy women have taken over pop culture and liberated women from having to be nice.

Female characters throughout history have been burdened by the moral trap that is likeability. Any woman who dares to reveal her messy side has been treated as a cautionary tale. Today, unlikeable female characters are everywhere in film, TV, and wider pop culture. For the first time ever, they are being accepted by audiences and even showered with industry awards. We are finally accepting that women are-gasp-fully fledged human beings. How did we get to this point?

Unlikeable Female Characters traces the evolution of highly memorable female characters, from Samantha Jones as "The Slut" in Sex and the City to the iconic Mean Girl, Regina George, examining what exactly makes them popular, how audiences have reacted to them, and the ways in which pop culture is finally allowing us to celebrate the complexities of being a woman. Anna Bogutskaya, film programmer, broadcaster, and co-founder of the horror film collective and podcast The Final Girls, takes us on a journey through popular film, TV, and music, looking at the nuances of womanhood on and off-screen to reveal whether pop culture-and society-is finally ready to embrace complicated women."

Tässä olikin paljon kaikkea. Jonkun verran mun lukukokemusta heikensi se, etten lapsuuteni takia oo kattonu tai nähny suurinta osaa kirjassa esiintyvistä sarjoista tai elokuvista. Se ei kuitenkaan haitannut tai estänyt mua tunnistamasta alla olevia ns. naishahmoja.

The Bitch

The Mean girl

The Angry woman

The Slut

The Trainwreck

The Crazy woman

The Psycho

The Shrew

The Weirdo

Jäin vielä miettimään, että onko miehille tällaisia hahmoja kehitetty ollenkaan? En ainakaan hoksaa, ku jonkun kylähullun, juoppohullun.

Tuva Korsström: Osaako nainen ajatella?

suomentanut Anu Koivunen

"Naiset puuttuvat lähes kokonaan länsimaisen filosofian historiasta.

Mitätöidäänkö naisten ajattelua? Onko ajattelulla sukupuoli? Kulttuurijournalisti Tuva Korsström esittelee meille mm. Mary Wollstonecraftin, Simone Weilin, Hannah Arendtin sekä nykyajattelijat Hélène Cixous'n ja Luce Irigarayn. Mietteet Simone de Beauvoirin ja Jean-Paul Sartren suhteesta yhdistyvät kirjailijan ajatuksiin omasta äidistään ja tämän taistelusta avioliiton kahleita vastaan. Puheenvuoron saavat myös suomalaiset tutkijat Sara Heinämaa ja Martina Reuter. Kun naiset ottavat filosofian haltuun, päästään pohtimaan naisille tärkeitä ihmisenä olemisen kysymyksiä."

Pioneerit

Sor Juana de la Cruz

Mary Wollstonecraft

Charlotte Brontë

Aleksandra Kollontai

Simone Weil, Rose Luxemburg, Hannah Arendt ja Edith Stein sekä Julia Kristeva, Melanie Klein ja Colette.

Luovuus tai kuolema

Cora Sandel ja Mirjam Tuominen

Moa Martinson ja Helvi Hämäläinen

Aina Enckell

Oma lukunsa

Simone de Beauvoir, Åsa Moberg, Toril Moi ja Nawal el Saadawi

Toukokuun kapinan tyttäret

Hélène Cixous

Luce Irigaray

Gisèle Halimi ja Antoinette Fouque

Ajattelu 2000-luvulla

Genevieve Lloyd, Martina Reuter ja Sara Heinämaa

Martha Nussbaum ja Elina Vuola

Claudia Lindén, Ellen Key ja Nina Björk

Linda Skugge

Näistä naisista Kosström kirjoittaa tässä esseekokoelmassaan. Nää esseet teki muhun vaikutuksen. Kaikista näistä naisista en ole edes kuullut koskaan! Ja se tuntuu surulliselta. Siksipä tein itselleni muistikirjaan ylläolevan listauksen ja aion lukea jokaiselta naiselta yhden teoksen. (paitsi Helvi Hämäläiseltä, jolta oon lukenu runokirjan Sukupolveni unta) 

Osa näistä naisista on melkoisen ristiriitaisia tyyppejä, eikä aina niin hyviä ihmisiäkään. Kaikilla on kuitenkin se kohdallaan, että misogynia ja patriarkaatti on vaikuttanut suuresti heidän elämäänsä. Eikä millään hyvällä tavalla. Ne on vaikuttanut ajatteluun tavalla tai toisella, niinku meillä kaikilla. Korsström avaa esseissään sitä, mistä näiden naisten ajattelu on kummunnut.

Korsström kirjoitti kirjassa myös äidistään, Mirjam Tuomisesta. Sekin oli mielenkiintoista! Se oli mahtavaa, että tässä oli suomalaisiakin naisia mukana. Enpä oo heistäkään pahemmin kuullut. No, nyt on tulossa muutos, kun pikkuhiljaa luen kultakin jotakin.

Niin, ja osaako nainen ajatella? No, mitäs luulette?

Karolina Kouvola: Pohjolan jumalattaret & Kristina Lindström: Flickornas historia - världen

 Kaksi ihan erilaista, mutta teemoiltaan samantapaista kirjaa. Tykkäsin molemmista paljon!

Karolina Kouvola: Pohjolan jumalattaret

kuvittanut Apila Pepita Miettinen

"Mielikki, metsän emäntä. Ilmatar, taivaan neito. Osmotar, oluen seppä. Muinaisuutemme myyttiset naiset ovat samastuttavia, vaikka kaikki heistä eivät ole tästä maailmasta.

Pohjolan jumalattaret kertoo elävästi ja kiinnostavasti vanhoista suomalaisista, suomenruotsalaisista ja karjalaisista uskomuksista. Apila Pepita Miettisen kuvittamassa teoksessa esitellään kiehtova joukko jumalattaria, haltioita, metsänneitoja ja muita esivanhempiemme kunnioituksen herättäneitä olentoja.

Kansanuskon vanhat tarinat saavat samalla tuoreita tulkintoja. Tunnistatko itsessäsi luonnonläheisen Mielikin, vai oletko yhtä voimakastahtoinen kuin Pohjolaa emännöivä Louhi?

Karolina Kouvola on uskontotieteilijä ja tietokirjailija, joka on erikoistunut pohjoismaiseen mytologiaan ja myyttiseen ajatteluun.

Kuvittanut: Apila Pepita Miettinen"

Tää oli tosi mielenkiintoista luettavaa! Plus Miettisen kuvituksesta tykkään tosi paljon. Mua on pikkuhiljaa ruennu kiinnostaan enemmän ja enemmän suomalainen kansanperinne ja kansanusko, kaikki nää jumalat ja jumalattaret, luonnonhenget, erilaiset uskomukset. Muistan, kun aikanaan meijän mummu varoitteli meitä lapsia, että ei saa mennä mummulan vierestä menevän Piehinkijoen rantaan, ettei Näkki vie. Se oli pelottavaa ja jännittävää! 

Tässä kirjassa oli mulle uusiakin jumalattaria. Esim. vaikka Osmotar. Oli kivaa, ettei ihan kaikki olleet tuttuja!

Kristina Lindström: Flickorans historia - världen

kuvittanut Lina Bodén

"Historia handlar vanligtvis om krig och kungar, nästan aldrig om barn och särskilt inte om flickor. Kristina Lindström har tidigare skrivit de kritikerrosade Flickornas historia, om svenska flickor från stenåldern fram till våra dagar och Flickornas historia - Europa, som blev Augustnominerad.

I Flickornas historia - Världen möter vi sjutton flickor från olika världsdelar och olika epoker, till exempel Juanita i Inkatidens Peru, Marie Antoinette under franska revolutionen, Michiko i bombens Hiroshima och Sandra under apartheidregimen i Sydafrika. Några av dem har funnits på riktigt, andra är påhittade ur en historisk verklighet. En kort faktatext avslutar varje kapitel. Med Lina Bodéns vackra illustrationer."

Mun ruotsin harjoitukset jatkuu! Tämä vaikutti niin kiinnostavalta kirjalta, että päätin lukea. Ja kiinnostava tää olikin! Ihan mahtava idea kertoa historian eri ajoista tyttöjen silmien, osa heistä oli ihan todellisia henkilöitä, osa keksittyjä. Jokaisesta heistä oli lyhyehkö tarina, jokin hetki elämästä. Ne olikin monenlaisia ja innoissaan luinkin tätä aina kun jaksoin kääntää aivot ruotsinkieliseen asentoon. 

Parhaiten mieleen jäi kannessakin näkyvän inkatytön, Juanitan, tarina. Hänen tarinansa kertoi siitä hetkestä, kun hänet uhrattiin jumalille. Juanita hyväksyi sen, koska hänet oli kasvatettu sitä varten ja niin hän astui vuorilla kohti kuolemaansa. Aikamoista! Myös Hiroshiman pommin kohdanneen Michikon tarina oli koskettava.

Moona Laakso: Naisia jotka etsivät suurta tulta & Hanna Hauru: Jääkansi

 Nämä molemmat kirjat kertovat tavalla tai toisella tukahdutetuista naisista. Naisista, jotka toiset tukahduttavat, naisista, jotka elämä muuten tukahduttaa. Toisia enemmän, toisia vähemmän.

Moona Laakso: Naisia jotka etsivät suurta tulta

"Elissa piirtää salaa iltaisin, ja Greta maalaa mielisairaalassa. He haluavat tulla nähdyksi.

He ovat 1900-luvulla eläneitä naisia, jotka maalasivat, kirjoittivat, soittivat ja loivat. Osa heistä jätti jälkeensä kuolemattomia runoja, rakennuksia ja taideteoksia, jotka nousevat nyt ansaitsemaansa arvostukseen.

Naisten päiväkirjamerkinnät ja kirjeet avaavat ikkunan siihen, millaista oli olla nainen sata tai viisikymmentä vuotta sitten, kun intohimona oli heiltä odotettujen avioliiton ja lastenhoidon rinnalla taide ja hurja luovuus. Kirja kertoo naisten saavutuksista, toteutumattomista haaveista ja heidän ainutlaatuisista taiteilijaliitoistaan.

Kirjassa äänen saavat Tove Janssonin elämänkumppani Tuulikki Pietilä, Greta Hällfors-Sipilä, Aino ja Elissa Aalto, Saimi Järnefelt, Majsi Salokivi, Leevi Madetojan puoliso ja Eino Leinon sielunkumppani Hilja Onerva Lehtinen, Kirsti Gallén-Kallela ja Tyko Sallisen puoliso Helmi Vartiainen.

"Etsin jotakin, mutta en löydä. Olen kadottanut soittoni, heittänyt sen aivoja myöten menemään. Nyt tahdon jotain tilalle!" – Kirsti Gallén-Kallela

”Minusta voisi tulla jotakin 'suurta'!!!” – L. Onerva"

Tää olikin mielenkiintoista luettavaa! Upposin Laakson tarinointiin näistä naisista ja Laakson mietteisiin heidän kohtaloistaan. Työstä käyny näillä naisilla olla kuuluisan miehen (paitsi Tove Jansson tietty nainen) puoliso ja yrittää siinä myös samalla tehdä omaa taidettaan ja olla hukkumatta arkeen ja selviytymiseen. Toisilla se onnistu paremmin ku toisilla.

Hauskana huomiona sekin, etten ollu näistä kaikista naisista edes kuullut. Että tosiaankin olivat jääneet puolisoittensa varjoon, vaikka olisivat olleet jopa lahjakkaampia ku puolisonsa.

Hanna Hauru: Jääkansi

"Pienoisromaani sotienjälkeisestä elämästä pohjoisen pitäjässä.

Jääkansi on 1950-luvun taitteeseen ajoittuva kertomus tytöstä, jonka elämässä arvostus ja rakastaminen muuttuvat vieraiksi sanoiksi. Tytön isä on kaatunut rintamalla ja äiti ottaa uuden miehen, johon sota on jättänyt arpia. Kokemuksiensa riivaama mies tekee perheen kotimökistä maanpäällisen helvetin, ja lopulta tyttö pakenee kotioloja pestautumalla työhön sairaalaan. Naiseksi varttuneena hän palaa viimeisen kerran kotimökkiinsä vapautuakseen lopullisesti menneisyyden varjon alta."

Tää oli koskettava pienoisromaani. Ensimmäinen Hauruni myös! Ja hän on myös oululainen, kuten minäkin olen.

Jääkansi kertoo tytöstä, jonka elämä on kovaa, oikeastaan todella karua ja raakaa. Tää tyttö on kuitenkin todella sitkeä ja jotenkin paarustaa läpi kaikesta. Se oli mulle se koskettavin juttu. Tunnelma kirjassa oli aika melankolinen ja paikoin myös ankea. Silti pidin tästä todella paljon! Olin aika wau, ku olin saanu tän luettua. Ja se, että tää päähenkilö, tyttö, jää nimettömäksi, tiivistää jotenkin tän kirjan annin täydellisesti. 

Angie Thomas: Viha jonka kylvät & Emilia Hart: Taipumattomat

Kaksi ihan erilaista kirjaa, mutta joissa molemmissa sama teema: väkivalta. Thomasin kirja on nuorten aikuisten kirja ja Hartin kirja aikuisten kirja. Thomasin kirja on realistinen, Hartin kirja maagista realismia. 

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

suomentanut Kaijamari Sivill

Tää kirja oli ihan 5/5. Jotenkin tää meni hyvällä tavalla ihon alle, tunsin nahoissani päähenkilön, Starrin, tunteet ja kokemukset. Tarina alkaa siitä, kun Starrin ystävä ammutaan hänen silmiensä edessä ja Starr on ainoa todistaja sille. Siitä lähtee kerimään tarina ja elämä Yhdysvalloissa tämän asian tiimoilta. Oli kyllä aikamoinen! Thomas totisesti osaa kirjoittaa niin, että kirjaa vain ahmii ja siihen eläytyy. Aivan loistavaa kamaa tää! Haluan kyllä lukea Thomasin muutkin kirjat!

Emilia Hart: Taipumattomat

suomentanut Viia Viitanen

Tää oli vetävää tekstiä myös ja ahmin myös tätä kirjaa.

"Viisi vuosisataa. Kolme naista. Yksi salaisuus.

Villiä taikuutta humiseva esikoisromaani ylistää naisten sukupolvelta toiselle periytyvää lujuutta.

Vuonna 2019 Kate pakenee väkivaltaista parisuhdetta Lontoosta syrjäiseen pikkukylään Pohjois-Englantiin. Hänen määränpäänsä on Weyward Cottage, jonka hän on yllätyksekseen perinyt isotädiltään Violetilta, omaleimaiselta hyönteistutkijalta. Kamppaillessaan menneisyytensä traumojen kanssa Kate saa selville salaisuuden sukunsa naisista. Salaisuus juontaa juurensa vuoteen 1619, jolloin hänen esiäitinsä Altha Weyward joutui oikeuteen noituudesta…

Taipumattomat on lumoava sekoitus historiallista fiktiota, maagista realismia ja polttavan ajankohtaisia kysymyksiä sukupuolesta, vallasta ja vapaudesta."

Jännityksellä seurasi, että miten kullekin naisista käy ja heidän tarinoihinsa eläytyi. Tykkäsin tästä rakenteesta, että seurattiin kolmen naisen tarinoita kolmella eri aikatasolla. Varsinkin tuo 1600-luvulle sijoittuva tarina oli mielenkiintoinen!

Toivottavasti Hart kirjoittaa vielä lisää!

Jane Austen: Emma & Rachel Billington: Emma and Knightley - Perfect happiness

 Kirjahillan kanssa luin nämä molemmat kirjat: Emman ja Emma & Knightleyn. Ai että! Kiitos, kun sai valittaa Emmasta ja näistä mahdottomista tyypeistä kirjoissa. Ja nimenomaan hyvällä tavalla valittaa, koska kirjat kuitenkin niin hyviä, ettei niitä voi jättää kesken!

Krhm. Minä ihan vain pikkusen jälkijunassa kirjoitan näistä kirjoista. Nämä kuitenkin luettu jo kesällä.

Jane Austen: Emma

suomentanut Aune Brotherus

Emma olikin aikamoinen kirja. Mulla ei ollut Austenin suhteen kauheana mitään odotuksia, lähinnä se, että minkälaista tekstiä sitä pukkaa, kun lukee 200v sitten kirjoitettua kirjaa ja vieläpä 600-sivuista opusta. 

Emma olikin sellainen hemmoteltu ja hyvin etuoikeutettu varakkaassa perheessä kasvanut nuori nainen, josta ainakin mun oli vaikea tykätä. Hän hyvin kärkkäästi puuttu toisten asioihin naittamalla heitä ja siitähän sitten seuraa kaikenlaista väärinkäsityksineen päivineen ja sitä touhua seurataan koko kirjan ajan. 😂 Silti tykkäsin tästä kirjasta kovasti. Austenin teksti oli ihan omanlaistaan, kun on tottunut lukemaan enimmäkseen 1900-luvun lopun ja 2000-luvun tekstejä. 

Rachel Billington: Emma and Knightley - Perfect happiness

Billingtonin kirjoittaman jatko-osan aloitin e-kirjana, mutta onneksi sen pysty kaukolainaamaan ni jatkoin sitten sillä, kun kaukolaina saapui.

Tän kirjan tarina jatkuu siitä, mihin Emma päättyi. Tässä seurataan Emman elämää avioliitossa Knightleyn kanssa. Kirjassa riittää draamaa tässäkin. Tosin Emma ei sitä kaikkea itse aiheuta vaan hänen elämänsä ihmiset. Tämä kirja oli hyvin viihdyttävä, vaikka ei tasoltaan ylläkään Austeniin. Toki kirjojen ilmestymisen väli on se 200 vuotta, että selittää monia asioita. Oli mukavaa myös nähdä, että Emma alkoi enemmän ja enemmän reflektoida itseään ja tajuta oman etuoikeutetun asemansa, mikä alkoi jo alkuperäisessä kirjassa.

Mun Austen-huuma tais alkaa tästä.

Ovidia Yu: The frangipani tree mystery

Luin tämän kirjan kirjallisuuspalkinto-lukuhaastetta varten. Oon saanut senkin haasteen nyt vauhtiin!

Tämä olikin aivan mahtava dekkari! Päähenkilö on 16-vuotias Su Lin, joka elää Singaporessa 1930-luvulla. Hän on Lähetystyön koulussa (mission-school) ja haluaa saada töitä. Opettajansa perheessä (opettajan veli kuvernööri) tapahtuu kuolema ja sen taatta Su Lin päätyy vahtimaan opettajan veljentyttöä. Samalla hän pääsee "vahingossa" selvittelemään murhaa. Hänellä on onneksi tukenaan brittiläinen poliisitarkastaja (tämä lähin suomennos chief inspectorille, vaikkei tarkoita samaa) ja isoäitinsä mafiaverkostot. Su Linillä on jotenkin niin mahtava asenne kaikkeen ja hänellä ei ihan vähästä jää sormi suuhun. Lisäksi myös kolonialismia ja rasismia käsitellään kirjassa aika hyvin.

Murhatutkimukset etenee, kaikenlaista tapahtuu ja loppu olikin aikasmoista ilotulitusta. Murhaajaa en arvannut ja se on aina hyvä! Ihastuin tähän kirjaan niin paljon, että haluan lukea koko sarjan. 8 osaa onkin tähän tullut, niin eipähän lukeminen heti lopu. Tarttisin nyt vaan diilerin, että saisin nämä kirjat omaan hyllyyn kohtuullisella hinnalla. 😁

#naistenviikko2024: June Hur: The forest of stolen girls

 Ensimmäinen englanniksi kuuntelemani äänikirja on tämä! Himpun hirvitti rueta kuunteleen, ku ei oo oma äidinkieli, mutta hyvin se menikin! Naisten viikon kunniaksi sitten se.

"1426, Joseon (Korea). Hwani's family has never been the same since she and her younger sister went missing and were later found unconscious in the forest near a gruesome crime scene.

Years later, Detective Min―Hwani's father―learns that thirteen girls have recently disappeared from the same forest that nearly stole his daughters. He travels to their hometown on the island of Jeju to investigate… only to vanish as well.

Determined to find her father and solve the case that tore their family apart, Hwani returns home to pick up the trail. As she digs into the secrets of the small village―and collides with her now estranged sister, Maewol―Hwani comes to realize that the answer could lie within her own buried memories of what happened in the forest all those years ago."

Tarina oli tosi mielenkiintoinen. Välillä mulla kyllä meni ihan sekaisin päässä, että mitä vuotta tässä eletäänkään. Tuntu, että ennemmin on vuosi 1926 ku 1426. Oliko 1400-luvulla etsiviä? Plus ne keinot, mitä tässä kirjassa käytettiin kun etsittiin todisteita asioista, jäi mietityttään. Joka tapauksessa, nautin kirjan kuuntelemisesta ja tarinasta. Tarina eteni koko ajan ja välillä ihan jännitti, että mitä nyt tapahtuu. Loppu olikin sitten aikamoinen! 

Ihastuin tähän Hurin tyyliin sen verran paljon, että haluan lukea häneltä lisää kirjoja. Hän on kirjoittanut muitakin historiallisia young adult -kirjoja. Jospa saan ne käsiini jostain!

#naistenviikko2024: Anniina Mikama: Tulen ja tuhkan tyttäret

 Naisten viikko jatkuu. Tänään tässä kirjassa on esillä monenlaisia rooleja naisille ja myös se, että nainen voi olla mitä vaan, siinä missä mieskin. Myös tyttöjen välinen ystävyys on todella tärkeää!

"Tulta, ruudinsavua ja hovijuonitteluja

Historiallisten seikkailujen mestarin 1500-luvun Irlantiin sijoittuva romaani tyttöjen välisestä ystävyydestä - ja taistelusta tuhoa kylvävää lohikäärmettä vastaan.

Legendan mukaan vuoren uumenissa asuu lohikäärme. Sotureiden retkue lähtee tutkimaan asiaa ja muinainen peto herää kostamaan pesärauhansa rikkojille. Hyökkäyksestä jää ainoana eloon linnanherran tytär Isibéal. Paetessaan halki palavien kylien Isibéal tapaa neljä kaltaistansa rohkeaa tyttöä. Kun sotureista ja miehistä suurin osa on saanut surmansa, joutuvat nuoret sankarittaret ottamaan ohjat käsiinsä. Heidän on saatava kaksi kilpailevaa aatelissukua yhdistämään voimansa lohikäärmeen kukistamiseksi."

Kirjahan alkaa klassisesti siitä, että miehet menevät härkkimään lohikäärmettä ja lohikäärme tietysti suuttuu siitä! 😁 Siitä se homma sitten lähtee. Isibéal, Cáitlin, Elen (Eámon), Nóra ja Moirinn ovat kukin kokeneet aikamoisia lohikäärmeen takia ja kun he kohtaavat, ystävystyvät ja yhdistävät voimansa, alkaa tapahtua.

Tämä oli upea ja jännittävä kirja lohikäärmeestä, ystävyydestä, kostosta ja rakkaudesta. Mitä se on, kun sinua vähätellään vain sukupuolen takia? Mitä se on, kun ei olekaan sitä, miksi kaikki luulee sun ulkoisen olemuksen takia? Mitä se on, kun on ystävä? Nämä asiat löytyivät kirjan sivuilta ja monta muutakin asiaa. Kirjassa oli aivan ihastuttavan monipuolinen hahmokaarti! Siksi myös toivon, että tulispa tälle kirjalle jatkoa! 💗

#dekkariviikko: Julie Berry: Kunnes kerron totuuden

 Luin tämän Kirjojen pyörteissä -blogin Jennyn kanssa. Tämä olikin jännä kirja ja herätti monenlaisia tunteita lukemisen aikana!

Takakansiteksti oli oikein lupaava ja sai tarttumaan tähän kirjaan:

"Pian totuus paljastuu: mitä Judithille ja Lottielle oikein tapahtui? Millaista salaisuutta kantaa Judith, mykkä ja hyljeksitty tyttö, jonka kieli on leikattu poikki? Hypnoottisen jännittävä rakkaustarina, trilleri ja kidnappausdraama. Neljä vuotta sitten Judith ja Lottie katosivat. Kaksi vuotta myöhemmin Judith palasi, mutta yksin. Lottien ruumis löydettiin joesta. Vain Judith tietää, mitä tapahtui, mutta hän on mykkä. Silti Judith on täynnä äänetöntä puhetta, vihaa, muistoja, kaipuuta ja ennen kaikkea pakahduttavaa rakkautta lapsuudenystäväänsä Lucasia kohtaan. Lucas on menossa naimisiin kylän kaunottaren, Marian, kanssa, kun tulee tieto, että vihollinen on hyökkäämässä. Maria rohkaisee Judithia opettelemaan puhumaan. Vähitellen salaisuudet alkavat paljastua ja Judithin elämä muuttuu draamaattisella tavalla."

Tämä kirja oli kyllä melkoinen. Moni asia pisti miettimään. Mielenkiintoisinta tässä oli Judithin päänsisäisen maailma ja miten vähän se lopulta kommunikoituu ulos ilman puhetta. Tosi tylyä! Pohdittiin Jennyn kanssa, että kirjan tapahtumat sijoittuvat ehkä jonnekin 1700- tai 1800-luvulle. Ajanhenki näkyy. Esimerkiksi Judithin äidin suhtautuminen tyttäreensä, koska ei usko tämän olevan enää neitsyt, joten tytär on portto, arvoton. Eikä hän luota tyttäreensä tässä asiassa.

Kirjan tapahtumat olivat kyllä jännittäviä. Loppu oli aika odottamaton, että miten asiat kääntyivät ja menivät lopulta. Sitä kaikkea oli jännää lukea ja välillä ahmin tätä menemään. Tästä kirjasta on hankalaa kertoa, ettei spoilaa. Suosittelen lämpimästi tän lukemista!

#dekkariviikko: Sarah Penner: Lontoon salatieteellinen seura

Luin Pennerin ekan kirjan Myrkynkeittäjä 2v sitten ja tykkäsin siitä. Siksipä halusin lukea tän tokankin! Itseasiassa kuuntelin tämän sattuman kautta äänikirjana, ku Ellibsistä löyty ja päätin vain testata, että miten se sujuis näin. Kirjan luki Vilma Kinnunen ja tykästyin hänen ääneensä melkosen paljon.

Tämä se olikin mysteeri! Kuten kirjan nimestä voi päätellä, Lontoon salatieteellinen seura oli isossa osassa kirjan juonta. Kaikki liittyi siihen jotenkin, kuten takakansitekstikin jo jotain valaisee:

"Luoja armahtakoon miestä, joka päätyy kostonhimoisen meedion viholliseksi...

1873. Pariisin laitamilla sijaitsevassa hylätyssä linnassa on alkamassa hämyisä istunto, jota johtaa arvostettu spiritualisti Vaudeline D'Allaire. Hänet tunnetaan maailmanlaajuisesti kyvystään loihtia murhan uhrien henkiä esiin, jotta heidän tappajiensa henkilöllisyys paljastuisi.

Lenna Wickes on saapunut Pariisiin etsimään vastauksia sisarensa kuolemaan. Vaudeline saattaa olla avain hänen kysymyksiinsä, mutta ensin Lennan on voitettava oma logiikkavetoinen ennakkoluulonsa okkultismia vastaan.

Kun Vaudeline kutsutaan Englantiin ratkaisemaan korkean profiilin murhaa, Lenna lähtee hänen mukaansa. Naiset tekevät yhteistyötä Lontoon salatieteellisen seuran vaikutusvaltaisten herrasmiesten kanssa ratkaistakseen murhamysteerin. Pian he alkavat kuitenkin epäillä, etteivät ole pelkästään selvittämässä rikosta, vaan kenties sotkeutuneet itse sellaiseen..."

Vaudelinella ja Lennalla on molemmilla syynsä epäillä seuraa. Vaudelinella ystävänsä takia ja Lennalla siskonsa takia. He ratkovat näitä kahta murhaa ja päätyvät aikamoisiin tilanteisiin. Syyllisen arvasin ehkä kirjan puolivälissä, mutta loppuun asti piti päästä, että selvisi mikä sen homman takana oli. Kirja oli jännä ja ilolla kuuntelin sitä eteenpäin.

Olen kyllä tykästynyt Sarah Pennerin kirjoihin tämän ja edellisen lukemani perusteella. Toivottavasti häneltä tulee vielä paljon kirjoja ja ne myös suomennetaan!

Kaksi kirjaa Venäjästä/Venäjältä

Venäjässä on aina jotain kiinnostavaa, nykyäänkin, vaikka Putinin sotaa en kannata yhtään millä tavalla. Törmäsin kahteen hyvin erilaiseen teokseen, jotka kertovat Venäjästä omalla tavallaan. Molemmista pidin paljon!

Bubble: Venäläistä nykysarjakuvaa

"Moskovalainen sarjakuvakustantamo Bubble comics on viimeisen kymmenen vuoden aikana luonut tyhjästä venäläisen supersankarisarjakuvan käsitteen, ja on nykyään maan suurin sarjakuvakustantamo. Millaista on venäläinen kaupallinen sarjakuva? Millainen on venäläinen supersankari? Millaisia tekijöitä taustalta löytyy? Kirja pyrkii vastaamaan näihin kysymyksiin ja tarkastelee itänaapurimme tuoretta ja kehittyvää sarjakuvailmiötä. Julkaisuun on valittu neljä otetta Bubble-kustantamon sarjakuvista sankareineen yhteistyössä Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kulttuurin opiskelijoiden kanssa.

Tervetuloa tutustumaan venäläiseen sarjakuvaan!"

"Helsingin yliopiston slaavilaisten kielten ja kulttuurien ainejärjestö Rupla ry:n opiskelijat ovat yhteistyössä Suomi-Venäjä-seuran kanssa valinneet julkaisuun Bubblen tuotannosta neljä tunnettua sarjakuvaa."

Tää oli mielenkiintoinen antologia! Kaikki nämä tarinat oli sellaisia, että halusin jatkaa niiden lukemista. Kunpa! Todellakin lukisin!

Katariina Bröms: Ikkunat auki itään: rikoksia ja rangaistuksia Venäjältä

"Huudot jatkuivat kokonaiset kaksi tuntia, kunnes yllättäen asunto hiljeni. Naapurit ymmärsivät heti, että jotain kamalaa on tapahtunut, ja päättivät omin voimin murtautua asuntoon. Talossa asuvat miehet kaivoivat esille kaikki mahdolliset työkalut, ja pian joku oli tuonut sorkkaraudan, jolla ovi revittiin auki.

Ikkunat auki itään - Rikoksia ja rangaistuksia Venäjältä kertoo viidestä häikäilemättömästä rikoksesta rajan takaa. Kuka tilasi Anna Politkovskajan salamurhan? Miksi Tverin sudet ampuivat rakastetun chansonin kuninkaan Mihail Krugin? Miksei poliisi tullut apuun, kun poikaystävä surmasi Vera Pehtelevan julmalla tavalla? Venäläisissä rikostarinoissa kohtaavat niin uskonnot kuin neuvostoliittolainen mielisairaanhoito, unohtamatta käsittämättömiä motiiveja ja miliisiä sumuttavia karkulaisia. Venäjän kokoisessa maassa ja monimutkaisessa oikeusjärjestelmässä uskomattomia rikostarinoita riittää.

Kirjan kirjoittaja, suomalaisvenäläinen Katariina Bröms tunnetaan suositusta Ikkunat kii - true crime -podcastista. Rikostarinoiden kertomisen ohella Bröms tutkii venäläistä yhteiskuntaa ja pohtii, kuinka Venäjästä voisi tulla turvallisempi, demokraattisempi ja tasa-arvoisempi maa."

Ahmin tämän kirjan yhdeltä istumalta. Tässä oli koskettavia tarinoita erilaisista rikoksista, jotka ovat tapahtuneet Venäjällä ja jotka ovat olleet siellä skandaali. Aikamoisia tarinoita ovatkin! Jotkin niistä ovat jopa valuneet Suomeen uutisiin, kuten Anna Politkovskajan murha tai Vera Pehtelevan kidutusmurha. Pidin Brömsin tyylistä kirjoittaa. Se on asiat toteava ja pohdiskeleva, jutuilla ei ns. mässäillä, eikä yksityiskohtiin mennä liian tarkasti. 

Brömsiltä on julkaistu tälle vuotta myös toinen kirja. Se käsittelee sarjamurhaajia Neuvostoliiton ajalta. Aion kyllä lukea senkin! Niin paljon tykkäsin tästä kirjasta, vaikka aihe karu onkin.

Oletko lukenut näistä jommankumman tai molemmat? Tai kiinnostaisiko lukea?

Ulla Etto, Suvi Harju & Heidi Pelkonen: Nuori Priitu: talvi 1917-1918 Rovaniemellä

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Sen kunniaksi sarjakuva Suomen itsenäistymisestä ja sisällissodasta.

Tää kertoo Priitun tarinan tuolta ajalta. Oli kyllä mielenkiintoinen! Tosi vähän tulee luettua mitään tohon aikaan sijoittuvaa niin siksikin mielellään tartuin tähän. Oli jännää myös se, että tämä sijoittuu Rovaniemelle, joka on mulle jollain lailla tuttu paikka. Senkin takia asiat tulivat vähän lähemmäksi omaa elämää. Tykkäsin, että tässä oli myös sanomalehtijuttuja, kuvia ja myös tietenkin sarjakuvapiirrosta. Tarina eteni Priitun äidilleen kirjoittamien kirjeiden kautta.

Oon miettinyt, että mistähän sitä vois saada tietoa, että mitä omat sukulaiset ovat tehneet sisällissodan aikoina? Ei hajuakaan, että olivatko he punaisia vai valkoisia vai molempia vai mitä ihmettä. Pitänee googlailla jossain kohen asiaa.

Joël Dicker: Alaska Sandersin tapaus & Stef Penney: Erämaan armo

 Dekkareitaaaa. Dickerin dekkaria ootin kovasti. Penneyn dekkari oli mahtava yllätys.

Joël Dicker: Alaska Sandersin tapaus

suomentanut Kira Poutanen

Marcus Goldman kiinnostuu Alaska Sandersin tapauksesta ja alkaa tonkia sitä. Kaikenlaista tapahtuu sen seurauksena. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Siinäpä se. Oli hyvä ja vastasi odotuksiini ja sai minut ahmimaan kirjaa. Kirjasta ei tän enempää kerrottavaa edes, taattua Dickeriä kuitenkin. Se että tarina sijoittuu edellisten kirjojen väliin jonkin verran häiritsi mua.

Stef Penney: Erämaan armo

suomentanut Jaakko Kankaanpää

Kanada 1867. Talvi on tulossa ja tapahtuu raaka murha. Tapaus saa Dove Riverin kylän sekaisin ja ihmisiä katoaa. Heitä lähdetään etsimään, kuka mistäkin syystä. Niin lähtee myös kadonneen pojan, Francisin, äiti, joka ei voi uskoa pojan tappaneen ketään. Pojan äiti on kirjan päähenkilö ja hänen nimeään ei koskaan kerrota muutoin kuin, että hän on Mrs. Ross.

Kirja polveilee etsintöjen ympärillä ja avaa tarinoita ja ihmissuhteiden solmuja. Loppua kohden sai yllätyksiä ja se oli kiinnostavaa. En osannut edes ajatella murhan syitä ja muita tapettuun Laurent Jammetiin liittyviä juttuja. Eli hyvä kirja siis! 

Tää kirja teki sen verran ison vaikutuksen, että haluan lukea Penneyn muutkin kirjat. Ainakin yksi lisää on suomennettu, mutta muut pitää englanniksi lukea.