Alkuvuoden sarjakuvat

 Alkuvuodesta luin 10 sarjakuvaa!

Sunday Ngakama & Sanna Hukkanen: Karkuteillä

Tää on tarina katulapsista Tansaniassa ja siitä kuinka 12-vuotiaasta Shidasta tuli katulapsi. Tämä oli sellainen tarina, että haluaisin sille jatkoa. Haluaisin tietää miten Shidalle lopulta käy.

Viivi Rintanen: Sarjakuvaterapiaa

Taattua laatua Rintaselta! Rakastan Rintasen sarjakuvia. Tässä on yksissä kansissa monta tarinaa, monta erilaista hulluutta, monta erilaista elämää. Minulle kaikki jollain lailla niin samastuttavia. 

Ichigo Takano: Orange 1&2

Orange on todella ihana tarina! Tässä on mielenkiintoinen juoni, jossa ystäväryhmä saa kirjeitä menneisyydestä tehtävänään estää uuden ystävänsä kuolema. Sivut vaan kääntyili kuin itsestään, kun ahmin tätä tarinaa. Iso suositus!

Kääntänyt japanista Amber Tamosaitis.

  

Marjorie Liu & Sana Takeda: Monstress 4

Maikan tarina jatkuu. Tää on sellainen tarina, että odotan uutta osaa. 

Marja Siira: Kirjoitukset 1:Lapsen sydämellä & 2:Nukkeprinsessa

Tarina sisaruksista. Sarako ja Nanak'ai. Sarako on tuleva Varjon kuningatar. Niin kirjoitukset sanovat. Mikään ei kuitenkaan mene niinkuin pitää ja alkaa pakomatka. Niin mielenkiintoinen tarina, että luin molemmat yhdeltä istumalta.

Lapsen sydämellä on kirjana ja Nukkeprinsessan voi lukea tän linkin takaa. Nukkeprinsessa on vielä kesken ja odotan kovasti, että Siira saa tehtyä sen loppuun.

Kim Dong Hwa: The color of earth

Tää on tarina Ehwasta ja hänen kasvamisestaan ja seksuaalisuuden heräämisestä. Kaunis tarina. Aion lukea koko trilogian.

Kääntänyt koreasta Lauren Na.

Minna Sundberg: A redtail's dream

Nuori mies, muodonmuuttajakoira ja kotikylän pelastaminen. Kuvitus upeaa. Ihan hauska.

Luin tän sarjakuvan netistä: täältä.

Sophie Yanow: The contradictions

Vähän tylsähkö tarina Sophien vaihto-oppilasvuodesta Pariisissa ja liftausmatkasta Amsterdamiin.

Tämmösiä tullu luettua. Oliko mikään näistä tuttu?

Marjorie Liu&Sana Takeda: Monstress I-III

Oon löytäny ihanan kamalan ja kamalan ihanan sarjakuvan. Jännää, ku olin ihan varma, että oon Elegian blogista tän sarjakuvan bongannu ekan kerran. Ja en löytäny sieltä! Missähän oon oikeasti tähän törmänny, ku muuta mielikuvaa asiasta ei mulla oo?

Tää sarjakuvasarja on steampunkia. Mulle ihan uus juttu. Wikipedia kerto, että: "Steampunk (suom. ”höyrypunk”) on 1980-luvulla kiteytynyt tieteiskirjallisuuden suuntaus, jossa tapahtumaympäristön muodostaa 1800-lukua ja usein erityisesti viktoriaanista Britanniaa muistuttava vaihtoehtoinen todellisuus. Steampunk yhdistelee höyrykoneiden aikakautta nykyaikaan ja uusimpaan tekniikkaan. Yleensä nykytekniikan keksinnöt on käännetty höyryvoimalla tai kellokoneistoilla toimiviksi, ja ne tuovat ulkonäöltäänkin mieleen viktoriaanisen aikakauden muotoilun." No, tätä tyyliä tää Monstress kyllä on.

Päähenkilö on Maika Halfwolf, teini-ikäinen tyttö, jonka sisällä asuu hirviö. Maika on myös arcanic eli maaginen olento, joka on puoliksi ihminen, puoliksi eläin. Osa arcaniceistä menee täysin ihmisestä. Heistä tulee mieleen myös cylonit Battlestar Galactica- tv-sarjasta. Maika etsii tietoa kuolleesta äidistään. Samaan aikaan on meneillään sota arcanicien ja Cumaean välillä. Cumaea käyttää arcaniceja saadakseen voimaa itselleen ja arcanicit tietysti vastustaa tätä sortoa ja heidän tuhoamistaan.

Maikan matkalla mukana on Master Ren, kolmihäntäinen kissa sekä minusta sarjakuvan paras hahmo Kippa, pieni arcanic-kettutyttö. Kippa on jotenkin niin liikuttava olemukseltaan ja uskollisuudeltaan ja siinä kuinka hän turvautuu omaan häntäänsä kaikkien kauheuksien keskellä.

Sarjakuvassa on väkivaltaa ja kamaluuksia, mikä tekee tästä välillä jonkin verran puistattavan luettavan. Myös tää hirviö, joka asuu Maikan sisällä pisti monet kerrat miettimään sarjakuvaa lukiessa. Jotenkin se vertautu mun mielessä traumoihin, jotka käsittelemättöminä joillaki ihmisillä purkautuu väkivaltana muita ihmisiä kohtaan. Hirviön syödessä Maikan käsivartta ajattelin sitä, miten traumat syö ihmistä itseään, miten ne kalvaa elämää ja mieltä niin kauan, että asiat käsittelee. Hirviö kuvaa hyvin monenlaisia sisäisiä taisteluja, mitä itse kullakin voi olla.

Sarjakuvan kuvitus on mielestäni kaunista, kamaluuksia kuvatessaki. 

Pidän Monstressista. Väkivalta on plääh ja tylsää, mutta muuten tää on hyvä. Huomasin just, että kirjastoon on tullut nyt neljäs osa ni varasin sen samantien. Haluan lukea lisää. Vieläkö nää sais suomeksi ni ois mahtava!