Näytetään tekstit, joissa on tunniste Justina Robson. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Justina Robson. Näytä kaikki tekstit

24 toukokuuta, 2026

Bothayna Al-Essa: The book censor's library & Justina Robson: Panoksena sielu & Mary Shelley: Frankenstein

 Fantasiaakin tullu luettua. Nämä kolme yllättivät kukin omalla tavallaan!




Bothayna Al-Essa: The book censor's library
kääntänyt Ranya Abdelrahman & Sawad Hussain
 
Tämä kuwaitilaisen Al-Essan kirja oli positiivinen yllätys! Lajiltaan tää oli scifiä ja dystopiaa. Maailma on päätynyt tilanteeseen, jossa kaikki kirjat sensuroidaan tarkoin ja päähenkilö itse toimii työssään sensuroijana. Öisin hän lukee kiellettyjä kirjoja, päivisin tekee töitä ja illat viettää vaimon ja tyttären kanssa. Eräs kirja kuitenkin vie hänet niin sanotusti kanin koloon ja hän päätyy aivan kielletyille teille. 
 
Kirjan maailma oli kyllä melkoinen! Ai että tuntui hyvältä elää omaa elämää tässä maailmassa. En vois elää ilman kirjoja! Vaikka tiiä onko se tilanne vielä joskus eessä, kun asioita vaan huononnetaan kaiken aikaa. Ehkä tämä kirja olikin esimakua tulevasta, jonka Al-Essa on nähnyt enteenä.




Justina Robson: Panoksena sielu
suomentanut Kaisa Ranta
 
Jatkoin tätä viihdyttävää kirjasarjaa! 

"Sitten vuoden 2015 kvanttiräjähdyksen ihmiskunta on elänyt rinnan muun muassa haltioiden, demonien, haamujen ja elementaalien kanssa. Myös erikoisagentti Lila Black on kokenut kovia: Hänen perheensä luulee häntä kuolleeksi. Hänen kehonsa on huippuaseistettu, tekoälyllä varustettu koneisto. Hänen rinnassaan elelee kuollut haltia. Hänen poikaystävänsä on menestynyt haltiarocktähti, joka on puoliksi demoni. Muuta hän ei kaipaakaan kuin työtehtävää helvetissä. Demonit ovat aistillisia, väkivaltaisia, vallanhimoisia, arvaamattomia ja huvittelunhaluisia. Lilan niskaan satelee naimatarjouksia, salamurhayrityksiä ja haasteita kaksintaisteluihin, mutta Demonia osoittautuu jopa monimutkaisemmaksi kuin Lila on kuvitellut..."

Tässä kirjas keitos senkus paranee. Viihdyin niin hyvin, että kun loppuun pääsin, otti kovasti päähän, ettei tätä kirjasarjaa ole suomennettu tämän enempää. Miten mahtavan maailman ja henkilöt Robson onkaan luonut!
 



Mary Shelley: Frankenstein
suomentanut Paavo Lehtonen
 
Hohhoijaa mikä kirja tämä olikaan! Tää ei ollu mikään positiivinen yllätys tää. Kirjan päähenkilö on ihan karsea, itsekäs ruikuttaja, johon oli mennä hermot. Luin loppuun ihan vaan pahalla sisulla, että voi sanoa lukeneensa tän ja siirtyä lukemaan uudenaikasempia versioita tästä tarinasta.
 
Tarinahan on itsessään kyllä klassikko ja sinällään hyvin kestänyt aikaa ja nyt tekoälyaikana tää on erittäin ajankohtainen ku tekoälystä ollaan luomassa uutta Frankesteinin hirviötä. Jännästi tässä kirjassa se hirviö oli kyllä inhimillisempi kuin itse luojansa. Tosin niinhän ei tekoälyn kans tuu käymään koskaan, koska se on järkiään miesten tekemä ja he siirtävät sinne kaiken misogynian ja rasismin ynnä muun paskan.
 
Joo, tulipahan luettua tää. Herätti kyllä ajatuksia, että sillain kyllä hyvä kirja.

23 maaliskuuta, 2025

Justina Robson: Aitoa peliä & Mia Myllymäki: Huomistarhuri

 Nyt vähän scifiä ja fantasiaa kehiin!



Justina Robson: Aitoa peliä
suomentanut Mika Renvall

Tää olikin jännä kirja! Erikoisahentti Lila Black on kyborgi. Onnettomuuden jälkeen hänet pelastettiin sillä, että hänen kehonsa muutettiin osin koneistoksi. Nyt hän saa keikan toimia henkivartijana kuuluisalle haltiarocktähdelle. Ja se keikka onkin sitten erilainen, kuin hän osasi edes kuvitella. 

"Vuoden 2015 kvanttiräjähdys muutti kaiken: universumin eri maailmat toisistaan erottaneet rakenteet repeytyivät rikki. Nyt, kuutta vuotta myöhemmin, ihmisten kanssa maapallolla elää muun muassa haltioita, elementaaleja ja demoneita. Taikuus on todellista ja jopa vaarallisempaa kuin tekniikka. Haltiat ovat outoja, eroottisia ja todella kyllästyneitä Taru sormusten herrasta -viittauksiin. Elementaalit ovat täydellisen riippumattomia mistään, ja demonit on yksinkertaisesti parasta jättää rauhaan. Erikoisagentti Lila Black oli aikaisemmin kaunis, mutta enää hän ei ole siitä niin varma. Hänen kehonsa on puoliksi lihaa ja luuta ja puoliksi metallia: taidokas koneisto, jonka lukemattomat aseet aktivoituvat tarvittaessa ja jota hän juuri ja juuri hallitsee. Kun haltiarocktähti Zal ja Lila temmataan mukaan vaaralliseen valtapeliin, Lila ei enää tiedä, kykeneekö hän hallitsemaan edes sydäntään."

Tää kirja vei mut kyllä mennessään. Oli niin erilainen maailma ja kaikki hässäkät, että oli kivaa vaihtelua mun lukemistossa. Tästä sarjasta on suomennettu toinen osa myös ja varasinkin sen jo, että pääsen lukemaan jatkoa tälle!




Mia Myllymäki: Huomistarhuri

Spefi-lukupiirin lukemistoa on tää. Olin ihan mielissään, kun vihdoin pääsin lukemaan Myllymäen kirjoja, jotka olleet mulla lukulistalla pitkään. 

Tää olikin erilainen ja melkoinen lukukokemus. Hyvällä tavalla.

"Romaani muistojen taakasta ja maailmasta, jossa versoo toivo

Vuosia sitten Stille Triple joutui jättämään taakseen Suomen, puolisonsa ja maailman sellaisena kuin se tunnettiin. Pitkä pakomatka vei tuhoutuneen Euroopan halki ekokaupunkiin, jossa jokainen asuja on puutarhuri ja elämää ylläpidetään vehreissä kerrostaloissa, bosco verticaleissa.

Menneisyys heittää yhä varjoja Stillen ylle. Kun läntiseltä mantereelta tulee avunpyyntö, hän tuntee saavansa toisen mahdollisuuden ja lähtee matkaan.

Todellisuus meren takana paljastuu synkäksi. Suojapaikkaa leimaa lannistuminen, ja sitä ympäröivät sortuneiden kaupunkien rangat.

Uudessa maailmanajassa pahin vastus löytyy mielestä, ja jossain vaiheessa menneestä on päästettävä irti. Luonto löytää tiensä tuhon läpi ihmistä nopeammin. Kauanko mennyttä pitää surra? Entä miten toivo herää?"

Kirja piti otteessaan, pisti miettimään, pohtimaan ilmastonmuutosta ja sitä katastrofia, jota kohti ollaan vakaasti matkalla. Miten toisista ihmisistä tulee niin helposti vihollisia ja heistä ajattelee ensimmäisenä pahaa ja vaaraa. Miten kaikesta voi selvitä. Miksi me ihmiset ollaan tämmösiä, tuhotaan, hyväksikäytetään, ei paljon välitetä muusta kuin rahasta.

Kirjan ihmiset oli aika mahtavia hahmoja, ei pelkkää mustaa, ei pelkkää valkoista. Taustalla aina jotakin, joka muuttaa väriä johonkin suuntaan, odottamattomaankin suuntaan.

Tää kirja oli elämys. Kiitos Myllymäki tästä!