Villa Sibyllan kirous

Joku on vähän koukuttunut Vera Valan Arianna de Bellis- dekkareihin. Luin Villa Sibyllan kirouksen ja aloitinki jo viime yönä seuraavan, ku uni ei tullut taaskaan.

Kuva täältä

Arianna saa toimeksiannon Katia Levriniltä, joka saa uhkauskirjeitä. Katia haluaa selvittää lähettäjän. Asiaa tutkiessaan Arianna törmää mithra-kulttiin ja Legio Sacrorumiin sekä Roomaan syntyneeseen uuteen mafiaan. Ariannan oma menneisyys myös sekoittuu tutkintaan ja hän saa selville lisää asioita unohtamiltaan vuosilta.

Kirja oli hyvin mukanaan vievä ja oikein ahmin tekstiä eteenpäin. Ja heh, tosiaan aloitin jo seuraavan osan lukemisen yöllä. Unettomuus tahtoo vaivata ja mikäs sen parempaa tekemistä silloin kuin lukea hyvää kirjaa hermojen menettämisen ja itkukohtausten sijaan.

Kivenhakkaaja

Camilla Läckbergiä pitkästä aikaan! Luin Kivenhakkaajan hotkimalla.

Kuva täältä

Kuten aina Läckbergin kirjoissa, tässäkin polveilivat nykyhetken tarina ja menneen ajan tarina. Nykyhetkessä Patrik Hedström selvittää 7-vuotiaan tytön murhaa. Samaan aikaan kotona Erica Falck yrittää selvitä synnytyksen jälkeisen masennuksen kourissa hänen ja Patrikin saatua ensimmäisen lapsensa. Menneessä ajassa taas kertoo tarinaansa Agnes, joka on järkyttävän itsekäs ja jonka tarina juontaa mutkien kautta nykyhetkeen. Lisäksi on muitakin kertojan ääniä, jotka täydentävät tarinaa omilla tavoillaan.

Tää kirja oli todella mukaansa tempaava ja luin sen melkein päivässä. Fanitan Camilla Läckbergiä todella!

Ps: Tää kirja loppu niin kutkuttavaan kohtaan, että haluan mahdollisimman äkkiä jatko-osan luettavakseni...

Post Mortem

Luin ensimmäisen Patricia Cornwellin kirjan, Post Mortemin. Tämä on Kay Scarpettan tutkimuksia- sarjan ensimmäinen osa. Hotkaisin tämän parissa päivässä!

Richmondia kiusaa sarjamurhaaja, Kuristaja. Kay Scarpetta, joka on poliisiylilääkäri, tutkii murhia ja hänellä, Marinolla ja muilla poliiseilla on kovat paineet löytää Kuristaja ennen kuin murhia tapahtuu vielä enemmän. Lisäksi Kaylla on paineita myös kotona, koska sisarentytär on vierailulla ja perhekuviot ovat välillä haastavia. Bonusta kirjassa on se, että murhaajaa ei tiedä ennen kuin lopussa, sekä se, ettei kaikki ole miltä näyttää, niin hyvässä kuin pahassakin.

Tiesin jo ennen kirjan puolta väliä, että haluan ehdottomasti lukea lisää Cornwellin kirjoja. Kirjan loputtua varasinki jo kirjastosta seuraavan osan tästä sarjasta.

Kosto ikuisessa kaupungissa

Menipä tämän kirjan lukemiseen kuukausi, kun tuli elämä astetta rankemmalla kädellä väliin. 

Kuva täältä

Arianna de Bellis- dekkarisarjan toinen osa Vera Valalta oli yhtä mainio kuin edeltäjänsäkin. Arianna saa parlamentaarikolta työtehtäväksi seurata hänen siskoaan. Sisko, Laura, kuolee murhattuna. Annan, parlamentaarikon, kielloista huolimatta Arianna jatkaa Lauran elämän penkomista ja sieltä alkaakin löytyä kaikenlaista niin anarkisti- kuin aktivistipiireistä, sekä yliopistosta, jossa Laura työskenteli.

Myös Ariannan oma menneisyys saa lisää valotusta niiltä kolmelta vuodelta, jotka hän on unohtanut melkein kokonaan. Tämä kiinnostaa itseäni kovasti, koska sairastan traumperäistä stressihäiriötä ja minulla on ollut dissosiatiivinen muistinmenetys, kuten Ariannallaki näyttäisi olevan.

Vera Vala kirjoittaa tyylillä, josta pidän kovasti. Onneksi kirjahyllyssä odottaa jo tämän sarjan kolmas osa lukemistaan.

Kaunokaiset

Uusi Karin Slaughterin kirja pitkän odotuksen jälkeen saapui käsiini. Eikä pettänyt odotuksia! Melkein yhdeltä istumalta luin Kaunokaiset- kirjan.

Kaunokaiset on jännittävä, vähän pelottavakin, kirja siitä, että ulkokuori voi pettää pahasti. Kirja siitä, että ihmistä ei välttämättä tunne juuri lainkaan, vaikka olisi ollut 20v naimisissa toisen kanssa. 

Claire on rikas nainen, joka on juuri päässyt eroon jalkapannasta. Miehensä kanssa he juhlistavat sitä ja päätyvät sivukujalle seksin perässä, kun yhtäkkiä jostain ilmestyy ryöstäjä. Kahakassa Clairen mies, Paul, kuolee. Paulin yhtiökumppani Adam pyytää Clairelta kopiot Paulin viimeisimmistä töistä. Niitä tietokoneelta etsiessään Claire löytää miehensä koneelta kauhistuttavia videoita, jotka poliisin mukaan ovat vain murhapornoa. Claire ei usko sitä ja alkaa tutkia asiaa. Pian hän huomaa, ettei tunne miestään ollenkaan.

Sivujuonteena kulkee tarinassa mukana Clairen isän kirjeet kadonneelle tyttärelleen Julialle. Toisena juonteena on Clairen toisen siskon, Lydian, tarinaa. Heidän perheensä hajosi Julian kadottua. Mutta miten Paul liittyy tähän kaikkeen? Entä paikallinen poliisi? Tai tunnettu senaattori?

Kirja oli taattua Karin Slaughterin laatua. Ai että! Mun pitää varmaan rueta lukemaan uudelleen koko Slaughterin tuotanto.

Noin satatuhatta solmua

Noin satatuhatta solmua on Kukka-Maria Kiurun sarjakuva-albumi alopeciasta ja elämisestä tyttönä ja naisena sen kanssa.

Itselleni sarjakuvan aihe oli tuntematon. En tiedä ketään alopeciaa sairastavaa, vaikka kuullut olen siitä. Siksikin oli mielenkiintoista lukea sarjakuva aiheesta. Pidin sarjakuvan ilmeestä ja piirroksista. Ne toivat hyvin esiin asiaa. Tarina itsessään oli koskettava ja pystyin samaistumaan päähenkilön erilaisuuden tunteisiin ja kamppailuun sen kanssa. Hieno kasvutarina! Itsensä hyväksyminen ei ole välttämättä helppoa, syystä taikka toisesta.

Sarjakuvan nettiversion voi lukea tämän linkin kautta. Itse haluaisin lukea lisää Kiurun sarjakuvia. Tykästyin sen verran paljon tähän.

Musta polku

Åsa Larssonin Musta polku oli todella hyvä kirja. Larssonia fanitan!

Kiirunan ulkopuolella on tapahtunut murha. Anna-Maria Mella ja Sven-Erik Stålnacke saavat sen tutkittavakseen. Rebeka Martinsson on saanut töitä ylimääräisenä syyttäjänä ja näin sekaantuu tapauksen tutkintaan. Murhan jäljet johtavat kaivosyhtiöön ja kauemmas maailmalle, aina Afrikan mantereelle asti.

Pidän niin paljon Larssonin kirjoista. Tässäkin kirjassa on monta kertojaa. Rebeckan tarina etenee, Anna-Marian tarina, Sven-Erikin tarina, murhatun naisen tarina, muiden henkilöhahmojen tarinat. Kokonaisuus on yksinkertaisesti mukaansa tempaava ja eteenpäin vievä. 

Tämänkin kirjan loppuminen harmitti. Odotan kovasti saavani seuraavan osan luettavakseni.

Rei Shimura ja morsiuskimono

Nyt vähän erilainen Sujata Masseyn Rei Shimura- kirja. Tapahtumapaikka on nimittäin Washington tällä kertaa Tokion sijaan!

Rei saa työtarjouksen: viedä arvokkaita kimonoja Washingtoniin museoon. Rei tarttuu siihen ja matkustaa sinne kimonoiden kanssa. Washingtonissa tietysti tapahtuu kummia, eli murha, ja muutakin jännää. Rei yrittää selvittää kadonneen kimonon, kadonneen japanilaisen turistin ja kadonneen passinsa kohtaloa. Mukaan sotkeutuu entinen poikaystävä Hugh Glendinning, Rein omat vanhemmat ja vieläpä, hups, nykyinen poikaystäväkin. Soppahan on näin valmis!

Tää kirja oli kyllä hyvä! Pidin tästä sopasta oikein paljon! Viihdyttävää ja silti ei mikään läpihuutojuttu. Onnellinen loppu kruunaa kaiken.

Shakespearen salaisuus

Tämä kirja herätti kirjaston hyllyssä kiinnostuksen pelkästään päätynsä ansiosta. Mietin, että mikähän kirja tämä on ja nappasin tutkittavakseni. Ja niin hän lähti meille kyläilylle. Kirja siis. Jennifer Lee Carrellin Shakespearen salaisuus teki vaikutuksen jo kirjastossa.

Shakespearen salaisuus on hyvin mielenkiintoinen dekkari. Kirjan päähenkilö on Kate Stanley, kirjallisuustutkija (Shakespearen tutkija) ja ohjaaja. Tapahtumat saavat alkunsa Lontoossa, jonne Katen mentori, joka on Shakespeare-professori, tulee häntä tapaamaan. Mentori, Roz, kuolee, teatteri syttyy palamaan ja Katen henkikin vaarassa. Siinä lähtökohdat. 

Kate ehti saada Rozilta paketin ja siitä hän saa vihjeen, jonka avulla pääsee salaisuuden jäljille. Tästä alkaakin jännittävä seikkailu, joka johdattaa eri puolille maailmaa Shakespearen jäljissä, samalla sarjamurhaajaa paeten. 

Pidin siitä, että sain tietoa Shakespearesta, joka on minulle melkoisen tuntematon tapaus. Pidin siitä, kuinka tämän kuuluisan näytelmäkirjailijan elämän tapahtumia ja niitä näytelmiä käytettiin vihjeinä kirjan tapahtumissa arvoituksen ratkaisemisessa. Pidin koko kirjasta hirmuisesti. Pidin niin paljon, että oli ihan pettynyt olo, kun kirja loppui.

Mieli ja maisema: kirjailijoiden työhuoneita

Anne Helttunen, Annamari Saure ja Jari Suominen ovat koonneet kirjan Mieli ja maisema, joka esittelee suomalaisten kirjailijoiden työhuoneita/työtiloja sanoin ja kuvin.

Tämä kirja oli tosi mielenkiintoinen! Oli mukavaa kurkistaa kirjailijoiden työhuoneisiin ja työskentelytapoihin. Heh, ja huomata, että kirjailijat ja runoilijat ovat kyllä aika persoonia.

Kaikista kirjan kirjailijoista en ollut koskaan kuullutkaan, mutta se ei vähentänyt mielenkiintoa millään lailla. Salakavalasti kirja myös muistutti ajatuksestani lapsena, että kirjoittaisin kirjan. Eihän sitä koskaan tiedä!

Suffragettien city

Suffragettien city on ruotsalaisten sarjakuvataiteilijoiden yhteisteos. Aihe on naiset ja heidän asemansa. 

Heh, tämäkin herätti ajatuksia. Välillä nauratti ja välillä ärsytti. Pidin kovasti piirrosjäljen vaihtelusta, johtuen luonnollisesti eri piirtäjistä. Sarjakuvissa on humoristinen ote vakavistakin aiheista huolimatta. 

Pidin tästäkin kovasti! Ajatuksia herätti ja silti ei osaa sanoa oikein mitään. Lue ja koe itse tämä!

Kielletty hedelmä

Huh! Tämä sarjakuvateos oli todella ajatuksia herättävä! Olen aika sanaton silti. 

Liv Strömquistin Kielletty hedelmä on sarjakuva, jonka haluan omaan kirjahyllyyni.

Suurelta osin sarjakuvat ovat mustavalkoisia. Välillä tehostevärinä käytetty punaista. Tekstiä on aika paljon. Sarjakuvat tuovat esille kuukautiset ja seksuaalisuuden, naisen aseman kautta aikojen. Välillä nauratti, välillä ärsytti lukiessa,välillä ahdistikin. 

Tämä pitää itse lukea ja kokea.

Khanyn salaisuus

Uusin Roger Leloupin Yoko Tsuno- sarjakuva!

Khany, vinealainen Yokon ystävä, tulee hakemaan Yokoa Maasta avukseen salaperäiseen tehtävään. Tehtävän tiimoilta he lähtevät Marsiin. Matkan aikana paljastuu mielenkiintoisia asioita ja tietenkin pelastuminen on täpärällä.

Tykkään näistä sarjakuvista paljon. Piirrosjälki, väritys, tarinat. Munlaisia.

Kaksi Aino Sutisen sarjakuvaa

Samassa postauksessa kaksi Aino Sutisen sarjakuvaa. Molemmat lyhkäisiä matkatarinoita.

 Taksi Kurdistaniin on Sutisen esikoisteos. Mustavalkoinen sarjakuva kertoo reppureissusta Lähi-Itään. Mielenkiintoinen oli ja äkkiä luettu.

Vaimoksi vuorille on Sutisen toinen sarjakuva. Sekin reppureissusta, tällä kertaa Etelä- Kaukasiaan. Tässä on erilainen piirrostyyli ja mukana valokuvia. Mustavalkoinen tämäkin. Pidin ensimmäisestä sarjakuvasta enemmän.

Molemmissa pidin siitä, että näki pilkahduksia ihmisten elämästä noilla seuduilla, joihin reppureissut tehty.

Kuolema sypressin varjossa

Ensimmäinen Vera Valan kirja, jonka olen lukenut! Kuolema sypressin varjossa oli hyvä.

Arianna de Bellis on etsivätoimiston osakas, joka saa tutkittavakseen Rooman liepeillä olevassa pikkukaupunki Tolfassa tapahtunen murhan. Amerikkalainen Lily on saanut Tolfan miehet sekaisin ja paljon vihamiehiä. Murhaa tutkiessaan Arianna joutuu itsekin murhayritysten kohteeksi.

Kertonee kirjasta paljon, että kävin jo kirjastosta hakemassa jatko-osat tähän kirjasarjaan? Kirjassa oli sopivasti mukana Ariannan yksityiselämää ja sen saloja murhatutkimusten lomassa. Kiinnostava juttu oli se, että Arianna ei muistanut mitään kolmen vuoden jaksosta elämässään. Mielenkiinnolla odotan lisää asiasta seuraavissa kirjoissa.

Valehtelija

Uusin Nora Robertsin kirja, Valehtelija, vei mut mennessään! 

Valehtelija kertoo Shelby Foxworthista, joka miehensä kuoltua veneonnettomuudessa saa karsean yllätyksen. Aviomies on valehdellut hänelle koko heidän avioliittonsa ajan ja kuoltuaan jättää Shelbyn harteille miljoonien velat. Shelby muuttaa tyttärensä kanssa takaisin kotiseudulleen. Mutta ongelmat seuraavat perässä.

Tää kirja oli viihdyttävä, kliseinen, kirjan konnan tiesi jo aika alussa. Kirja oli silti sellainen, että mielenkiinto pysyi yllä loppuun asti. Hih ja loppu onnellinen, mikä parasta.

Sudentaival

Åsa Larssonin Sudentaival on hänen toinen kirjansa. Odotin kirjaa hetkosen, että sain sen käsiini.

Sudentaival jatkaa Rebecka Martinssonin tarinaa. On kulunut 2 vuotta edellisen kirjan tapahtumista. Rebecka matkustaa nyt ensimmäistä kertaa Kiirunaan sen jälkeen. Kotiseudulla on tapahtunut papin murha. Vihattu ja rakastettu pappi, Mildred Nilsson, on päässyt hengestään rumalla tavalla. Rebecka yrittää tehdä edes pienesti töitä ja sen kautta sekoittuu murhatutkintaan. Rebecka ei ole toipunu vielä juurikaan edellisen kirjan tapahtumista, mikä ei mielestäni ole mikään ihme. Ihme olisi, jos Rebecka olisi toipunut jouduttuaan tappamaan ihmisiä.

Kirjassa polveilee eri kertojien äänet ja tarina etenee heidän mukanaan. Ai että pidän tästä tyylistä! Larssonilta varsinki tämä tapa kertoa tarinaa onnistuu. Eri kertojat antavat väriä ja eri näkökulmia tapahtumiin.

Tässä kirjassa sudentaival on kirjaimellisesti suden taival. Yksi kertojan ääni on Keltajalka, susi, joka erotetaan laumastaan ja joka taivaltaa kaukaa pohjois-Ruotsiin. Suden tarina linkittyy kirjan tarinaan kuolleen naispapin kautta.

Larsson on saanut minut koukkuun kirjoihinsa. Heti kun tämä kirja loppui, kirosin, ettei minulla ole jo seuraavaa Larssonin kirjaa luettavaksi. Siksipä pitää taas tehdä retki kirjastoon!

Saarnaaja

Nuhastellessani kolmatta viikkoa, tartuin innoissaan Camilla Läckbergin seuraavaan dekkariin, Saarnaajaan. Tämän luinkin kahdessa päivässä.

Saarnaaja on Fjällbacka- sarjan toinen osa ja kuten nimestä voi päätellä, aihe liittyy uskonnollisuuteen. Tarina lähtee liikkeelle siitä, että 6-vuotias poika löytää naisen ruumiin. Ruumiin alta löytyy vielä lisäksi kahden naisen luut. Patrik Hedström alkaa tutkia työkavereineen tapausta. Tapaus tuntuu joka käänteessä kietoutuvan jotenkin Hultin perheeseen, jonka pää on kuuluisa saarnaaja.

Tässä kirjassa Erica Falck on enemmän sivuroolissa ja miehensä Patrik on pääroolissa. Pidän siitä, että kirjassa sivujuonteena on Patrikin ja Erican yhteiselämä ja kohta syntyvä lapsi ja siihen lisäksi vielä Erican siskon, Annan, elämän käänteet.

Kirja on mukanaan vievä. Hih, ja se, etten arvannut murhaajaa, antoi vielä lisäpisteitä tälle kirjalle! 

Ja nyt minä lähden kipin kapin kirjastoon hakemaan jatko-osia tälle kirjasarjalle.

Stockmann Yard: Myymäläetsivän muistelmat

Antto Terraksen muistelmat myymäläetsivän hommista Stockmannilla oli hauskaa luettavaa. Mieheni luki tämän ennen minua ja voi niitä naurun pyrskähdyksiä, mitä jouduin kuuntelemaan.

Terras kirjoittaa hauskasti kommelluksista myymäläetsivän hommissa. Välillä ei voinut kuin nauraa ääneen. Pakko silti sanoa, että pitemmän päälle Terraksen tyyli kävi tylsäksi. Liika hauskuus vie hauskuuden. Silti lukemisen arvoinen kirja! 

Mielenkiintoista kirjassa oli se, että mitä kaikkea ihmiset varastaa ja miksi ihmeessä he sitä tekee. Ja ennen kaikkea se, että konstit on monet! Eikä pidä unohtaa kirjaan sisältyvää Myymälävarkaan käsikirjaa...

Pakko muuten lisätä, että vaikka kuinka vaivasin päätäni, niin en keksinyt Stockmannin sijaintia Helsingissä. En ole Helsingin puljussa käynyt koskaan. Googlen kuva- ja karttahaku auttoi hahmottamaan liikkeen sijainnin ja tajusin, etten ole niillä kulmilla liikkunut Helsingissä käydessä. Jännää. Onko mun sivistyksessä musta aukko tässä kohden?

Pupujen uusi itsemurhakirja

Vähintäänkin hämmentävä sarjakuva tämä Andy Rileyn pupunen! 

Koko kirja on täynnä pupujen keinoja tehdä itsemurha. Välillä ei voinut kuin pyöritellä päätä keinoille. Joillekin itsemurhille ei voinut kuin nauraa, koska olivat niin kekseliäitä. Päällimmäisenä jäi kirjasta hämmennys. Ei ehkä ihan uponnut minun huumorintajuun tämä vaikka huvittava kirja sinällään onkin.