Mona Eid (toim.): Kiharoita: kirjoituksia hiuksista

 Tää on antologia erilaisia kirjoituksia. On esseitä, novelleja, runoja, keskustelun litterointi, sarjakuva. Kirjoitukset on enimmäkseen suomeksi, mutta seassa on myös muutama englanninkielinenkin.

Antologian sisältö:

johdanto Mona Eid: Tummat silmät, ruskea tukka

voittajaruno Olivia Kallanmaa: Mandartania

essee Aurora Lemma: Lattiakaivo

essee Ranya Paasonen: Taas tukka kasvaa

essee Caroline Suinner: Kauniiksi hän kärsii

essee Hai Nguyen: Hiukset, juurikasvu ja juuret

A collection of memories Fiona Musanga: Pains, pleasures and curiosities

novelli Carmen Baltzar: Otsahiukset

essee Saida Mäki-Penttilä: #omaupeaafro

essee Shadia Rask: Hair play

essee Julian Owusu: Barbershop type vibe

keskustelu Meron Laine & Meri Milash, kirjoittanut Mona Eid: Minun, sinun, meidän hiusmatka

essee Koko Hubara: Asioita, jotka ovat tarttuneet hiuksiini

sarjakuva Warda Ahmed: Voiko miehen jättää hiusten takia?

essee Sara Salmani: Hijabistan tunnustuksia

novelli Nahla Hewidy: Nestemäistä hopeaa

essee Alice Jäske: Nukkerituaali

essee Fatim Diarra: Tie lempeyteen on pitkä ja olen vasta puolimatkassa

Kaikki nämä kirjoitukset herätteli ajatuksia. En ole ihan hirveänä miettinyt suhdetta omiin hiuksiini. Ne on tyypilliset suomalaiset suorat ja liukkaat hiukset. Liukkaus on mua ärsyttäny usein elämäni aikana. Vaan eipä ärsytä enää ku pidän sänkeä. Jostain syystä sänki/kalju on se hiustyyli, jossa tunnen olevani oma itseni. Mun hiukset kasvaa nopeaa ja kuukauden välein pitää ajella hiukset pois, mutta sen mielelläni teen. Kirjaan liittyen: ihanaa, että Suomestakin löytyy nykyään osaamista afrohiuksille! On tärkeää osata hoitaa omia hiuksiaan ja tulla sinuiksi niiden kanssa. Harvemmin hiuksista kokonaan eroon pääsee.

Satalatva - Kalevala uusin silmin

Tää Salla Simukan ja Siri Kolun toimittama erilainen Kalevala oli tosi mielenkiintoista luettavaa! Minä kun en oo Kalevalaa lukenu, ku ei oo tähän päivään mennessä kiinnostanut tarttua siihen. Saa nähä, tuleeko sitä päivää joskus. Mielenkiinnolla jään odottamaan. 

Tässä myös sisälmys. Osa kirjoittajista oli mulle ihan outoja, kuten Sanna Karlström, Erkka Mykkänen, Essi Myrsky Tammimaa, Aleksis Salusjärvi, Karo Hämäläinen, Mike Pohjola ja Ville Hytönen. Muut oli tuttuja ja näiltä tutuilta olin kaikilta lukenut vähintään novellin ja suurimmalta osan kirjan tai useamman.

Näistä parhaiten mieleen jäi Sanna Karlströmin Vahinko, Vilja-Tuulia Huotarisen Ainon eri elämät, Essi Myrsky Tammimaan Pohjan pidot, Aleksis Salusjärven Turmeltu, Milja Kauniston Sytyke ja Maria Turschaninoffin Lyssna/Kuuntele. Varsinkin Vahinko ja Lyssna/Kuuntele oli hienoja.

Muutama oli, joita en oikein ymmärtänyt. Karo Hämäläisen Kalevalan pörssikatsaukset meni hiukan ohi. Samaten meni Johanna Sinisalon molemmat kirjoitukset: Tuonen tytin tili- ja tutkimuskirjat ja Vastavirta. Pitäisi lukea uudelleen ne ja ihan kunnolla ajatuksen kanssa.

Nyt kun hetki menny tän lukemisesta, ni on olo, että haluais tarttua tähän uudelleen ja lukea kaikki uudelleen ja makustella ihan eri lailla, kun tietää jo mitä missäkin kirjoituksessa tapahtuu. Tää kirja ois saanu mun puolesta olla tuplasti pitempi. Niin virkistävääkin oli lukea Kalevalaa erilaisista näkökulmista. Voin sanoa, että nautin tän lukemisesta eritoten sen takia, että kirjoitukset olivat niin erilaisia. Ja tahdon lisää tällaista luettavaa!