Kaksi kirjaa tietoisesta läsnäolosta

 Tietoinen läsnäolo eli mindfulness on ruennu kiinnostaan mua, varsinkin kun keväällä kävin tietoisen läsnäolon ryhmän, joka kesti 2kk. Tietosesta läsnäolosta on mulle ollu nyt apua kun löytyi motivaatiota opetella sitä. Aiemmin se ois ollu aika hyödytöntä motivaation puutteen takia.

Tiina Haapsalo: Läsnäolon lahja

Tää kirja oli täynnä harjoituksia läsnäoloon. Kaikki oli 1-3 sivua pitkiä. Luin niitä läpi pikkuhiljaa ja mietin miten ne toimis omalla kohdallani. Harjoituksissa oli kussakin oma teemansa, joku tunne tai muu asia. Joka kirjoituksen alussa oli myös aiheeseen liittyvä runo. Pidin niistä paljon. Kaiken kaikkiaan hyvä opus! Tälle ois kyllä paikkansa omassa hyllysänikin.

Christine Peck & Mags Deroma: Too many bubbles

Tää oli tosi kiva kirja lapsille tietoisesta läsnäolosta. Kannessa oleva hiiri, Izzy, on saanut seuralaisekseen kuplia, jotka häiritsevät koko ajan keskittymistä. Ja kuplia tulee koko ajan vain lisää ja lisää. Apua, kääks. Mitä silloin voi tehdä? Tykkäsin tästäkin. Ja oli sopiva pituus tarinalla.

Harjoitteletteko te mindfulnessia eli tietoisuustaitoja? Tai onko suositella aiheeseen liittyvää kirjaa?

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja pikkuinen Miu

Uusin Fanni-sarjan osa ja tää oliki tosi suloinen tarina! Kattokaa nyt tuota Miu-vauvanpalleroa tossa kannessa. Niin suloinen!

Itse tarinassa käsitellään sitä, kun Ralfista tulee isoveli eli muutos ja siihen sopeutuminen. Tarina oli minusta ihana. Ja niin tuttua itellekin. Muutoksiin sopeutuminen ottaa aina oman aikansa. Mulle oli hyvä lukea tää, ku tosiaan opiskelut nyt alkanu ja siihen elämänmuutokseen menee sopeutua varmasti hyvä tovi.

Otteet kirjasta:

"Ennakointi auttaa lasta varautumaan muutokseen ja helpottaa siihen sopeutumista. Se antaa lapselle ja aikuiselle tilaisuuden käsitellä muutokseen liittyviä ajatuksia ja tunteita yhdessä jo etukäteen, jolloin valmistautumisesta ja koko tulevasta muutoksesta tulee heidän yhteinen juttunsa - ei vain asia, joka tiputetaan lapsen eteen yllättäen. Meillä jokaisella on tarve arvostukseen, omaa elämää koskevaan päätäntävaltaan ja kokemukseen turvasta. Ennakointi auttaa vastaamaan näihin tarpeisiin."

Ennakointi on tosi hyvä asia. Itekin oon ajatuksissani työstänyt tätä muutosta, että opinnot alkaa ja elämän aikataulut muuttuu erilaiseksi jne.

"Voidakseen hyvin ihmisen on tärkeää kokea olevansa turvassa."

Tää on totta! Turvattomuus aiheuttaa stressiä ja stressi pitkittyneenä alkaa nakertaa terveyttä, sekä kehon että mielen terveyttä.

"On hyvä muistuttaa itseään siitä, että aikuisenkin kokemus turvasta saattaa häilyä muutoksen vuoksi, vaikka kyseessä olisi pitkään tiedossa ollut tai odotettukin tapahtuma."

No siis todellakin! Ja se on täysin normaalia! Muaki jännittäny ja pelottanu paljon opiskelujen aloittaminen hyvin pitkän tauon jälkeen.

"Sisaruksetkin ovat lähtökohtaisesti alttiita kilpailemaan keskenään, koska he alusta asti taistelevat samasta elintärkeästä resurssista - vanhempien huomiosta."

Tää autto ymmärtään itteeni paremmin. Oikeasti suurissa perheissä (lapsia vähintään 8) tuo resurssi on melkoisessa tuiskeessa kaiken aikaa. Ite oon aina yrittäny saada huomiota kiltteydellä, suoriutumalla hyvin koulusta ja olemalla ahkera ja tunnollinen. Toiset taas tekee päinvastoin, hakee huomion olemalla pikku raggari, rikkomalla leluja, häiriköimällä jne. Kumpikin tapa normaaleita.

Tykkään tästä Fanni-sarjasta todella paljon! 💗

#naistenviikko: Anette Palssa ja Maare Kauppinen: Tunnesyöminen

Mää näköjään täytän mun kirjablogissa naistenviikon aiheilla, jotka hyvin monesti koskettavat naisten elämää. Koskettaa nää ihan kaikkien kyllä, mutta ehkä näistä puhutaan enemmän naisiin liittyen?

Tunnesyöminen. Itse lihoin montakymmentä kiloa, kun elämä veti maton alta ja lopulta sairastuin vakavaan masennukseen ja lohtusyönti lähti käsistä ihan täysin. En osannut käsitellä tunteitani millään terveellä tavalla ja en ymmärtänyt realistisesti omaa tilaani. Paha olo oli yhtään liioittelematta koko universumin kokoinen ja yritin syömällä saada sen piiloon ja tuntumasta. Nyt pystyn sanomaan, että oon ollu koko elämäni vähintään lievästi masentunut. Siksi en tajunnut, että on vakavempi homma nyt, ku se olo oli niin tuttu ja normaali mulle ja elämä oli täynnä jäätävää pyöritystä oikeudenkäynteineen ja läheisen kuolemaan johtavine rintasyöpineen. En tajunnut, vaikka diagnoosi oli kolmas vakava masennus. En vaan jotenkin ymmärtänyt sitäkään ja jäätelöä ja suklaata kulu. Ei ollut ketään, joka ois mulle kertonu ja saanut mut tajuaan mun tilanteen. Se vituttaa edelleen raskaasti. Tuntuu, että mulla on menny vuosia elämästä hukkaan sen takia, että oon ollu masennuksen takia niin toimintakyvytön. 

No, se siitä ja jatketaan kirjasta, joka on aika hyvä tunnesyömisen anatomia. 👇

"Jos lihavuuden taustalla on tunnesyömistä, ei lihavuutta ratkaista laihduttamalla. Silloin ratkaisuna on pureutua asian todelliseen ytimeen eli tunteisiin, niiden säätelyyn, uusien toimintamallien löytymiseen ja ajatusansoihin (eli ajatuksiin, joita alamme virheellisesti pitää totena)."

No siis tämä. Mitäpä tähän lisäämään. Onneksi oon tajunnu tän ja ruennu tekemään asioita, että oppisin terveitä tapoja säädellä tukahdutettuja tunteitani.

"Yleisesti makeat, maitotuotteita sisältävät ruoat, kuten suklaa ja jäätelö, rauhoittavat ja lohduttavat."

Kyllä vain!

"Ensimmäinen askel tunnesyömisen hoidossa onkin aina lopettaa laihduttaminen. Tunteiden kehollisella ja kongnitiivisella tunnistamisella ja hyväksymisellä sekä tietoisen läsnäolon ja syömisen taidon opettelulla asiakkaamme ovat pääseet hyviin tuloksiin."

Näitä askeleita itsekin otan.

"Tunnesyömisesä kyse on hyvin usein siitä, ettei uskalla kohdata tunteita, ajatuksia tai arkea sellaisenaan. Elämässä on jotain sellaista, johon tarvitaan ruoan tuomaa lohtua, lempeyttä tai muuta säätelyä. Kun tätä toimintamallia haluaa muuttaa, on löydettävä riittävä sisäinen motivaatio, jotta jaksaa kulkea läpi vaikeidenkin vaiheiden. Vaikka olisikin vahva tahto päästää irti elämänlaatua heikentävästä tunnesyömisestä, voi kuitenkin olla vaikeaa löytää pitkäjänteistä motivaatiota harjoitella. Usein muutos tarkoittaa sitä, että joutuu kohtaamaan epämiellyttäviä tai pelottavia tunteita, kuten surua, ahdistusta, pettymystä. Tunnesyömisestä luopumisessa nousevat esiin ne tunteet, joita syömällä yritetään peitellä. Tässä tapauksessa syöminen on välttämiskäyttäytymistä, koska tunteet tai ajatukset tuntuvat liian vaikeilta käsitellä tai kohdata ja päästää irti.

Tunnesyömisestä luopuminen ei tuo automaattisesti hyvää oloa ja tasapainoa, vaan harjoittelun myötä oppii kohtaamaan kaikki tunteet sellaisenaan ja ymmärtämään, että niillä ns. negatiivisilla tunteillakin on tarkoituksensa ja niitä erityisesti kannattaa kuunnella."

Asian ydin.

"Prosessi, josta kaikessa tunnesyömiseen liittyvässä harjoittelussa on kyse: tunteiden tunnistaminen, käsitteleminen, hyväksyminen ja irtipäästäminen."

Voi ku ois tän tajunnu jo aikoja sitten!

"Muutos on prosessi, joka alkaa jossain kohtaa elämää ja voi jatkua läpi elämän. Ensimmäinen askel muutoksessa on pysähtyminen ja tilanteeseen havahtuminen. Vaikka tapojaan muuttaa, jotkut muutokset saattavat näkyä vasta vuosien päästä. Kannattaa keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa ja työstää niitä asioita, joita on mahdollisuus muuttaa."

Taas tarvitaan sitä kärsivällisyyttä, joka on välillä koitoksella. Onneksi pieniä muutoksia on havaittavissa ja se kannustaa jatkamaan.

"Arvojen ja itselle merkityksellisten asioiden pohtiminen tukee sisäistä motivaatiota ja vahvistaa tavoitteiden mukaista toimintaa:

- Millaista elämää haluan elää?

- Mihin asioihin voin vaikuttaa ja mitä voin tehdä, jotta voisin elää enemmän arvojeni mukaan?"

Aika iso kysymys! Tätä oon pohtinu paljonkin.

"Kun motivaatio alkaa hiipua tai voimavarat muuten ehtyä, asian prosessoiminen arvojen kautta vie yleensä vaikean paikan yli:

- Mikä onkaan minulle tärkeää ja olenko valmis luovuttamaan?

- Miksi haluaisin jatkaa, vaikka juuri nyt on vaikeaa?"

Ite vähän pelkään näitä karikoita. Jotenkin niistäkin aina selviää, kun tietää, että mitä haluaa ja miksi haluaa jatkaa.

"Joku viisas vertasi tietoisuustaitoharjoitusten tulosten hitautta seuraavasti: "Kun hanan alla on ämpäri ja siihen tippuu vettä tippa kerrallaan, ei yhden tipan vaikutusta voida havaita. Kun aikaa kuluu ja luottaa siihen, että ämpäri täyttyy, niin se täyttyy." Sama on harjoittelun kanssa. Kun opettelee uusia rutiineja tai harjoittaa mieltään, vaikutusta ei välttämättä huomaa heti. Kun jatkaa sinnikäästi harjoittelua, tulosta syntyy aikanaan."

Hyvä muistutus! 

"Ensimmäinen askel tunnesyömisen hoidossa on aina riittävä syöminen ja fysiologisen nälän tunnistaminen ja kunnioittaminen."

Tää on vähän vaikea, kun on oppinu siihen, ettei naisena sais syödä niin paljon ku tarvis ja ku traumojen ja nykyään myös koronan takia mun nälän tunne on menny sekaisin. Oon oppinu tunnistaan, että mulla on nälkä sillon ku alan ajatella herkkuja, tai ku mulla on huono ja/tai kiukkunen olo. Mulla ei oo enää sellaista selkeää nälän tunnetta, mikä lapsena oli.

"Tunnesyömisen hoito alkaa fysiologisen nälän tunnistamisesta ja kunnioittamisesta, riittävästä levosta ja unesta sekä itselle mieluisasta, omaan kuntotasoon sopivasta liikunnasta. Vasta kun fysiologiset tarpeet on tyydytetty kohtuullisella tasolla, voidaan harjoitella ja opettella mielentaitoja ja erilaisia tunnesyömisen säätelykeinoja.

-> Kolmio

Ylin taso: tunnesäätelykeinojen lisääminen ja tunnesyömisen hoito

Keskitaso: ajatusansojen, opittujen tapojen ja tottumuksien tunnistaminen ja muuttaminen

Alin taso: fysiologisten tarpeiden täyttäminen: riittävä, säännöllinen syöminen, liikunta, lepo, uni ja stressin säätelykeinot"

Oon oppinu alimman tason jutuista pitämään huolta. Tosin ison stressin tullen vielä palaan takaisin kovaan lohtusyöntiin. Eli keskitason jutut on työn alla.

"Kun syöt riittävästi...

- olosi on energinen ja jaksava koko päivän (perusvireystila huomioiden)

- hallitsematon nälkä ei iske missään vaiheessa päivää, nälkä saa tulla, mutta se pitää olla hallittavissa

- hallitsemattomia mielitekoja tai naposteluntarvetta ei esiinny missään vaiheessa vuorokautta, arvoihin ja tavoitteisiin sopivat ruokavalinnat ovat suhteellisen helppoja tehdä, etkä koe joutuvasi toimimaan itsekurin varassa

- mielialasi pysyy hyvänä koko päivän (perusmieliala huomioiden), mielialaa voi olla vaikeaa arvioida, mutta kannattaa kokeilla, miten kunnollinen syöminen siihen vaikuttaa

- läheisesi ovat samaa mieltä kanssasi siitä, ettei mielialasi heilahtele voimakkaasti"

Ei oo vielä ihan täysin hallinnassa tämä, mutta ei enää joka päivä tai joka viikkokaan oo järkkyä nälkäkiukkua tai huonoa oloa.

"Kylläisyyteen vaikuttaa merkittävästi ruoan tilavuus. Ihmiskeho ei osaa laskea kaloreita, vaan maha arvioi energian tarvettaan ruoan määrästä. Tutkimuksissa on todettu, että ihmiset syövät yllättävän saman määrän ruokaa riippumatta sen energiamäärästä. Kasvisvoittoinen ateria täyttää siinä missä energiatiheämpi rasvainen ateria. Kasviksilla voidaankin helposti lisätä aterian tuomaa kylläisyyden tunnetta, ilman että energiamäärä suuresti kasvaa." 

Tätä pohdin just nyt. Miten saisin tämän istumaan sujuvasti mun elämään.

"Kun tavoittelee parempaa suhdetta ruokaa ja syömiseen, tarvitaan usein ymmärrystä siitä, kuka on ja mitä haluaa. Kun kuva itsestä ja elämästä on selkeä, on helpompi elää haluamaansa elämää ja tehdä niitä muutoksia, joita on tarpeen tehdä. Kun on selkiyttänyt mielessään sen, mikä on tärkeää, on helpompi ponnistella tavoitteidensa eteen ja tehdä asioita, jotka eivät juuri nyt tunnu helpoilta, mutta vievät elämää oikeaan suuntaan."

Mulla on auttanu tosi paljon se, että on alkanu ymmärtämään omaa arvoaan ja että samallain minäki ansaitsen hyvinvointia elämääni ku kaikki muut. Arvottomuuden tunne on ollu iso este niin moneen asiaan.

"Tunnesyömisessä on hyvin usein kyse välttämiskäyttäytymisestä. Ei tahdota tuntea niin kuin tunnetaan ja ruoka tai syöminen auttavat pois tunteesta tai tilanteesta. Kun tunnesyömistä alkaa työstää, matkalla ei voi välttyä vaikeaksi koetuilta tunteilta ja ikäviltä oloilta. Niihin hetkiin tarvitsee kompassia ja suuntaa, jotka auttavat pysymään oikeassa kurssissa ja menemään kohti sitä, mikä on itselle tärkeää ja mitä syvällä sisimmässään haluaa."

Tämäpä tämä. Opettelen tunnetaitoja ja se selvästi auttaa mua eteenpäin.

Tää aihe kiinnostaa mua tosi paljon! Siksi varasin just toisenkin kirjan tunnesyömiseen liittyen. On vielä sen verran paljon työstettävää tässä asiassa.

Saa kertoa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan aiheeseen liittyen, jos haluaa. 

Saa myös suositella kirjoja luettavaksi!

#naistenviikko: Susanna Laine & Terhi Ketola-Huttunen: Epätäydellisen naisen itsetunto

Tuijatan blogissa julkaistiin haaste naistenviikkoa koskien. Lähdin mukaan, että jos sais ees yhen jutun tehtyä aiheeseen liittyen. Heh, ja miten siinä sitten kävikään? Mulla on naistenviikon jokaiselle päivälle postaus! 😂

Viikko on hyvä aloittaa epätäydellisyydellä. 💛 Meistä kukaan ei oo täydellinen ja sillain on hyvä.

Kiinnostuin tästä kirjasta Susanna Laineen takia. Itsetuntokin on minua kiinnostava asia. Siinäpä kaks hyvää syytä tarttua tähän kirjaan. Kirjassa käydään Laineen kokemusten ja Ketola-Huttusen teoreettisemman tiedon pohjalta läpi asioita, jotka liittyvät itsetuntoon. Oli vallan mainio paketti tämä kokonaisuus, kun ei ollut pelkkää tietoa, vaan se oli yhdistetty ihmiselämän juttuihin eli Laineen elämänkokemuksiin ja tarinaan ylipäätään.

Kirjassa käsiteltiin tunteita, tärkeää itsemyötätuntoa ja muita elämänkohtia itsetuntoon liittyen. Ihan hirveän syvälle ei menty, mitä oisin ehkä kaivannut tähän. Joka tapauksessa hyvä starttipaketti aiheeseen, eli mitään ei menetä tän lukiessa.

Kirjassa Benjam Pöntisen valokuvia kuvituksena.

Ootko lukenu tätä? Tykkäsitkö?

Kiinnostaako lukea tää?

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja kiukkuiset kaksoset

Vielä yks Fanni-kirja! Tää on nyt sarjan 7. lukemani kirja, jos oikein laskin. Yks lukematta enää näistä.

 

"Erimielisyyksistä ja ristiriitaisista tarpeista aiheutuvat riidat ovat luonnolllinen osa läheisiä ihmissuhteita. Vaikka riitoihin usein liittyy räiskyviä tunteita, riidat eivät itsessään ole vaarallisia. Rakentava riitely on tärkeä sosiaalinen taito. Se lisää osapuolten välistä myötätuntoa toisiaan kohtaan ja auttaa löytämään ratkaisuja, jotka aidosti parantavat tilannetta. Rakentavassa riitelyssä olennaista on oman tarpeen ilmaiseminen toiselle kunnioittavalla tavalla toisen käyttäytymiseen keskittymisen ja syyttelyn sijaan.

Omien tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen tai ääneen sanominen ei ole helpooa, sillä se edellyttää oman haavoittuvuuden tunnustamista ja sen myöntämistä, että kaipaa muilta apua. Tätä harjoittelemalla huomaa kuitenkin pian, että riitojen sävy muuttuu rakentavammaksi, riidan jälkeen ilma puhdistuu ja tunneyhteys palautuu myönteiseksi.

Rakentavaa riitelyä voi harjoitella neljän askeleen avulla; teot -> tunne -> tarve -> tulos.

- teot: Mitä tein?

- tunne: Miltä minusta tuntui? Mitä muita tunteita minulla oli?

- tarve: Mitä tarvitsen ja haluan? Mitä toivon muilta?

- tulos: Miten tilanteen voisi ratkaista siten, että kaikille jää hyvä mieli?"

"- muista, että tunne on aina kokijalleen tosi, emmekä voi toisen puolesta arvioida, mitä tunteita missäkin tilanteessa voi tai pitäisi tuntea. Toisen tunteiden ja tarpeiden kuuleminen auttaa syventämään ymmärrystä ihmisten erilaisista kokemusmaailmoista ja vahvistaa empatiaa osapuolten välillä."

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja levoton liikeri

Monesko Fanni-kirja tää mulla olikaan jo luettuna? Oon näitä kyllä ahkerasti lukenu viime syksystä alkaen.

Kuten kuvasta voi päätellä, luin tän keväällä. 

En oo vaan jaksanu kirjottaa aiemmin tästä.

 

"Tunteet vaikuttavat ajatusten sävyyn ja sisältöön, minkä lisäksi ne ohjaavat toimintaa ja näkyvät ja tuntuvat koko kehossa. - - Tunteiden ensisijaisena tehtävänä on pitää meidät hengissä ja turvassa. Tunteet valmistavat kehon kohtaamaan vaaroja, auttavat reagoimaan nopeasti ja saavat ponnistelemaan tarpeiden tyydyttämiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Jokainen kokee tunteet yksilöllisesti."

Miten tää niin helposti unohtuu? Siis tunteiden perustarkotus. Sitä ei jotenkin ajattele yhtään ja pitää tunteita vaan pakollisena pahana suunnilleen. Kaipaan asennemuutosta tähän itselleni.

"On tärkeää oppia kuulostelemaan tunteitaan ja ymmärtämään kehon reaktioita, jotta osaa tunnistaa, mistä tunteesta kehon reaktiot kertovat ja milloin on syytä säädellä tunteen voimakkuutta ennen kuin reagoi tunteen ohjaamalla tavalla. - - Jokaisella tunteella on tärkeä viesti kerrottavanaan. Kun opimme tuntemaan itsemme ja omat reagointitapamme, opimme kuuntelemaan näitä viestejä ja käyttämään tunteita kompassina, joka ohjaa meitä oikeaan suuntaan kohti tavoitteitamme."

Tämä on mulla kyllä pahasti kesken. Välillä osaan ennakoida ja rauhoittaa itseä ennenku menee tunnemyräkäksi ja välillä en sitten millään tajua tehä sitä.

"Tunnesäätely tarkoitta kykyä säädellä tunteiden voimakkuutta ja kestoa. Tunnesäätelystä puhuttaessa on hyödyllistä erottaa toisistaan tunteet, ajatukset ja teot, sillä voimakkaita tunteita voi lieventää tekemällä ja ajattelemalla rauhoittavia asioita. Vaikka emme voi suoraan vaikuttaa kokemiimme tunteisiin, voimme vaikuttaa ajatuksiimme ja toimintaamme. Voimme tietoisesti opettella tunteita lieventäviä ja kehoa rauhoittavia toimintamalleja, kuten Ralf ystävineen kirjan tarinassa."

Olin huhti- ja toukokuussa tietoisuustaitokurssilla ja sielä opeteltiin tätä. Olin kolmen kohdan harjoitus, eli pysähtyä hetkeen ja käydä läpi, että mitä tuntemuksia on kehossa, mitä tunteita mulla on ja mitä ajatuksia mulla on. Tein myös ittelleni muistilapun, että minä en ole tunteeni, minä en ole ajatukseni. Että muistais sen ja oppis sen.

"Vireystila vaihtelee päivän aikana ali- ja ylivireyden välillä. Voimakkaassa alivireydessä on vaikea motivoida itseään toimimaan, kun taas voimakkaassa ylivireydessä toiminta on hallitsematonta."

Tää on kyllä totta. Alivireydessä oon lamaantunu ja mitään ei saa aikaan. Ylivireydessä taas touhottais kaiken aikaa.

Nää harjotukset oli aika kivoja!

Tää kirjasarja on kyllä hyvä! Tykkään saduista ja tykkään tieto-osiosta.

Emilia Kujala: Häpeä

Tunteet ja tunnetaidot on mulla tapetilla edelleen, pala kerrallaan luen ja pureksin. Nyt mun haaviin pääsi Emilia Kujalan kirja. Kujala on kyllä kiinnostavasti tuonu esiin asioita, mitä oon pari vuotta sitte somessa ja nykyään lähinnä Ylen kolumneja häneltä lukenu.

 

Tuttuun tapaan oon kirjoittanu ylös itteäni kiinnostavia ja pohdituttavia kohtia:

"Häpeässä ei ole kyse ainoastaan siitä, mitä ajattelemme itsestämme, vaan myös siitä, mitä arvelemme tai oikeastaan pelkäämme muiden meistä ajattelevan. Olemme viime kädessä sosiaalisia eläimiä ja janoamme yhteyttä toisiin, koska ilman toisia emme jää henkiin. Yhteyden puuttuminen järisyttää turvallisuuden tunteemme perustaa. Siksi jokainen meistä janoaa nähdyksi tulemista sellaisena kuin on. Samaan aikaan se on yksi pelottavimmista asioista koko maailmassa. Kukaan meistä ei halua tulla nähdyksi väärällä tavalla. Kun rohkenee asettua alttiiksi toisille sellaisena kuin on, ottaa väistämättä riskin tulla hylätyksi ja altistua häpeälle. Häpeän otteesta irrottautuminen edellyttää siksi rohkeutta altistua sille, mitä kaikista eniten pelkää. Testaamme, tulemmeko hyväksytyiksi, kun näytämme luotetulle ihmiselle itsestämme sellaista, mitä vain kotimme seinät ovat aiemmin todistaneet. Mitä jää jäljelle, jos riisumme roolit ja tittelit ja raotamme julkisivua? Kuka rakastaisi meitä ehdoitta vain, koska olemmet? Korostuneesta häpeästä kärsivälle ajatus siitä, että näin voi olla, on kerrassaan utopistinen."

Tää oli ihan timanttia tekstiä. Näinhän asia on! Alan ymmärtää, että juuri tämä yhteyden puuttuminen on ollu mulle se pahin juttu lapsuudessa. Mua ei oo nähty sellaisena ku oon ja sen takia oon yrittäny olla sellainen ku ajattelin muiden haluavan mun olevan, jotta saisin hyväksyntää ja selviäisin. Huh ja auts. Ymmärrän nyt myös sen, että tämän samaisen asian takia mun elämästä katos perhe ja suku vähä päälle 10v sitten.

"Häpeä sulkee ja vaientaa meidät. Se saa meidät näyttelemään itseämme ja esittämään elämämme pääroolia tavoilla, joiden oletamme saaavan hyväksyntää toisilta. Se kääntää meidät poispäin siitä, mitä eniten tarvitsemme ja janoamme - kohdatuksi tulemista sellaisina kuin olemme. Häpeä rikkoo yhteyden paitsi toisiin, myös itseemme. Kun yhteys itseen on rikki, ei viesti siitä, miten arvokas ja upea on, mene kerta kaikkiaan perille."

Tää on täyttä totta. Kun sain elämääni ihmisiä, jotka rakastivat mua omana ittenäni, syvät haavat alko parantua ja pikkuhiljaa aloin nähdä itteni muuna kuin hyödykkeenä. Aloin myös varovasti tykätä ittestäni. En ookaan vaan hyödyke, vaan omanlaiseni ihminen.

"Psykologisesti ja fyysisesti häpeä on itseasiassa hyvin lähellä pelon tunnetta. Häpeän kohdalla pelon kohde on vain epämääräisempi kuin silloin, jos pelkäämme hämähäkkejä tai pimeää. Se lamauttaa otsalohkomme ja yllyttää meitä taistelemaan tai pakenemaan, hyökkäämään tai piiloutumaan. Kun olemme häpeissämme, emme hyvällä tahdollakaan kykene toimimaan järkevästi. Reaktio on niin alkukantainen ja nopea, että huomaamme sen monesti vasta kun se meni jo. Reaktion voi kuitenkin oppia tunnistamaan ja lopulta toimia toisin kuin häpeä yllyttää. Tunteet ja niihin liittyvät ajatukset eivät ole käskyjä, joita on pakko noudattaa."

Tääki on totta. Alkuun kun sain jäätäviä häpeäkohtauksia, tipahdin pieneksi ja lamaannuin ja en kyenny puhumaan tai mitään. Kun aloin vähitellen ymmärtää, mitä tapahtuu, oon oppinu estämään tän täyden tipahtamisen. Häpeää hallitaan sillä, että tuodaan se häpeän tunne esiin. 

Paljastuminen toisille ja itselle sellaisena kuin on, vailla suojamuureja, on syvästi pelottavaa. Häpeän kanssa sovinnon tekeminen edellyttää tuon pelon kohtaamista."

Ja se on todella vaikeaa. On niin haavoittuvainen olo ja siksi myös turvaton ja arka olo.

"Kestämättömän häpeän ongelma yritetään ratkaista hyökkäämällä kehoa kohtaan - -."

No tälleenhän mää oon just tehny. Sad Laura noices.

"On tavallista, että yritämme tulla toimeen kehohäpeän kanssa paitsi kehoa muokkaamalla, myös välttelemällä kaikkea, mikä voisi muistuttaa kehon olemassaolosta."

Joo, dissosiaatio on oiva keino siihen. Ku mieli ja keho on erossa toisistaan, on paljon helpompi olla. Kunnes ei enää olekaan.

"Myötätunto itseä kohtaan opettaa meitä pysähtymään itsemme äärelle ja hyväksymään itsemme sellaisena kuin olemme, ei sellaisina kuin haluamme olla tai muut haluaisivat meidän olevan. Myötätunto on häpeän vastavoima ja autenttisen ylpeyden kasvualusta. Ajattelen, että yksi myötätuntoisimmista teoista itseämme kohtaan on sallia se, mitä koemme juuri nyt, vaikkemme pitäisi siitä. Tunnen näin tässä hetkessä ja minulla on lupa pysähtyä kokemuksen äärelle. Pidän huolta itsestäni ja kokemuksestani aivan kuin huolehtisin läheisestäni, joka kokee samoin. Vaikka kokemukseni saattaa eristää minut muista ja saa oloni tuntumaan poikkeavalta ja vialliselta, voin olla varma siitä, että joku toinenkin olio maan päällä on joskus kokenut näin. Jos rohkenen katsoa ympärilleni, huomaan, että saman kokemuksen jakava kanssamatkustaja löytyy lähempää kuin osasin arvatakaan. Myötätunto yhdistää minut takaisin itseeni ja muihin. Se on vastavoima hyökkäämiselle itseä ja toisia kohtaan."

Kyllä. Me ei olla yksin. Yksikään meijän tunne ei oo sellanen, mitä joku ei ois joskus tuntenu. Lempeys ja myötätunto saa aikaan aitoja muutoksia, häpeä ja ruoskinta eivät muuta yhtään mitään, paitsi ehkä vaan pahentavat oloa.

"Kehoon vaikuttaminen on nopea keino vaikuttaa tunteisiin, koska tunteet vaikuttavat kehon asentoon. Kun opit säätelemään kehosi asentoa ja hengitystä, saat kokemuksen siitä, että voit omalla toiminnallasi vaikuttaa tunteen intensiteettiin ja kestoon. Meille jokaiselle on tärkeää kokea voivamme toiminnallamme vaikuttaa asioihin itsessämme ja itsemme ulkopuolella."

Se oli ihan mahtava tunne, kun ekoja kertoja tajusin kykeneväni rauhoittamaan itteäni ja kykeneväni laskemaan kehon kierroksia niin, että olo on ainakin siedettävä. Se anto myös motivaatiota hirveästi jatkaa harjoittelua.

"Kun olet yhteydessä kehoosi, olet yhteydessä paitsi tunteisiisi, myös siihen mikä tekee sinusta sinut. Olet yhteydessä autenttisuuteesi ja voit rohkeasti seisoa omilla jaloillasi."

Tän oon ruennu nyt jollain lailla hahmottamaan. Minä en ole kehoni, tunteeni tai ajatukseni. Minulla on kehoni, tunteeni ja ajatukseni. Siinä on vissi ero. Näin mikään näistä ei voi määritellä tai määrätä mua, vaan voin olla mikä olen.

Paljon ajatuksia heräsi tästä kirjasta! 

Haluan kyllä lukea Kujalan toisen kirjan, Suorittajan mieli: Vapaudu ylikontrollista.

Sanna Wikström & Reija Könönen: Lempeästi eroon murehtimisesta

"Päästä irti turhista murheista.

Murheet ja huolet ovat osa jokaisen elämää, mutta toisiin meistä nuo tunteet ikään kuin tarttuvat kiinni - aivan turhaan.

Täytettävä tehtäväkirja tutustuttaa erilaisiin ajattelu-, uskomus- ja toimintamalleihin, jotka ylläpitävät murehtimisen kehää. Kirja antaa välineitä huolten syntysyiden löytämiseen ja murehtimisen vähentämiseen. Tehokkaiden harjoitusten avulla opit laskemaan huolirepun selästäsi. Kun et käytä energiaasi murehtimiseen, voit käyttää sen johonkin, mikä on sinulle hyväksi."

 

Tää oli tämmönen kiva tehtäväkirja. Tässä oli tietoa ja tehtäviä sopivasti limitettynä ja lomitettuna. Muutaman tehtävän kirjasin ittelleni vihkoon ylös, että voin niitä käyttää myöhemminkin, ku alkaa murehtiminen ja vatvominen täyttää päätä taas. Tykkäsin tästä kirjasta! Vallan mainio! Saa työvälineitä ittelle arkeen.

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja rento laiskiainen

Fanni-kirjasarjan lukeminen jatkuu. Nyt vuorossa stressin säätelyn ja rentoutumisen harjoitteleminen.

"Stressi on reaktio, joka valmistelee toimimaan. Voidaan puhua hyvästä stressistä ja vahingollisesta stressistä. Hyvä stressi auttaa keskittymään vaativaan tehtävään ja hoitamaan sen loppuun asti. Stressihormonitasot palautuvat normaaliksi pian suorituksen jälkeen. Vahingollista stressi on silloin, kun se pitkittyy. Elimistö pysyy stressitilassa suorituksen jälkeenkin, eikä keho pääse palautumaan stressistä edes levätessä tai lomilla. Tällainen tilanne voi syntyä, jos koemme, että mieltä vaaditaan enemmän  kuin mihin on voimavaroja. Stressireaktio voi pitkittyä esim. liian vaativan työtaakan tai liian hektisen arjen vuoksi." 

Mulla on ollut jo vuosia tuo pitkittynyt stressi päällä. Pikkuhiljaa oon ruennu saamaan keinoja tilanteen korjaamiseksi. Esimerkiksi oon nyt kaksi vuotta tehnyt joka päivä rentoutusharjoituksia ja oppinut siinä koko ajan paremmaksi. Vielä on kyllä paljon tekemistä sillä saralla, mutta pikkuhiljaa eteenpäin koko ajan. 

"Stressi vaikuttaa tunteisiin monella tavalla. Stressaantuneena olemme taipuvaisia kokemaan negatiivisa tunteita ja näkemään maailman synkkien silmälasien läpi. Tunteet syntyvät herkemmin ja tuntuvat voimakkaammin kuin rentoutuneena ja levänneenä."

Tää on totta. Mulla tää stressi on tehnyt sen, että oon ahdistunut ihan koko ajan, 24/7. Nyt vasta kun masennuslääkitys on saanut ahdistuksen vähenemään oon huomannu tän ahdistuksen määrän. En oo sitä aiemmin tajunnu, koska se on ollu vuosia/vuosikymmeniä mun normaali olo- ja tunnetila. Mikä on kyllä ihan karseaa. Ja tähän ei oo aiemmin puututtu.

Tässä kirjassa ei ollu mitään uutta tietoa, mutta tarina oli taas hyvä ja kuvitus ihanaa. Kertaus on opintojen äiti!

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja liian jännittävä yö

Tunnetaitokirjojen lukeminen jatkuu tauon jälkeen. Palasin taas Fanni- sarjan pariin. Tällä kertaa on vuorossa pelkojen voittamisen harjoitteleminen.

 Tästä kirjasta kirjoitin vain muutaman jutun ylös:

"Sisäinen puhe tarkoittaa mielen sisäistä puhetta eli sitä tapaa, jolla puhumme ajatuksissamme itsellemme."

Jännä, että tää on ollu mulle niin vaikea käsittää. No, onneksi nyt käsitän.

"Sisäinen puhe ohjaa sitä, miten tulkitsemme maailmaa ja kuinka voimakkaita tunteita koemme."

Mun sisäinen puhe on ollu aina enimmäkseen negatiivista ja masentuneen ihmisen puhetta. Huomaan sen eron nyt, ku mulla on masennuslääkitys.

"On tärkeää oppia huomaamaan, millä tavalla puhuu itselleen. Yhtä tärkeää on ymmärtää, että puheen sävyllä on suora vaikutus siihen, miltä itsestä tuntuu. Omia tunteita voi oppia säätelemään pysäyttämällä tietoisesti kielteisen sisäisen puheen ja korvaamalla sen myönteisellä, kannustavalla ja rauhoittavalla puheella."

Mää ensin opin kyseenalaistamaan omat ajatukset. Että onko tää nyt oikeasti totta, että oon maailman paskin ihminen jne. Kaks vuotta sitten aloin opetteleen itsemyötätuntoa. Se oppi on alkanu nyt menemään perille ja puhun itselleni nykyään enimmäkseen neutraalisti tai kivasti. Monesti aloitan sisäisen puheeni sanalla rakas.

"On tärkeää puhua itselleen myönteiseen sävyyn, sillä vain myönteinen puhe kannustaa tekemään hyviä valintoja, yrittämään uudestaan ja ylittämään itsemme."

Tää on niin perkuleen totta! Menin ennen aina ruoskaa ja piiskaa- linjalla. Haukuin itteni pataluhaksi aina ku epäonnistuin, oli se epäonnistuminen sitten kuinka minimaalista tahansa. Nyt ku mun sisäinen ajatusmaailma on saanu uuden suunnan, niin mulla on kasvanu motivaatio ihan hirveästi kaikkeen tekemiseen ja jaksan paremmin yrittää uudelleen ja kaikkea tämmöstä. Nyt pystyn myös paljon helpommin huolehtimaan ittestä, ku ei oo koko ajan ruoskinta käynnissä.

Ajatuksia tää kirja herätti! Huomaamaan, että meen kohti parempaa koko ajan pikkuhiljaa!

Harri Virolainen & Ilkka Virolainen: Vapaudu tukahdutetuista tunteista

Tää kirja autto hoksaamaan asioita tunteiden suhteen ja lisäs ymmärrystä ittiä kohtaan. Eli kilometripostausta pukkaa! 

Se takakansiteksti, joka sai tarttumaan tähän kirjaan:

"Suurin osa ihmisistä tukahduttaa omia tunteitaan, koska ei uskalla tai osaa ilmaista niitä.

Tunteiden ja niiden ilmaisemisen tulisi olla ihmisille luontaista. Tunteiden patoaminen vaikuttaa kielteisesti moniin elämän osa-alueisiin, niin terveyteen, ihmissuhteisiin kuin työhönkin. Vapaudu tukahdutetuista tunteista kertoo tutkimustulosten ja käytännöllisten esimerkkien avulla tunteiden ja niiden tukahduttamisen vaikutuksesta ihmisten elämään.

Lisäksi kirja antaa keinoja tukahdutettujen tunteiden käsittelyyn. Kun tunnistat ja tunnustat tunteesi ja työstät niitä, pystyt kokemaan elämässäsi enemmän rauhaa, vapautta sekä elämäniloa.

Tohtorikaksoset Harri ja Ilkka Virolainen ovat perehtyneet kehon ja mielen yhteyteen ja siihen, miten tunteet vaikuttavat suorituskykyyn. He ovat vetäneet tunnetyöpajoja ja luennoineet monissa eri maissa. He valmentavat urheilijoita, johtajia ja eri alojen asiantuntijoita tunteiden käsittelyssä."

Mun poiminnat kirjasta:

"Useiden tutkimusten mukaan tunne menee tyypillisesti ohi viimeistään 90 sekunnin aikana. Tämä siis, mikäli tunteen kokemiseen ei liitetä tarinaa. Sen sijaan erilaiset uhritarinat siitä, kuinka vähän henkilöä rakastetaan ja kuinka jokin asia ei olisi saanut tapahtua, pitävät tunnetta päällä joskus jopa vuosikymmenien ajan."

Tän lukeminen sai ahdistumaan, mutta aikani asiaa mutusteltuani, tajusin, että tää pitää täysin mun kohdalla paikkansa. Auts.

"Tunteiden tukahduttamiseen liittyvät käyttäytymiskaavat:

- välttely

- dramatisointi (tunteiden näyttämisen ylikorostaminen)

- riippuvuus tunteista (esim. viha, mielihyvä)

- älyllistäminen (pään taso)

- turruttaminen

- projisointi

- siirtäminen (purkaa kokemansa tunteen väärään henkilöön)

- autopilotti (samojen tapojen ja käyttäytymiskaavojen toistaminen autopilotin lailla)"

Oi kyllä! Varsinkin välttely, älyllistäminen ja autopilotti mun juttuja.

"Tunteet ovat jotakin, joita sinulla on; eivät jotakin joka olet. -Shannon Alder-"

Tää ois niin hyvä erottaa!

"Menneisyytesi on yhtä kuin tulevaisuutesi, jos keskitys siihen. 

-Eric Edmeales-"

Menneisyydelläsi ei ole tulevaisuutta, mutta sinulla on.

"Tunneperäinen syöminen ei paranna tunneperäisiä ongelmia. 

-Karen Salmanshon-"

Eikö? No voi harmi! T: autopilotilla tunnesyövä

"Emme lakkaa leikkimästä, koska aikuistumme. Vanhenemme, koska lakkaamme leikkimästä. 

-George Bernard Shaw-"

Tää on mielenkiintoinen ajatus. Voi olla näin!

"Pitkän ajan kärsimys tukahdutetuista tunteista on paljon suurempi kuin lyhyen ajan kipu niiden kohtaamisesta. 

-Sam Owen-"

Luulen, että tää on ihan totta. Sitä on vaan oppinu pelkäämään sitä kipua niin paljon.

"Tapoja kokea tunteita:

- tunteiden kieltäminen

- tunteisiin identifioituminen

- tietoisuus tunteiden taustalla olevista tekijöistä

- hyväksyminen

- tunteen kokeminen raakana

- todistajana oleminen"

Huh! Tuohon raakana kokemiseen haluan päästä!

"Aluksi voi tuntua, että vaatii rohkeutta kokea tukahdutettuja tunteita. Ne voivat nostaa pintaan ikäviksi luokiteltuja tunteita. Oleellista on kokea tunne ilman tarinoita ja mielikuvia. Laskemalla irti mielikuvasta ja suuntaamalla fokuksen kehossa olevaan tuntemukseen, edistää tunteen kokemista ja sen vapautumista. Kun ei ole tarinoita, on vain tuntemus kehossa. Tätä kautta tunteen kokeminen ei pelota niin paljon. Tunteen kokemisen myötä muisto on neutraali. Se ei nosta pintaan enää tunteita."

Tää. Tätä alan nyt opettelemaan.

"On hyvä tiedostaa, syyttääkö omasta pahasta olostaan jotakin menneisyyden tapahtumaa, jotain mitä joku toinen ihminen teki tai jätti tekemättä. Oleellista on huomata, että tuo on muisto - mielikuva mielessä. Nyt on nyt. Tuo tilanne ei ole päällä juuri nyt. Kuitenkin henkilö saattaa kokea tapahtuman mielessään muistona ikään kuin se tapahtuisi juuri nyt, ja reaktiot, keholliset tuntemukset ja tunnetila ovat sen mukaisia. Mielessä oleva muistikuva on vain kuva. Täten muistikuvan voi siirtää mielessään syrjään ja keskittyä muistikuvaan liittyvään tunteeseen. Oleellista on kokea muistikuvaan liittyvä tunne ilman tarinaa siitä, mitä itselle tapahtui. Ilman tarinaa tunne palaa tehokkaammin pois.

Sen sijaan että syyttää muita ihmisiä omista reaktioistaan, negatiivisten tunteiden kokemisesta ja onnellisuuden tunteen vähäisyydestä, tulee ottaa vastuu omista tunteistaan. Suotavaa onkin kokea tunteita ilman tarinoita, ja katsoa mikä vaikutus tällä on omaan olotilaan."

Onneksi tätäkin voi oppia. Ei esim. jää takaumien valtaan täysin.

"Tunnetyöskentelyssä oleellista on tiedostaa, miten tunteet ilmenevät kehossa. Tämä helpottaa niiden kokemista. Kun kehoon kiinnittää huomiota, tietoisuus kehosta kehittyy. Samalla tulee tietoiseksi, miten ajatukset ja tunteet vaikuttavat kehollisiin tuntemuksiin, kuten jännityksiin. Keskeistä on myös läsnäolo; oleminen tässä ja nyt edistää kehollisten tuntemusten tiedostamista."

Tää yhteys mulla on katkennu traumojen myötä ja siksi opettelen tuntemaan tunteet kehossa.

"Keinoja tunteiden käsittelyyn:

- tunteista puhuminen

- äänen käyttö

- luonnossa liikkuminen

- liikunta yleisesti

- meditointi

- riittävä nukkuminen

- ilmaiseva kirjoittaminen

- hengitys

- Wim Hof- menetelmä

- tanssi- ja liiketerapia

- piirtäminen ja maalaaminen

- musiikki

- TRE

- Rosen- terapia

- manipulaatiohoidot

- EFT

- Living Inquiries

- minne huomiosi menee, sitä lisäät ja vahvistat

- kiitollisuus"

Mahtava lista! 

Tää kirja herätti paljon ajatuksia ja niitä tunteitakin. Hyvä kirja siis! Tästä sain ittelleni hyviä vinkkejä ja miettimistä, että miten etenen omalla tielläni. Onneksi tällaisia kirjoja on!

Marianne Kulmala & Yasu Madmoune: Tuttu tunne - tunneopas

Lisää jatkoa mun tunnetaitojen opetteluun.

Tää oli kyllä ihan loistava tunneopas! Tunteet väännetty rautalangasta hyvin esimerkein. Sitä just kaipasin ja se teki asiasta paljon helpommin ymmärrettävää. Marianne Kulmala on kirjoittanut, Ari Sainio tehny selkomukautuksen ja Yasu Madmoune tehnyt hyvät kuvitukset eri tunteista. Kirjan lopussa oli myös tämä kuvitus tunnetaitokorttien muotoon laadittuna. Ei voi ku suositella!

Cristina Núñez Pereira & Rafael R. Valcárcel: Tunnehetket

Jatkoa mun tunnetaitojen opettelulle ja tunteiden tunnistamiselle ja ymmärtämiselle.

 

Tää oli hyvin selkeä kirja tunteista. Erilaiset tunteet kuvattiin lyhyesti ja selkeästi ja annettiin esimerkkejä milloin kyseinen tunne voi tulla. Lisäksi kirjassa oli kaunis kuvitus. Sen kummempaa tästä kirjasta ei voi edes sanoa. Tykkäsin paljon selkeydestä. Hyvä kirja!

Heli Mäkelä & Tiia Trogen: Tunteita päästä varpaisiin

Mun tunnetaitojen opettelu jatkuu. Seuraavaksi luin tällaisen kirjan, josta oon kuullu kehuja. 

Luvassa taas kunnon maratonpostaus! 😅 Kirjoitin niin paljon muistiin itselleni tekstinpätkiä.

 

Mun poiminnat kirjasta:

"Tunteet ovat kehollisia, ne tuntuvat kehossa, niitä voi säädellä kehon avulla ja ne myös purkautuvat kehon kautta."

ja

"Tunteet ilmenevät kehossa ja kehotietoisuustaidot tukevat tunnetaitoja"

Mun kehoyhteys on niin katki, että tunnen kehossa tunteista lähinnä ahdistuksen ja kaikki muu on vahvan sumun takana.

"Kehon olotilat ja tuntemukset ovat aina totta. Moni meistä on kadottanut yhteyden kehoonsa ja alkannut enemmänkin luottaa järkeen ja ajatella tunteitaan niiden aidon kokemisen ja kehollisen kohtaamisen sijaan."

Näin on käyny mullakin.

"Yhteydettömyys itseen, kehoyhteyden katkeaminen, näkyy muun muassa kyvyttömyytenä tunnistaa omia tunteita ja tarpeita, epätasapainoisena hengityksenä, lihasjännityksinä, omasta kehosta ja tuntemuksista vieraantumisena ja tarpeena tehdä koko ajan jotain. Myös tunnesäätelyn pulmat ovat yhteydessä kehoyhteyden katkeamiseen."

Aamen. Nyt olen onneksi tunnistanut tämän, jotta voin muuttaa tilannetta.

"Tunnetaitojen ydin on yhteys omaan kehoon."

Ja sitä yhteyttä nyt rakennan.

"Yhteys itseen ja tunteisiin tavoitetaan olemisen kautta, ei ajattelemalla."

Tää on vaikeaa, olla vaan ja olla ajattelematta ja analysoimatta.

"Yhteyttä itseen voi vahvistaa esim. hengitys-, kosketus- ja tietoisen läsnäolon harjoitusten avulla. Kun opitaan pysähtymään omaan itsen, oman kehon ja oman hengityksen äärelle, opitaan tunnistaman myös omia tunteita."

Oon ruennu 1,5v ajan päivittäin tekemieni rentoutusharjoitusten ja nyt syksyllä alkaneen psykofyysisen fysioterapian myötä tunnistamaan jo jotain itsessäni ja kehossani. Sillain varovaisesti ja tutkivasti.

"Kaikki luova toiminta, mikä saa unohtamaan ajankulun, vahvistaa yhteyttä itseen."

Jotain oon siis tehny oikein! Koska maalaan ja kirjoitan.

"Mitä paremmin olemme läsnä, sitä enemmän tietoisuutemme on itsessämme ja sitä paremmin tunnemme olotilan kehossamme. Tietoisena eläminen lisää yhteyttä itseen ja kehoon ja tasapainottaa omaa oloa."

Tätä kohti mennään. Ehkä jonain päivänä.

"Kehotietoisuuden vahvistuessa on helpompi sallia itselleen myös haastavia tunteita pidättelemättä ja tukahduttamatta niitä. Vahva yhteys itseen on väylä aitoon ja tuntevaan itseen. Se lisää hyvinvointia ja vähentää aggressiivista ja impulsiivista käytöstä sekä muita tunnesäätelyn ja vuorovaikutuksen pulmia."

 Ehkä jonain päivänä.

"Tunteet säätelevät kehon toimintaa kaikilla tasoilla keskushermostosta hengityselimistöön, jopa ruoansulatukseen asti."

Tätä en ollut tiennyt! Siksikö mulla on ollu mahavaivoja n.8-vuotiaasta asti?

"Kaikki lähtee tunteen kehollisesta tuntemisesta: Mitä aistimuksia minussa ja kehossani on nyt? Mistä tunteesta ja tarpeesta ne kertovat?"

Kun on tottunut ohittamaan melkein kaikki kehon viestit, on tosi vaikeaa huomata niitä ja pysähtyä niiden äärelle.

"Kehon ja mielen kannalta on oleellista, että teemme tilaa kehossamme tunteiden luonnolliselle virtaamiselle. Kun on tietoisesti yhteydessä ja kosketuksissa kehoon ja sen tuntemuksiin, voi kuulla ja hyödyntää paremmin kehon viestejä ohjatakseen omaa toimintaansa kohti itselle ja omalle elämälle hyviä ja tärkeitä asioita. Kun vahvistaa yhteyttä keholliseen kokemukseen, pystyy olemaan enemmän läsnä myös ilolle, tyytyväisyydelle ja luottamukselle."

Tän kyllä haluan ittelleni, että kuulen itteni.

"Kehon, mielen ja tunteiden yhteydellä tarkoitetaan ajatusten, kehon ja tunteiden yhteyttä, joka on aina yksi kokonaisuus. Keho, mieli ja tunteet eivät ole erillisiä ja irrallaan toisistaan. Elämä ei tapahdu vain ajatuksissa, vaan keho reagoi ja vastaa kaikkeen. Mieli vaikuttaa kehoon ja keho vaikuttaa mieleen ja tunteisiin."

Oon varovasti ruennu hahmottamaan tätä.

"Kehotietoisuudella tarkoitetaan kykyä aistia tarkasti, mitä omassa kehossa tapahtuu. Se on sisäistä tunnetta kehostamme. Kun on kehotietoinen, pystyy olemaan läsnä itsessään ja kuuntelemaan kehon tuntemuksia ja aistimuksia."

Tää, huh. Mun keho on lähinnä pää ja jalkaterät, siitä välistä puuttuu asiat. Haluan saada koko kehon kasaan ja itselleni. Nyt tää on lähinnä pelkkä kulkuväline, ei osa minua.

Tein maalauksen mun kehonkuvasta. 

Tällainen olen mun pään sisällä. 

Ulkoinen ja sisäinen eivät vastaa toisiaan ollenkaan.

"Kehotietoisuuden vahvistaminen lisää turvan tunnetta omassa kehossa. Kun yhteys on vahva, pystymme luottamaan kehoon, aistimuksiin ja tuntemuksiin sekä rauhoittamaan ja energisoimaan omaa olotilaa tarpeen mukaan. Kehotietoisuuden vahvistuessa saamme kokemusta siitä, että kehossa on turvallista olla ja tunteita on turvallista kokea. Turvan tunteen vahvistuessa lisääntyy kyky läsnäoloon haastavienkin tunteiden ja tilanteiden äärellä. Vaikeidenkin tunteiden kanssa voi olla ilman tarvetta vältellä ja paeta niitä."

Nyt opettelen juuri lisäämään turvan tunnetta kehoon ja ylipäätään yhteyttä siihen ja että luottaisin siihen.

"Kehotietoisuus syntyy tarkkaavaisuuden suuntaamisesta kehon tuntemuksiin."

Tää on vaikeaa. Tunnistan vessahädän, kivun, hikoilun kuumassa ja palelun kylmässä.

"On eri asia puhua tunteista kuin tuntea niitä oikeasti. Pelkkä puhuminen ja ajattelu ei useinkaan riitä. Mieli haluaa unohtaa ja ohittaa, mutta keho ei unohda. Toiminnallisuus, luovuus ja kehollisuus ovat keinoja päästä käsiksi aitoon tunnekokemukseen. Niihin kokemuksiin, joihin sanat eivät yllä."

Tätä kohti menen. Uskon, että jonain päivänä pystyn tuntemaan tunteita ns. normaalilla tavalla ja olemaan kehossa läsnä.

"Traumaattinen kokemus rikkoo perusturvallisuuden tunnetta ja tämä tapahtuu hermoston ja aivojen tasolla. Traumat herkistävät aivojen stressijärjestelmää."

Tää oli uus tieto mulle! Siis hermoston ja aivojen tasolla tapahtuva asia. Stressijärjestelmän oon tienny aiemminkin.

"Trauma katkaisee myös kehon ja mielen yhteyden. Traumatisoitunut ihminen ei koe kehossa olemista turvalliseksi ja sen vuoksi pysähtyminen ja läsnäolo on vaikeaa."

ja

"Trauma heikentää kehotietoisuutta ja katkaisee yhteyttä itseen. Läsnäolo itsensä kanssa on vaikeaa. Kehoyhteyden ja läsnäolon välttely kuitenkin vahvistaa turvattomuuden tunnetta. Avain on kehotietoisuuden ja turvan tunteen vahvistaminen ja vähitellen tapahtuva yhteyden palauttaminen omaan kehoon."

Tän tiesinkin ja näin mulla on ollu niin kauan, ku vaan jaksan muistaa. Nyt tavoittelen tuota turvan tunnetta sisälleni ja että oisin joskus läsnä kulkuvälineessäni eli kehossani.

"Keinoja yhteyden palauttamiseen ovat esim.:

-kehon helliminen ja hoivaaminen

-kehon kuuntelu ja sen tuntemusten äärelle pysähtyminen

-oman asennon ja hengityksen tiedostaminen

-läsnäoloharjoitukset

-luonnossa liikkumien

-luovat menetelmät"

Näistä käytän luovia keinoja. Vois muitakin pohtia.

"Keho ei kommunikoi sanoin, vaan se viestii esim. asentojen, hengitystapojen, ilmeiden, sydämen sykkeen ja rentojen ja jäykkien lihasten ja liikkeiden avulla."

Mun pitää opetella kehon kieli. En oikein ymmärrä sitä.

"Turvan kokemus on hermostollinen ja fysiologinen tila. - Kun lapsella on tarpeeksi kokemusta hänen tunteidensa, tarpeidensa ja itsensä hyväksyvästä kohtaamisesta, hänelle kehittyy sisäinen turvan tunne."

ja

"Sisäinen turva syntyy hermostossa. Hermosto määrittelee, miltä itsestä tuntuu. Sisäinen turva ja turvattomuus ovat kehollisia, hermostollisia tiloja. Koska koemme tunteet kehossamme, voimme luoda myös turvan tunteen kehon kautta."

ja

"Hermostoa säätelemällä ja rauhoittamalla voit vahvistaa sisäisen turvan kokemusta. Kun parasympaattinen hermosto aktivoituu, koemme sen turvan tunteena. Hengitys rauhoittuu ja syvenee, tulee rentoutunut ja rauhallinen olo ja kehon jännitykset helpottavat. Aivojen ja kehon hälytystila helpottaa ja tällöin voi kokea helpommin levollisuutta ja luottamusta."

Tää ei oo onneksi tähtitiedettä! Oon oppinu rentoutusharjotuksien avulla saamaan itselleni hetken ajaksi rentoutuneen ja turvallisen olon. Se olo vaan ei kestä kuin hetken ja kun lopetan harjoituksen tekemisen, niin stressaantunut olo palaa melkein saman tien. Mutta se taito on nykyään olemassa kuitenkin!

"Kun alamme sallia itsellemme enemmän rauhoittumista, rentoutumista ja lepoa, myös turvan tunne vahvistuu. Tällöin siirrymme selviytymisen tilasta olemisen tilaan. Sisäisen turvan tunteen vahvistamiseksi tulee sitoutua omaan hyvinvointiin ja parasympaattisen hermoston säännölliseen aktivointiin. Keho ja hermosto saavat mahdollisimman usein viestiä: ei mitään hätää, nyt voit rentoutua. Stressihormonit alkavat poistua kehosta ja lihasjännitykset laueta."

Oon tosiaan 1,5v ajan tehny rentoutusharjoituksia päivittäin ja sen ja psykofyysisen fysioterapian myötä oon saanut nyt sen aikaan, että se rentoutunut olo on syvempi kuin aiemmin, vaikka ei kestäkään kuin sen vähän aikaa. Pitkä tie on edessä vielä, mutta matkalla ollaan. 

"Sisäinen puhe vaikuttaa kehoon, hermostoon ja hengitykseen. Jos on tottunut koko ajan liiskaamaan ja sättimään itseään, myös hermosto on tottunut siihen. Oloa ja hermostoa muuttavat ajatusten lempeämmät reitit ja myötätuntoinen suhtautuminen itseen."

Tämä! Oon opetellu puhumaan ittestäni ittelleni nätimmin. Hankalaa se on edelleen välillä, mutta onnistun nykyään jo useammin kuin epäonnistun.

"Keinoja parasympaattisen hermoston aktivointiin ja sisäisen turvan tunteen vahvistamiseen:

-riittävä unen määrä ja fyysisestä terveydestä huolehtiminen

-itsen hoivaaminen

-rentoutus- ja hengitysharjoitusten säännöllinen tekeminen

-hengityksen rauhoittaminen uloshengitystä pidentämällä

-jooga ja muut lempeät kehonhuoltoharjoitukset

-kehollisen ja turvallisen kosketuksen vastaanottaminen

-rauhallinen kävely luonnossa

-luova tekeminen

-kaikki sellainen tekeminen, jonka parissa voi rentoutua ja johon voi uppoutua

-hyräily ja laulaminen

-kylmäaltistus (kylmä suihku tai avantouinti)

-sisäisen puheen muuttaminen myötätuntoiseksi ja itseä kannustavaksi"

Unettomuus mulla edelleen, mutta nyt mulle aloitettiin mielialalääkitys, jos sillä saataisiin unettomuus katki. Rentoustusharjoituksia teen tosiaan päivittäin. Oon ruennu myös viikottain venyttelemään ja sillä oon saanut jalkojen ja lantion kivut jonkinlaiseen hallintaan. Läheisyyttä saan onneksi puolisolta. Luovuutta käytän aina välillä. Ja sisäistä puhettakin oon muuttanu parempaan suuntaan.

"Kaiken lähtökohtana on turvan tunne  ja sen vahvistaminen. Tuntemiseen tarvitaan turvaa ja parasympaattisen hermoston aktivoiminen luo sitä. Ihan jokaisessa tunneprosessin vaiheessa on hyvä miettiä, miten saa lisättyä turvan tunnetta itselleni. Jo pienikin määrä turvaa herättää kykymme pysähtyä ja tehdä tietoisempia valintoja, laajentaa huomiotamme ja rauhoittaa kehoamme ja sitä kautta mieltämme. Turvan tunteesta käsin pystymme kohtaamaan tunteen läsnäolevammin. Tähän auttaa aikomus olla itseä kohtaan myötätuntoinen. Turvan tunne voi tulla esim. rauhallisen hengittämisen, itsen koskemisen tai itseä tukevan sisäisen puheen kautta."

Tää on aikamoinen prosessi, ku on eläny melkein koko elämänsä turvattomuuden keskellä.

"Tunteiden tunnistaminen alkaa kyvystä pysähtyä hetkeen, kyvystä huomata ja aistia, mitä itsessä ja ympäristössä tapahtuu. Tunteen tunnistaminen vaatii pysähtymistä ja hiljentymistä itsen äärelle ja yhteyttä omaan kehoon ja sen tuntemuksiin. Tunteiden tunnistamiseen kuuluu tunteen aiheuttamien tuntemusten havannointi kehossa ja tunteiden nimeäminen. Tunteiden kohtaamiseen ei aina tarvita sanoja, vaan hetkeen pysähtymistä ja oman kehon ja sen tuntemusten uteliasta tutkailua."

ja

"Tunteiden tuntemiseen tarvitaan yhteyttä kehoon ja turvaa. Turvaa tarvitaan, jotta voi olla kehossaan läsnä. Jos turva ja yhteys kehoon puuttuvat, pysymme pään tasolla järkeilemässä tunteita tai ohitamme tunteet erilaisilla selviytymiskeinoilla emmekä todella tunne niitä. Tällöin tunteiden ei ole myöskään mahdollista liikkua, tulla läpieletyiksi ja puretuiksi. Tunteen todellinen tunteminen on sen kehollista läpielämistä. Antaa itkun tulla, jos itkettää. Antaa pettymyksen tuntua, jos olo on pettynyt. Antaa tunteen virrata kehon läpi. Jo pelkästään se, että oppii tuntemaan kehon tuntemukset, hyväksymään ne ja olemaan niiden kanssa, auttaa tunteita liikkumaan ja "puhdistumaan" paremmin kuin pelkkä ajattelu."

Tätä harjoittelen. On se vaikeaa!

"Tärkeimpiä taitoja tunteiden käsittelyssä ja kohtaamisessa on tunteen sietäminen ja läsnäolo tunteen kanssa."

Tosi vaikeaa.

"Tunteiden läsnäoleva kohtaaminen tarkoittaa sitä, että kun jokin tunne tulee, sitä ei yritetä paeta eikä ohittaa, vaan se otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee, annetaan sen tuntua ja ollaan tunteen kanssa. Kun tunne otetaan vastaan näin, se tulee kohdatuksi ja läpieletyksi. Tunne kulkee kehon läpi ja se voi myös purkaantua pois."

ja

"On viisasta hyväksyä tunteet sellaisena kuin ne tulevat, koska joka tapauksessa tunnet sitä mitä tunnet."

Mää pakenen tunteita, koska tunteeseen lumipalloefektin lailla liittyy painolasteja menneistä ja tunteesta kasvaa hirmuinen ja pelottava ja sietämätön. Harjoittelusssa, että pystyy olemaan tunteiden kanssa edes jotenkin heti tukahduttamatta niitä.

"Keho on hyvä apu läsnäoloon palaamiseen, sillä keho on koko ajan läsnä tässä hetkessä. Kehossa voi kiinnittää huomiota hengitykseen, kehon tuntemuksiin ja eri aistimuksiin ja sitä kautta palauttaa itseään tähän hetkeen. Keskittyä siihen, mitä tapahtuu juuri nyt, eikä lähteä mukaan ajatusten ja tunteiden pyörteisiin."

Tää oli uutta mulle, mutta aion tätä käyttää itselleni apuna. Jos sekin auttais luomaan kehoyhteyden takaisin.

"Tunteita tulee ja menee, emme voi vaikuttaa siihen, mikä tunne nousee, mutta siihen voimme vaikuttaa, miten olemme tunteen kanssa ja miten kohtaamme ja käsittelemme tunnetta."

ja

"Kehon kautta tunteisiin pystyy vaikuttamaan nopeimmin. Kehoa rauhoittamalla myös mieli rauhoittuu. Jokaisen on tärkeää oppia löytämään turva ja rauha omasta kehosta. Kun yhteys itseen ja omaan kehoon vahvistuu, pystymme olemaan rauhassa itsemme ja tunteidemme kanssa myös kokiessamme haastavia tunteita."

Tätä opettelen. Minejä onnistumisia hetkittäin, eli mulla on se kyky olemassa, että saan kehon ja sitä kautta mielen rauhallisemmaksi. Se rauha kestää tosin vielä ennemminkin sekunteja tai muutamia minuutteja, ku yhtään kauemmin.

"Tunteiden ilmaiseminen tarkoittaa kykyä ilmaista ja purkaa tunteita terveellä ja rakentavalla tavalla niin, että ne eivät näyttäydy vahingoittavasti. Tunteen ilmaiseminen onnistuu parhaiten silloin, kun tunteen on ensin tunnistanut ja hyväksynyt, sitä on sietänyt ja myös säädellyt."

En oikein osaa ilmaista tunteita. Osaan monesti sanoa asiasta, mutta en muuta ja se jää vajaaksi.

"Tunteet tulevat ja menevät, mikään tunne ei kestä ikuisesti, eikä ihminen ole yhtä kuin tunteensa."

Tätäki on vaikeaa hahmottaa, vaikka järjellä ymmärtää.

"Tunteiden purkamisella tarkoitetaan niiden purkamista pois kehosta ja mielestä niin, etteivät ne jää kuormittamaan itseä."

Tämä on yks iso puuttuva palanen mulla. Tunteiden purkaminen/käsittely on jäänyt pelkän mielen tasolle ja siksi olen edelleen ongelmissa.

"Fyysinen terveytemme ja yleinen hyvinvointimme riippuu siitä, miten hyväksymme, ilmaisemme, käsittelemme ja puramme tunteitamme."

En tiennyt. Aika pelottavaa.

"Tunteesta puhuminen on yksi tapa purkaa tunnetta. On kuitenkin tärkeää, ettei purkaminen jää pelkästään puheen ja mielen tasolle. Tunteiden purkamiseen on hyvä ottaa mukaan kehoa ja luovuutta, sillä kehomme säilöö tunnekokemuksia syvälle. Pelkkä pään tasolla tapahtuva asioiden ja tunteiden analysointi ei muuta ihmisen olotilaa pitkällä tähtäimellä. Älyllinen jäsentäminen voi tuoda hetkellistä helpotusta, mutta jos asioiden käsittelyssä sivuutetaan kehollisuus, vaikeat olotilat palaavat luokse yhä uudestaan."

Oon aina menny pelkällä pään tasolla. Siksi en 5v terapian jälkeenkään oo työkykyinen. Sen oon nyt tajunnut. Siksi oon ruennu tekemään töitä kehon eteen ja oppiakseni tunnetaitoja.

"Tunteen täytyy kulkea kehon ja mielen läpi ja päästä ulos. Vain tämä voi helpottaa ja keventää omaa oloa ja vähitellen lisätä oman elämän tasapainotilaa. Kun vanhat tunnepatoumat pääsevät purkautumaan, tunteet alkavat vähitellen olla sen kokoisia ja laatuisia, mitä kulloinkin käsillä oleva tilanne edellyttää. Kun menneisyyden painolasti vähenee, tunteet eivät lyö läpi kohtuuttomalla voimalla niin usein."

Tähän kun pääsisin jonain päivänä. Aika työsarka.

"Sisäisen turvallisuuden tunteella on valtava vaikutus hyvinvointiimme. Tutkimusten mukaan se tuo meille sisäistä motivaatiota ja auttaa tunnistamaan helpommin meitä miellyttävät asita. Turvan tunne lisää myönteisiä tunteita ja tukee tunteiden säätelyä. Se helpottaa ajattelua ja asioista suoriutumista. Kehomme ei ole koko ajan varuillaan tai käytä energiaa uhkien tarkkailuun, vaan voimme keskittyä käsillä olevaan tehtävään. Turvan tunne lisää läsnäoloa. Meidän on helpompi olla läsnä ja kuunnella toisia, kun tunnemme olevamme turvassa. Tämä parantaa myös ihmissuhteita. Turvan tunne saa meidän tekemään parempia ja terveellisempiä elämänvalintoja. Teemme valinnat tietoisesti emmekä pelosta käsin. Turvan tunne auttaa meitä oppimaan, koska voimme käyttää kaikkai aivojen osa-alueita tasapainoisesti. Olemme myös optimistisempia ja meillä on paremmat voimavarat selviytyä elämän vastoinkäymisistä. Vahva sisäisen turvan tunne säilyy, vaikka kohtaisimme vaikeuksia."

Huh huh. Koen menetyksen tunnetta ja vähän katkeruuttakin, koska oon 35v ja oon vasta nyt viime vuosien aikana ruennu saamaan sisäistä turvallisuuden tunnetta. Mihin kaikkeen olisin pystynytkään jo paljon aiemmin, jos mulla tai ees jollakulla kohtaamallani ammattilaisella ois ollu älyä tästä?

"Lapsella on synnynnäisesti kaksi tarvetta, kiintymyksen (attachment) ja aitouden (authenticity) tarve. Kiintymys muodostuu yhteydestä toiseen ihmiseen, rakkaudesta, turvan tunteesta ja luottamuksesta. Tarpeemme tulla hyväksytyksi ja kuulua osaksi jotain ryhmää on synnynnäinen. Se ylittää kaikki muut tarpeet, koska se on selviytymisemme kannalta tärkeintä. Ja koska on tärkeämpää selviytyä kuin olla aito itsensä, lapsi tukahduttaa ne tunteet ja tarpeet, joita ympäristö ei hyväksy. Hän voi tukahduttaa esimerkiksi vaikeat tunteensa tai jättää kertomatta aidoista ajatuksistaaan, jos pelkää tulevansa torjutuksi niiden takia. Tämä kuitenkin aiheuttaa paljon pahaa oloa, kun tunteet jäävät möykyiksi lapsen sisälle. Käsittelemättömät tunteet voivat näkyä lapsessa myös ulospäin. Hengitys on pinnallista tai katkonaista. Lapsella on päänsärkyä tai kipuja kehossa. Unta voi olla vaikea saada tai uni on levotonta. Lapsi on ärtyisä ja kuormittuu helposti."

Ymmärrän nyt, mitä mulle on lapsena tapahtunut. Oon valinnu selviytymisen pakon edestä ja sen seurauksena joutunut tukahduttamaan melkein kaikki tunteeni ja olemaan hiljaa ja hukkaamaan itseni. Unettomuusjaksoja mulla on ollu lapsesta asti. Samaten suolistovaivoja, refluksivaivoja, ahdistusta jne.

"Jos lapsi kuulee aikuiselta usein negatiivisia kommentteja liittyen aikuiseen itseensä, kehoonsa ja syömiseen, tämä vaikuttaa myös lapsen ruokasuhteeseen. Ruoka tuntuu asialta, jota pitää välttää. Ruoka tekee pahaa keholle."

Tämän ajatuksen oon itteki oppinu, että ruoka tekee pahaa keholle. Oli aika wau lukea tää tästä kirjasta! Tää on ollu mulla sellainen hahmoton ajatus jossain alitajunnassa ja nyt se sai raamit.

"Unkarilais-kanadalainen Gabor Maté on lapsen kehityksen asiantuntija ja tuntee varsinkin traumojen vaikutukset kehoon. Hän käsittelee tutkimuksessaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat vahvasti fyysiseen terveyteen jopa aikuisuudessa. Näitä ovat muun muassa vuosia jatkunut tunteiden tukahduttaminen, omien tarpeiden sivuuttaminen, kykenemättömyys pitää kiinni omista rajoista sekä muiden jatkuva miellyttäminen."

Aion tutustua Matén kirjoihin! Aihe kiinnostaa niin paljon.

"Liikunta kaikissa muodoissaan, joko itsenäisesti tai ryhmässä, tukee kehon ja mielen yhteyttä. Liikkuessa kiinnitämme automaattisesti huomiota kehoomme ja havaitsemme usein, jos kehossa on esimerkiksi jännitteitä, jumituksia tai kipua. Liike auttaa myös tunteiden säätelyssä. Monipuolinen liikunta ja muunlaiset palautumisen muodot auttavat kehon ja mielen yhteyttä pysymään hyvänä. Kun opetamme lasta myös tunnetilanteissa viemään huomion kehon kokemuksiin, tästä muodostuu tapa. Lapsi ei edes ajattele kehon ja mielen olevan erillisiä toisistaan, vaan ne toimivat yhteistyössä."

Oon huomannu, että ku oon välillä ollu paremmassa kunnossa ja pystyny käymään huvin vuoksi kävelyillä, niin olo kehossa on ollu parempi. En muista, milloin tarkalleen mun mieli ja keho eros toisistaan, se on ollu niin pienenä, mutta en muista koskaan ajatteleeni tai tunteneeni, että mun keho on osa minua. Oon aina pitäny mun mieltä minuna ja kehoa pelkkänä kulkuvälineenä, jolla ei oo juurikaan tekemistä minun ja minuuteni kanssa.

"Kun meillä on hyvä yhteys tunteisiin ja niiden kehollisuuteen, osaamme yhdistää kehon tuntemukset ja tunteet."

Goals!

"Tunteiden säätely pelkästään ajatuksin ei ole edes mahdollista."

Ihanaa, että tämä sanottiin ääneen! En ookaan tyhmä ja osaamaton.

"RULER-tunneälymalli:

1. tunteiden havaitseminen

2. tunteiden ymmärtäminen

3. tunteiden sanoittaminen

4. tunteiden ilmaiseminen

5. tunteiden sääteleminen"

Tällaisten mallien avulla hahmotan paremmin tätä prosessia.

"Vireystiloihin ei voi juurikaan vaikuttaa ajattelun avulla."

Sama ku tunteiden säätelyssä, ihana, että tämäkin sanottiin ääneen.

Tää kirja herätti tosi paljon ajatuksia ja sain heurekoita ja sitä myöten parempaa ymmärrystä itsestäni itselleni. Jotenkin ymmärrän nyt paremmin tätä prosessia ja sitä, mitä mun pitää tehdä, että jonain päivänä mulla on tunne- ja kehoyhteystaidot.