Sarjakuvia itsensä löytämisestä, osa 2

 Muutama sarjakuva lisää. Rakastan lukea sarjakuvia. Ihanaa, kun niitä tehdään.

Sammy Lisel & Hazel Newlevant (toim.): 

Becoming Who We Are: Real Stories About Growing Up Trans

SAM LONG: written by Sammy Lisel, illustrated by Cynthia Yuan Cheng

ROBBI MECUS: written by Lilah Sturges and Sammy Lisel, illustrated by Naomi Rubin

BROOKE GUINAN: written by Sammy Lisel, illustrated by Hazel Newlevant 

KATE STONE: written by Sammy Lisel, illustrated by Ravi Teixeira

ROBBIE AHMED: written by Sammy Lisel, illustrated by Victor Martins

DIAMOND STYLZ: written by Sammy Lisel, illustrated by Kameron White

MARLI WASHINGTON: written by Sammy Lisel, illustrated by Sage Coffey

ROBIN AGUILAR: written by Sammy Lisel, illustrated by Sunmi

REBEKAH BRUESEHOFF: written by Sammy Lisel, illustrated by higu rose

Nämä oli kauniita ja koskettavia tarinoita lapsista, jotka huomaavat olevansa trans ja heidän tiestään kohti omaa itseään.

SJ Sindu & Nabi H. Ali: Shakti

Shaktin perhe on muuttanut usein ja hän aloittaa taas uuden koulun. Toinen hänen äideistään odottaa vauvaa ja he aikovat jäädä tälle seudulle. Shakti toivoo viimein saavansa ystäviä. Kun koulun ilkeimmät tytöt kiusaavat ja opettajat eivät tee asialle mitään, Shakti ja uudet ystävänsä alkavat tutkia asiaa. Samalla Shakti myös löytää uudet voimansa ja kaikenlaista sitten tapahtuu, koska hän ei osaa hallita niitä. 

Tää oli ahmittava sarjakuva! Kiinnostavaa oli myös päästä tutustumaan intialaisiin kaksoisjumaliin, jonka toinen kaksonen on Durg Ma ja toinen kaksonen Kali Ma.

Sarah Wirth: Eventually everything connects

Tää oli sarjakuvaesseiden kokoelma. Omaelämäkerrallinen sellainen. Australialainen Wirth pohtii elämäänsä erilaisista kulmista. Hieman tylsähkö, mutta silti lukemisen arvoinen. Wirthin visuaalisesta ilmeestä tykkäsin tosi paljon!

Álvaro Mutis: Araucaíman kartano ; Lecumberrin päiväkirja & Jeet Thayil: Nämä virheet ovat oikein

 Pari positiivista yllätystä tässä postauksessa! Nämä kaks kirjaa olikin mahtavia uusia tuttavuuksia.

Álvaro Mutis: Araucaíman kartano ; Lecumberrin päiväkirja

suomentanut Satu Ekman

Tässä kirjassa on sisällä kaks novellia.

"Araucaíman kartano on Mutisia omimillaan, kolkkoa ahdistusta rehevässä, aistikkaassa tropiikissa. Suljetun kartanon epäsovinnaista järjestystä tulee järkyttämään lähiseudun mainoskuvauksiin osallistunut nuori näyttelijätär Ángela, jonka seksuaalisuus punoo kohtalokkaan intohimoverkon kartanon aavemaisten asukkaiden ympärille. Unenomaisessa tilassa kaikki säännöt rikkoutuvat ja uskaliaimmatkin toiveet täyttyvät – peloista puhumattakaan."

Tää oli aika wau! Kartanon tunnelma, ihmisten väliset suhteet, kaikki kietoutuneena mielenkiintoisiin verkkoihin. Lukiessa myös tuntu, kuin oisin ite ollu siellä kartanossa kärpäsenä katossa.

"Lecumberrin päiväkirja on kirjailijan tuskallinen, väkevä, realistinen tilitys viidentoista kuukauden tuomiosta Lecumberrin vankilassa Meksikossa."

Tää oli aika koskettava kuvaus vankilaoloista. Huh!

Jeet Thayil: Nämä virheet ovat oikein

suomentanut Aki Salmela

"Intian Keralassa vuonna 1959 syntynyt Jeet Thayil on kirjailija, jonka tuotanto käsittää runoutta, proosaa ja kaksi oopperalibrettoa. Runoilijana Thayil on yksi sukupolvensa omaperäisimmistä kirjoittajista. Hänen neljä kokoelmaansa ja niistä laajennetusti koottu The Collected Poems käsittää tyylillisesti monipuolista, kokeiluille altista ja liikkuvaa runoutta, joissa eteläaasialainen perinne yhdistyy maailmanrunouden virtauksiin. Thayil kirjoittaa yhtä luontevasti niin gaseeleja kuin sonettejakin, mutta myös pitkiä, virtaavia kollaaseja ja kertovia proosarunoja. Hänen tuotantonsa läpäisevät teemat liittyvät menetykseen, kaipaukseen, suruun, addiktioon ja tiettyyn kosmopoliittiseen juurettomuuteen. Vaikka runojen teemat ovat vakavia, on kirjoituksen sävy usein huumorintajuista ja ironista tavalla, joka resonoi monien viime vuosikymmenten länsimaisten virtausten kanssa. Intian sijasta Thayilin runouden konteksti tuntuukin olevan ennen kaikkea oman aikamme kosmopoliittisessa kokemuksessa. Teoksen jälkisanoissa suomentaja Aki Salmela luonnehtii Thaylin runoutta seuraavasti: Itselleni Thayil on kaikista tuntemistani intialaisista runoilijoista läheisin. Hänen kirjoituksensa ei ole liiaksi sidoksissa Intiaan, eikä se myöskään ole vähimmissäkään määrin tendenssimäistä kuten monilla intialaisilla runoilijoilla on tuntunut olevan tapana. Runot eivät myöskään ole sen paremmin sisällöltään kuin ilmaisutavaltaan korrekteja tai sovinnaisia. Niistä ei voi läheskään aina johtaa selvää tarinaa tai tehdä mielekästä parafraasia. Sen sijaan Thayilin runot ovat tyyliltään ja muodoltaan varsin moninaisia, ja ne osoittavat monipuolista maailmanrunouden tuntemusta. Teos sisältää suomentaja Aki Salmelan jälkisanat."

Tämä runokirja oli iloinen yllätys! Thayilin runot oli jotenkin tajunnan räjäyttäviä, hän tarttuu niin moneen asiaan ja tuo niin erilaisia näkökulmia niihin. Jotenkin tuntui kuin ois lukenu hyvää romaania, eikä runoja ollenkaan. Runot eteni ja soljui ja minä seurasin perässä. 

Tätä runokirjaa voin lämpimästi suositella!

Kaksi dekkaria

Kaksi dekkaria lisää tästä dekkarihuumastani. Se huuma taitaa vaan olla nyt ohi. 

Elina Backman: Ennen kuin tulee pimeää

Kolmas osa Saana Havas -sarjaan! Ja nyt keväällä ilmestyy neljäs osa! 

Tää oli aivan yhtä hyvä ja vetävä ku aiemmat osatkin tässä sarjassa. Instassa joku kommentoi, että nämä on tasalaatuisia kirjoja ja oon samaa mieltä. 

Tässä osassa Saana päätyy pohjoiseen, Ivaloon, tutkimaan kadonneen ja murhatun tytön arvoitusta. Sisko haluaa tietää, että mitä tapahtui ja kuka murhasi hänen siskonsa, koska tapaus ei koskaan selvinnyt. Tapaus ei olekaan ihan niin yksinkertainen ja Saana kohtaa myös vastustusta tutkiessaan asiaa. Yllättäin hän saa kuitenkin paikallisen poliisin puolelleen ja kanssaan tutkimaan tapausta. Ennen pitkää myös Saanan miesystävä Jani saapuu paikkakunnalle Saanan perässä. Niin ja Saana menee myös tapaamaan isäänsä Enontekiölle! Tätä kaikkea oli nautinnollista seurata sivujen vain kääntyessä ku ahmin tätä dekkaria.

Abir Mukherjee: A necessary evil

Luin tämän Elegian kanssa. Tämä siis jatko-osa viime vuonna lukemalleni A rising manille. Nyt ollaan siirrytty seuraavaan vuoteen 1920, ja Sam Wyndham apurinsa Surrender-notin kanssa joutuvat keskelle prinssin murhaa. He alkavat selvittää murhaa ja päätyvät prinssin, öö, kuningaskuntaan vai mikä nyt onkaan oikea termi suomeksi tälle tuon ajan Intiassa. Sambalporeen he siis menevät joka tapauksessa. Tutkittavaa siellä kyllä riittääkin, mutkikasta on ja kaikenlaista tapahtuu. Loppu oli kyllä odottamaton ja niin monen mutkan takana, että huh! Tapahtumat etenivät kuitenkin sopivan leppoisaa tahtia niin, että tätä oli ilo lukea. Vauhti ei päätä huimannut, vaan teki rennon olo. Tätä sarjaa kyllä voi suositella kaikille, jokka tykkää lepposista dekkareista! Suomennoksia ei ole, mutta jos englanti sujuu ni tartu näihin.

Chitra Banerjee Divakaruni: Hopealaakson salaisuus

 Kun kävin joulukuussa Haukiputaalla kokemusasiantuntijakeikalla, kävin myös Haukiputaan kirjastossa pööpöilemässä. Siellä lasten- ja nuortenosastolla törmäsin hyllyssä tällaiseen kirjaan. Sehän piti napata mukaan, kun kuulosti niin hauskalta seikkailulta!

Takakansiteksti:

"Kaksitoistavuotias Anand on töissä teekojussa Kalkutan slummissa ja kapinoi kovaa kohtaloa vastaan. Hän uskoo että ihmeitä voi tapahtua ja että näkyvän maailman sisällä on toinen, näkymätön maailma: taikamaailma.

Eräänä päivänä teekojulle ilmestyy vanha mies, Abhaydatta. Hän kuuluu ikivanhaan veljeskuntaan, joka on omistautunut ihmiskunnan parantamiseen ja auttamiseen. Parantajat tietävät, että ihmisen mielessä piilee uskomattomia voimavaroja, ja kykenevät käyttämään henkisiä kykyjään toisella tavalla kuin muut ihmiset.

Abhaydatta tarvitsee Anandin apua. Anandin on vietävä salaperäinen taikaesine, kotilo, takaisin veljeskunnalle Himalajan vuorille. Mukaan lähtee myös katujen kasvatti Nisha, tulisieluinen tyttö, joka järjestää kiperiä tilanteita Anandille ja Abhaydettalle. Puhumattakaan veljeskunnasta, johon on tähän asti hyväksytty vain miehiä!

Trilogian ensimmäinen osa."

Tää oli kyllä ahmittava tarina. Seurasin jännityksellä Anandin ja Nishan matkaa kohti Hopealaaksoa. Etsin jopa kartasta, että missä paikat ovat. Tarina oli niin mukavaa ja jännittävää luettavaa, että haluan lukea loputkin tästä trilogiasta. Harmi vaan, kun kirjastosta ei löydy kolmatta osaa. Pitää googlailla, että mistä löytäisin sen. Ainakin tämä ja toinen osa on suomennettu ja löytyy kirjastosta.

Abir Mukherjee: A rising man

Tää on kirja, jonka lukemiseen mulla meni vuosi. Unettomuuden myötä alkoi muulla ku suomella lukeminen takkuaan ja oleen hirveen hidasta. Eikä ollu kiinni mistään muusta ku kielestä, tuntu ettei unettomat aivot vaan enää taivu niin hyvin ku aiemmin.

 

Tässä kirjassa on aika mahtava miljöö. Ollaan Intiassa vuodessa 1919 ja siellä Kalkutassa. Päähenkilö Sam Wyndham muuttaa sinne ja aloittaa paikallisella poliisiasemalla työt. Heti ensimmäinen tehtävä onkin murhan tutkiminen työkaverinsa Surrender-not (Surendranath) Banerjeen kanssa ja murhan selvittäminen onkin melko monen mutkan takana. Tutkimuksia oli jännää seurata. Koko se maailma sadan vuoden takaa ja käytännöt. En oo juurikaan lukenu tuon ajan Intiaan ja tosi vähän muutenkin Intiaan sijoittuvia kirjoja. Ainuat taitaa olla Sujata Masseyn Perveen Mistry tutkii- sarja, joka siis myös sijoittuu samaan aikaan. 

Tykkäsin niin paljon tästä kirjasta, että haluan lukea tän jatko-osatkin. Tää on siis kirjasarja! Onneksi!

Amia Srinivasan: Halun politiikka - 2020-luvun feminismi

Tästä kirjasta on mun vaikea kirjoittaa.

 

Luin tän, tää pisti miettimään ja mikä parasta, lisäs ymmärrystä ittiä kohtaan. Mutta mitä osaan kirjoittaa tästä? Tunnistin monin paikoin asioita omasta elämästäni eri tilanteista ja asenteista. Olin vaan, että ai tääki on tätä. Tätä eli seksismiä, misogyniaa, nimeä ite. Ei kaikkea tunnista edes, ku jutut on niin normaalia. Tän takia luen kirjoja! Ne monesti lisää ymmärrystä ittiä ja myös kanssaihmisiä kohtaan. 

Muuta en kertakaikkiaan tässä kohti osaa sanoa! Vieläkin mutustelen asioita. Ja ehkä mun akateemisen koulutuksen puute estää mua kirjoittamasta tästä kirjasta hienommin ja syvemmin, koska tunnen häpeää siitä puutteesta. Vaikka samalla tiedän, että kirjoitan aina kirjoista tunnepohjalta ja omien kokemusten pohjalta, koska luen ja koen kirjat tunteella ja omien linssieni läpitte.

Tästä kirjasta paljon paremmin bloganneita:

Laura - Mitä luimme kerran

Elisa - Sateenkaarimaalari

Angela Carter (toim.): Pahoja tyttöjä ja villejä naisia

Huh! Tän novellikokoelman lukemiseen meni usiampi kuukausi ja häpeäkseni täytyy myöntää, ettei oo jääny oikein mitään mieleen koko kokoelmasta. GoodReadsissa oon antanu tälle neljä tähteä eli oon tykänny tästä aika paljonkin.  

Teoksen novellit:

Elizabeth Jolley (Iso-Britannia/Australia): Viimeinen sato

Leonora Carrington (Iso-Britannia/Meksiko): Debytantti

Rocky Gámez (Yhdysvallat): Glorian tarinoita

Bessie Head (Etelä-Afrikka): Life - Elämä

Jane Bowles (Yhdysvallat): Guatemalalainen idylli

Katherine Mansfield (Uusi-Seelanti): Nuori tyttö

Colette (Ranska): Sateinen kuu

George Egerton (Australia/Iso-Britannia): Naimakauppa

Frances Towers (Intia/Iso-Britannia): Violet

Ama Ata Aidoo (Ghana): Luumuja

Grace Paley (Yhdysvallat): Nainen - vanha ja nuori

Andrée Chedid (Egypti/Ranska): Ikuinen piina

Angela Carter (Iso-Britannia): Purppura, häpeämätön itämainen venus

Djuna Barnes (Yhdysvallat): Maa

Vernon Lee (Ranska/Iso-Britannia/Italia): Herra ja rouva Oke

Jamaica Kincaid (Antigua ja Barbuda/Yhdysvallat): Tyttö

Luo Shu (Kiina): Liu

Näistä mulle jäi mieleen Carringtonin Debytantti ja Carterin Purppura. En tajua miten nää kaikki on pyyhkiytyny niin tehokkaasti mun mielestä! Tai no, oletettavasti johtuu tästä mun unettomuudesta. 😅

Suomennos: 

Tampereen yliopiston kääntäjäkoulutuslaitoksen käännösryhmä:

Hilppa Lappalainen

Kaisa Koskinen

Laura Järvinen

Kirsi Kankaansivu

Pia von Essen

Maarit Ritvanen

Sirpa Suhonen

Ritva Kaukonen

Sirkka-Liisa Leinonen

Erja Yli-Knuutila

Riitta Oittinen

Marjo Kuusto

Semmonen kiva oli tää novellikokoelma! Mun ehkä pitää lukea tää joskus uudelleen, että jos sitten jäis jotain mieleenkin tästä. 😂

Sekalaista settiä

Yksi runokirja, yksi muistelma ja yksi novellikokoelma. Tässä, olkaatten hyvät!

Natalia Kallio: She needs bigger boots

Runoja englanniksi. Nää oli mainioita ja ajatuksia herättäviä. Tykkäsin myös runojen erilaisista muodoista. Haluan kyllä lukea tän vielä toisen kerran. Luulen, että toisella lukukerralla sais vielä enemmän irti tästä, ku mitä nyt unettomuusaivoilla.

Yoko Tawada: Muistelmat lumessa

Mun ja Elegian lukupiirikirja. Tää oli kolmessa osassa, joissa kussaki yksi sukupolvi kertoi oman tarinansa. Tää oli monella tasolla liikkuva teos, jossa oli paljon symboliikkaa, jota en aina tavoittanut. Kuitenkin oli sujuvaa luettavaa ja piti otteessaan, kunhan pääsi kunkin päähenkilön tarinan imuun.

Kääntäjät: Meeri Allinen ja Erkki Vainikkala

 

Titia Schuurman (toimittanut ja kääntänyt): Aito huijaus - 10 novellia nyky-Intiasta

Tää oli mahtava novellikokoelma! Pidin jokaikisestä novellista ja nautin niiden lukemisesta. Novellit olivat erilaisia ja erilaisista aiheista, mutta yhtäkaikki niihin upposi.

Novellit:

Tabish Khair: Huijaus

Parvati Sharma: Kuollut kameli

Shahnaz Habib: Aito ja vieraanvarainen

Mridula Koshy: Koodawallan rakkaus

Radhika Jha: Norsu ja Maruti

Jaspreet Singh: Kapteeni Faiz

Anjum Hasan: Immanuel Kant Shillongissa

Janice Pariat: Taivashaudat

Philip John: Muutos on liian vaisu sana

Manjula Padmanabhan: Syömingit

Mulla ois vielä melkonen pläjäys blogattavana niitä, mitä oon lukenu tänä vuonna. Jospa saisin ne tuutattua ulos ennen ku vuosi loppuu.

Lisää lukuelämyksiä

Se on ihanaa, ku lukuelämyksiä tulee eteen. Tässä niitä muutama lisää.

Koko Hubara: Bechi

Odotin kovasti Bechiä! Enkä joutunut pettymään. 

Tämä kirja vahvisti sen, että Hubara todella on yks mun lempikirjailija. Bechi on ajatuksia herättävä, sinne upposi, siellä eli ja hengitti ja ymmärsi ja ei ymmärtäny. Tekisi mieli lukea samantien uudelleen.

 

Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri

suomentanut Tarja Teva

Valkoinen tiikeri oli mun ja Elegian (linkissä Elegian kirjoitus kirjasta) kolmas lukupiirikirja. Tää oli jännä kirja siinä mielessä, että tässä tapahtui hyvin vähän ja silti tämä piti otteessaan koko ajan. Tää kertoo Balram Halwain tarinan menestykseen ja olikin jännä tarina. 

Renée Watson:What momma left me

Serenity muuttaa veljensä Dannyn kanssa isovanhempien luo sen jälkeen kun heidän isänsä on murhannut heidän äitinsä. Tää on yhtäaikaa selviytymistarina, surullinen tarina, ihana tarina. Rakastan tällaisia vaikeuksien kautta voittoon- tarinoita. Ja nimenomaan tällaisia, joissa ne hankalat asiat kohdataan ja niiden kanssa opitaan elämään, eikä sellaisia joissa ne hankaluudet pyyhitään maton alle ja ollaan sitten muka voitettu ne hankalat asiat. Tässäkin kirjassa Serenity ja Danny reagoivat erilailla suruun äidin kuolemasta. Tää on realistinen tarina, tässä näkyy myös isovanhempien suru ja tässä näkyy myös se rakkaus, mitä lasten ja isovanhempien välillä on. Oli ihana tarina.

Meredith Russo: Tyttösi sun

suomentanut Leena Ojalatva

Tää kirja kertoo Amandasta, joka sukupuolen korjauksen jälkeen joutuu muuttamaan isänsä luokse toiseen kaupunkiin rankan koulukiusaamisen seurauksena. Amanda käy lukiota, saa uusia ystäviä ja ihastuu samaa lukiota käyvään Grantiin. Heidän välillään on jotain, mutta uskaltaako Amanda ikinä kertoa Grantille menneisyydestään? Tää on tarina ystävyydestä ja siitä mitä joskus vaatii saada olla oma itsensä. Tää oli kyllä upottava kirja. Tarina vei täysin mennessään ja luinkin tän ahmien parissa päivässä. Toivottavasti Russolta suomennettaisiin lisää! Esim. tämä kirja kiinnostaa todella paljon.

Ootko lukenut mitään näistä? Kiinnostaako lukea?

Storm Sisters: Hyiset mainingit

Mintie Dasin Storm Sisters- sarjan toinen osa Hyiset mainingit tuli luettua aika äkkiä.

Edellisestä osasta tutut tyttömerirosvot Charlie, Sadie, Raquel, Liu ja Ingela ovat saaneet kuulla, että heidän vanhempansa ovat ehkä elossa. He lähtevät yhdessä ensin Tanskaan johtolankojen perässä ja sieltä kohti pohjoista Jäämerelle saakka. Ja mitä he löytävätkään? Entä kuka on salaperäinen kreivitär?

Tää kirja oli kyllä hyvä jatko ekalle osalle. Ehkä vähän rauhallisempi tahdiltaan, mutta käänteitä silti riitti. Kirjan loputtua ihan ärsytti, ettei oo jo seuraavaa osaa käsissä.

Storm Sisters: Kuohuva maailma

Tämä nuorten kirja on oikein viehättävä, täynnä seikkailuja ja mukaansa vievä. Törmäsin kirjastossa nuorten kirjahyllyssä tähän Mintie Dasin kirjaan ja nappasin sen mukaani. Nappaaminen kannatti!

Kuva täältä

Kuohuvan maailman tapahtumat sijoittuvat Intian valtameren alueelle 1700-luvun loppupuolella. Siellä viisi merirosvoiksi naamioitunutta teinityttöä seikkailee varastamallaan laivalla. Tytöt (Charlie, Sadie, Raquel, Liu ja Ingela) yrittävät selvittää Tuhon päivän tapahtumia. Tuhon päivänä heidän kotilaivaansa hyökättiin ja heidän vanhemapansa tapettiin. He viisi pääsivät pakenemaan juuri ja juuri.

Tyttöjen tutkimukset ja seikkailu vievät heitä Shanghaista Mekkaan. Matkalla sattuu ja tapahtuu. Minä luin tyytyväisenä ja jännitin mukana. Rakastan tällaisia seikkailukirjoja! Ovat niin mukavaa vaihtelua aika dekkaripitoiseen lukemistooni. Tässä kirjassa juonikin on mukanaan vievä. Onneksi Mintie Das on kirjoittanu jo ainakin yhden jatko-osan tähän sarjaan. Kirjastosta sitä tosin ei vielä näyttänyt löytyvän.