Ursula K. Le Guin: Toinen tuuli & J. S. Meresmaa: Kunnes tapaamme taas

 Pari kesällä luettua fantasiakirjaa tähän väliin!

Ursula K. Le Guin: Toinen tuuli

suomentanut Kristiina Rikman

Nyt on kuulkaa haikea olo, kun Maameren tarinoiden kuudes eli viimeinen osa on luettu! Eeäää, tahtoo takaisin sinne maailmaan! Mää tykästyin ihan täysiä Le Guinin luomaan Maamereen ja näihin tyyppeihin siellä. 

"Maameren tarinoiden käänteentekevässä viimeisessä osassa kuolleet pyrkivät murtautumaan elävien maailmaan kylätaikuri Lepän unien kautta.

Nuorena kuollutta vaimoaan epätoivoisesti kaipaava Leppä pyytää apua Ged Varpushaukalta, Maameren entiseltä arkkimaagilta, joka on vetäytynyt Gontiin vapaaehtoiseen maanpakoon. Gedin kehotuksesta Leppä matkaa Havnoriin, Saaristomeren pääkaupunkiin, jossa hän tapaa nuoren kuningas Lebannenin sekä Gedin puolison Tenarin ja ottotyttären Tehanun.

Vuosisatoja kestäneen rauhan jälkeen lohikäärmeet ovat palanneet ihmisten ilmoille ja tekevät tuhojaan läntisessä Havnorissa. Orm Irian, ihmisnaisen muodon halutessaan ottava lohikäärme saapuu neuvottelemaan Lebannenin kanssa. Toisen tuulen puhaltaessa Maameren kansojen edustajat purjehtivat velhojen ja viisaiden saarelle, Rokelle, ainoaan paikkaan, jossa maailman ongelmiin kenties voidaan löytää ratkaisu. Maameren magian haltijat joutuvat viimein turvautumaan ihmiskäden mestarillisiin taitoihin elämän ja kuoleman tasapainon korjaamiseksi."

Tarina oli kyllä hyvä tässäkin kirjassa! Kaikenlaista tapahtu ja sivut kääntyi vähän kuin itsestään. Tiiän jo nyt, että tuun lukemaan Maameren tarinat vielä uudestaan. Huhhei, tätä haikeutta nyt!

J. S. Meresmaa: Kunnes tapaamme taas

Tää olikin nyt jännä veto tää kirja, tapahtumien osalta. Tapahtu ihan odottamattomia tässä vampyyrisaagan toisessa osassa. En osannut odottaa näitä käänteitä ollenkaan! Wow! Tää siis jatkuu siitä, mihin eka osa jäi. En nyt oikein kykene kertomaan tästä mitään, ku sitte spoilaan ne jännät jutut ja ei se käy. Ai että! Toivottavasti Meresmaa jatkaa tätä vielä ainakin yhden kirjan verran. Sen verran jännää oli tän kirjan lukeminen.

J. S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan

Oon ihan 😭, kun nyt on tää duologia luettu ja haluaisin vaan palata Rauniaraan ja tietää lisää näitten ihmisten ja olentojen ja elontojen elämistä. Jennyn kans luettiin tämä jatko-osakin.

Rakastan edelleen tätä maailmaa. Nyt ehkä vielä enämpi, ku ekan osan jälkeen. Oikeasti, puolet kirjasta meni siinä, ku surin sitä, että kohta oon lukenu tän. Se kertonee ihan tarpeeksi kuin paljon oon Rauniara-fani ja kuin mielenkiintoinen tää maailma on? Voitko, Meresmaa, pliiiiiiis, kirjottaa jatkoa tälle? 

Tässä oli osin samat tutut henkilöt kuin ekassa osassakin. Lisänä nyt Myrrys sai oman äänen. Moni asia selvisi, moni asia jäi auki. Oikeasti, niin paljon jäi auki ja vaivaamaan, että Meresmaa saa luvan kirjottaa tälle jatkoa! 💗😂 Minen kestä muuten!

Kuten instagrammissa kirjoitin tästä:

"Voisitko @jsmeresmaa millään jatkaa tän duologian trilogiaksi tai siitä vielä pitemmälle?😭 Tuntuu, ettei oo elämää tän jälkeen. Tykkäsin näistä tyypeistä niin paljon.♥️ Haluan tietää mitä Rauniarassa tulee tapahtumaan ja miten Malkan, Aronan ja Myrryksen elämät jatkuu."

Ekaa kerran elämässä joku kirja ja joku maailma kalahtaa muhun näin paljon, että ihan ruikutan kirjailijaa kirjoittamaan lisää tästä maailmasta ja näistä hahmoista. Huh huh!

En pysty edes kertomaan kirjan tapahtumista tän kummemmin, etten spoilaa ketään. Tuli niin monenlaisia yllätyksiä!

J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän

 Mää rakastuin tähän kirjaan! Meresmaa on ylittänyt itsensä ja tän lukeminen oli vain yhtä ilotulitusta koko tunneskaalalla laidasta laitaan.

Luin tän kirjan Kirjojen pyörteissä- blogin Jennyn kans ja totta puhuakseni me molemmat rakastuttiin tähän kirjaan!

Kirjoitin instagrammiin tästä näin:

"Luin Jennyn kanssa tän kirjan ja kumpikin rakastuttiin tähän. Joo ja @jsmeresmaa, mää vähä rakastuin suhun, koska oot niin upeasti käsitellyt tässä esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön seurauksia. Kirjan hahmot on mahtavia ja hämmentäviä ja tunteita herättäviä. En millään malttais odottaa tän jatko-osaa!!!"

Tässä on maailma, jossa on ikuinen syksy. Kukaan ei tiedä miksi. Siellä elävät Malka, Hellantian tietäjäoppilas, joka löytää käpymaidon hakureissullaan hylätyn vauvan, joka onkin aika erikoinen vauva. Siellä elää myös Arona, lyhytkasvuinen eloseppäoppilas, joka tekee jotain tyhmää ja siitä alkaa jännät tapahtumat. Kirjassa seurataan vuoronperään Malkaa ja vuoronperään Aronaa. Ja paikoin myös kirjan maailman Ruhtinatarta.

Malka kohtaa Tenon, joka ei puhu. Teno jäytää hänen mieltään ja kun hän lähtee kaupunkiin ja kohtaa Tenon uudelleen, selviää Tenosta asioita, jotka vaikuttavat tavalla tai toisella heidän suhteeseensa. Tenon kanssa ja Tenon menneen kautta Malka alkaa lähestyä ikuisen syksyn arvoitusta.

Arona taas tekee sen tyhmän jutun ja sen seurauksena hänet passitetaan arkistoon rangaistuksena. Arkistossa hän kohtaa Tarvon ja Tarvon kanssa hän ystävystyy ja hekin lähestyvät eri kautta ikuisen syksyn arvoitusta, kun Arona löytää salatun kirjaston. Asioita kuitenkin mutkistaa se, että Arona on kuuluisan suvun jälkeläinen.

Kirjan juoni on otteessaan pitävä ja ylläoleva oli erittäin ylimalkainen kuvaus asioista. Henkilöt taas olivat välillä ihania ja välillä hämmentäviä ja myös rasittavia. Kaikissa ja kaikessa on puolensa. Kirjassa oli myös ihania sanoja. Esim. elonto : elollinen olento. Eloseppä on tietenkin seppä, joka takoo elontoja. Arona takoo lintuja heidän maailmaansa.

En oikeasti tiedä miten maltan oottaa huhtikuuhun asti, jolloin tän duologian jatko-osa julkaistaan! Kirja loppui sellaiseen kohtaan, että ai että!

J.S.Meresmaa: Kerberos

 Heti mentiin syvään päätyyn jo ensimmäisellä aukeamalla. Auts ja Wau! Meresmaasta on todella tullut yks mun lempikirjailijoista.

"Jokainen on itselleen normaali" 

Tää on niin totta! Se mitä on omassa elämässä, sitä pitää normaalina, vaikka se ei välttämättä oo sitä.

 

"Eikä se mitä mulle on tapahtunut

Ole sama kuin mitä mä olen"

Tääki ois niin hyvä muistaa! Erottaa minuus ja erottaa kokemukset toisistaan, vaikka ne kokemukset väkisinkin vaikuttaa minuuteen.

Kerberos kuvaa hyvin masennusta, itsensä etsimistä ja löytämistä, puhumisen tärkeyttä ja myös toivoa. Meresmaa osaa jotenkin niin älyttömän hyvin kuvata tätä kaikkea! Siksi oon tykänny tästä trilogiasta niin paljon! Tätä lukiessa sai kyllä vertaistukea ja ymmärrystä. Ihan parasta! 💗

J.S.Meresmaa: Kenties tapan sinut vielä

Meresmaan uusin pääsi luvun alle! Tää oliki aika nopeaa ahmaistu.

Tää oli vähän erilainen vampyyritarina ja se oli kyllä virkistävää. Aleksi tapaa Noran jäätelöbaarissa ja siitä seuraakin monta jännää asiaa. Nora paljastuu vampyyriksi ja hän saa itsensä ovelasti luihutettua Aleksin elämään ja Aleksin kotiin ja huoneeseen, jossa Aleksi opettaa hänelle tietokoneen käyttöä. Aleksi itse harjoittelee ja haluaa päästä menestyväksi e-urheilijaksi. Tunteetkin heräilevät Aleksin ja Noran välillä. Mutta sitten kohtalo puuttuu peliin Noran pikkuveljen muodossa ja siitä alkaakin sotku, josta saatte ihan itse lukea.

Loppu jäi niin ihanasti auki, että haluaisin tälle kirjalle jatkoa. Tää oli todellakin virkistävää luettavaa ja mahtavaa, että vampyyrit ovat nykyhetkessä ja niinkuin Nora, myös tietokoneiden maailmassa. 

J.S.Meresmaata

Tässä kuudes ja seitsemäs Meresmaa, jotka oon lukenut.

Khimaira

Dodon luin viime vuonna ja tää Khimaira on itsenäinen jatko-osa sille. Tässä on päähenkilönä eri henkilö. Dodossa oli Iina ja tässä Khimairassa Sara, joka on Iinan tyttöystävä.

Sara on suomenvenäläinen nuori nainen, jolla on pääsykokeet selän takana. Hän seurustelee Iinan kanssa, joka seurustelee Saran lisäksi myös Saran exän kanssa. Saran vanhemmat eivät tiedä hänen lesboudestaan, saatikka polyamorisesta suhteesta. Kun asia sitten paljastuu hänen vanhemmilleen, hänet heitetään kotoa. Sara katoaa ja kukaan ei saa häneen yhteyttä pitkään aikaan. 

Khimaira uppos mun sydämeen ja sai kurkkuun puristavan tunteen. Tää kolahti niinkuin Dodokin viime vuonna. Miten Meresmaa osaakin kirjoittaa tolleen? Olen sydän rakkautta tulvillaan näitä Meresmaan säeromaaneita kohtaan.

J.S.Meresmaasta on tullu näiden säeromaanien myötä yks mun lempikirjailija. Pidin jo aiemmin paljon hänen kirjoistaan, mutta nää teki sen lopullisen silauksen asiaan. 

 

Naakkamestari

Naakkamestari on Tampereelle sijoittuva vaihtoehtohistoriallinen tarina. On vuosi 1900 ja Enni koittaa selvitä elämästään valumestari Lundanin verstaassa samalla kun ikävöi kadonneita vanhempiaan. Yhtenä aamuna hän löytää loukkaantuneen naakan ja yrittää auttaa sitä. Siitä lähteen etenemään tapahtumien kulku, joka muuttaa hänen elämänsä. 

Tää oli kyllä mielenkiintoinen tarina. En osannut yhtään oottaa, että mitä kirjassa tapahtuu. Naakkamestari oli kyllä yllätys, että mikä ja mitä se lopulta olikaan. Ja Enni ei tietenkään oo mikään tavallinen tyttö. Kirja loppuki silleen, että mun pitää kyllä piakkoin hommata jatko-osat käsiini ja lukea ne, että saan tietää, miten asiat päättyy.

Ootteko lukeneet Meresmaata? Mitä tykkäätte? Mulla on vielä mifonki-sarja kesken ja sekin on todella hyvä. Pitäis lukea sekin loppuun, että saan tietää miten siinä käy niille tyypeille.

J.S. Meresmaa: Dodo

Dodo on mun lukema eka säeromaani. Tykästyin tähän tyyliin todella paljon. Sopii mun suuhun ja kieleen ja mieleen todella hyvin tällaisen kirjan lukeminen. 

Goodreadsista kirjan kuvaus:

"Dodo on nuorista kertova säeromaani, joka tihkuu vimmaa ja kesän loputonta valoa.

Yksinhuoltajaäidin kasvattamalla Iinalla on edessään paha paikka. Arvosanoja pitäisi nostaa, jotta lukiosta ja aikanaan yliopisto-opinnoista tulisi totta. Iina tuntuu kuitenkin onnistuvan vain poissaolojen määrän nostamisessa. Hänellä on syitä. Ensinnäkin on Tuukka. Poikaystävää on nykyään vaikea saada aamuisin edes sängystä ylös, saati hoitamaan asioitaan. Toiseksi on Dodo, heidän vaarallinen salaisuutensa. Luonnontieteellinen ihme, joka vaatii huolenpitoa 24/7.

Sitten äiti pakottaa Iinan kesäksi isän luokse maalle. Isän, joka valitsi mieluummin viinan kuin Iinan, ja jota Iina ei ole nähnyt vuosiin. Että sellainen unelmien kesä edessä.

Iina: mikä muu vois mennä pieleen?
Elämä: hold my beer"

Mulla ei oo oikein sanoja kuvata tätä kirjaa. Se piti ahmia yhdeltä istumalta, vei niin mukanaan. Herätti paljon ajatuksia. Ihastutti.

Eräs kohta pysäytti kovasti kirjaa lukiessa:

Vihatekoja, tekovihoja

Älä vihaa ihmistä,

vihaa niiden tekoja.

Äiti sanoi mulle joskus niin

mutta mä vaan mietin,

että ilman ihmisiä

ei olis niitä tekoja.

Kirjassa oli muitakin hyviä oivalluksia, mutta tän kohdan tallensin ittelleni ylös. 

Vaikka tää on nuortenkirja, tää on myös mahtavaa luettavaa meille aikuisille. Tää kirja on niitä, jotka pitää ite kokea. Mitkään sanat ei anna oikeutta Dodolle. 

Ja mikä se Dodo oikein oli? Tämä lentävä ja raateleva paholainen? Kirjan loppu antaa yhden selityksen ja se on mielenkiintoinen. Meillä jokaisella on oma Dodomme, luulen.

Pidin kirjassa siitä, että siinä käsitellään polyamoriaa. En muista aiemmin lukeneeni yhtään kirjaa aiheesta tai jossa ois ees sivuttu sitä. Parhaillaan mulla on luvun alla Audre Lorden Zami ja se on toinen lukemani kirja, jossa sivutaan polyamoriaa. 

Lopuksi voin vain sanoa, että kiitos J.S.Meresmaa, kun kirjoitit tämän kirjan.

Mifongin kätkemä

Pitkästä aikaa luin J.S.Meresmaata. Mifonki- sarjan seuraava eli neljäs osa Mifongin kätkemä oli yhtä hyvä, ellei millin parempikin kuin edeltäjänsä.

Merontesissa tapahtuu kaikenlaista: Ciaran syöstään vallasta, hänen kaksoissiskonsa Fewrynn tekee kyseenalaisia asioita, heidän äitinsä Ardis kulkee omia reittejään, Rondestanitkin sekä sotkevat että auttavat kuvioissa. Plus Joentuoma. Mikäs hän on miehiään?

Kirja jatkoi yhtä hyvällä otteella siitä mihin jäikin aiemmassa osassa. Lukuväli oli nyt mulla useampi kuukausi, mutta kirjaa lukiessa tapahtumat palasivat hyvin mieleen. Tykkään tästä sarjasta paljon. Kirjan lopussa on se olo, että haluan heti jatkaa lukemista seuraavasta osasta ja haluan heti tietää, miten tämä tarina jatkuu. Jospa nyt ei tule yhtä pitkää lukuväliä!

Mifongin mahti

J.S.Meresmaan Mifongin mahti on sarjan kolmas osa. Ja vei mennessään yhtä kovasti kuin aiemmatkin osat!

Kirja alkaa tai lähtee vauhtiin siitä, kun kaksoset Ciaran ja Fewrynn täyttävät 12 vuotta ja Ciaran muuttaa Merontesiin tullakseen Merontesin kuninkaaksi. Fewrynn jää Oranorin palatsiin jatkamaan taitojensa ja mahdin hallinnan opettelua. Sitten Fewrynn saa näyn, jossa Ciaran on vaarassa (hänet yritettiin tappaa) ja hän karkaa päästäkseen veljensä luo. Siitä se seikkailu taas alkaa ja jatkuu Merontesissa. Hommaan on sotkeutunut niin Ciaran- kuninkaan vallankaappauksen suunnittelijoita, kuin niitä, jotka haluavat purkaa Merontesin kirouksen. Ja loppuun tietysti jätettiin kunnon cliff hanger, jotta mää täälä kiehun, ku ei seuraava osa jo odota hyllyssä.

Meresmaa on kyllä niin koukuttavan sarjan kirjoittanut. Huh huh! Vie mennessään ja pitää otteessaan tiukasti. Täällä jo suunnittelen, että pitää hommata Mifonki- sarja omaan kirjahyllyyn, jotta voi tulevien vuosien aikana lukea sarjan kerran jos toisenkin kerran uudelleen.

Mifongin aika

Viimein sain tartuttua J.S.Meresmaan Mifonki-sarjan kakkososaan, Mifongin aikaan. 

(Tätä postausta kirjoittaissa ihmettelen omaa muistiani. Nykyään en välillä meinaa muistaa ottaa kuvia lukemistani kirjoista. Onneksi tästä löytyi kuva puhelimesta, kun olin laittanut instaani kuvan kirjasta silloin kun luin sitä.)

Otetaan tähän heti lainaus Risingshadow- sivustolta, koska siellä on hyvä kuvaus kirjan juonesta: 

"Kohtalo on heittänyt kuningatar Ardisin lapset eri tahoille: Ciaran kasvaa faroni Elingmarin hoivissa Merontesissa ja Fewrynn elää arkista elämää äitinsä kanssa pienessä Länsimantereen kylässä. Kun tuulen mifonki Haldor Sininen yllättäen havahtuu hereille, Ardis ja Fewrynn joutuvat etsimään turvaa Itämantereen viidakoista täysin vieraiden ihmisten keskuudesta. Mutta suuri kaipuu ajaa Ardisin etsimään Ciarania isänsä hovista, ja tällä matkalla hän törmää entisen elämänsä haamuihin kohtalokkain seurauksin.

Monipolvisessa tarinassa oma, värikäs roolinsa on myös Danten hurmuriveli Roanilla, merirosvosisko Linnillä, tämän rakastetulla Harbenilla ja tulipalossa rujoutuneella Bran Capimontilla – sekä ryysyläispoika Moharilla, joka tarrautuu tarinaan peräänantamattomalla sitkeydellä."

Tämä kirja oli kuten ensimmäinenki osansa, vei mennessään minut ja olin nokka kiinni kirjassa oikeinkin sujuvasti. Meresmaa on osannut luoda niin hyvin kirjan hahmot, että jokaisen tarinaa seuraa mielenkiinnolla ja pohtii, että mitähän heille seuraavaksi tapahtuu. Toiset ärsyttää, kuten Linn tässä kirjassa, ja toiset tuntuu niin lämpöisiltä, kuten Elingmar. Ristiriitaisin on ehkä Ardis tai sitten Dante muodonmuutoksineen. Yhtäkaikki, odotan hahmojen kasvua ja seikkailuja seuraavissa kirjoissa. 

Lisättäköön vielä, että kun tämä kirja loppui, niin se otti minua päähän. Että elä nyt vielä lopu, hyvänen aika, kesken kaiken!

Mifongin perintö

13-vuotias serkkuni vinkkas mulle tästä kirjasta ja kirjasarjasta. Niinpä kirjastossa tutkin J.S.Meresmaan kirjoja ja just tää Mifongin perintö vaikutti kiinnostavalta.

Tää oli kyllä erittäin positiivinen yllätys mulle! Hitto, tosi hyvä kirja. Ja vielä suomalaista fantasiaa!

"Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan."

Tuo lainaus on Rising Shadow- sivustolta. Tässä kirjassa juonen käänteitä ja henkilöitä on niinku Valtaistuinpelissä niin etten osannut rueta kertomaan mitään omin sanoin. Sen osaan kertoa, että loistava kirja! Tämäkin kirja yllätti mua juonenkäänteillään. Arvaatte varmaan, että aion lukea jatko-osat ja Meresmaalta muutkin kirjat?!

Mua ärsyttää vähän se, että sitä tahtoo jostain kumman syystä olla jotenkin ennakkoluuloinen suomalaista fantasiaa (ja muutakin kirjallisuutta) kohtaan. Miksi ihmeessä?? Oon lukenut suomalaista fantasiaa ja tykännyt siitä ja silti oon ennakkoluuloinen. Pöh ja puh tommosille luuloille! Tässä taas nähtiin, ettei ennakkoluulot kerro totuutta.