Kaksi säeromaania: Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle & Aija Andersson: Pii

 Säeromaaneja, olkaatten hyvät! Nämä kaksi ihan erilaisia.

Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle

suomentanut Leena Ojalatva

Säeromaani siitä, kun isällä onkin salaa kaksi perhettä ja siskokset ovat hyvin samanikäisiä, eivätkä tiedä toisistaan. Isä kuolee ja mitäs sitten? Siskot ovat eläneet hyvin erilaisissa oloissa ja siinä kaikessa on tasapainoilua, kun he yrittävät tutustua toisiinsa.

Tämä säeromaani herätti monenlaisia tunteita! Pidin paljon. Luin tämän alkuun e-kirjana, mutta sitten se katosi kirjastosta ja luin loppuun paperikirjana. 

Aija Andersson: Pii: piensäeromaani

Tämä oli kaunis ja sekava. En oikein pysynyt kärryillä. Niinku yhtään. En osaa edes sanoa, että mistä tämä kertoo. Pitänee lukea uudestaan oikein keskittyneenä.

Se, mistä pidin tässä oikein paljon, on rakenne: on ne normaalit säeromaanin säkeet ja sitten sivun alalaidassa juoksee koko ajan oma tarinansa. Yhden luvun loputtua luin sivun alalaidan säkeneet vielä erikseen peräkanaa. Se oli kivaa!

Takakansiteksti:

"Piensäeromaani Piissä pieni inhimillisyyden liekki lepattaa susivihan, noitavainojen ja muiden kauhujen keskelläkin. Äänessä ovat alistetut. Teos ponnistaa kaukaa historiasta, mutta yltää nykyiseen ekokriisiin ja tulevaisuuden tuhokuviin. Ja jotakin on myös dystopioiden jälkeen...

Runot aikatasoineen kerrostuvat maan kuorikerrosten tavoin. Esiin paljastuvat yhteisöllisen kontrollin teemat - kamppailu tiedon herruudesta, kasvatus sekä lasten ja naisten osa yhteisössä.

"Kuluu tämä päivä jonka painoa et ymmärrä / Seisot kivellä, olet tullut tänne / seisomaan, vuorelle jonka lumoa et tunne""

3 jännäriä

Tullu luettua dekkareita taas ihan uutterasti. Jännästi aina alan lukea dekkareita, ku elämä on joltain kohen liian raskasta ja/tai stressaavaa.

Holly Jackson: Kiltti tyttö, julma kosto

suomentaja: Leena Ojalatva

Jatkoin Jacksonin dekkaritrilogiaa. Tää sen toinen osa. Edellisen osan tapahtumista on kulunu joitain kuukausia. Pipin ystävän veli katoaa ja lopulta hän suostuu pitkin hampain tutkimaan tapausta, vaikka pelko kolkutteleekin takaraivossa edellisen kirjan tapahtumien takia. Pip tekee Ravin kanssa podcastia edellisen kirjan tapahtumista ja käyttää podcastiaan myös kadonneen Jamien etsintään. Yhdessä he tutkivat katoamista tässäkin kirjassa.

Kirjan rakenne on sama ku edellisessä eli välillä on puheluiden yms litterointeja ja viestittelyketjuja ja sitten taas tavallista tapahtumien kerrontaa. Tykkään tästä tyylistä! Kirja oli oikein vetävä. Odotan kyllä innolla seuraavan osan ilmestymistä.

Jane Harper: Kadonnut mies 

suomentaja: Mari Hallivuori

On kolme veljestä, joilla ei ole kauhean hyvät välit. On isot maatilat, isot eli kymmeniä kilometrejä laidasta laitaan. Veljesten maatilat vierekkäin ja silti he näkevät harvoin. Yksi veljeksistä löytyy kuolleena autiomaasta. Siitä alkaa kuoleman ja myös välien selvittely. Harper on kutonut taas verkon veljesten tapauksen ympärille. Hitaasti tarina ja taustat kerivät auki. Mikään ei olekaan ihan siltä miltä näytti. Murhaajaakaan en arvannu ku ihan vasta lopussa. 

Tää oli taattua Harperia. Odotan kovasti seuraavaa suomennosta!

Elina Backman: Kun jäljet katoavat

Tää on toinen osa Saana Havas- sarjasta. Saana ja miesystävänsä Jan tutkivat toisistaan tietämättä samaa katoamistapausta. Tässäkin kirjassa on podcasti mukana, kun Saanaki tekee podcastia edellisen kirjan tapahtumista ja myös hän käyttää podcastiaan kadonneen etsimiseen. Muuten tää kirja on ihan erilainen verrattuna Jacksonin kirjaan. Murha ja katoamistapaus liittyvätkin yhteen ja Janilla kollegoineen ja Saanalla melkein itekseen onkin selvittely tapauksissa. Myös Janin ystävä, psykologi ja profiloija, liittyy tapaukseen mutkan kautta. Ratkaisu tuli osittain puskista. Ihan en osaanu oottaa tätä kuviota, mikä paljastui kaiken takaa. Hyvin piti kyllä otteessaan tämäki dekkari, niinku kaksi yllä olevaakin. Pakko saada pian käsiin Backmanin seuraava Havas-kirja. Niin taiten hän luo nää tarinat.

Ookko lukenu nää? Mitä oot tykänny? Tai aiokko lukea, jos et oo lukenu vielä?

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas

Vihdoin minäki sain luettua tän Jacksonin kirjan ja tykkäsin paljon!

Kirja lähtee tästä käyntiin:

"Viisi vuotta sitten Sal Singh murhasi tyttöystävänsä Andie Bellin. Poliisi tietää, että Sal teki sen. Kaikki kaupungissa tietävät, että Sal teki sen.

Mutta murhan jälkimaininkien kalvamassa pikkukaupungissa kasvanut Pippa Fitz-Amobi ei ole asiasta kuitenkaan niin varma. Kun Pippa valitsee tapauksen kouluprojektinsa aiheeksi, hän pääsee perille salaisuuksista, joita joku on epätoivoisesti yrittänyt pimittää. Jos todellinen tappaja on edelleen vapaalla jalalla, kuinka pitkälle hän on valmis menemään salatakseen tekonsa?"

Tarina etenee monin tavoin! Saa lukea Pipin kertomaa, hänen tutkielmatekstiään, häne äänittämiään puhtaaksikirjoitettuja puhelinhaastatteluja, tekstiviestejä, someviestejä jne. Monenlaista! Tykkäsin tästä tyylistä ja rakenteesta tosi paljon, koska se on erilaista ja se mielestäni sopi tähän kirjaan ja aiheeseen tosi hyvin.

Samalla ku murhatutkimukset etenee, seurataan Pipin ja Sal Singhin veljen Ravin välille kehittyvää ystävyyttä ja jotain syvempääkin. Lisäksi seurataan myös Pipin perhettä ja Pipin ystäviä. Murhaaja tuli mulle jonkinlaisena yllätyksenä. En ihan osannu odottaa ja koko homma oli minusta tosi surullinen. Ja jos murhasta näin voi sanoa, niin syy oli hyvin inhimillinen. Tykkäsin kirjasta, koska asiat ei oo niin yksinkertaisia, ku miltä monesti näyttää tai ees vois kuvitella. Ihmiset on monimutkaisia ja mykkyräisiä. Sen takia myös varasin tän kirjan jatko-osan Kiltti tyttö, julma kosto. Siinä Pip ja Ravi on päähenkilöitä edelleen, mutta nyt he ovat yliopisto-opiskelijoita ja selkeästi rikostutkimukset saa jatkoa.

Erilaisia kirjoja, joihin upota

Tässä kasa erilaisia kirjoja, joiden lukemiseen voi upota: 

Marcela Serrano: Näkemiin, pikku naiset

suomentanut Sanna Pernu

Näkemiin, pikku naiset oli hyvä ja ristiriitainen kirja. Tarina itsessään vei mut mennessään ja oli kiinnostava. Kuitenkin siinä tarinassa oli sellaisia elementtejä, joita spoilaamisen vuoksi en tässä kuitenkaan paljasta ja jotka omalla kohdallani jonkin verran lässäyttivät tarinan ja varsinkin kirjan lopun. Kieltämättä tuli vähän turhautunut olokin lukiessa. Toisaalta on mielestäni rohkeaa kirjoittaa tollaisesta aiheesta, joka on tabu. Silti, jos olisin tiennyt aiheen, en olisi lukenut tätä kirjaa. 

Toisaalta taas henkilöhahmot eli serkukset olivat mahtavan erilaisia ihmisiä ja heillä omat ja kiinnostavat tarinansa. Se kantoi kirjan läpi. Henkilöhahmot mukailevat Louisa May Alcottin Pikku naisia- kirjan henkilöhahmoja ja siitä on tämän kirjan nimikin. Nieves, Ada, Luz ja Lola. Kukin heistä vahtaa yhtä pikku naista, Megiä, Jota, Bethiä ja Amyä. Serkukset syntyvät Chilessä ja elävät läpi Chilen sotilasjuntan sortovuodet. Kasvavat ja aikuistuvat ja kohtaavat taas 2000-luvun alussa, jolloin salaisuudet tulevat julki. Kokonaisuudessaan tämä oli hyvä kirja, tarina kulki eteenpäin ja serkusten elämä sai sivut kääntyilemään kirjan loppuun asti kaikesta huolimatta. Ei harmita, että luin tämän!

Alice Oseman: Loveless

Tää on tarina Georgiasta, joka ei oo koskaan ollu rakastunut, koskaan suudellut ketään tai koskaan ollu ihastunut kehenkään. Mikä hänessä on vialla? Tää on kasvutarina. Tarina siitä, kuinka Georgia tajuaa olevansa aseksuaali, mitä tapahtuu ennen sitä kun hän yrittää olla "normaali" ja kuinka hän lopulta hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Tää on kasvutarinan lisäksi myös tarina ystävyydestä. Ja hieno sellainen! Ihanasti kirja upotti mut sivuilleen. Jotenkin ihanaa lukea tällaisia tarinoita, joita oisin kaivannut luettavaksi silloin kun olin itse teini. Onneksi ei oo myöhäistä lukea näitä nyt!

Ps: Minusta on tullut Alice Oseman- fani.

Katie Kitamura: A separation

Tää kirja oli todellinen löytö! Elegian kanssa luettiin tämä yhdessä meidän lukupiirissä ja tämä kirja aiheutti myös paljon keskustelua. Kirjassa on nimetön päähenkilö, joka saa puhelun (ex-)anopiltaan. Anoppi haluaa hänen lähtevän etsimään poikaansa, johon anoppi ei saa yhteyttä. Anopin tietämättä he ovat eronneet puoli vuotta sitten ja päähenkilö ei ole sen jälkeen nähnyt kadonnutta Christopheria. Etsintäreissun suunta on Kreikka, jonne C on lähtenyt tekemään tutkimusmatkaa.

Kirjan tarina on todella hienovireinen. Kitamuran kerronta on eleetöntä ja kaikki kerronan rönsytkin ovat tyylillä tehty. Pikkuhiljaa C:n kohtalo aukeaa Kreikassa. Tarina on suorastaan intensiivinen, mutta lopulta itse tarinan loppu jää aika irtonaiseksi kaikkeen muuhun verrattuna. 

Sen tämä kirja teki, että haluan ehdottomasti lukea lisää Kitamuraa. 

Ps: Just huomasin, että meijän kirjastoon on tullut häneltä uusi kirja, Intimacies! Se pitää saada käsiin.

Elizabeth Acevedo: Runoilija X

suomentanut Leena Ojalatva

Tää olikin kirja, jonka luin yhdeltä istumalta! Xiomaran tarina nykäisi otteeseensa ja kaksi tuntia vain ahmin tätä kirjaa. Kirjan eniten ärsyttävin henkilö oli ehdottomasti Xiomaran äiti. Hän on tyyppiä "asiat on näin niinku sanon ja piste". Huokaus, miten raivostuttavaa! Samoin se tiukka uskonnollisuus, mikä äidille on tärkeää. Xiomaran kamppailu oman äänensä ja mielipiteidensä kuuluviin saamisen kanssa oli samaistuttavaa. Onneksi hän saa tukea, esim. opettajaltaan, joka kannustaa häntä lavarunouden pariin. Lopputaistelu äidin kanssa oli raastava, huh hei mitä ahdistusta ja vihan tunteita mulla heräs X:n äitiä kohtaan. Miten voikin tehdä niin epäreilusti ja väärin toista kohtaan? Hieman vain eläydyin tarinaan ja samaistuin Xiomaraan.

Tää säeromaani on ehdottomasti lukemisen arvoinen! 

Tällaisia kirjoja tullut luettua kesän aikana. Ootko lukenut mitään näistä?

Lisää lukuelämyksiä

Se on ihanaa, ku lukuelämyksiä tulee eteen. Tässä niitä muutama lisää.

Koko Hubara: Bechi

Odotin kovasti Bechiä! Enkä joutunut pettymään. 

Tämä kirja vahvisti sen, että Hubara todella on yks mun lempikirjailija. Bechi on ajatuksia herättävä, sinne upposi, siellä eli ja hengitti ja ymmärsi ja ei ymmärtäny. Tekisi mieli lukea samantien uudelleen.

 

Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri

suomentanut Tarja Teva

Valkoinen tiikeri oli mun ja Elegian (linkissä Elegian kirjoitus kirjasta) kolmas lukupiirikirja. Tää oli jännä kirja siinä mielessä, että tässä tapahtui hyvin vähän ja silti tämä piti otteessaan koko ajan. Tää kertoo Balram Halwain tarinan menestykseen ja olikin jännä tarina. 

Renée Watson:What momma left me

Serenity muuttaa veljensä Dannyn kanssa isovanhempien luo sen jälkeen kun heidän isänsä on murhannut heidän äitinsä. Tää on yhtäaikaa selviytymistarina, surullinen tarina, ihana tarina. Rakastan tällaisia vaikeuksien kautta voittoon- tarinoita. Ja nimenomaan tällaisia, joissa ne hankalat asiat kohdataan ja niiden kanssa opitaan elämään, eikä sellaisia joissa ne hankaluudet pyyhitään maton alle ja ollaan sitten muka voitettu ne hankalat asiat. Tässäkin kirjassa Serenity ja Danny reagoivat erilailla suruun äidin kuolemasta. Tää on realistinen tarina, tässä näkyy myös isovanhempien suru ja tässä näkyy myös se rakkaus, mitä lasten ja isovanhempien välillä on. Oli ihana tarina.

Meredith Russo: Tyttösi sun

suomentanut Leena Ojalatva

Tää kirja kertoo Amandasta, joka sukupuolen korjauksen jälkeen joutuu muuttamaan isänsä luokse toiseen kaupunkiin rankan koulukiusaamisen seurauksena. Amanda käy lukiota, saa uusia ystäviä ja ihastuu samaa lukiota käyvään Grantiin. Heidän välillään on jotain, mutta uskaltaako Amanda ikinä kertoa Grantille menneisyydestään? Tää on tarina ystävyydestä ja siitä mitä joskus vaatii saada olla oma itsensä. Tää oli kyllä upottava kirja. Tarina vei täysin mennessään ja luinkin tän ahmien parissa päivässä. Toivottavasti Russolta suomennettaisiin lisää! Esim. tämä kirja kiinnostaa todella paljon.

Ootko lukenut mitään näistä? Kiinnostaako lukea?