Maria Jotuni: Evakuoidut & Sofi Oksanen: Samaan virtaan- Putinin sota naisia vastaan

 Tänään alkoi talvisota vuosikymmeniä sitten. Siksi tässä postauksessa on kaksi sotaa käsittelevää kirjaa! Toinen käsittelee kotimaata ja toinen käsittelee naapurimaata sodan suhteen.

Maria Jotuni: Evakuoidut

selkomukauttanut Maria Vahtila

Tää oli koskettava, huh! Luin tätä bussikatoksessa bussia odotellessa ja melkein oli tippa linssissä. Sota on niin raakaa ja vielä niin monin eri tavoin, ettei sitä tälleen rauhanajan Suomessa syntyneenä ja kasvaneena osaa edes käsittää. Tähän kirjaan eläydyin niin vahvasti vielä. Huh.

"Äiti ja poika pakenevat sotaa. Kotitalo on pommitettu raunioiksi ja kylmyys ja nälkä kiristävät otettaan pakolaisista.

Lapsi haluaa tietää, miksi ihmiset tappavat toisiaan. Äidillä ei ole hyvää vastausta. Maria Jotunin Evakuoidut on koskettava romaani, jonka teemat ovat surullisen ajankohtaisia tänäkin päivänä. Teos on myös vahva feministinen vastapaino miesten kirjoittamalle sotakirjallisuudelle."

Haluan lukea tän alkuperäisenä versiona. Ku tää selkomukautus oli jo näin koskettava, ni mitä se on alkuperäisessä kuosissaan? Ja tää kirjan loppu. Oikeasti. Siinä kohti tuli kyyneleet. Tulee tätä postausta kirjoittaessakin.

Sofi Oksanen: Samaan virtaan - Putinin sota naisia vastaan 

"Taas luin jotain, joka sai aivot poksumaan. @sofioksanen avaa tässä kirjassa todella hyvin venäläistä mielenmaisemaa. Sukupolvesta toiseen jatkunut kansalaisten mielten manipulointi ja historian vääristely tekee tehtävänsä, vaikka ois kuin terävä pää. Lisäksi nyt tajusin ekaa kertaa Venäjän tekemän kolonisaation ja sen laajuuden. Alunperin Venäjä ei oo ollu kovin paljoa Suomea isompi, piti ihan googlaa. Tämä kirja ja @thejessikka kirjat on avannut mun silmät Venäjän suhteen. Nään nyt myös Itä-Euroopan maat uusin silmin. Ehkä Suomi ei sittenkään oo se paras asiantuntija naapurimaansa suhteen."

Näin minä instagrammissa tästä kirjasta. Ei herranen aika, miten jokku osaa kirjoittaa niin, että maailmat avartuu ja silmät aukeaa ja mitä kaikkea. Ja saa tosiaan mut googlaan. Alla olevassa kuvassa näkyy, että minkä kokoinen Venäjä on ollu alunperin. Ei mikään kovin iso. Ja siis, tuolta alueelta se on lähteny syntymään, kolonisaatio lähteny leviämään itään erittäin pitkälle. Ja se mieletön määrä propagandaa, mikä kuuluu Venäjän systeemiin. En oo aiemmin tajunnu sitä määrää ja syvyyttä. Oksanen kyllä osas selventää tän asian hyvin.

Toivon, etten joudu omakohtaisesti kohtaamaan sotaa. Pelottaa tää maailmanmeno.

Jessi Jokelainen: Femokratia & Pauline Harmange: Miksi vihaan miehiä

 Vähän feminismiä syksyyn! Nyt ku se viimein on alkanut... 

Jessi Jokelainen: Femokratia

Jokelaisella on upea taito naulata teksteissään asiat. Niin myös tässä sarjakuvassa. Tykkään hänen piirrostyylistään ja kerrontatyylistään. Tässä sarjakuvassa tiivisty hyvin tämä Suomen meininki. Historia ja nykyhetki. Lähteet ja kaikki löytyy. 

Tää pitää kyllä omaan hyllyynkin hommata, että voi selailla tätä ja lukea uudemman kerran. Multa ei löydy nyt sanoja kuvaamaan tätä teosta, ku että se on 10/10.

Pauline Harmange: Miksi vihaan miehiä

suomentanut Saana Rusi

Vähän ennakkoluuloisena lähdin tätä lukemaan. Onhan tuo kirjan nimi vähä provosoiva. Pääsin yllättymään hyvällä tavalla! Harmange kertoo hyvin perustellen, että miksi on päätynyt vihaamaan miehiä. Vaikka hänen puolisonsakin on mies. Pystyin niin hyvin samaistumaan kaikkeen! Tämä olikin sitten hyvä pakkaus, vaikka vähän hankalalta tuntu tarttua tähän.

Riikka Saarenpää toim.: Miten pärjätä ilmastokriisissä? & E. L. Silvola-Carter: Sinilintujen kutsu

Naistenviikko ja yksi Riikka!

 Tässä on nyt kaksi kirjaa, jotka molemmat käsittelevät ilmastonmuutosta, mutta ihan eri tavalla.

Riikka Saarenpää toim.: 

Miten pärjätä ilmastokriisissä? Tositarinoita maailman köyhimmistä maista

Tässä oli tarinoita Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maista siitä kuinka ihmiset siellä taistelevat ilmastonmuutosta vastaan ja millä keinoin. Ihmisillä on toivoa ja tahtoa tehdä muutoksia, kun he saavat oikeanlaisia keinoja siihen. Ei voinut kuin ihailla heitä! Tää oli kyllä vaikuttava teos siinä mielessä. Antoi toivoa ittellekin.

E. L. Silvola-Carter: Sinilintujen kutsu

Tää oli aivan mainio kirja, jollei oteta lukuun paikoin olevia poliittisia paasauksia. Ne aina latisti tunnelman ja teki kirjasta tylsän hetkittäin. Valitettavasti! Kiinnostavinta oli kirjan alussa tapahtuva valtava metsäpalo Yhdysvalloisssa ja perhe johon se vaikutti karsealla tavalla ja kirjan keskivaiheen jälkeen tapahtuva myrsky Filippiineillä. Filippiineillä myrskyn keskellä tapahtuvat poliittiset keskustelut oli kohtuullisen mielenkiintoisia. Näkee, että politiikan rattaat pyörii hitaasti, liian hitaasti, että sen avulla pystyis oikeasti vaikuttamaan asioihin tarvittavalla nopeudella. Se kyllä vie toivoa.

No, joka tapauksessa, aion lukea jatko-osan, jos sellainen joskus tulee.

Mari Turunen: Kääntyneet: ex-muslimien painostus Suomessa & Raja Shehadeh: Mitä Israel pelkää?

 

Mari Turunen: Kääntyneet: ex-muslimien painostus Suomessa

Tää kirja oli himpun pettymys. Tää esitteli pienellä otannalla tehdyn tutkimuksen ex-muslimien painostuksesta Suomessa. Asia itsessään tuli kyllä selväksi, että ei siinä mitään. Silti jonkinlainen asenteellisuus paistaa tästä läpi. 

Kääntyneiden kokemuksissa on hyvin paljon samaa, kuin mitä itse olen kokenut vanhoillislestadiolaisuuden piirissä. Sama paska pikkasen eri paketissa. Huokaus.

Myötätuntoni on kääntyneiden puolella. Heidän painostamisensa on aina väärin.

Raja Shehadeh: Mitä Israel pelkää?

suomentanut Koko Hubara

esipuhe Noora Dadu

Shehadehin kirja oli erittäin avartava ja sopivan tiiviissä paketissa oleva kirja Israelin väkivallan syistä. Mun päätä tämä avarsi paljon ja ymmärrän nyt paremmin tilannetta Israelin ja Palestiinan välillä. Olen Palestiinan puolella. Israel tekee kansamurhaa ja näännyttää viattomia ihmisiä nälkään ja käyttää Hamasin terrori-iskua pelkkänä tekosyynä tehdä se kaikki kauheus. Ei sitä voi ymmärtää.

Tämä kirja kannattaa lukea, jos haluaa saada paremman kuvan aiheesta.

Rankkojen aiheiden sarjakuvia

 Kolme sarjakuvaa rankoista aiheista. Jokainen osui johonkin sydämen kohtaan ja vavisutti.

Brianna Jonnie, Nahanni Shingoose & Nshannacappo: If I go missing

Tämä sarjakuva kertoo alkuperäiskansoihin kuuluvista tytöistä ja naisista, jotka katoavat ja jolle poliisi ei tee mitään, ei edes tutki. Brianna kirjoittaa poliisipäällikölle kirjeen ja se menee viraaliksi. Sitä myöten asia saa julkisuutta ja Brianna ja muut alkavat ajaa aktiivisesti muutosta asiaan. Koskettava ja rankka sarjakuva ihmisten välinpitämättömyydestä johtuen toisten etnisyydestä.

Zeina Abirached: Pääskysen leikki

suomentanut Aura Sevón

Abirachedin omiin kokemuksiin pohjautuva sarjakuva lapsen elämästä sodan ja pommitusten keskellä Libanonissa. Mitä se elämä on sisällä taloissa ja mitä ulkona kaduilla ja miten lapsi näkee sen kaiken. Tämäkin oli koskettava ja rankka sarjakuva.

Michael Cherkas: Red harvest

Sarjakuva Holodomorista eli Neuvostoliiton aiheuttamasta nälänhädästä Ukrainassa vajaa 100 vuotta sitten. Tämä oli kyllä karu tarina, huh! Nälkä ja sen raadollisuus, se miten perhesiteet katkeilee politiikan takia, miten ihmiset ympäriltä kuolee nälän takia, miten sitä syö melkein mitä vain nälän takia. Huh ja auts. Ei osaa edes kuvitella tollasta, vaikka itekin oon oman osuuteni nälästä saanu lapsena. Ukraina on saanu kyllä kokea melkoista perkelettä Neuvostoliiton/Venäjän takia.

2 sarjakuvaa rakkaudesta ja parisuhteista

Tähän hetkeen sopivasti sarjakuvia rakkaudesta ja niihin liittyvistä ongelmista, mitä voi parisuhteessa tulla tai mitä voi vaikkapa oman maat lait vaikeuttaa.

 

Jane Deuxard & Deloupy: Iranian love stories

kääntänyt Ivanka Hahnenberger

Tässä sarjakuvassa käsiteltiin iranilaisten nuorten tilannetta, jossa ei voi seurustella kenen kanssa haluaa, ei edes heteroparit, ja jossa seksi ja suuteleminen ja muu, kaikki on kiellettyä. Pseudonyymien takana olevat sarjankuvantekijät ovat haastatelleet Iranin reissuillaan seurustelevia pareja ja näiden pohjalta sitten tehneet tämän sarjakuva-albumin, joka kertoo eri parien tarinat Iranissa, kun uskonnolliset säännöt määräävät kaiken rakkauden suhteen.

Tämä albumi oli koskettava ja myös kiukuttavaa luettavaa. Onhan se nyt ihan paskaa, kun ei itse voi päättää niinkin isosta asiasta, kuin tulevasta puolisosta.

Sophie Lambda: So much for love

kääntänyt Montana Kane

Tämä oli Lambdan omaelämäkerrallinen sarjakuva hänen kokemuksistaan lähisuhdeväkivallasta. Tämäkin aiheutti kaikenlaisia tunteita. Sopivan ajankohtainenkin nyt, kun ollaan tässä viikon aikana saatu kuulla ja lukea uutisia Janne Puhakan murhasta, jonka hänen ex-puolisonsa teki.

Koskettava tarina tämäkin. Tässä sai myös toivoa, koska tarinassa tulee myös esiin se, miten Lambda myös toipui kokemastaan apua saatuaan.

Jessikka Aro: Putinin maailmansota - Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi

Koska olin eilen kuuntelemassa Oulun muusajuhlilla esiintynyttä Jessikka Aroa ni päätin sen kunniaksi viimein naputella myös tämän kirjabloggauksen loppuun. Kiitos Jessikka Aro näistä kirjoista! Fanitan sinua niin paljon!💖

Tämä kirja oli yhtä silmiäavaava kuin edeltäjänsä Putinin trollit. Minusta on pelottavaa, että mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita tekemään vallan, rahan, koston jne takia. Niinkuin Putinkin tekee nyt kaiken aikaa. Ja niin moni ihminen lähtee siihen touhuun mukaan. Samaan aikaan se ei ole ollenkaan yllättävää, inhimilliset arvot ovat niin vähän arvostettuja tässä kapitalistisessa ja patriarkaalisessa maailmassa.

Kirjan alkuosa käsittelee Smolenskin lentoturmaa, jossa kuoli Puolan poliittinen eliitti: presidentti, puolustusvoimien korkeita jehuja, ministereitä yms. Mulla ei ollut mitään mielikuvaa koko lentoturmasta muuten, kuin että olen tainnut kattoa Lentoturmatutkinnan jakson siitä ja siitäkään en muista oikein mitään. Aro avaa turman tapahtumat, turmassa kuolleiden elämiä ja läheisten kokemuksia sen jälkeen, Venäjän paskamaista toimintaa ja Puolan johdon paskamaista toimintaa. Kirjan loppupuolella Aro jatkokertoo edellisessä kirjassaan kuvaamiaan kokemuksiaan vainoamisesta ja mitä oikeudenkäyntien jälkeen on tapahtunut. Lisäksi kirjassa tuodaan esiin myös Ghanassa ollut trollitoimisto ja kuvataan Venäjän Viroon tekemää karseaa totaalikyberhyökkäystä vuosien takaa. 

 Maailma ryskyy kaiken aikaa. Luin yllättyneenä Ylen jutun siitä, kun Puola valmistautuu sotaan Venäjän kanssa. Olin vaan, että hä. Venäjä pommittaa Ukrainaa. Israel pommittaa Gazaa, Libanonia ja Irania. Malissa ja Nigeriassa paukkuu, Kongossa todella rauhatonta, Itä-Afrikan maissa on nälänhätä. Afganistanissa naisilla ei ole enää oikein mitään ihmisoikeuksia. Huokaus. Tää tulipalo senkus leviää, varsinkin kun ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt valtavia ongelmia eripuolella maailmaa. Silläkin tämä kirja avas silmiä lisää. Kuinka kätevästi jotkut toimii kaiken takana ja ottaa ilon irti tilanteista. Venäjällä on näppinsä pelissä vaikka ja missä iloisesti hybridisodankäyntiä hyödyntäen.

#naistenviikko2024: Marjane Satrapi: Nainen, elämä, vapaus

Naistenviikon kolmas päivä! Nyt sarjakuva Iranissa tapetusta Mahsa Aminista ja naisten ihmisoikeuksista! Ajatelkaa, naisetkin ovat ihmisiä!

"Huipputekijöiden sarjakuvakirja Iranin naisten kansannoususta.

Persepolis-sarjakuvastaan tunnettu Marjane Satrapi luotaa yhdessä yli 20 taiteilijan ja asiantuntijan kanssa nuoren iranilaisnaisen murhaa ja sen synnyttämiä protesteja.

13. syyskuuta 2022 Iranin moraalipoliisi pidätti ja pahoinpiteli naisopiskelija Mahsa Aminin, joka ei poliisin mukaan ollut pukenut hiukset peittävää huivia oikein. Amini kuoli vammoihinsa kolme päivää myöhemmin. Tapahtumasta sai alkunsa laaja protestiliike, jossa iranilaiset nousivat vastustamaan ääri-islamilaisten vallanpitäjien sortoa.

Nainen, elämä, vapaus käsittelee 24 sarjakuvanovellin kautta monesta eri näkökulmasta syksyn 2022 traagisia tapahtumia ja Iranin myrkyttyneen yhteiskunnan todellisuutta.

Marjane Satrapi (s. 1969) on ranskalais-iranilainen sarjakuvantekijä, jonka neliosainen pääteos Persepolis kertoo koskettavan tarinan perheestä islamilaisen vallankumouksen pyörteissä. Nainen, elämä, vapaus -kokoelman muita Suomessakin tunnettuja tekijöitä ovat mm. Joann Sfar (Rabbin katti), Lewis Trondheim (Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut), Catel (Kiki – Montparnassen kuningatar) ja Paco Roca (Ryppyjä)."

Tää oli koskettava antologia! Koskettavammaksi tän tekee, että nyt Suomen hallitus suunnittelee ihmisoikeuksien rikkomista lailla, käännytyslailla ja sillain pelaavat täysin Putinin pussiin. Täällä Suomessa on nyt tie auki tähän samaan tilanteeseen, missä Iranin naiset ovat olleet vuosia. Kenen tahansa ihmisoikeuksia voi rikkoa. Se on väärin. Sitä pitää vastustaa. Demokratiaa pitää puolustaa. Tasa-arvon edestä pitää taistella.

Victoria Lomasko: Se toinen Venäjä

 Lomaskon sarjakuva kiinnosti, koska "dokumenttisarjakuva Kremlin varjoista". Kaikki Putinia vastustava kiinnostaa.

"Kiihkoilijat pahoinpitelevät Pussy Riotin tukijoita, homofoobikot häiriköivät LGBT-elokuvafestivaali Bok o bokin järjestelyjä, ortodoksiaktivistit hyökkäävät Torfjankan puiston suojelijoiden kimppuun, lakkoilevat rekkakuskit kokoontuvat Himkissä... Viktoria Lomaskon, moskovalaisen nelikymppisen kuvataiteilijan ja aktivistin Se toinen Venäjä -kirjassa tavanomaisten uutiskuvien sijaan pääosassa ovat erilaisina sarjakuvina toteutetut tarinat itänaapurimme toisenlaisesta arjesta, joka jää suurvaltapolitiikan varjoon. Lomasko aloitti graafisia reportaasejaan 2010-luvun alussa. Tuolloin hän ymmärsi, että halusi ylittää oman sosiaalisen kuplansa rajat. Kuplan, joka koostui keskusteluista muiden taiteilijoiden ja suunnitelijoiden kanssa moskovalaisissa gallerioissa. Reportaasit syntyivät alun perin ennen kaikkea Lomaskon itseymmärryksen välineiksi. Pikkuhiljaa jokaisen reportaasin jälkeen hän alkoi hahmottaa uusin silmin Venäjän poliittista tilannetta ja omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Lomaskon sarjakuvateoksia on julkaistu aiemmin sekä englanniksi että saksaksi."

Tää oli todellakin mielenkiintoista ja paikoin koskettavaakin luettavaa. Ihmiset ihmetyttää, vihastuttaa ja ihastuttaa. Tää oli pieni kurkistus venäläisten pään sisään. Samanlaisia he ovat ku me suomalaisetkin. Kukin uskoo ja näkee niinkuin uskoo ja näkee. Mua ainakin lohdutti ja ilahdutti suuresti se, että Venäjällä on pinnan alla Putinia vastustavia tyyppejä ja että he tekevät pieniä vastaiskuja aina kun voivat. Koen edes vähän toivoa Venäjän suhteen nyt.

Lomaskon tyyli on erilainen ku mihin oon tottunu. Kiinnostaa lukea lisää hänen töitään! 

Sanna Kajander-Ruuth: Laman lapset

Enpä osannut odottaa tähän kirjaan tarttuessani, että miten tämä räjäyttää mun tajunnan ja aukaisee raskaita ovia mun mielessä. En ole osannut yhdistää tiettyjä asioita itsessäni ja elämässäni lamasta johtuviksi.

Tämä kirja sai mut ymmärtään itteeni paremmin. Varsinkin Meri Valkaman kirjoitus oli tajunnan räjäyttävä ja aiheutti isoja ahaa elämyksiä. Pidin siitä, miten kirjassa lomittui tieto ja haastateltujen omat kokemukset. Tieto oli mielestäni just sopivan "kevyellä" otteella kirjoitettu eli siitä ei tullut raskas olo lukiessa. Tällaisia kirjoja tarvitaan lisää. Itsekin olen hyvin vähän puhunut kenenkään kanssa lamavuosista ja omasta lapsuudestani silloin ja laman kovista seurauksista elämässäni. Nyt osaan paremmin yhdistää, että mitkä asiat elämässäni ovat laman seurausta.

Nämä seuraavat lainaukset räjäyttivät mun tajunnan auki ja tunnistin niistä itseni ihan täysin:

"Jos rahaa joskus on, se on vain ohimenevä vaihe. Kaikki pitää siis käyttää saman tien. Jos en nyt heti tee rahalla asioita joita haluan, kohta se ei enää ole mahdollista. Tällainen ajattelumalli minuun iskostui lapsuudenkodissani." -Meri Valkama-

"Rahavaikeudet, vaikka ne olisivat vain hetkellisiä ja jollekin muulle pieniä, aiheuttavat minussa edelleen samanlaisen hädän kuin lapsena." -Meri Valkama-

"Tarpeeni seistä omilla jaloilla ja säilyttää hallinnan tunne on varmaan jopa häiriintyneen korostunut." 

-Meri Valkama-

Näistä tosiaan löysin itseni ja ymmärsin, että lama ja siitä seurannut köyhyys näkyvät minussa ja elämässäni yllä olevien lainauksien tavoin. Köyhyys oli ja on rankkaa ja se kesti läpi lapsuuteni ja aikuisuuteeni saakka niin, että siitä on tullut osa identiteettiäni ja en rehellisesti sanoen osaa kuvitella elämääni jonain muuna kuin köyhänä ihmisenä. Se köyhyys on jatkunut myös koko aikuisuuteni ajan. Toki ainut syy siihen ei ole lama, vaan myös muut isot traumat elämässäni. Tämä kirja kuitenkin helpotti oloani paljon, kun ymmärrän nyt paremmin itseäni. Ihanaa lukea kirjoja, jotka aukaisevat ovia ja lisäävät itseymmärrystä ja vielä ihan odottamatta.

Johanna Vehkoo: Oikeusjuttu

En ollut vielä kovin pitkälle kerennyt lukea tätä kirjaa, kun tuli tieto Korkeimman oikeuden tuomiosta. Olin niin helpottunut, että melkein itkin, kun selvisi, että Vehkoon kunnianloukkaustuomio kumottiin. Olishan se ollut täysin naurettavaa, jos toisin olis käynyt!

 

Tässä kirjassa limittyvät Vehkoon oma tarina ja kokemukset tämän sekopäisen oikeusjutun tiimoilta, sekä tieto trollauksen mekanismeista ja miten ne vaikuttavat kaikkeen. Tämän vuoksi kirja oli oikein sujuvaa luettavaa ja ei käynyt ainakaan minulle liian raskaaksi sen puolesta. Se miksi lukeminen oli minulle välillä raskasta, johtui siitä, miten kirjan oikeudenkäyntien kuvaukset nostivat pintaan muistot omista oikeudenkäynneistäni samassa paikassa ja taisipa meillä olla Vehkoon kanssa sama syyttäjäki, jollen väärin muista vuosien takaisia. Jokatapauksessa kirja oli hyvä. Arvostan sitä, että Vehkoo jaksoi käydä läpi tämän mankelin ja lopulta oikeus voitti.

Ps: Huomenna tulee viisi vuotta siitä, kun omat oikeudenkäyntini loppuivat hovioikeuden tuomion tuloon. En saanut oikeutta, mikä vihastuttaa edelleen.

Lina Ben Mhenni: Tunisialainen tyttö

Tunisian tapahtumat vuodelta 2011 arabikevään tiimmellyksessä ovat kyllä jääneet mulla vähän pimentoon. Tässä kirjassa Lina Ben Mhenni kertoo niistä.

 

Ben Mhenni on aktivisti ja tuolloin hän somessa kirjoitti ja levitti tietoa naisten oikeuksista niin blogissaan kuin Twitterissä ja Facebookissa. Arabikevään aikana hän matkusti maassaan ja dokumentoi sen tapahtumia. Tässä kirjassa hän kertoo näkemästään ja kokemastaan. 

Kirja on lyhyt, 63 sivua, ja pohjautuu Lina Ben Mhennin blogikirjoituksiin. 

Jessikka Aro: Putinin trollit

GoodReadsiin kommentoin tätä kirjaa näin: "Tää kirja järisyttää maailmaa ja aukaisee silmiä. Pelottavia juttuja."

Tää kirja oli ku lukis hyvää ja jännittävää dekkaria. Ittiä piti välillä ihan muistuttaa siitä, että ei, en oo lukemassa dekkaria vaan tää on todellista elämää ja tätä paskaa tapahtuu ihan joka hetki. Oli jotenkin rajuhko silmien aukeaminen. Jotenkin sitä on onnistunu itsensä sulkemaan johonkin kuplaan ja ei tiedä tällaisesta paskasta oikein mitään. Kun se ei oo omaa elämää koskettanut. Uutiset aiheesta ovat niin kaukaisia.

Aro kertoo selkeällä ja hyvällä tyylillä omista kokemuksistaan ja usean muun ihmisen kokemuksista heidän joutuessaan Venäjän trolliarmeijan hampaisiin ja miten se koneisto ei lopeta. Todella hyytävää luettavaa! Tekee pahaa lukea ja alkaa pelottaa. Miten muun muassa tehdään valeuutisia ihmisistä ja mustamaalataan heitä, yllytetään ihmisiä häiriköimään heitä, uhataan kaikenlaisella väkivallalla tai vihjaillaan siitä. Ja se jatkuu katkeamattomana virtana, eikä anna sen kohteeksi joutuneelle hetken rauhaa.

Oon myös seurannut Aron oikeusprosessia asian suhteen. Toivon hänen saavan oikeutta. Toivon myös, että Suomessa muutetaan lakeja, jotta netissä tapahtuva väkivalta saadaan rangaistavaksi ja ihmisten elämää turvattua. 

Tästä kirjasta ei voi muuta sanoa, kuin että tän pitäis kaikkien lukea. Tää pitäis myös antaa jokaiselle yläasteikäiselle lahjaksi ja luettavaksi. Tai miksei kaikille suomalaisille! Tää on nykyaikaa, tätä tapahtuu joka sekunti ympäri maailmaa ja se ei kieltämällä muuksi muutu. 

Vastatuuleen - saamen kansan pakkosuomalaistamisesta

Vastatuuleen on kirja, jonka toivoisin ilmestyneen jo ajat sitten. Kirja, joka mun ois ollu hyvä lukea jo peruskoulussa/lukiossa. Kirja, joka pitäisi kaikkien suomalaisten lukea ja sisäistää.

Täytyy heti ensimmäiseksi myöntää, että en tiennyt kirjan kertomista asioista mitään. En muista kouluajoilta, että saamelaisista ois puhuttu. Lähinnä muistan, että on laulettu joitain lauluja, joissa on puhuttu saamelaisista ja ollu jotain joiuntapaista melodiaa. (Laulu alkaa, että Outamaita ja auvikoita, kellokas poroni laukota noita.)  Lisäys: Googletin ja kyseessä on joiku Utsjoelta.

Kirja on kyllä karu. Saamelaisten kohtelu on ollu ja on vieläkin ihan paskaa.

Saamelaiset on Euroopan ainut alkuperäiskansa ja heitä on Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueella. Saamen kieliä on monia ja kolmea niistä puhutaan Suomessa: pohjoissaamea, inarinsaamea ja kolttasaamea. Monia saamen kieliä on kadonnut, Suomen alueelta, esim. Kemin saame.

Kirjaa lukiessa mietin monta kertaa, että miksi me ihmiset ollaan niin helvetin paskoja. Miksi Suomi ei ratifioi ILO169:ä? Mikä siinä nyt on niin vaikeaa oikeasti? Miksi raha menee ihmisten edelle aina? Miksi päätöksiä koskevia ihmisiä ei kuulla ennen päätöksiä?

Tää kirja oli semmonen tietoisku, että tän miettimisessä ja sulattelussa menee aikaa. Mulla tää iski hermoon. Vituttaa helvetisti ihmisten sortaminen. Tää myös iski hermoon siinäki mielessä, että heräs kiinnostus saamelaisia kohtaan. Haluaisin oppia jonkun saamen kielistä ihan vain huvin ja kannatuksen vuoksi.

Todella iso suositus lukea tää kirja. Tää meni heittämällä yhdeksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

Lisäys: Anteeksi, kun en tajunnu lisätä tätä ennen kuin postaus tuli julki. Mutta! Jos kiinnostaa niin Neeta Inarin blogissa on Saamelainen lukuhaaste. Aion itse osallistua siihen.

Sydämen asioita

Tälleen itsenäisyyspäivänä onkin hyvä pohtia Suomea ja Suomen tulevaisuutta. Ilmastonmuutos on paska tosiasia, vaikka moni ihminen haluaa sen kieltää. 

Tää kirja on Greta Thunbergin ja hänen perheensä tarina siitä, miten Greta ja hänen siskonsa Beata oirehtivat, saivat diagnoosit ja miten Greta heräsi ilmastonmuutokseen ja miten hänestä tuli aktivisti. Kirja on ädin, Malenan, äänellä kerrottu. Kirjan lopussa on mukana myös Gretan pitämiä puheita. 

Kyllä tää kirja herätti ittiäki. Että ei helvetti, tässä tulee käymään paskasti. Vaikka itse olen lapsivapaa ihminen ja sen puolesta ei tarvi miettiä jälkipolveni tulevaisuutta pätkääkään, ni kyllä tää ilmastonmuutos ahdistaa. Tilastollisesti ite elän vielä n.50v ja sinä aikana jo tulee ilmastonmuutoksen vaikutukset näkymään isommin. Ei oma vanhuus kovin ruusuiselta ilmastonmuutoksen valossa näytä. Saatikka sitten vaikka oman 7-vuotiaan kummilapsen tulevaisuus. Se on astetta tai kahta paskempi, kirjaimellisesti. 

Kaikista pahinta ilmastonmuutoskeskusteluissa on ihmiset, jotka kieltää sen olemassaolon, eli ilmastodenialistit. Ja yleensä näillä ihmisillä on vielä lapsia. Ja näitä ilmastodenialisteja ahdistaa ja ärsyttää nk. ilmastohysteria. Miksi heitä ei ahdista ja kiinnosta omien lastensa tulevaisuus yhtään? En ymmärrä. Ymmärrän kyllä sen mekaniikan, miksi ihmiset kieltä vaikeita asioita, onhan se tuttua itsellekin. Mutta tää, ilmastonmuutos, on niin iso asia, että kiellot pitää laittaa roskiin ja tehdä se mitä pystyy. 

Moni sanoo, ettei yhellä pienellä Suomella oo väliä kaikkien isojen ja saastuttavampien maiden rinnalla. Sehän ei oo totta millään lailla. Suomesta esim. on siirretty monia tehtaita Aasian maihin ja sillä lailla suomalaiset saastuttaa ihan järkyttävästi. Suomalaiset lentää väkilukuun suhteutettuna eniten maailmassa ja lentäminen on pahimpia saastuttajia. Suomi on kaiken kaikkiaan aika kova saastuttaja, ei siitä pääse mihinkään.

Ja ne pienet teot. Niistähän se kasvaa puro ja purosta virta. Jo se, että pitää huolen, ettei tule ruokahävikkiä, on kova juttu. Tai että kierrättää kaiken, mitä vaan voi. Meijän taloyhtiöön tuli nyt syksyllä muovinkeräysastia ja me alettiin sen myötä kierrättään muovit. Muovia muuten kertyy ihan älytön määrä kierrättää. En ollu aiemmin tajunnu asiaa. Lisäksi esim. se auttaa, että lisää kasvisten syöntiä, koska se vähentää lihantuotantoa. 

Itsellä ahdistaa monesti se, ettei mulla oo voimavaroja tehdä enempää. Yritän muistuttaa itteeni, että ne pienet purot on jo virran alku. Ku tarpeeksi moni ihminen saa aikaan pienen puron niin siitä syntyy virta.

Sinua on petetty

Tämä kirja oli yhtä vaikuttava kuin Minja Koskelan Ennen kaikkea feministi. Ellei jopa vaikuttavampi.

Kirjassa usea ihminen kirjoittaa tasa-arvosta ja feminismistä. Parhaiten jäi mieleen Maria Petterssonin kirjoitus siitä, kuinka naisviha on tuhansia vuosia vanha juttu, joten ei ole ihmekään, että asiat muuttuu niin hitaasti. Mieleeni jäi myös Koko Hubaran kirjoitus kirjallisuuden alasta. Muita kirjoittajia olivat mm. Saara Särmä, Maria Ohisalo ja Arno Kotro.

Kaikki tekstit olivat herätteleviä ja muutamista sain uusia oivalluksia, kuten Petterssonin ja Hubaran teksteistä. Tämäkin kirja tulee päätymään mun kirjahyllyyn. Vaikka lukemisesta on jo tovi, tuntuu, etten osaa sanoa tästä mitään. Asiat vielä muhivat päässäni. Aion lukea tämän uudelleen, kunhan saan ostettua sen.

Why I'm no longer talking to white people about race

Koska olen kiinnostunut ja saanut silmäni auki rasismin suhteen niin tartuin tähän Reni Eddo-Lodgen kehuttuun kirjaan.

Kirjassa käydään läpi Iso-Britannian historiaa rasismin suhteen, sekä kerrotaan millä eri tavoilla rasismi näkyy esim. vaikka rikostutkinnassa, jossa mustien ja ruskeiden ihmisten kokemat rikokset jäävät ratkaisematta, koska valkoiset poliisit eivät niitä tutki kunnolla. Kirja oli silmiä avaava ja pisti taas miettimään, että eihän tässä hommassa ole mitään järkeä. Ei valkoinen iho tee kenestäkään parempaa tai arvokkaampaa ihmistä. Ei omasta poikkeavat tavat ja kulttuuri tee kenestäkään huonompaa ja arvottomampaa. Miksi ihmiset ovat niin paskoja? 

Rasistisia ajatuksia ja asenteita löytyy omastakin päästä vaikka kuinka paljon. En ollut aiemmin tajunnut edes sitä. Ne olivat vain normaaleja ajatuksia ja normaaleja asenteita, joihin ei kiinnittänyt edes huomiota. Nuo ajatukset ja asenteet sitä on oppinut jo äidin maidosta niinkuin varmasti suurin osa meistä valkoihoisista suomalaisista. Eikä niitä ajattele sen kummemmin, koska on normaalia ajatella niin. Oon onnellinen, että olen itse herännyt tähän nyt kolmikymppisenä ja että voin muuttaa omat ajatukseni ja asenteeni. Muita en voi muuttaa, mutta itseäni voin ja muutan.

Kirja on kehujensa arvoinen ja avarsi lisää omaa maailmaani.

Toiseus 101 - näkökulmia toiseuteen

Törmäsin Ruskeat tytöt- sivustolla Toiseus 101- kirjaan, joka on ilmainen, ladattava pdf- versio. (Tuo linkki vie siihen ilmaisversioon.) Koska aihe kiinnostaa, luonnollisesti luin sen.

Kuvat täältä

Kirjassa on useita eri kirjoittajia ja he kirjoittavat erilaisista aiheista, mutta silti samasta asiasta. Kaikki aiheet liittyvät kuitenkin toiseuteen ja sen kokemiseen, rasismiin ja syrjintään. Tämä kirja on  niitä kirjoja, joista ei osaa oikein sanoa mitään, mutta asia jää silti muhimaan päähän. Tärkeää asiaa! Toiseus on asia, jota valkoihoisena ei tässä mittakaavassa joudu kokemaan varmaan ikinä.

Lukekaa tuo kirja!