15 syyskuuta, 2021

Fantasiaa, fantasiaa

Fantasiaa tulee nykyään luettua paljon enemmän, kun oon mukana spefi-lukupiirissä. Kesällä oli jo fantasia-ähky ihan ja olin vähä aikaa lukematta fantasiaa. 


Kai Meyer: Jäinen valtakunta

Muistan lukeneeni tän kirjan joskus teininä. Halusin lukea uudelleen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun lopun Pietariin. Päähenkilönä on 12-vuotias Hiiri, joka on poikatyttö. Hän asuu hotellissa ja kiillottaa öisin asiakkaiden kenkiä. Siellä hän törmää outoihin asioihin, kun erään hotellihuoneen luona on kylmä ja se kylmyys leviää. Huoneessa asuu Lumikuningatar, jonka sydämestä on ryöstetty jääpuikko ja siksi kylmyys on ruennut leviämään. Esim. Pietarissa on parhaillaan hirmuinen lumimyrsky. Tapahtumat etenevät ja Hiiri on kaiken keskiössä. Selviää asioita Hiiren vanhemmista ja velhosta, joka varasti jääpuikon. Hiiri huomaa olevansa keskellä sotaa. Hänen pitää valita puolensa ja koittaa pelastaa tilanne. Kaiken kaikkiaan kirja oli ihan viihdyttävä. Ei ehkä ihan enää mun makuuni, mutta muistan tykänneeni tästä sillon yläasteikäisenä.



 

Leena Krohn: Tainaron

Tää kirja yllätti. Tää nimittäin lähti suorastaan tylsästi liikkeelle ja mietin jo alkuun tän lukemisen lopettamista. Sitten tää yhtäkkiä imaisikin mukaansa. Sen jälkeen tätä ei ois malttanut laskea käsistään. Kirjeet olivat mielenkiintoista luettavaa. Ne pisti miettimään, että missä ihmeessä sitä ollaan. Mikä tää Tainaron oikein on!? Selvästikin oltiin ötököiden kokoisia. Oliko päähenkilö ötökkä vai ihminen? Kutkuttava maailma, kun vastauksia ei saa ja kaikki jää oman mielikuvituksen varaan. Tää kirja on semmonen, että ei haittais, vaikka tää jatkuis esim. trilogiana. Onneksi en lopettanut tän lukemista! 




Emily St. John Mandel: Station Eleven

Mua on ruennut vaivaamaan semmonen halu lukea kaikenlaisista maailmanloppuun tai lähelle sitä johtavista katastrofeista. Dystopiat siis uppoaa. Kun oma elämä on niin tasaista niin kirjoista saa draamaa, joka on turvallista. Tämmöstä tää on, ku ensin melkein koko elämän ajan elämä on pelkkää draamaa ja sitten ku siitä on päässyt eroon, ni pitää lukea sitä draamaa ja nauttia ku se ei kuulu enää omaan elämään kuin kirjojen sivuilla.

Tässä kirjassakin on pandemia. Pandemia, joka leviää supernopeaa. Siis nopeampaa kun covid-19 ja tää flunssa on myös varsinainen kuoleman enkeli, kun sen johdosta melkein kaikki ihmiset kuolevat ja yhteiskunta romahtaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Amerikkaan, Kanadan ja Yhdysvaltojen alueelle. Päähenkilöinä ovat Kirsten, joka on 8v pandemian revetessä, ja Arthur, joka kuolee n.50-vuotiaana juuri ennen kuin pandemia lähtee käyntiin. Kirsten ja Arthur ovat samassa näytelmässä mukana, jonka aikana Arthur kuolee ja siitä tarina lähtee liikkeelle. Tarinaa seurataan kahdessa aikatasossa. Kirstenin tarinaa seurataan n.20v pandemian jälkeen ja se kertoo hänen selviämisestään ja elämästään kiertävän sinfonian mukana, joka on aikamoista, koska creepy profeetta jahtaa sinfoniaa. Arthurin tarinaa seurataan lähtien n.30v ennen hänen kuolemaansa ja päättyen kuolemaan. Mielenkiintoista onkin, että miten Arthurin ja Kirstenin tarinat risteävät muutenkin kuin näytelmän suhteen. Ne nimittäin tekevät niin jännällä tavalla ja myös odottamattomalla tavalla. Sieltä selviää myös kirjan nimikin.

Tää oli mielenkiintoinen ja hyvä kirja. Sivut vaan kääntyili kuin itsestään, kun tätä upposi lukemaan. Toivottavasti saan muitakin St.John Mandelin kirjoja käsiini.



Mites muut? Kaipaatteko draamaa elämäänne? Mietteitä näistä kirjoista tai muusta?

13 syyskuuta, 2021

Dekkareitaaa

Mun dekkareiden luku on jotenkin hidastunut. Ei oo tullu kovin montaa luettua viime aikoina. Mikähän tässäkin on?


Sujata Massey: Satapurin jalokivi

Tää Perveen Mistry- sarjan toinen osa ei ollut niin hyvä kuin eka osa. Tää ei niin hyvin imaissut otteeseensa. Tässä kirjassa tutkitaan Satapurin ruhtinaskunnassa tapahtuvia juonitteluja, kruununprinssin murhaa ja muita tapahtumia. Ei kauheana jäänyt mitään mieleen kyllä tästä, paitsi ehkä Perveenin orastava romanssi. Että tulipahan luettua, ihan jees. Aion kyllä lukea sarjan syksyllä suomeksi ilmestyvän kolmannen osan, joka itse asiassa onkin jo mun hyllyssä oottamassa, kun tämän postauksen kirjoittaminen on vähän venynyt. On tuo 1920-luvun Intia sen verran mielenkiintoinen.





 
Tuija Lehtinen: Väärä vainaja

Tää Lehtisen dekkari oli yllätys. Jotenkin olin tosi ennakkoluulonen siitä, että millanen tää olis, ku oon lukenu Lehtiseltä paljon nuortenkirjoja ja joitain aikuistenkin. Tuntu, että osaako hän dekkareita kirjottaa. Kunnon ennakkoluulot siis! No, onneksi sain positiivisen yllätyksen. Tää oli mukaansa tempaava dekkari ja pidin päähenkilöstä Erja Revosta. Harvemmin dekkareiden päähenkilönä on eläkkeellä oleva nainen. Toki Repo on varhaiseläkkeellä, mutta silti, hän on viisikymppinen. Tää oli niin jouhevaa luettavaa, että tuun varmasti lukemaan tätä Erja Repo- sarjaa enemmänkin. Tässä kirjassa ideana oli siis se, että Revon puoleen kääntyy nainen, joka uskoo, että hänen kummitätinsä ei ole oikeasti kuollut, vaan hänen uurnassaan on joku muu ihminen tuhkattuna. Repo alkaa tutkia asiaa ja se onkin monimutkainen homma. Tätä lukiessa oli välillä vaan että mitäääää. Juonen käänteet oli kohallaan ja viihdyin lukiessa.
 



Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja

Tää oliki vähä jännä kirja. En oikein tiiä, että oliko tää varsinaisesti pettymys, mutta ei tää kuitenkaan vastannu mielikuvaa, mikä mulle oli tästä kirjasta syntyny. Tää oli kyllä omanlaisensa tarina, en oo ennen lukenu tämmöstä. Ideahan tässä on ihan loistava! Kirja eteni mielenkiintosesti ja tykkäsin, ku tässä oli niin lyhyet luvut, joten tarina eteni niiden puolesta äkkiäkin. Olihan se Koredella homma, ku hän piilotteli ja siivosi siskonsa Ayoolan murhien jälkiä. Niitä kerkes tässä kirjan aikana muutama tulla ja niitä myötäeli ja ne murhat loi hyvän jännitteen kirjaan. Loppu oli vähän plääh, en tykänny. Kaiken kaikkiaan kuitenkin lukemisen arvoinen kirja. Tää ei dekkari oo, mutta jännityskirjallisuutta ehdottomasti.




Marco Vichi: Kuolema Firenzessä

Kuolema Firenzessä oli kyllä hidaslukunen. Jotenkin ärsytti komisario Bordelli niin paljon. Miksi ihmeessä hän haikailee koko ajan itseään noin 30 vuotta nuorempien naisten perään??? Miksi hän ei edes huomaa ikäisiään naisiaan tässä mielessä? Jotenkin oli niin viimeisen päälle viheliäistä luettavaa tuo. Onneksi kirjan juoni oli muuten mielenkiintoinen. Firenzessä katoaa 13-vuotias poika, joka löytyy myöhemmin tapettuna ja raiskattuna. Bordelli selvittää tapausta ja ei meinaa millään löytää edes vihjeen jyvästä tapauksesta. Samaan aikaan Firenzeen tulee valtavat tulvat, jotka sekoittavat kaupungin ja saavat sen hätätilaan. Tää tulva oliki mielenkiintoista luettavaa. Onneksi Bordellikin saa viimein myös tapaukseen vauhtia. Tosin tapauksen loppuun saattaminen jatkuu seuraavassa kirjassa, jonka jo varasin ja se ilmestyy nyt syksyllä suomeksi. Heh, toivottavasti ei oo niin tahmeaa luettavaa se.




Siinäpä muutama dekkari, jotka oon lukenu. Seuraavia saakin sitten odottaa.

09 syyskuuta, 2021

Tietokirjoja

Mää näköjään nykyään teen tämmösiä yhteyspostauksia vaan. No, tuleepahan julkaistua kuitenkin näitä kirjoja. Siispä näiden tietokirjojen kimppuun!


Alice Miller: Lahjakkaan lapsen draama ja todellisen itsen etsintä

Tää on yksinkertaisuudessaan kuvaus siitä, miten mieli toimii, kun lapsena kokee jotain liian suurta kyetäkseen sitä käsittelemään ja mitä siitä sitten lopulta seuraa. Monessa asiassa olin Millerin kanssa samaa mieltä ja hän oli kuvannut myös omia kokemuksiani. Tää ei kuitenkaan ollut niin hyvä kirja kuin olin odottanut ja mitä mulle oli kehuttu. Lukemisen arvoinen kyllä.



 

Pierre-Michel Bertrand: Väärän käden maailma - vasenkätisten historiaa

Nimensä mukaisesti tämä kirja kertoo väsenkätisyyden historiasta. Kirja keskittyy siihen, miten vasenkätisiä ihmisiä on kohdeltu eri aikakausina. Kirja aiheutti tuhahtelua, pään pyörittelyä, hymähtelyä. Tuli aika onnellinen olo siitä, että elää nykyaikana, eikä vaikka parisataa vuotta sitten. Kyllä tieto toden totta on tärkeää, ihan vaikka sen suhteen, miten kohdella vasenkätistä ihmistä. Aika hurjaa oli lukea esim. siitä, että pakottamalla ihmisen väärän kätiseksi (niinku vasenkätisille on tehty kun heidät on pakotettu oikeankätisiksi) aiheuttaa ihmisille ihan neurologisia vammoja. Väkivaltaahan tuo on, eikä mitään muuta, vaikka onkin kuviteltu tekevänsä hyvää. Munkin anoppi on aikanaan koulussa pakotettu oikeakätiseksi, niinku siihen aikaan vielä tehtiin. Mun puoliso ei ole onneksi joutunut enää kokemaan tätä samaa kohtaloa. Oli kyllä ihan päräyttävä tietokirja tämä.



Juha-Pekka Raeste & Hannu Sokala: Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä

Tämä kirja oli täynnä painavaa asiaa ja oli todella mielenkiintoinen. Ainut huono puoli oli se, että olisin kaivannut vielä syvemmälle menemistä näitten vaarallisten yhtiöiden suhteen, jos mahdollista. Kirja pisti miettimään. Sitä käyttää erilaisten yhtiöiden tuotteita ihan surutta ja ei tajua, että minulla itselläni tehdään bisnestä tai sulkee vain silmänsä siltä. Esimerkkejä mainitakseni ihan Facebook, Google ja Microsoft tekee sitä. Heidän tuotteitaan käyttää ilmaiseksi ja hinta siinä on omien tietojeni käyttö ja myynti. Eikä tiedä edes, mitä kaikkea niillä lopulta tehdään. Silti näitä käyttää, koska ei osaa muutakaan, tai koska ei jaksa edes välittää sen takia, ettei se hinta näy missään omassa elämässä. Ainakaan vielä. Muut yhtiöt, esim. öljy-yhtiöt taas tuhoavat meidän maapalloa. Yhtiöiden hommat oli kyllä mielenkiintoista luettavaa ja välillä vähän ahdistavaakin. Tää kirja on todellaki lukemisen arvoinen. Ja herättelevä.




Taas tullu muutama tietokirja luettua! Ajatuksia näistä?

07 syyskuuta, 2021

Erilaisia kirjoja, joihin upota

Tässä kasa erilaisia kirjoja, joiden lukemiseen voi upota: 


Marcela Serrano: Näkemiin, pikku naiset

Näkemiin, pikku naiset oli hyvä ja ristiriitainen kirja. Tarina itsessään vei mut mennessään ja oli kiinnostava. Kuitenkin siinä tarinassa oli sellaisia elementtejä, joita spoilaamisen vuoksi en tässä kuitenkaan paljasta ja jotka omalla kohdallani jonkin verran lässäyttivät tarinan ja varsinkin kirjan lopun. Kieltämättä tuli vähän turhautunut olokin lukiessa. Toisaalta on mielestäni rohkeaa kirjoittaa tollaisesta aiheesta, joka on tabu. Silti, jos olisin tiennyt aiheen, en olisi lukenut tätä kirjaa. 

Toisaalta taas henkilöhahmot eli serkukset olivat mahtavan erilaisia ihmisiä ja heillä omat ja kiinnostavat tarinansa. Se kantoi kirjan läpi. Henkilöhahmot mukailevat Louisa May Alcottin Pikku naisia- kirjan henkilöhahmoja ja siitä on tämän kirjan nimikin. Nieves, Ada, Luz ja Lola. Kukin heistä vahtaa yhtä pikku naista, Megiä, Jota, Bethiä ja Amyä. Serkukset syntyvät Chilessä ja elävät läpi Chilen sotilasjuntan sortovuodet. Kasvavat ja aikuistuvat ja kohtaavat taas 2000-luvun alussa, jolloin salaisuudet tulevat julki. Kokonaisuudessaan tämä oli hyvä kirja, tarina kulki eteenpäin ja serkusten elämä sai sivut kääntyilemään kirjan loppuun asti kaikesta huolimatta. Ei harmita, että luin tämän!




Alice Oseman: Loveless

Tää on tarina Georgiasta, joka ei oo koskaan ollu rakastunut, koskaan suudellut ketään tai koskaan ollu ihastunut kehenkään. Mikä hänessä on vialla? Tää on kasvutarina. Tarina siitä, kuinka Georgia tajuaa olevansa aseksuaali, mitä tapahtuu ennen sitä kun hän yrittää olla "normaali" ja kuinka hän lopulta hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Tää on kasvutarinan lisäksi myös tarina ystävyydestä. Ja hieno sellainen! Ihanasti kirja upotti mut sivuilleen. Jotenkin ihanaa lukea tällaisia tarinoita, joita oisin kaivannut luettavaksi silloin kun olin itse teini. Onneksi ei oo myöhäistä lukea näitä nyt!

Ps: Minusta on tullut Alice Oseman- fani.





Katie Kitamura: A separation

Tää kirja oli todellinen löytö! Elegian kanssa luettiin tämä yhdessä meidän lukupiirissä ja tämä kirja aiheutti myös paljon keskustelua. Kirjassa on nimetön päähenkilö, joka saa puhelun (ex-)anopiltaan. Anoppi haluaa hänen lähtevän etsimään poikaansa, johon anoppi ei saa yhteyttä. Anopin tietämättä he ovat eronneet puoli vuotta sitten ja päähenkilö ei ole sen jälkeen nähnyt kadonnutta Christopheria. Etsintäreissun suunta on Kreikka, jonne C on lähtenyt tekemään tutkimusmatkaa.

Kirjan tarina on todella hienovireinen. Kitamuran kerronta on eleetöntä ja kaikki kerronan rönsytkin ovat tyylillä tehty. Pikkuhiljaa C:n kohtalo aukeaa Kreikassa. Tarina on suorastaan intensiivinen, mutta lopulta itse tarinan loppu jää aika irtonaiseksi kaikkeen muuhun verrattuna. 

Sen tämä kirja teki, että haluan ehdottomasti lukea lisää Kitamuraa. 

Ps: Just huomasin, että meijän kirjastoon on tullut häneltä uusi kirja, Intimacies! Se pitää saada käsiin.



Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Tää olikin kirja, jonka luin yhdeltä istumalta! Xiomaran tarina nykäisi otteeseensa ja kaksi tuntia vain ahmin tätä kirjaa. Kirjan eniten ärsyttävin henkilö oli ehdottomasti Xiomaran äiti. Hän on tyyppiä "asiat on näin niinku sanon ja piste". Huokaus, miten raivostuttavaa! Samoin se tiukka uskonnollisuus, mikä äidille on tärkeää. Xiomaran kamppailu oman äänensä ja mielipiteidensä kuuluviin saamisen kanssa oli samaistuttavaa. Onneksi hän saa tukea, esim. opettajaltaan, joka kannustaa häntä lavarunouden pariin. Lopputaistelu äidin kanssa oli raastava, huh hei mitä ahdistusta ja vihan tunteita mulla heräs X:n äitiä kohtaan. Miten voikin tehdä niin epäreilusti ja väärin toista kohtaan? Hieman vain eläydyin tarinaan ja samaistuin Xiomaraan.

Tää säeromaani on ehdottomasti lukemisen arvoinen! 




Tällaisia kirjoja tullut luettua kesän aikana. Ootko lukenut mitään näistä?

30 elokuuta, 2021

Elokuun lukumaratonin lukemiset

 Lukumaraton on nyt taputeltu. Ihan hirveitä en lukenut, mutta kyllä kelpaa.


Kirjat:
Eliot Higgins: Me olemme bellingcat
Hugh Howey: Siirros
Haruki Murakami: 1Q84
Joël Dicker: Huoneen 622 arvoitus
Emily St. John Mandel: Station Eleven
Qiu Xiaolong: Punaisen merkin tanssija
Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki 2: Spiraalitie



Mitä sain luettua?

Perjantain puolella:
Murakamia 3h1min ja 52 sivua (vähä hitaasti suju ku katto samalla paralympialaisia)
St. John Mandelia 2h41min ja 57 sivua

Lauantain puolella:
St. John Mandel: 1h37min ja 43 sivua ja kirja loppui

Yhteensä:
7h19min ja 142 sivua

Ihan jees siis meni tää! Uutta lukumaratonia odotellessa.

27 elokuuta, 2021

Elokuun lukumaraton ja kirjapino sinne

 Oksan hyllyltä- blogissa kyseltiin mukaan lukumaratoniin ja minähän lukumaratonien rakastajana riemuiten ilmoittauduin mukaan tähän elokuun lopun maratoniin. Niin se kesä taas on ohi ja edessä pitkä syksy. Mikäs sen parempi ku sen kunniaksi lukea vuorokaudessa niin paljon kun ehtii.




Kirjat:
Eliot Higgins: Me olemme bellingcat
Hugh Howey: Siirros
Haruki Murakami: 1Q84
Joël Dicker: Huoneen 622 arvoitus
Emily St. John Mandel: Station Eleven
Qiu Xiaolong: Punaisen merkin tanssija
Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki 2: Spiraalitie

1 tietokirja
4 fantasiakirjaa
2 dekkaria

Näillä mennään. Katotaan mitä saan luettua.

18 elokuuta, 2021

Kysymyksiä ja vastauksia: elämäni kirjojen mukaan

 Bongasin Smagardin blogista tällaisen haasteen ja päätin huvikseni vastata siihen. Mun vastaukset löytyy tällä hetkellä mun hyllyssä olevista kirjaston kirjoista ja omista kirjoista. Oon tän tehnyki kerran, kysymykset oli vaan eri, joten teenpä uudelleen. Vastasin useammanki kirjan nimen niihin kohtiin, joihin se sopi just nyt.





1. Mies vai nainen?: Valon lapsi (Aija Hannila)

2. Millainen olet?: Uskollinen ystävänne (Jane Austen)

3. Mitä elämä sinulle merkitsee?: Kirjavia muistoja (Maria Forsman), Järistyksiä (Riina Mattila), Armoa auringon alla (Michi Strausfeld), Tulevaisuuden historia (Sylvain Neuvel)

4. Kuinka voit?: Am I ugly? (Michelle Elman), Siipi maasta (Siniset siivet ry)

5. Kuvaile asuinpaikkaasi: Kotiranta (Marjatta Tiirola), Lätkä (Kaarina Hazard & Raimo Summanen)

6. Mihin haluaisit matkustaa?: Saamenmaan ääniä (Vuokko Hirvonen)

7. Paras ystäväsi: Säkenöivät ja oikukkaat (Hanna-Reetta Schreck)

8. Lempivärisi: Punaisen merkin tanssija (Qiu Xiaolong)






9. Millainen sää on nyt?: Kaikki sade alkaa ylhäältä (Mari Siliämaa), Silti Kirkas (Rea Tiirola-Tyni)

10. Paras vuorokaudenaika: Pimennon päivät (Rob Reger)

11. Mitä pelkäät?: Planeettamme tulevaisuutta etsimässä (Mark Hertsgaard), Kaikki hajoaa (Chinua Achebe), Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä (Juha-Pekka Raeste & Hannu Sokala)

12. Jos elämästäsi tehtäisiin elokuva, mikä sen nimi olisi?: Jäljet (Mila Teräs), Nouse luontoni (Joona Koiranen), Tästä on vaikea puhua (Emilie Pine)

13. Millainen parisuhteesi on?: Rakkaus muuttaa kaiken (bell hooks)

14. Päivän mietelause: Anna mennä (Rosa Meriläinen & Saara Särmä)

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?: Ylistyslaulu ihanalle ruumiillesi (Tommy Tabermann)

16. Miten haluaisit kuolla?: Keijukaisten lähteillä (Suvi Niinisalo)






Tällasia vastauksia irtos tänään. Tätä oli kyllä hauskaa tehdä. Kiitos Smagardi siitä!

16 elokuuta, 2021

#fantastinenkesä2021- lukuhaasteen koonti

Oon nykyään tykästynyt tällaisiin bingoruutu-lukuhaasteisiin. Siksi osallistuin tähänkin haasteeseen. Nää on vaan niin kivoja! Tuttuun tapaan kursiivilla luetut ja postauslinkki perässä, jos sellainen on tehtynä. Sulkuihin jätän oman ehdokkaani kohtiin, joihin en kerinny lukea mitään. 




1. rivi:
Sijoittuu kaupunkiin: Yasutaka Tsutsui: Paprika, postaus
Maaginen realismi: Mia Couto: Plumeriaveranta, postaus
Osa kirjasarjaa: Hugh Howey: Siilo
Päähenkilö on "valittu": (Jessica Townsend: Onttorokko: Morriganin ajojahti)

2. rivi:
Aikuisten fantasiakirja: Leena Krohn: Tainaron
Taistelukohtaus: Miri Mikawa&Yuki Altomura: Hopeasokerimestari ja musta keiju, postaus
Mielenkiintoinen taikamaailma: Siri Pettersen: Odininlapsi, postaus
Kotimainen fantasiakirja: Karoliina Heinola: Hitonhauta ja muita puolielävien kohtaloita, postaus

3. rivi:
Lgbtq+: (Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous)
Tbr-listalla roikkuja: (Ante Aikio: Jänkäjärven syöverit)
Kaunis kansi: (Leslye Walton: The strange and beautiful sorrows of Ava Lavender; Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi)
Lasten tai nuorten kirja: Kai Meyer: Jäinen valtakunta

4.rivi:
Kirjassa ollaan metsässä: Toim. Anu Korpinen &Mia Myllymäki: 
Metsän kronikka - Tarinoita puista, postaus
Monta päähenkilöä: Christina Sweeney-Baird: Viimeiset miehet, postaus
Päähenkilö ärsyttää sinua: Diana Wynne Jones: Liikkuva linna, postaus
Romanssi: (Elina Pitkäkangas: Kuura; Elina Rouhiainen: Kesytön; Sini Helminen: Kaarnan kätkössä: Magdalena Hai: Kolmas sisar)


Tällasia oon lukenu ja valinnu ehdolle kohtiin. Kuka muu osallistu tähän lukuhaasteeseen?

11 elokuuta, 2021

Heartstopper- rakkautta

Alice Oseman: Heartstopper- sarjakuvasarja

Mää oon ihastunut ihan täysillä tähän Osemanin Heartstopper-sarjaan. Tää vaan on niin ihana tarina! 


1. osa

Charlie ja Nick käyvät samaa koulua ja tapaavat ekan kerran. Heistä tulee ystäviä. Sitten Charlie rakastuu Nickiin.

 


2. osa

Nick saa tietää, että Charlie on homo. Charlie taas ei oo varma siitä, että mitä Nick on. Nick kuitenkin löytää yllättäin itsestään uuden puolen.


3. osa

Charliesta ja Nickistä on tullut poikaystävät ja edessä on koulun matka Pariisiin. Seurustelun julkituominen on varsinkin Nickille vaikeaa.


 4. osa

Charlie ja Nick ovat kesän erossa. Charlie pohtii, uskaltaako sanoa Nickille, että rakastaa häntä. Charlien syömishäiriö myös astuu vahvasti näyttämölle ja siinä on Nickillä pohdittavaa. 

Tää osa sai mulla roskia silmiin. Isot pisteet myös siitä, miten terveellä ja realistisella tavalla käsiteltiin mielenterveysasioita.




Charlien ja Nickin tarina on vieny mun sydämen. Tää on ihana ja herttanen tarina. Vielä on tulossa viides ja viimeinen osa tähän sarjaan! 💓 EN MALTA ODOTTAA!

 Mietin myös, että onko heteroromanssit niin nähtyjä ja siksi tylsiä, ettei ne saa enää juurikaan syttymään ja sydäntä väpättämään, niinku vaikka tää tarina saa. En muista millon viimeksi heteroromanssi ois saanu aikaan tällaista tunteiden kirjoa niinku tää Charlien ja Nickin romanssi on minussa saanut aikaan. 


PS: Tyylillisesti pidän siitä, että joka kannessa Charlie ja Nick ovat selin katsojaan.

PPS: Mää ehkä joudun hommaamaan nää omaan hyllyyn, että voin lukea uudelleen.

02 elokuuta, 2021

Queerlukuhaasteen koonti

            Osallistuin tähän haasteeseen, ku tää vaikutti niin hyvältä ja innostuin tästä. Tässäpä sitten ne, mitä luin. Kursiivilla ne, mitä luin ja postauksen linkki perässä, jos semmonen tehtynä. Jätän sulkuihin näkyville vaihtoehdot kohtiin, mihin en saanut/kerenny luettua mitään.

                   


Sarjakuva: Goldi: Lepakko!: viikonlopun rakkautta, postaus
Transsukupuolinen päähenkilö: Meredith Russo: Tyttösi sun, postaus
Kirjan päähenkilö kärsii homofobian vuoksi: Alice Osemann: Heartstopper postaus
Bi- tai panseksuaali päähenkilö: Rainbow Rowell: Viimeinen ilta, postaus

HIV- tai AIDS- teema: (Nais Mason: Toivo; Meeri Koutaniemi &co: Oasis; Mikko Ojala: Hetkessä koko elämä)
Kirja on julkaistu ennen 2000-lukua: (Paula Fox: The eagle kite (hyllyssä))
Päähenkilö on ei-binäärinen: (Riina Mattila: Järistyksiä (hyllyssä))
Onnellinen loppu: Alice Oseman: Loveless

#OwnVoices-kirjailijan kirjoittama kirja: Tommy Orange: Ei enää mitään, postaus
Elämäkerta: (Boel Westin: Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä)
Kirja on julkaistu 2020-luvulla: Christina Sweeney-Baird: Viimeiset miehet, postaus
Rodullistettu kirjailija: (Sabina Khan: The love & lies of Rukhsana Ali (hyllyssä))

Kotimainen sateenkaarispefi: (Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (hyllyssä))
Lasten- tai nuortenkirja: Tittamari Marttinen&Aiju Salminen: Ikioma perheeni, postaus
Homo tai lesbo päähenkilö: (Outi Kallas: Lepakot)
Tietokirja: Maiju Ristkari/Nina Suni/Vesa Tyni: Sukupuolena ihminen, postaus


Tällaisia kirjoja luin tähän haasteeseen. Kuka muu osallistu tähän? Mitä luit siihen? Saa linkata postauksia, jos niitä tehnyt tähän aiheeseen liittyen.

21 heinäkuuta, 2021

Novelleita

Oon innostunut nyt lukemaan enemmän novelleita. Kovin paljoa ei oo tullu luettua näitä aiemmin, mutta nyt jostain iski halu lukea myös novelleita. Ehkä tuo esseiden lukemisrupeama vaikutti tähän?

 

Yoko Ogawa: Revenge

Olipas mahtava novellikokoelma. Kiehtovaa, miten aina seuraavasta tarinasta löysi jonkin asian tai ihmisen edellisestä tai vielä aiemmasta tarinasta. Se sito kaiken yhteen. En ois halunnu tän kirjan loppuvan. 

Kääntäjä Stephen Snyder.

 
 


Tove Jansson: Bulevardi ja muita kertomuksia

En oo Janssonilta lukenu mitään muuta ku muumikirjoja. Oliki jännää tarttua tähän kirjoituskokoelmaan. Tätä lukiessa alko ekaa kertaa ihan tosissaan kiinnostamaan Janssonin tuotanto. Olivat nämä novellit sen verran mielenkiintoisia.

Suomentaja Sirke Happonen




Toim. Mia Myllymäki & Anu Korpinen: Metsän kronikka - Tarinoita puista

Tästä kokoelmasta pidin paljon! Todella mielenkiintoisia tarinoita puista. Mielikuvitus alkoi laukkamaan itselläkin näitä lukiessa. Kaikki vielä jäi jotenkin sellaiseen kohtaan, että olisin halunnut lukea vielä lisää, tietää mitä sitten tapahtuu, miten henkilöiden elämät jatkuu jne. Saispa tälle kronikalle jatkoa!


Kirjoittajat:
J.S. Meresmaa
Tarja Sipiläinen
Nadja Sokura
Mia Myllymäki
Kari Välimäki
M.A. Tyrskyluoto
Terese Myllymäki
Jussi Katajala
Anne Leinonen
Anni Kuu Nupponen




 Joonas Koiranen toim.: Äänellä jonka kuulet - spekulatiivisia novelleja sukupuolen moninaisuudesta

Nää oli kans mielenkiintoisia novelleja. Näihinkin olis kaikkiin halunnut jatkoa ja tietää lisää henkilöiden elämistä. Onneksi tähän novellikokoelmaan on jatko-osa. Tosin siinä on osin eri kirjoittajia kuin tässä.


Kirjoittajat:
Heidi Airaksinen
Edi Kabon
Asa Palo
Nalle Mielonen
Taru Luojola




Karoliina Heinola: Hitonhauta ja muita puolielävien kohtaloita

Ah! Kauhunovelleja! Minä, joka ei kauhusta oikein perusta, lukee tällaisen ja tykkää hulluna. Nää oli ihanan häiritseviä novelleja. Tarinat jäi aukinaisiksi ja niitten loput jäi hiertään mieltä. Nää oli niin hyvällä tyylillä kirjoitettuja, että oli ilo lukea. Täydet viis tähteä! Toivon todella, että Heinola kirjoittaa lisää näitä ja muutakin. Musta tuli fani tän novellikokoelman perusteella. Plus tuo kansikin on hieno ja sopii näihin novelleihin hyvin.




Tämmösiä novellikokoelmia oon lukenut. Onko suositella mitään novellikokoelmia mulle näitten perusteella?

19 heinäkuuta, 2021

Tullut vähän luettua esseekokoelmia

Ja luin tän kasan, kun valmistauduin yliopiston pääsykokeisiin.

Toni Morrison: Toiseuden synty

Morrisonin esseistä ei oo kyllä jäänyt kauheana mitään mieleen. Se vaan, että kaikkea en ymmärtänyt, mutta asiat pisti silti miettimään. Tässä oli myös se outous, että jälkisanoissa oli sisältövaroitus, mikä ois mun mielestä kuulunut olla kirjan alussa, eikä kirjan lopussa. Hyödytön se sisältövaroitus on kirjan lopussa. Minä en ainakaan lue jälkisanoja ekana.

Suomentanut Koko Hubara ja Astrid Swan.





Silvia Hosseini: Tie, totuus ja kuolema

Nää Hosseinin esseet on nautinto lukea. Pidän hänen tyylistään. Näistä esseistä sain enemmän irti kuin Pölyn ylistyksessä olleista. 





Johanna Venho (toim.): Mitä essee tarkoittaa?

Esseekokoelma esseistä ja siitä, mitä se on. Ehkä ymmärrän esseetä nyt paremmin.

Kirjoittajat:
Virpi Hämeen-Anttila
Kuisma Korhonen
Jukka Koskelainen
Bodil Lindfors
Olli Löytty
Tommi Melender
Maaria Pääjärvi





Mirkka Rekola: Esittävästä todellisuudesta

Tää Rekolan esseekokoelma oli kyllä kryptinen. Tästä jäi mieleen se, miten Rekola väänteli englanninkielisistä sanoista suomalaisia, vaikka suomenkielinenki sana olis ollu olemassa. Esimerkiksi jäi mieleen sana frustraatio. Turhauttavaa tommonen.





Paula Hotti: Mustia syntejä: kahvilaesseitä

Hottin esseekokoelmaa rakastin. Tää oli siitä harvinainen teos, että tätä lukiessa tuli tyytyväinen olo. Viihdyin esseiden parissa, nautin niiden lukemisesta, oisin voinu jatkaa lukemista toisen mokoman verran. Kiitos Hotti tästä!





Monika Fagerholm & Martin Johnson: Meri: neljä lyyristä esseetä

Tästä esseekokoelmasta en ihan päässyt kärryille. Välillä juttu jotenkin pomppi niin, että olin ihan hukassa, että missä mennään ja mitä nyt tapahtuu. Hetkittäin teksti oli kaunista. 

Suomentanut Asko Sahlberg.





Anelma Järvenpää-Summanen: Jätetään sut tolle kivelle - sarjakuvia ja esseitä

Tää oli kiva kokoelma. Esseitä ja sarjakuvia, jee. Pidin molemmista.




Monenlaisia esseekokoelmia tosiaan tullut luettua. Pidin tästä esseerupeamastani. Löysin itsestäni uuden puolen esseiden kanssa. Nimittäin pidän esseistä.

16 heinäkuuta, 2021

Lisää lukuelämyksiä

Se on ihanaa, ku lukuelämyksiä tulee eteen. Tässä niitä muutama lisää.


Koko Hubara: Bechi

Odotin kovasti Bechiä! Enkä joutunut pettymään. 

Tämä kirja vahvisti sen, että Hubara todella on yks mun lempikirjailija. Bechi on ajatuksia herättävä, sinne upposi, siellä eli ja hengitti ja ymmärsi ja ei ymmärtäny. Tekisi mieli lukea samantien uudelleen.



 

Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri

Valkoinen tiikeri oli mun ja Elegian (linkissä Elegian kirjoitus kirjasta) kolmas lukupiirikirja. Tää oli jännä kirja siinä mielessä, että tässä tapahtui hyvin vähän ja silti tämä piti otteessaan koko ajan. Tää kertoo Balram Halwain tarinan menestykseen ja olikin jännä tarina. 




Renée Watson:What momma left me

Serenity muuttaa veljensä Dannyn kanssa isovanhempien luo sen jälkeen kun heidän isänsä on murhannut heidän äitinsä. Tää on yhtäaikaa selviytymistarina, surullinen tarina, ihana tarina. Rakastan tällaisia vaikeuksien kautta voittoon- tarinoita. Ja nimenomaan tällaisia, joissa ne hankalat asiat kohdataan ja niiden kanssa opitaan elämään, eikä sellaisia joissa ne hankaluudet pyyhitään maton alle ja ollaan sitten muka voitettu ne hankalat asiat. Tässäkin kirjassa Serenity ja Danny reagoivat erilailla suruun äidin kuolemasta. Tää on realistinen tarina, tässä näkyy myös isovanhempien suru ja tässä näkyy myös se rakkaus, mitä lasten ja isovanhempien välillä on. Oli ihana tarina.




Meredith Russo: Tyttösi sun

Tää kirja kertoo Amandasta, joka sukupuolen korjauksen jälkeen joutuu muuttamaan isänsä luokse toiseen kaupunkiin rankan koulukiusaamisen seurauksena. Amanda käy lukiota, saa uusia ystäviä ja ihastuu samaa lukiota käyvään Grantiin. Heidän välillään on jotain, mutta uskaltaako Amanda ikinä kertoa Grantille menneisyydestään? Tää on tarina ystävyydestä ja siitä mitä joskus vaatii saada olla oma itsensä. Tää oli kyllä upottava kirja. Tarina vei täysin mennessään ja luinkin tän ahmien parissa päivässä. Toivottavasti Russolta suomennettaisiin lisää! Esim. tämä kirja kiinnostaa todella paljon.




Ootko lukenut mitään näistä? Kiinnostaako lukea?

14 heinäkuuta, 2021

Kolme hyvin erilaista tietokirjaa

Muutamia tietokirjoja tullut luettua lisää.


Toim. Sami Serola: Ote informaatiosta

Tän luin yliopiston pääsykokeita varten. Tää on kirjaimellisesti johdatus informaatiotutkimukseen. Jotkut osat olivat tylsempiä ja toiset mielenkiintoisia, kuten esimerkiksi arkistointi. Kyllä tän lukeminen valaisi lisää mielenkiintoani informaatiotutkimukseen, että ei ollut turhaa lukea tätä, vaikka en päässytkään yliopistoon.



 

Mari Uusivirta & Eveliina Koskiranta: Vaikuta! Maailmanparantajien käsikirja

Tässä kirjassa on tarinoita nuorista, jotka haluavat muuttaa maailmaa paremmaksi. Mielenkiintoisia tarinoita! Osa henkilöistä oli mulle tuttuja ja osa täysin uusia. Innostavia tyyppejä kaikki ja toivat itselleni toivoa paremmasta.





Alice Miller: Lahjakkaan lapsen draama ja todellisen itsen etsintä

Mua aina kiinnostaa ihmisen mieli ja miten traumat ja muut siihen vaikuttaa. Omien kokemusteni takia luen aina silloin tällöin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, kun eteen tulee jokin kiinnostava teos. 

Alice Milleriä en ookaan aiemmin lukenut. Suosituksesta tartuin tähän. Tää teos on hyvin selkeä ja johdonmukainen erimerkkeineen kertoessaan mitä seuraamuksia on lapsuuden kaltoinkohtelulla. Tunnistin asioita myös itsessäni.

Ku luettuani tän kirjan googletin Millerin ni sieltä tulikin yllätys. Ainakin tän iltapulun jutun mukaan Miller ei ookaan ollut ihan sellainen, ku kirjoista saa käsityksen. 




Että tällaisia muutamia tietokirjoja tullu luettua. Hyllyssä toki odottaa lisää.

12 heinäkuuta, 2021

Ajatuksia herättäviä sarjakuvia

Oon lukenut aika paljon sarjakuvia. Tässä niitä lisää.



Lize Meddings: The sad ghost club

Tän sarjakuvan aihe oli yksinäisyys. Yksinäiset ihmiset ovat siinä kuin surullisia haamuja. Se pisti miettimään yksinäisyyttä ja ystävyyttä. Molempia olen kokenut.

Muuten tämä tarina oli tylsä. Kuvituksesta kuitenkin pidin. Se sopi tarinaan.



 

Alto Yukimura&Miri Mikawa: Hopesokerimestari ja musta keiju 1&2

Tää oli hyvin viehättävä tarina. Päähenkilö Ann päättää lähteä hopeasokerimestarikilpailuun, mutta tarvitsee matkalle turvaa. Niin hän ostaa itselleen mustan keijun, Scharin, turvaksi matkalleen. Hän lupaa vapauttaa keijun perille päästyä, koska hänestä on väärin, että keijuja pidetään orjina. Matkasta tulee aika seikkailu. Annin kosija Jonas myös sekaantuu matkaan ja huijaa julmasti Annia. Ann myös pelastaa matkalla pikkukeijun, joka onkin aikamoinen persoona. Annin, Scharin ja pikkukeijun matkaa oli mukavaa seurata. Tätä sarjaa sais olla useampikin osa.

Tässä sarjakuvassa oli ajattelemisen aihetta, kun keijujen asema oli orjuus ja Jonas huijasi Annia ilkeästi, jotta saisi hopeasokerimestarin arvonimen. Tarinassa punnittiin myös luottamusta ja ystävyyttä. Scharin käytöksestä kuvastui hyvin kaltoinkohtelu, jonka jälkeen on vaikeaa luottaa kehenkään.




Toim. Anssi Vieruaho & Karoliina Korhonen: Katkenneita lankoja - tarinoita loppuunpalamisesta

Tässä kokoelmassa on yhdeksän sarjakuvataiteilijan tekemät tarinat työuupumuksesta. Tarinat olivat lyhyehköjä. Kaikissa tarinoissa oli itselleni jotain hyvin tunnistettavaa, vaikka en itse työuupumusta olekaan kokenut. Pohdin, että ehkä ei uupumuksen syyllä ole edes väliä, kun se on kokemuksena silti aika samankaltainen, oli syy mikä tahansa.

Tarinat by:
Tuisku Hiltunen
Emmi Nieminen
Sami Nyyssölä
Niko-Petteri Niva
Mari Ahokoivu
Milla Paloniemi
Henri Tervapuro
Avi Heikkinen
Anssi Vieruaho




Mie Washio: Kuumaa kahvia ja kuumia tunteita

Tää on tarina Hatsuyukista, joka ihastuu työkaveriinsa Misawaan. Hatsuyuki on sitkeä asian suhteen, rohkenee kertoa tunteistaan ja siitä se soppa syntyykin, kun Misawa suuttuu siitä. 

Tää tarina muistutti omista teiniajoista ja vahvoista ihastumisen tunteista. Itsekin olen ollut sellainen, että olen uskaltautunut kertomaan ihastuksistani ihastumisieni kohteille. Tosin vastakaikua en saanut silloin tunteilleni ikinä. Onneksi aikuisena niin on kuitenkin tapahtunut, kun tapasin puolisoni.




Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom

Bloom kertoo Arista, joka työskentelee vanhempiensa leipomossa, mutta haluaa tulevaisuudelta jotain ihan muuta, kuten bändinsä menestystä. Siksi Ari palkkaa leipomoon Hectorin, jotta saisi itse paneutua bändiin paremmin. Arin ja Hectorin välille syntyykin jotain leipomossa työskennellessä ja se saakin Arin pään pyörälle. Mitäs nyt?

Tääki tarina pisti miettimään ihastumisia ja eritoten tulevaisuutta, kun Ari sitä pohtii pää sykkyrällä. Tulevaisuus kun ei aina ole oikein selvää, ei edes se, että mitä itse haluaa siltä. Tulevaisuutta sitä itsekin tässä mietin, kun hain keväällä yliopistoon ja en päässyt sinne. Jäi 2,5 pisteen päähän sisäänpääsy. 




Rutu Modan: The Property

Mica lähtee Varsovaan isoäitinsä Reginan kanssa. Regina on paennut sieltä toisen maailmansodan aikaan ja nyt hän haluaisi takaisin perheen omaisuutta. Tarinassa sitä omaisuutta metsästetään ja samalla paljastuu isoäidin menneistä ihan uusia asioita. 

Tää tarina näyttää hyvin sen, miten menneet vaikuttavat meissä edelleen, vaikka aikaa olisi kulunut kymmeniä vuosia. Eritoten, jos asiaa ei ole käsitellyt oikein mitenkään, niin sehän asian pitää hengissä ja vaivaamassa.

Rutu Modanista on muuten kehkeytynyt mulle uusi lemppari sarjakuvataiteilja.



Tällaisia tullut luettua? Onko mikään näistä tuttu tai kiinnostaisiko joku lukea näistä?