31 joulukuuta, 2021

Tietoa

Tuntuu, että oon tänä vuonna lukenu paljon tietokirjoja. Mun pitää kyllä tehä tilasto näistä lukemistani kirjoista.


Juha Räikkä: Salaliittoteorioiden filosofia - Temppeliherroista liskoihmisiin

Tää oli hyvä ja selkeä paketti salaliittoteorioista ja niiden filosofiasta. Osaa muuta ees sanoa.




Juha Siira & Mikael Saarinen: Tunteet kehossa - ymmärrä mitä kehosi kertoo

Tää oli selkeä kirja kehosta ja sen reaktioista. Joitain juttuja poimin itselleni talteen vastaisuuden varalle. Tää pitäis ehkä lukea uudelleen sitten, ku ei oo tän unettomuuden kourissa enää.



 

Ruth Ben-Ghiat: Mahtimiehet - Tyrannien nousu, uho ja tuho

Kirja täyttä asiaa, mutta mielenkiintoisesti kerrottuna. Ainut mikä häiritsi oli se, että kirjassa puhuttiin jatkuvasti amerikkalaisista, kun tarkoitettiin yhdysvaltaisia. Kääntäjä ois voinu kyllä korjata nuo oikein. Muuten mitä mainioin tietokirja diktaattoreista.





Tämmösiä tietokirjoja luin vielä loppuvuodesta.

30 joulukuuta, 2021

Sarjiksia

Sarjakuvia mulla tulee luettua säännöllisesti niin tässä taas niin monta. En näköjään tee enää yksittäisiä postauksia, vaan lyön kaikki samaan. Ei oo oikein muuta jaksanut tän mun pitkään jatkuneen unettomuuden kanssa. Ja koen tasonkin kärsineen näitten postauksien kanssa, kun ei jaksa kirjottaa. No, näillä mennään. Eiköhän tää joskus tästä parane.


Riina Tanskanen: Tympeät tytöt

Täähän oli. Tunnistin itteni joka luvusta. Varsinkin Kiltti tyttö kolahti. Tää kyllä kannattaa kaikkien lukea, niin tietää millasessa Suomessa me kasvetaan.


Kabi Nagata: My solo exchange diary 2

Tykkään Nagatan tyylistä. Tää oli mukavaa luettavaa, ehkä vähän tylsähkö paikoin.




Zidrou & Arno Monin: The Adoption

Tää oli aika ihana ja liikkis sarjakuva Gabrielista, jonka poika adoptoi lapsen Perusta. Tarinan loppu oli kyllä aika surullinen. 




Liv Strömquist: Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan

Tuttua Strömquistia. Asiaa täynnä. Mulle nää Strömquistit on vähä ristiriitaisia, koska nää on välillä aika tylsää luettavaa ja silti näissä joku pitää otteessaan.



Debbie Tung: Quiet girl in a noisy world

Olikohan tää koko vuoden paras sarjakuva? Löysin itseni niin monelta sivulta ja välillä nauroin ääneen tätä lukiessa. Tung kuvaa kyllä niin hyvin introvertin elämää. Tahdon kyllä lukea lisää Tungilta.



Tämmösiä sarjakuvia tässä. Ootko lukenu näistä ketään?

29 joulukuuta, 2021

Siri Pettersenin Mätä ja Emmi Itärannan Kuunpäivän kirjeet

Tässäpä lisää scifi-lukupiirin lukemistoa.


Siri Pettersen: Mätä

Tää on jatko-osa aiemmin luetulle Odininlapselle. Tää ei ollu todellakaan niin hyvä kuin eka osa oli. Himpun verran petyin. Isoin pettymyksen aihe oli mulle se, että Hirka siirtyi porttien kautta nykymaailmaan ja se ei mun mielestä sopinu tähän kirjaan. Sujuvaa luettavaa tää kyllä oli, että tän sai kyllä luettua. Aion lukea sen seuraavankin osan, koska sen verran vetävä tarina kuitenkin on.



 
Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

Tää oli melkein viiden tähden kirja. Loppu vähä löpsähti ja pudotti tähden pois. Muuten tää kirja on niitä, joiden ois halunnu jatkuvan loputtomiin. Niin ilo oli tätä lukea. Niin kaunista ja sujuvaa kieltä, jota nautiskeli sivun toisensa perään. Maailma oli myös mahtava ja mielenkiintonen. Henkilöhahmot ihanan ristiriitaisia.

Itärantakin siirtyi tän kirjan myötä mun lempikirjailijoihin.



Ootko lukenut kumpaakaan näistä? Mitä pidit? Jos et niin kiinnostaako lukea?

28 joulukuuta, 2021

Lasten- ja nuortenkirjoja

Oon lukenu taas muutaman lasten- ja nuortenkirjan. Kaksi näistä säeromaaneja. 


Dess Terentjeva: Ihana

Tää oli ihana säeromaani ysillä olevasta Liljasta, joka on panseksuaali ja ihastuu muunsukupuoliseen Ihanaan, joka on kaiken lisäksi Liljan isän uuden naisystävän lapsi. Ihastumiset eivät ole aina ihan yksinkertaisia ja tämä kertoo siitä.



 

Marie Louise Wallin: Ingen får veta

Tää on tarina Ellenistä, jonka on vaikea hyväksyä äitinsä lesboutta, vaikka on koko ikänsä elänyt äitinsä ja hänen naisystävänsä kanssa. Ellen ei tajua, että kaikki tietää jo asian ja että se on kaikille ok. Ellen kamppailee asian kanssa. Ja mites siinä käy? 





Megan E. Freeman: Alone

Tää on aika hurjakin tarina 12-vuotiaasta Maddiesta, joka herätessään huomaa, että hänen kotikaupunkinsa on tyhjentynyt ihmisistä ja hän on aivan yksin siellä. Tarina oli viehättävä selviytymistarina. Loppua kohden vaan tuli kirjailijalla hirveä kiire ja kerronnassa alettiin kaahottaa eteenpäin ja se paljonkin löpsäytti tätä ja huononsi tarinaa. 




Hauska sattuma, että oon tän postauksen jokaisen kirjan lukenut eri kielellä.

27 joulukuuta, 2021

Sekalaista settiä

Yksi runokirja, yksi muistelma ja yksi novellikokoelma. Tässä, olkaatten hyvät!


Natalia Kallio: She needs bigger boots

Runoja englanniksi. Nää oli mainioita ja ajatuksia herättäviä. Tykkäsin myös runojen erilaisista muodoista. Haluan kyllä lukea tän vielä toisen kerran. Luulen, että toisella lukukerralla sais vielä enemmän irti tästä, ku mitä nyt unettomuusaivoilla.





Yoko Tawada: Muistelmat lumessa

Mun ja Elegian lukupiirikirja. Tää oli kolmessa osassa, joissa kussaki yksi sukupolvi kertoi oman tarinansa. Tää oli monella tasolla liikkuva teos, jossa oli paljon symboliikkaa, jota en aina tavoittanut. Kuitenkin oli sujuvaa luettavaa ja piti otteessaan, kunhan pääsi kunkin päähenkilön tarinan imuun.

Kääntäjät: Meeri Allinen ja Erkki Vainikkala



 

Titia Schuurman (toimittanut ja kääntänyt): Aito huijaus - 10 novellia nyky-Intiasta

Tää oli mahtava novellikokoelma! Pidin jokaikisestä novellista ja nautin niiden lukemisesta. Novellit olivat erilaisia ja erilaisista aiheista, mutta yhtäkaikki niihin upposi.

Novellit:
Tabish Khair: Huijaus
Parvati Sharma: Kuollut kameli
Shahnaz Habib: Aito ja vieraanvarainen
Mridula Koshy: Koodawallan rakkaus
Radhika Jha: Norsu ja Maruti
Jaspreet Singh: Kapteeni Faiz
Anjum Hasan: Immanuel Kant Shillongissa
Janice Pariat: Taivashaudat
Philip John: Muutos on liian vaisu sana
Manjula Padmanabhan: Syömingit




Mulla ois vielä melkonen pläjäys blogattavana niitä, mitä oon lukenu tänä vuonna. Jospa saisin ne tuutattua ulos ennen ku vuosi loppuu.

01 joulukuuta, 2021

Sekalainen fantasiapläjäys

Tää fantasiakirjallisuus on kyllä vallannu mun elämän. Oon tainnu lukea tänä vuonna fantasiaa enemmän ku ikinä.


 Zoë Tucker & Zoe Persico: Greta och jättarna

Tää oli hyvä tarina ja kuvitus oli kaunista. Just sellainen satu, joista tykkään. Jätit tuhoavat metsää rakentaakseen tilalle kaupunkeja yms. Greta ja metsän ystävät tajuavat, että kaikki häviää, jos luontoa ei enää ole ja alkavat taistella metsän puolesta. Vaikeuksien kautta voittoon ja onnellinen loppu. Kivaa oli myös lukea ruotsiksi pitkästä aikaa.


Dmitri Gluhovski: Metro 2033

Tää oli mun ja Elegian lukupiirikirja ja voi mitä tuskaa tän lukeminen olikaan! Maailma oli mielenkiintoinen. Ihmiset olivat paenneet ydinsotaa metrotunneleihin ja asuivat sielä vielä yli 20v sodan jälkeen, koska maanpäällä ei voinut asua. Nuori Artjom saa tietää kamaluuksista mitä tulee tapahtumaan metrossa ja lähtee pelastamaan metroa. Tapahtumat olivat jännittäviä ja sujuvaa luettavaa, mutta sitten se muu. Lukemiseen tuotti tuskaa pitkät monologit, joita kirjassa oli useampia. Ne monologit olivat ensinnäkin aika tylsiä ja toisekseen ne eivät välillä liittyneet mielestäni kirjaan ja sen tapahtumiin mitenkään. Tämmöstä sivutolkulla. Onneksi se kaikki muu pelasti tän kirjan. Metrotunneleissa oli mutantteja, psykologista uhkaa, kaikenlaisia vaaroja. Lisäksi kirjan loppu oli aika hurja ja odottamaton! Jäin monttu auki ja totesin, että haluan lukea seuravaankin osan, jotta saan tietää, miten tää homma päättyy. Tosin seuraavaa osaa en ala lukemaan ihan heti, ku tästä pitää toipua ensin, että pystyy tarttumaan seuraavaan osaan.




Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille

Tää kirja on jatkoa Suomea lohikäärmeille- kirjalle, jonka luin spefi-lukupiirin kanssa. Osa meistä halusi yhdessä lukea tän toisenkin osan. Tässä toisessa osa riitti vauhtia ja tapahtumia, kun Lynxin perään Botnian erämaihin lähti hänen siskonsa Fox, exänsä Franz, Tim ja Timin kuollut tyttöystävä Astrid. Ja lohikäärmettä ei parane unohtaa! Juonta en paljasta, koska se oli mukavan jännä. Loppu oli vähän höh, mutta parasta oli se, miten lohikäärme puhui. Lopusta näki, että tää kirjasarja ei jatku enempää. Se harmittaa minua, koska näitten kirjojen maailma on ihan älyttömän kiinnostava ja hyvin luotu. Toivon palavasti, että Hepo-oja kirjoittaa lisää kirjoja tähän maailmaan sijoittuen.


Sõsuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja

Tämäkin kirja luettiin yhdessä Elegian kanssa. Tää tosiaan oli semmoinen hyvän mielen kirja, miten tätä mainostettiinkin. Orpo Rintarõ menettää isoisänsä ja isoisän kirjakaupassa ollessaan kaiken surun keskelle ilmestyy puhuva kissa, joka pyytää Rintarõn apua kirjojen pelastamisessa hävityksen ja tuhoamisen keskeltä. Siitä alkaa seikkailu ja seikkailun aikana Rintarõlle selviää, ettei hän ole yksin ja hänestä välitetään. Nää seikkailut labyrintissa oli ihan mielenkiintoisia. Silti tää kirja ei ollut niin hyvä kuin kaikesta hehkutuksesta olisi voinut päätellä. Tää oli oikeastaan vähän laimeahko. Kuitenkin, varsinkin Metron lukemisen jälkeen, tää kirja tuli luettua juuri sopivaan aikaan. Mieli lepäsi tätä lukiessa ja ei tarvinnut pelätä mitään mutantteja pölähtävän yllättäin jostain. Tälle kirjalle on selvästi paikkansa kirjojen universumissa ja voin suositella tätä kaikille, jotka haluaa hetken levähtää kirjan parissa. Vaikka aiheena on sureva nuori, niin suru ei läikehi tässä yli tai oo kovin isossa roolissa loppujen lopuksi. Kissojen ja ystäviensä avulla Rintarõ selviää ja tulevaisuuskin alkaa näyttään valoisalta.



Oisko kellään suositella mulle lisää hyvän mielen kirjoja? Kiinnostais lukea niitä lisää.

29 marraskuuta, 2021

J.S.Meresmaata

Tässä kuudes ja seitsemäs Meresmaa, jotka oon lukenut.


Khimaira

Dodon luin viime vuonna ja tää Khimaira on itsenäinen jatko-osa sille. Tässä on päähenkilönä eri henkilö. Dodossa oli Iina ja tässä Khimairassa Sara, joka on Iinan tyttöystävä.

Sara on suomenvenäläinen nuori nainen, jolla on pääsykokeet selän takana. Hän seurustelee Iinan kanssa, joka seurustelee Saran lisäksi myös Saran exän kanssa. Saran vanhemmat eivät tiedä hänen lesboudestaan, saatikka polyamorisesta suhteesta. Kun asia sitten paljastuu hänen vanhemmilleen, hänet heitetään kotoa. Sara katoaa ja kukaan ei saa häneen yhteyttä pitkään aikaan. 

Khimaira uppos mun sydämeen ja sai kurkkuun puristavan tunteen. Tää kolahti niinkuin Dodokin viime vuonna. Miten Meresmaa osaakin kirjoittaa tolleen? Olen sydän rakkautta tulvillaan näitä Meresmaan säeromaaneita kohtaan.

J.S.Meresmaasta on tullu näiden säeromaanien myötä yks mun lempikirjailija. Pidin jo aiemmin paljon hänen kirjoistaan, mutta nää teki sen lopullisen silauksen asiaan. 



 
Naakkamestari

Naakkamestari on Tampereelle sijoittuva vaihtoehtohistoriallinen tarina. On vuosi 1900 ja Enni koittaa selvitä elämästään valumestari Lundanin verstaassa samalla kun ikävöi kadonneita vanhempiaan. Yhtenä aamuna hän löytää loukkaantuneen naakan ja yrittää auttaa sitä. Siitä lähteen etenemään tapahtumien kulku, joka muuttaa hänen elämänsä. 

Tää oli kyllä mielenkiintoinen tarina. En osannut yhtään oottaa, että mitä kirjassa tapahtuu. Naakkamestari oli kyllä yllätys, että mikä ja mitä se lopulta olikaan. Ja Enni ei tietenkään oo mikään tavallinen tyttö. Kirja loppuki silleen, että mun pitää kyllä piakkoin hommata jatko-osat käsiini ja lukea ne, että saan tietää, miten asiat päättyy.




Ootteko lukeneet Meresmaata? Mitä tykkäätte? Mulla on vielä mifonki-sarja kesken ja sekin on todella hyvä. Pitäis lukea sekin loppuun, että saan tietää miten siinä käy niille tyypeille.

26 marraskuuta, 2021

Tietokirjoja

Tietokirjat ovat näköjään napanneet musta nyt otteen, joten tässäpä lisää niitäkin.



Eliot Higgins: Me olemme bellingcat

Lyhykäisyydessään tää on Bellingcatin tarina: kuinka se syntyi ja mitä se tekee. Mulle tässä ei lopulta ollut ihan hirveästi mitään uutta, koska olin aika vasta katsonut dokumentin Bellingcatista. Kirja oli jokatapauksessa mielenkiintoinen luettava, koska Bellingcatin tutkimat tapaukset ovat mielenkiintoisia (esim. Sergei Skripalin myrkytys ja MH-17- lentokoneen tiputtaminen) ja heidän tutkimusmetodinsa on kiinnostava.



 

Jenni Räinä: Kulkijat - naisia metsissä, soilla ja tuntureilla

Eräkirjathan ovat perinteisesti miesten heiniä. Tää kirja rikkoo sitä kuvastoa ja kertoo naisista, jotka kulkevat metsissä, soilla ja tuntureillä. Räinä on haastatellut ja viettänyt aikaa jokaisen haastattelemansa naisen kanssa luonnossa. Erityisesti mulle jäi mieleen Itäkairan prinsessa Sirkka Ikonen, jonka itse henkilökohtaisesti olen myös tavannut, kun hän puolisonsa kanssa kävi ylioppilasjuhlissani aikanaan. Ikosesta on tehty kirjakin, jonka haluaisin kyllä lukea. 

Tää kirja muistutti itseäni siitä, että miksi tykkään viettää aikaa luonnossa. Vaikka en vaelluksella ole ikinä käynyt, niin rakastan kävellä metsissä ja meren rannoilla ja viettää aikaa esim. frisbeegolffaten.






Katri Norrlin & Nelli Kenttä: Vitun ruma

Tää on kirja sosiaalisesta mediasta ja sen luomista ulkonäköpaineista. Kenttä ja Norrlin paneutuvat asiaan ja mukana on myös monipuolisesti haastatteluja erilaisilta ihmisiltä asiaan liittyen. Tää oli mielenkiintosta luettavaa! Uskon, että kaikki ihmiset tuntevat jossain määrin ulkonäköpaineita. Ollaanhan me kaikki kasvettu tähän laihuutta ihannoivaan maailmaan, jossa miesten kuuluu olla tämmösiä ja naisten tommosia ja muita sukupuolia ei ookaan. Onneksi nämä asiat ovat murroksessa ja muuttumassa. Se näkyy myös kirjan teksteissä. Kenttä ja Norrlin ovat ottaneet mukaan myös instagram-kyselyjen tuloksia ja ne olivat aikamoista luettavaa kans. 





Irene Vallejo: Papyrus - kirjan katkeamaton tarina

Tässä on kunnos opus! Painavaa tekstiä n.600 sivua. Miten kirjat ovat syntyneet ja muuttaneet muotoaan. Vallejo on todella paneutunut asiaan! Tarina lähtee liikkeelle muinaisesta Egyptistä ja pääsemme nykypäivään asti. Kirjan tarina on yli 2000 vuotta vanha. Se tuntuu ihan huimalta ajatella. Oli mielenkiintoista lukea kirjan vaiheista antiikin Kreikassa ja Roomassa. Aikamoista on ollut. Väliin on pätkiä muilta ajoilta ja Vallejon omastakin elämästä. Ne helpottivat lukemista, koska tietoa pukkaa paljon ja välikevennykset tekivät terää. Tällaiselle lukemista ja kirjoittamista rakastavalle ihmiselle tää oli aika mahtava kirja lukea, vaikka hetkittäin raskassoutuinenkin.




Sellaisia tällä kertaa. Oletko lukenut näistä jonkun?

24 marraskuuta, 2021

Muutama dekkari

Mulla on vähentynyt tää dekkareiden lukeminen. Jännää. Mitä on tapahtunut?


Qiu Xiaolong: Punaisen merkin tanssija

Elegian kanssa luetaan tätä Chen Cao- sarjaa meijän lukupiirissä. Tää on toinen osa. 

Tässä kirjassa Yhdysvallatkin on menossa mukana. Cao saa tehtäväkseen hostata yhdysvaltalasta komisariota Catherine Rohnia, joka tulee Shanghaihin saattaakseen todistajan oikeuteen Usaan. Todistaja katoaa ja Cao ja Yu yrittävät selvittää asiaa ja Rohn tietysti sekaantuu mukaan ja meno on sitten mitä on. Tapahtumat etenivät melko rauhallisesti ja nautin ihan suunnattomasti siitä, miten kirjassa runot ja sanonnat tuovat lukemiseen iloa ja rentoutta. Ne tekevät tämän sarjan lukemisesta ihanaa.



 

Sarah Pearse: The Sanatorium

Tää oliki aikamoinen dekkari! Elin saapuu puolisonsa kanssa Alpeille juhlimaan Elinin veljen kihlajaisia. Veljen kihlattu katoaa ja muitakin ihmisiä katoaa. Lisäksi tulee lumimyrsky ja ihmiset jäävät jumiin hotellille. Elin on poliisi, joka on saikulla. Hän alkaa tutkia katoamisia ja samalla selvittää omaa menneisyyttään, joka vaivaa takaumina. Tutkimusten mukana selviää hotellin karmiva menneisyys ja miten se liittyy katoamisiin. Välillä mua ärsytti Elinin yksin vaaraa tutkimaan- hommat niin paljon, että teki mieli heittää kirja seinään. Miksi niin pitää tehdä, kun murhaajaa liikkuu sielä? Mua turhautti ihan hirveästi se. Mulle se ei luonu oikeanlaista jännitystä. Haluaisin joskus lukea dekkarin, jossa ei tommosta paskaa tehä vaan toimitaan järkevästi ja turvallisuus huomioiden. Kyllä se jännitys syntyy muustakin ku tommosesta typeryydestä. Aloin ihan kihiseen kiukusta ku kirjotan tätä. 😅 Elegialle hieman avauduinkin asiasta, ku välttelin kirjan pahoinpitelyä. 

Noh, tää kirja jäi semmoseen kohtaan, että uskon lukevani seuraavan osankin, sitten ku se joskus ilmestyy. Huolimatta kiukusta.




Semmosta. Onko kellään tullu lukemisen aikana oloa, että haluaa heittää kirjan seinään?

22 marraskuuta, 2021

Kaksi kirjaa siskoista: Tayari Jones ja Brit Bennett

 Hyvää mielenterveysviikkoa kaikille! Tässä kaksi kirjaa siskoista, jotka liikuttivat minua paljon ja herättivät ajatuksia ja laittoivat pohtimaan elämää ja sisaruussuhteita ja kaikkea. Perhesuhteetkin vaikuttavat mielenterveyteen, niin hyvässä kuin pahassakin.


Tayari Jones: Silver sparrow

Olipas hyvä tarina. Kahdesta tytöstä, joista toinen tietää heidän olevan siskoja ja toinen ei. Loppu oli mun mielestä vähä surullinen. Olisin toivonu Danan ja Chaurissen löytävän toisensa, mutta C valitsi toisin. Eritoten toivoin Chaurissen ymmärtävän Danan puolen asiasta, mutta pettymyksekseni niin ei käyny.

Mietin, että oikeastihan veri ei ole vettä sakeampaa. Veri on vain biologiaa ja se ei yllä tunteiden tasolle välttämättä ollenkaan. Biologia ei ole tae rakkaudelle tai yhtään millekään. Se vain on. Tässä kirjassa oli myös mielenkiintoista se, miten Danan ja Chaurissen isä, joka on se petturi, saa kaiken anteeksi. Sekin oli pettymys mulle, että Chaurissen äiti anto kaiken anteeksi, eikä tyttöjen isälle tullut mitään seuraamuksia. 

Tää kirja oli todella hyvä ja mielenkiintoinen. Jonesilta haluan ehdottomasti lukea lisää hänen kirjojaan.





Brit Bennett: Mikä meidät erottaa

Tämäkin tarina siskoista, niinkuin vasta lukemani Tayari Jonesin Silver Sparrow. Pystyn samaistumaan Desireen suruun, kun sisko vain katoaa. Pystyn samaistumaan Stellan haluun kadota ja aloittaa alusta. Stella vain perustaa uuden elämänsä valheille. Desireen tytär Jude ja Stellan tytär Kennedy sattumalta kohtaavat ja se tuo tarinaan omat käänteensä ja saloja julki. Mieletön tarina. Mielenkiintosta oli myös seurata Juden puolison Reesen tarinaa trans-miehenä tuohon aikaan, mihin kirja sijoittuu 1960-1990-luvuille.

Tässä oli mielenkiintoista ja mietitytti se, miten Stella pystyi aloittamaan uuden elämänsä ja täysin valheille. Miten hän joutui aina vahtimaan itseään ja ettei puhu ohi suun omasta taustastaan, ettei hän oikeasti olekaan valkoinen vaan musta. Desiree taas taisteli väkivaltaisesta suhteesta pois ja pelasti myös tyttärensä. Hänen todella musta tyttärensä Jude saa osakseen aivan erilaista kohtelua kuin hän itse. Kun taas Stellan tytär Kennedy, joka on käyttännössä ihan valkoinen ja elää valkoisten elämää, ei tiedä äitinsä taustasta mitään.

Tässä kirjassakin näkyy se, ettei veri ole vettä sakeampaa. Biologia voi auttaa, muttei se riitä vielä mihinkään. Se näkyy muun muassa Kennedyn tempoilussa serkkunsa Juden kanssa. Hän haluaa olla tekemisissä ja kuitenkaan ei halua ja ei pysty vastustamaan haluaan. Ja miten paljon Kennedyn elämään vaikuttaa se, että hänen elämänsä on rakentunut äitinsä valheille. Jude saa siinä paljon paremmat lähtökohdat, vaikka Kennedyn elämä valkoisena onkin paljon etuoikeutetumpaa.

Bennett teki muhun vaikutuksen ja haluan lukea häntäkin ehdottomasti lisää.



Nää tarinat oli yhtäaikaa surullisia ja lohdullisia ja toiveikkaita. Tekivät vaikutuksen muhun. Perhe voi olla sun elämän paras asia tai myös pahin. Täysin tuurista kiinni, millaiseen perheeseen satut syntymään. Onneksi aikuisena voi saada valitun perheen, joka on ainakin omalla kohdallani kultaakin kalliimpi, koska lapsuudenperheeni on mikä on. Nämä kirjat myös muistuttivat minua siitä, että kaipaan edelleen sisaruksiani, vaikka suurinta osaa heistä en halua millään tavalla osaksi elämääni. Te, joilla on lämpimät välit sisaruksiinne, pitäkää niistä kiinni. 

19 marraskuuta, 2021

Sarjiksii

 Tässäpä taas muutamia lukemiani sarjakuvia.


Joss Whedon, Greg Park, Dan McDaid, Marcelo Costa: Firefly

Tän sarjakuvan luin ihan vain siksi, että oon kattonut Serenity- elokuvan ja Firefly- tv-sarjan ja pidin niistä. Huomas kyllä, että on menny vuosia noitten edellämainittujen katsomisesta, kun oli vähän vaikeaa päästä kiinni henkilöhahmoista. Tää oli kuitenkin niin kiva luettava pläjäys ja todellakin haluan kattoa Serenityn ja Fireflyn uudelleen.



Sarah Andersen: Herding cats

Voi, mää niin tykkään Andersenin sarjakuvista. Osa jutuista on niin samaistuttavia, että ei voi ku nauraa.


Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 5

Tää Sattoufin tarina on niin mielenkiintoinen. Tykkään hänen kuivasta huumoristaan. Taas ei auta ku jäädä oottelemaan, että milloin seuraava osa ilmestyy. Tän tarinan mielenkiintosimpia asioita on Sattoufin taiteilu jo lapsena kahden eri kulttuurin välissä.





Annukka Mäkijärvi, Hanna-Reetta Schreck, Iida Turpeinen: Ellen T.

Sarjakuva Ellen Thesleffin elämästä. Thesleff kerkes elämänsä aikana tehdä kaikenlaista ja asua monessa eri maassa. Minulle tuntemattomampi tyyppi oli hän, vaan ei enää. 



Tällaisia sarjakuvia tullu taas luettua. Ootko lukenut jonkun tai mitään näistä?

17 marraskuuta, 2021

Haruki Murakamin 1Q84- trilogia

Tää 1Q84 paljastu aivan erilaiseksi kuin mitä odotin tästä kuultujen hehkutusten perusteella. Oikeastaan tää oli vähä pettymys. Varsinkin ku oon lukenu Murakamilta aiemmin Värittömän miehen vaellusvuodet ja tykänny siitä niin paljon.



 

Tän kirjan juoni oli minusta hyvä ja mielenkiintonen ja sen plus lukupiirin yhteisluvun takia sain luettua koko trilogian, vaikka oli hetkiä, jolloin teki mieli lopettaa. Se pettymys johtui tän kirjan setäilyseksismistä. Se oikeasti tökki mulla välillä pahasti. Miten kuvataan peniksiä niin upeiksi ja mahtaviksi ja miten kuvataan rintoja upeiksi tai surkeiksi jne jne jne. Se oli epämiellyttävää. Ja se ei tuntunut liittyvän mitenkään tähän kirjaan, edes juonen kannalta. Nuo kommentit oli jotenkin niin päälleliimattuja. Ja niitä riitti koko trilogian läpi. Ilman noita kommentteja, tää trilogia ois ollu paljon parempi.

Sitten se juoni. Aomame, liikunnanohjaaja ja palkkaamurhaaja, joka tappaa väkivaltaisia miehiä, joutuu vuodesta 1984 vuoteen 1Q84. Hänen tehtävänään on tappaa erään lahkon, Sakigaken, uskonnollinen johtaja. Ja sen hän tekeekin monen mutkan jälkeen ja luonnollisesti sillä on seurauksia. Sitten taas Tengo, opettaja ja kirjailija, on Ilmakotelo-nimisen kirjan haamukirjoittaja ja tän kirjan julkaisemisesta on taas hänelle seurauksia. Ilmakotelon kuvaama maailma paljastuu pikkuhiljaa niin Aomamelle kuin Tengollekin ja heidän tiensä risteävät lopulta ja mitä sitten tapahtuukaan.

Sivuhahmot olivat minusta paljon mielenkiintoisempia kuin nämä päähenkilöt Aomame ja Tengo. Esim. Ilmakotelon alkuperäinen kirjoittaja Fuka-Eri oli aika mahtava hahmo jo pelkästään puhetyyliltään. Samaten Ushikawa (lyhytkasvuinen mies, jota kuvattiin rumasti), joka oli yksityisetsivä ja Sakigake palkannut etsimään Tengo ja Aomame. Ushikawa oli mielenkiintoinen hahmo. Pidin myös Aomamen palkkamurhatyönantajasta, vanhasta rouvasta ja tämän rouvan asioidenhoitajasta Tamarusta. Tamaru oli kans mielenkiintonen tyyppi. Minusta nämä sivuhahmot oli kirjoitettu paljon paremmin kuin päähenkilöt.

En usko, että tuun tätä trilogiaa lukemaan toista kertaa. Ei ole sen arvoinen. Uteliaisuuttaan sai tän luettua loppuun ja koska lukupiirissä yhdessä luettiin ja valitettiin tästä. Kiitos spefi-lukupiiriläisille yhteisluvusta. Meijän keskustelut oli antosia!

Kuka muu lukenut tän? Mitä olet tykännyt tästä trilogiasta?

15 marraskuuta, 2021

Pari YA-kirjaa

Tässäpä kaksi oikein hyvää young adulta- kirjaa, joissa myös sateenkaariteemat.


Sabina Khan: The loves and lies of Rukhsana Ali

Tää oli kirja, jossa elin vahvasti Rukhsanan tarinan mukana. Välillä ahdistuneena ja kiukkusena, välillä iloisena ja helpottuneena. Tää kirja todella herätti tunteita laidasta laitaan.

Rukhsana on lesbo ja hänen bangladesilaiset vanhempansa ja kulttuurinsa ei hyväksy sellaista. Asia paljastuu Rukhsanan vanhemmille ja siitä seuraa aikamoinen katastrofi. Rukhsana huijataan Bangladesiin, että hänen mummunsa on hyvin sairas ja kuolemassa. Sielä paljastuu totuus: hän on sielä vain, jotta hänen vanhempansa voivat järjestää hänet naimisiin ja saavat lesbo-höpötyksen hänestä pois. Miten selvitä tällaisesta tilanteesta? Siitä seuraakin jännittävät hetket ja melkoista draamaa, mutta onneksi kaikki päättyy lopulta hyvin. Oli kyllä melkoista myllerrystä mun pään sisällä tän kirjan lukeminen!



 
Aiden Thomas: Cemetery boys

"Ah, nää nykyajan ya-kirjat on parhautta. Mahtava tää maailma, mikä kuoleman ympärille rakennettu. Trans-sukupuolinen päähenkilö. Hänen suhteensa kummitukseen. Lopun jännitys. Love it." Näin kirjotin GoodReadsiin tästä kirjasta. Tää oli kyllä todella hyvä! Tänkin kirjan parissa elin tunteella mukana. Jännitin, olin ärtynyt, olin ihastunut jne. Ois mahtavaa, jos tälle kirjalle tuli jatkoa! Nää päähenkilöt oli niin mielenkiintosia tyyppejä. Ja tää maailma oli niin mielenkiintonen ja hyvin rakennettu.

Juoni tiivistettynä: Yadriel on transpoika ja hänen perheensä ja sukunsa on vaikea hyväksyä sitä. Lisäksi Yadriel haluaa osallistua perinteiseen rituaaliin, joka on tarkoitettu pojille. Serkkunsa Maritzan avulla hän tekee sen itse ja herättää kummituksen, Julianin, eikä serkkuaan, joka on murhattu. He kolme päätyvät yhdessä selvittämään, missä on Julianin ruumis ja mitä muille Yadrielin ja Maritzan yhteisöstä kadonneille ihmisille on tapahtunut. Ja tää oliki jännää luettavaa!

Lisäys: Cemetery boys on muuten suomennettu ja on nimeltään Hautausmaan pojat.



Onko kukaan muu lukenu näitä? Tykkäättekö lukea nuorille suunnattua kirjallisuutta?

12 marraskuuta, 2021

Hugh Howeyn Siilo-trilogia

 Tää Howeyn Siilo-trilogia oli mahtava! Semmonen aivoja päräyttävä tää maailma. Tää pitää jokaisen lukea ja kokea, ei tätä oikein voi ees kuvata. Juonen yksinkertainen kuvaus: maan sisään ollaan rakentamassa siiloja, jotta ihmiset pääsevät tarvittaessa turvaan. Sitten tapahtuu se pelätty ydinpommitus/-sota ja iso määrä ihmisiä siirtyy siiloihin turvaan asumaan. Asiat sujuu vuosikymmeniä ja satoja siilon sääntöjen mukaan, kunnes eräät alkavat kyseenalaistaa siiloja ja ottaa selvää asioista maan pinnalla. Ja mitä sitten tapahtuu?

Siilo #1

Tää oli ahmittava kirja! Oli pakko loppu hotkasta, ku kirja piti niin otteessaan. Mielenkiintoinen maailma, ku ihmiset elää siilossa maan alla 144:ssä kerroksessa. Seuraava osaki piti varata heti.



Siilo #2

Tän trilogian tarina on kyllä vangitseva. Selviää siilojen alkuvaiheet ja miten niihin päädyttiin.



Siilo #3

Tää trilogia oli kyllä niin hyvä. Paljo laitto ajatuksia liikkeelle. Loppu jäi niin auki, että ois mahtava saaha tähän vielä jatkoa, että mitäs sitten. Jännää oli seurata päähenkilöitä ja heidän elämää ja ratkaisuja. Oli myös turhautuneita mitä vittua- hetkiä. Tää trilogia pitää kyllä lukea joskus uudestaan.



Ehdottomasti lukemisen arvoinen tarina. Kyllä sitä sai taas miettiä, että miksi ihmiset toimii niinkuin ne toimii. Miksi tää kaikki piti tehdä ja oliko tässä mitään järkeä? Iso suositus tälle trilogialle! Oli päräyttävä.

10 marraskuuta, 2021

Buffy- ja Angel- sarjakuvia

 Varmaan aika moni on kattonut Buffy The Vampireslayer- tv-sarjan? Se on yks mun suosikkisarjoja ja pidän siitä tosi paljon. Niin paljon, että hommasin omaan hyllyynkin sen dvd-boxina. Siksi huvikseen lainasin näitä sarjakuviakin. Kaks ihan Buffyyn keskittyvää sarjakuvaa ja kolme Angeliin keskittyvää. Angel-sarjaaki aloin kattoon, mutta se jäi toisen kauden kohdalla kesken.

 



Näissä osa tarinoista oli samoja, kuin Buffy- ja Angel- sarjoissa ja osa ihan uusia. Ihan kivaa luettavaa nää kaikki. Ei jääny kauheena mitään mieleen kyllä (paitsi sarjakuva joka jatkuu suoraan siitä mihin tv-sarja jäi), että sillain tusinatavaraa. Mutta tulipahan luettua!






Näillä sarjakuvilla oli paljon tekijöitä. Pääjehuna Joss Whedon, joka on tv-sarjojen luoja. Lisäksi Christopher Golden,David Greenwalt,David Fury,Eric Powell,Christian Zanier,Ryan Sook,Bryan Edward Hill,Gleb Melnikov,Gabriel Cassata,Roman Titov,Ed Dukeshire,Georges Jeanty,Richard Starkings,Doug Petrie ja Andi Watson.
Suomentaja Heli Salmenkangas.

31 lokakuuta, 2021

Halloween- lukuhaasteen lopputulema kohdallani

 Yöpöydän kirjat- blogissa julistettiin Halloween-lukuhaaste ja päätin lähtä mukaan ja kattoa mitä siitä tulee. Haasteet kun on aina niin kivoja, vaikka toteutus omalla kohdalla ei oiskaan se onnistunein. Muutaman teoksen sain luettua tätä lukuhaastetta ajatellen. Tässäpä siis ne:


Andy Weir & Sarah Andersen: Cheshire Crossing

Tää oli jännä sarjakuva, koska päähenkilöinä tässä on Liisa Ihmemaan seikkailuista, Wendy Peter Panista ja Dorothy Ihmemaa Ozista. En muista lukeneeni näistä kuin Peter Panin jonain versiona. Tää sarjakuva oli kuitenkin mielenkiintoista luettavaa! Tässä on tosiaan iloisesti sekoitettu mukaan eri tarinoiden henkilöitä. Esimerkiksi näistä tytöistä keskellä heidän seikkailujaan huolehtii Maija Poppanen. Jokatapauksessa tää sarjakuva jäi sellaiseen kohtaan, että jatkoa on tulossa. Oon tykännyt Weirin kirjoista ja Andersenin sarjakuvista. Tää heidän yhteistyö oli mun mieleen.





Ilkka Auer: Noidankiro

Noidankiro on jatkoa aiemmin lukemalleni Domowikille. Auerista on tosiaan tullut yks mun lempikirjailijoista ja tää Noidankirokin oli nautittavaa luettavaa ja mulle sopivaa jännitystä. Tässä kirjassa Vilma ja Domowikista tuttu Linnajengi jatkaa seikkailujaan Raaseporissa, jota uhkaa nyt uusi paha, vanha noita. Raaseporin turnajaiset lähestyvät ja vahingossa herätetty vanha uhka uhkaa nyt kaikkea. Ratkaisua etsitään Ylismaasta ja Alismaasta ja aikamoiseen viime tinkaan homma meneekin. Tätä lukiessa mun aivot myös nyrjähti, kun tässä mainittiin Kymnaasi. Siis ihan huikeaa, että näitten kahden kirjasarjan maailma on sama! Kaikenkukkuraksi saan kohta käsiini Kymnaasin jatko-osan Hornantuli.




Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille

Tää oli mahtavan sujuvaa luettavaa oleva fantasiakirja vaihtoehtoisesta Suomesta. Tää maailma oli semmonen, että minä, joka harvoin haluan vierailla kirjojen maailmoissa, haluaisin vierailla tän maailmassa. Mun lempparihahmoksi muodostui lohikäärme, joka mahtui taskuun ja puhkui sadepilviä. Oli mitä mainioin tapaus hän! Kirjassa oli aateliset ja oli muu kansa. Suomessa oli monarkia. Päähenkilöistä Tim oli tavankansaa ja Lynx ritari eli aatelisia. Suomen kruununprinsessa Freija salamurhataan ja syyllisiksi epäillään tasalaisia, eli tyyppejä jotka haluavat Suomeen tasavallan. Tim ja Lynx aikovat selvittää asian. Kunnes lopussa asiat mutkistuu hurjasti, koska tapahtuu kaikenlaista odottamatonta ja kaikki menee ihan hurjaksi. Onneksi seuraava osa odottaa jo mua kirjastossa! Pakko päästä äkkiä lukemaan lisää.





Tällaisia kirjoja luin Halloween- lukuhaasteen. Kaikissa kirjoissa oli noitia. Oli kiva osallistua tähän haasteeseen! Kiitos lukuhaasteen järjestäjälle tästä.

26 lokakuuta, 2021

Anni Ihlberg: Ilonpilaaja + blogi 6v

Tää Ihlbergin kirja on kyllä ehdottomasti yks parhaista kirjoista, mitä oon tänä vuonna lukenut! Tää lähti hyvin pian vetämään semmosella imulla, että ei voinut kuin mennä mukana, lukea, kääntää sivun toisensa jälkeen esiin. Huh hei! Ja se, miten niin arkiset asiat ja tunteet sai ahmimaan tätä kirjaa. Ja kuinka itsensä tunnisti sivulta toisensa perään: tilanteista, ajatuksista, tunteista. 

Kaikista parasta oli lukea tytön ja nuoren naisen vihasta. Se lohdutti. En oo yksin. En oo yksin tän tunteen kanssa, jota naiset eivät saa ilmaista edelleenkään. Sen opin itsekin jo lapsena. Enkä osaa ilmaista sitä vieläkään muuten kuin sanomalla, että oon vihainen. Ei se näy naamasta tai muustakaan. Tässä kirjassa päähenkilö Lotta saa jo lapsena raivareita ja häntä pelätään sen takia. Viha on oikeastaan kirjan selkäranka. Miten se Lotan elämässä näkyy, mitkä asiat sitä herättää ja miten se muuntuu kasvun myötä. Samaistuin samaistumisen perään. Itse en ole koskaan saanut raivaria, mutta ne tilanteet, missä Lotta niitä saa, olivat tuttuja ja monissa niissä itsellänikin heräisi vahva vihan tunne.

Asioiden tietynlainen toteavuus oli se, joka mua viehätti suuresti tässä kirjassa. Asiat vain todetaan sellaisena kuin ne ovat. Ja sitten jatketaan eteenpäin. Sillä laillahan asiat monesti menee. Ei pysähdytä huomaamaan ja näkemään edes omia tunteita, vaikka niitä heräisi. Sitä vaan mennään ja tehdään, tuntui miltä tuntui. 

Rakastin tätä kirjaa. Kiitos Anni Ihlberg tästä!



Niin ja ne blogin synttärit. Kuusi vuotta sitten kirjoistin tähän piskuiseen kirjablogiini ensimmäisen postauksen! Hurjaa, sitä ollaan eskari-iässä jo! Tää blogi on mulle rakas harrastus. Kirjoitan tänne aina kun jaksan. Tänä vuonna on tämäkin harrastus ollut vähän murroksessa, kun ei ole oikein jaksanut. Ei kirjoittaa, eikä oikein lukea muiden blogejakaan. Mun elämässä on tapahtunut isoja asioita tänä vuonna ja lisäksi on kiva raudanpuute ja unettomuus, joten sen mukaan sitten ollu jaksaminenkin. En kuitenkaan aio lopettaa tätä, koska tykkään kirjoittaa kirjoista. Ja minusta blogiyhteisö on mahtava! Täältä oon saanut ihania ihmisia elämääni ja joitain bloggareita tavannutkin livenä ennen koronaa. Mietin, että olisi kiva taas tehdä paikallisten bloggareiden tapaaminen, jos vain tohtii.

Sellaisia mietteitä tänään tämän kuusi-vuotiaani kanssa.

25 lokakuuta, 2021

Mahtavia sarjakuvia

Lyhyet pulinat muutamasta lukemastani mahtavasta sarjakuva-albumista.


Reetta Niemensivu: Maalarisiskot

Niemensivusta on tullut yks mun lempi sarjakuvataiteilijoista. Tää sarjakuva suomalaisista naistaiteilijoista oli mahtava! Helene Schjerfbeck, Helena Westermarck, Maria Wiik ja Ada Thilén ovat Pariisissa ja tämä sarjakuva kertoo heidän siellä olostaan, työstään ja elämästään muutenkin. Pidin tästä todella paljon. Niemensivun tyyli saa mut aina uppoamaan hänen sarjakuviinsa, niinkuin nyt tähänkin.





Tuisku Hiltunen: Kuutamo ja muita kertomuksia

Hiltunen on mulle uus sarjakuvatuttavuus. Tän Kuutamon myötä ihastuin hänen tyyliinsä. Näissä kansissa on kolme erilaista tarinaa, jotka kaikki sijoittuvat eri aikoihin ja paikkoihin. Kaikissa on kyse rakkaudesta ja siitä, että tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on. Tän lukemisen myötä haluan ehdottomasti päästä lukemaan lisää Hiltusen teoksia.





Mariko Tamaki: Laura Dean keeps breaking up with me

Vihdoin sain luettua tän sarjakuva-albumin! On roikkunut mun lukulistalla melkosen pitkään. Tää Freddyn tarina kertoo siitä, että hän roikkuu huonossa seurustelusuhteessa Laura Deanin kanssa, koska ei koe olevansa paremman arvoinen. Laura on-offailee Freddyn kanssa. Tää on kasvutarina oikeastaan. Tarina siitä miten Freddy lopulta tajuaa arvonsa ja jättää Lauran. Pidin tästä paljon. Pystyin samaistumaan Freddyn epävarmuuden tunteisiin. Lukemisen arvoinen!






Tatsua Endo: Spy x family

Tää on epätavallisen perheen tarina. Vakooja tarvitsee kulissin uuteen tehtäväänsä. Hän hommaa siis perheen kulissikseen. Ensin hän adoptoi lapsen. Lapsi onkin telepaatti, mitä uusi isä ei tiedä. Vielä tarvitaan vaimo ja äiti, jotta kulissi on täydellinen. Vaimo onkin salamurhaaja. Isä ja äiti eivät tiedä toisistaan näitä puolia, mutta lapsi tietää, koska on telepaatti. Tää tarina oli hauska, välillä nauroin ääneen tätä lukiessa. Juoni oli niin mielenkiintoinen, että haluan lukea loput neljä osaa tästä.




Tämmösiä on nyt tullut luettua. Tai siis öö, jo melko tovi sitten, kun en ole vaan jaksanut tehdä postaukia hetkeen.

Oottako lukenu mitään näistä? Jos niin mitä oot tykänny?