Sarjakuvakasa 4

 Tässä postauksessa onkin tänään kaikki sarjakuvat sellaisia, joista tykkäsin paljon!

 

Mai K. Nguyen: Anzu and the realm of darkness

 

Tää on nuorten sarjakuva. Kannessa oleva Anzu on vasta menettänyt isoäitinsä ja muuttanut uuteen paikkaan ja siksi tuntee vaan apeutta Obonin juhla-aikaan. Sitten hän jahtaa kadulla koiraa ja löytääkin itsensä toisesta maailmasta. Siitä lähteekin seikkailu ja maailman pelastaminen käyntiin!

 

Tää oli tosi kiva sarjakuva. Anzu oli kiva hahmo ja muutenkin tarinan mytologia oli kiinnostavaa. Oispa jatkoa tälle sarjakuvalle!

Miila Westin: Sammuva valo 

 

Rakastan tätä Westinin sarjakuvasarjaa. Tässä osassa Eevi on mummulassa ja tulee tulva, joka saartaa kaiken. Sitten hän saa viestin siitä, että Louhi aikoo sammuttaa auringon. Ei auta ku rueta suunnittelemaan ja toteuttamaan maailman pelastusta! Olipa tarina siis! Tykkään. Ootan innolla jatkoa tälle! Pidän myös Westinin kuvituksesta älyttömän paljon.

 

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki 

 

Sitten mennäänkin Tampereelle! Kauas taikamaailmoista. Tää on Takalon omaelämäkerrallinen sarjakuva, jossa hän kertoo niin oman parisuhteensa tarinan kuin Annikki -nimisen korttelin tarinan. Takalo onnistu tässä kyllä upeasti limittään ja lomittaan nää kaksi tarinaa. Tykkäsin tosi paljon!

Rino Mizuho: Maaginen suklaapuoti

suomentanut Antti Kokkonen

 

Uusin mangarakkautteni! Vähä epäillen tartuin tähän. Tai oikeastaan aika paljonkin. Mutta tartuin! Ja rakastuin. 

 

Tässä tarinan keskiössä on pieni suklaapuoti metsän keskellä. Sen omistaja on kannessa oleva Shokora Aikawa. Ihmiset saapuvat puotiin saadakseen jotain haluamaansa ja hintana heidän pitää antaa itsestään jokin ominaisuus, joka on heille tärkeä. Ei siis rahaa. Kuinkas sitten käykään, kun sillä hinnalla syö suklaata? Ai että! Tää kyllä hiveli mun kirveleviä haavojani. Varasin vauhdilla seuraavan osan luettavakseni.

Tiitu Takalo: Memento mori

 Jostain syystä olen pitkään hillonnut tämän sarjakuvan lukemista. Ehkä se on se alitajuinen pelko, että omassa päässä pullistuu tai puhkeaa verisuoni yhtäkkiä.

Niin, sarjakuvan aiheena on Takalon oma kokemus yhtäkkisestä aivoverenvuodosta. Se on hurjaa menoa se. Tässä käydään läpi sairastuminen, sairaala-aika ja pitkä toipuminen. Takalo osaa kertoa tarinan koskettavasti ja tulee hyvin selväksi ne sekavat ja hankalat tunteet, mitä sairastumiseen liittyy. Ja se, mikä on hyvin klassista nykyaikaa, että oikeanlaista hoitoa/kuntoutusta on helvetin vaikeaa saada. Tietääkö kukaan ketään, joka olisi asiasta riippumatta saanut helposti sellaista hoitoa ku tarvitsee? En minäkään. No, jokatapauksessa, Memento mori oli hyvä lukukokemus aiheesta huolimatta.

Tiitu Takalo: Tuuli ja myrsky & Kati Närhi: Ei mikään

Tässäpä kaksi suomalaista sarjakuvaa, joista toinen oli vaikuttava ja toista en oikein ymmärtänyt.

 

Tuuli ja myrsky oli se vaikuttava sarjakuva. Se kertoo naisista, jotka ovat saaneet tarpeekseen miehien heihiin kohdistamasta väkivallasta. He ottavat ohjat omiin käsiinsä. Tämä on tarina siitä kun paskan lapiointi riittää. Pidin tästä ihan valtavasti. Väkisinkin hiveli mieltä, ku miehet saivat ansionsa mukaan.

Ei mikään taas oli se, jota en oikein ymmärtänyt. 

Kylän valtaa alakulo ja ihmisten käyttäytyvät sen myötä oudosti. Ajan kuluessa se alakulo poistuu kylästä. Tää oli aika sekava. Kaiken sekavuuden keskeltä olin nappaavinani tän kirjan ydinsanomaksi sen, että masennus/apatia/huono kausi ei ole ikuista, vaikka siltä saattaisikin tuntua. 

Ootko lukenu kumpaakaan näistä? Jos, niin mitä pidit?

Tyhmä tyttö

Ensikosketukseni Tiitu Takalon sarjakuviin!

Tyhmässä tytössä on suht lyhyitä tarinoita reissaamisesta ja elämästä ylipäätään. Ne olivat aika viihdyttäviäkin. Kauheana muuta tästä ei jäänyt mieleen. Sen se kuitenkin teki, että mielenkiintoni heräsi ja haluan ehdottomasti tutustua enemmän Tiitu Takalon tuotantoon.