Colleen McCullough: Okalinnut & Lee Welch: Mr Collins in love & Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

 Tässäpä kolme lukupiireissä luettua kirjaa.

Colleen McCullough: Okalinnut

suomentanut Eva Siikarla

Tää oli hurja kirja! Outo, tunteisiin menevä, rankka, rakastava, vaikka ja mitä. Kunnon tiiliskivi ja todellakin lukemisen arvoinen! Suvun tarina ja se olikin kyllä tarina, huh. Viime kesänä luin ja vieläkin tää tulee välillä mieleen. Henkilöt oli mahtavia, osa kammottavia, osa ihania ja osa siltä väliltä. Mustaa ja valkoista ei juurikaan ollut, harmaata senkin edestä. Monin tavoin raakaa ollut elämä Australian takamailla luonnon armoilla.

Lee Welch: Mr Collins in love

Hehee! Tää oli spinoffi Jane Austenin Ylpeydelle ja ennakkoluulolle. Tai oikeastaan sen inspiroima tarina herra Collinsista, joka onkin homo ja tää on romanssi. Kiva suupala oli! Eipä siitä sen kummempia oo jääny mieleen.

Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

suomentanut Tytti Träff

Tää taas oli aika vavisuttavakin kirja. Yhdeksäntoista minuuttia, jonka aikana Peter kerkiää tappaa monia koulutovereitaan ja opettajan ja haavoittaa vielä useampaa. Tää on tarina tätä kouluammunnasta ja monen ihmisen näkökulmasta kerrottuna. Oli aika wow koko kirja! Tässä uidaan syviin vesiin, että miksi Peter teki sen ja kenen syy jne. Huh huh! 

Victoria Belim: Punaiset seireenit - ukrainalainen sukutarina

Tää kirja pääsi yllättämään mut! Tää oliki ihan erilainen, ku olin aatellu. Jostain syystä olin mieltäny tän kirjan fiktiiviseksi sukutarinaksi, enkä todelliseksi. Siksi yllätyin, ku aloin lukemaan tätä.

 

Kirjan takakansi kertoo oleellisen kirjan sisällöstä:

"Sykähdyttävä tositarina vaietuista sukusalaisuuksista Ukrainan verisen historian puristuksessa.

Punaiset seireenit on koskettava kuvaus Ukrainan 1900-luvusta, jota käsitellään yhden perheen neljän sukupolven ja sukuun kätkeytyvän arvoituksen kautta. Kirja on osin muistelma ja osin kuin dekkari, joka seuraa kirjoittajaa halki Ukrainan hänen tutkiessaan setänsä katoamista ja muita sukusalaisuuksia.

Victoria Belim palasi vuonna 2014 sodan keskellä Ukrainaan tutkimaan sukuun liittyvää arvoitusta, joka kattoi useita sukupolvia. Kuinka hänen isoisosetänsä Nikodim menehtyi 1930-luvulla, ja miksi hänen tarinansa oli tabu vielä melkein sata vuotta myöhemmin?

Victoria oli tutkinut Neuvostoliiton jälkeisen ajan politiikkaa, joten hän ymmärsi, että vanhojen salaisuuksien selvittäminen uuden sodan keskellä ei olisi yksinkertaista. Hankkeen kiivaimmaksi vastustajaksi kuitenkin yllättäen osoittautui hänen oma isoäitinsä Valentina, joka kielsi sorkkimasta menneisyyttä. Valentinan mukaan Ukrainan maine yhtenä suuren verenvuodatuksen alueista oli täysin perusteltu. KGB oli ajat sitten lähtenyt Pultavasta, mutta sen entinen päämaja ”Kukkoansa”, kuten sen nimi kansan suussa kuului, herätti Valentinassa yhä suurta levottomuutta – ja perustellusti, kuten Victorialle kävi selväksi. Kun yhteenotto Ukrainan ja Venäjän välillä syveni jälleen vuonna 2014 ja verenvuodatus jatkui, hän päätti selvittää totuuden maansa menneisyydestä, vaikka se johtaisikin välirikkoon isoäidin ja muun suvun kanssa."

Belimin sukututkimusta ja suhdetta isoäitiin oli mielenkiintoista seurata. Jotenkin se kaiken yhtäaikainen helppous ja vaikeus oli kiehtovaa ja niin tunnistettavaa. Tuollaistahan se on joissain ihmissuhteissa ja elämässä ylipäätään. Sukututkimuksessa tuli etenemisiä ja umpikujia, samaten ku isoäidin kanssa. Pitkää vaikenemista ei ole helppo rikkoa ja alkaa taas puhumaan asioista. Onneksi asiat kuitenkin selviävät takkusuudesta huolimatta. Kirja oli kyllä upottava tapaus! Vei mennessään kaikki sukulaissuhteiden kiemurat.

Erilaisia kirjoja, joihin upota

Tässä kasa erilaisia kirjoja, joiden lukemiseen voi upota: 

Marcela Serrano: Näkemiin, pikku naiset

suomentanut Sanna Pernu

Näkemiin, pikku naiset oli hyvä ja ristiriitainen kirja. Tarina itsessään vei mut mennessään ja oli kiinnostava. Kuitenkin siinä tarinassa oli sellaisia elementtejä, joita spoilaamisen vuoksi en tässä kuitenkaan paljasta ja jotka omalla kohdallani jonkin verran lässäyttivät tarinan ja varsinkin kirjan lopun. Kieltämättä tuli vähän turhautunut olokin lukiessa. Toisaalta on mielestäni rohkeaa kirjoittaa tollaisesta aiheesta, joka on tabu. Silti, jos olisin tiennyt aiheen, en olisi lukenut tätä kirjaa. 

Toisaalta taas henkilöhahmot eli serkukset olivat mahtavan erilaisia ihmisiä ja heillä omat ja kiinnostavat tarinansa. Se kantoi kirjan läpi. Henkilöhahmot mukailevat Louisa May Alcottin Pikku naisia- kirjan henkilöhahmoja ja siitä on tämän kirjan nimikin. Nieves, Ada, Luz ja Lola. Kukin heistä vahtaa yhtä pikku naista, Megiä, Jota, Bethiä ja Amyä. Serkukset syntyvät Chilessä ja elävät läpi Chilen sotilasjuntan sortovuodet. Kasvavat ja aikuistuvat ja kohtaavat taas 2000-luvun alussa, jolloin salaisuudet tulevat julki. Kokonaisuudessaan tämä oli hyvä kirja, tarina kulki eteenpäin ja serkusten elämä sai sivut kääntyilemään kirjan loppuun asti kaikesta huolimatta. Ei harmita, että luin tämän!

Alice Oseman: Loveless

Tää on tarina Georgiasta, joka ei oo koskaan ollu rakastunut, koskaan suudellut ketään tai koskaan ollu ihastunut kehenkään. Mikä hänessä on vialla? Tää on kasvutarina. Tarina siitä, kuinka Georgia tajuaa olevansa aseksuaali, mitä tapahtuu ennen sitä kun hän yrittää olla "normaali" ja kuinka hän lopulta hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Tää on kasvutarinan lisäksi myös tarina ystävyydestä. Ja hieno sellainen! Ihanasti kirja upotti mut sivuilleen. Jotenkin ihanaa lukea tällaisia tarinoita, joita oisin kaivannut luettavaksi silloin kun olin itse teini. Onneksi ei oo myöhäistä lukea näitä nyt!

Ps: Minusta on tullut Alice Oseman- fani.

Katie Kitamura: A separation

Tää kirja oli todellinen löytö! Elegian kanssa luettiin tämä yhdessä meidän lukupiirissä ja tämä kirja aiheutti myös paljon keskustelua. Kirjassa on nimetön päähenkilö, joka saa puhelun (ex-)anopiltaan. Anoppi haluaa hänen lähtevän etsimään poikaansa, johon anoppi ei saa yhteyttä. Anopin tietämättä he ovat eronneet puoli vuotta sitten ja päähenkilö ei ole sen jälkeen nähnyt kadonnutta Christopheria. Etsintäreissun suunta on Kreikka, jonne C on lähtenyt tekemään tutkimusmatkaa.

Kirjan tarina on todella hienovireinen. Kitamuran kerronta on eleetöntä ja kaikki kerronan rönsytkin ovat tyylillä tehty. Pikkuhiljaa C:n kohtalo aukeaa Kreikassa. Tarina on suorastaan intensiivinen, mutta lopulta itse tarinan loppu jää aika irtonaiseksi kaikkeen muuhun verrattuna. 

Sen tämä kirja teki, että haluan ehdottomasti lukea lisää Kitamuraa. 

Ps: Just huomasin, että meijän kirjastoon on tullut häneltä uusi kirja, Intimacies! Se pitää saada käsiin.

Elizabeth Acevedo: Runoilija X

suomentanut Leena Ojalatva

Tää olikin kirja, jonka luin yhdeltä istumalta! Xiomaran tarina nykäisi otteeseensa ja kaksi tuntia vain ahmin tätä kirjaa. Kirjan eniten ärsyttävin henkilö oli ehdottomasti Xiomaran äiti. Hän on tyyppiä "asiat on näin niinku sanon ja piste". Huokaus, miten raivostuttavaa! Samoin se tiukka uskonnollisuus, mikä äidille on tärkeää. Xiomaran kamppailu oman äänensä ja mielipiteidensä kuuluviin saamisen kanssa oli samaistuttavaa. Onneksi hän saa tukea, esim. opettajaltaan, joka kannustaa häntä lavarunouden pariin. Lopputaistelu äidin kanssa oli raastava, huh hei mitä ahdistusta ja vihan tunteita mulla heräs X:n äitiä kohtaan. Miten voikin tehdä niin epäreilusti ja väärin toista kohtaan? Hieman vain eläydyin tarinaan ja samaistuin Xiomaraan.

Tää säeromaani on ehdottomasti lukemisen arvoinen! 

Tällaisia kirjoja tullut luettua kesän aikana. Ootko lukenut mitään näistä?

Taiye Selasi: Ghana ikuisesti & blogitauko

Ghana ikuisesti on tarina perheestä. Perheestä, jossa kaikki ei sujukaan niinkuin on ajatellut. Perheestä, jonka pakkaa valheet, häpeä ja etäisyys sekoittavat.

On isä, on äiti, on neljä lasta. Elämässä on kaikki hyvin, kunnes isä yhtäkkiä ottaa ja katoaa. Tämä kirja on tarina siitä, miksi isä teki niin ja mitä sen jälkeen tapahtui. Kaikki alkoi Ghanasta, siirtyy Yhdysvaltoihin ja lopulta päättyy takaisin Ghanaan. Lukiessa sivut kääntyvät kuin itsestään, kun tarina imaisee niin mukaansa. Sain perhe on kyllä omanlaisensa ja jokaisen perheen jäsenen tarina mielenkiintoinen. Kirjan lopussa ihan toivoin, että jatkuisipa tämä tarina vielä lisää. 

Sitte muihin asioihin. Tämä on viimeinen viime vuonna lukemani kirja ja sain kirjotettua tästä ees jotain. Tästä lähtee nyt mun blogitauko. Tää homma ei vaan suju ja tuntuu suorittamiselta ja vaikealta. Mulla ollu jo melkein vuoden se, etten saa luettua blogeja, enkä tiiä miksi. Samalla tää bloggaaminen on alkanu takkuaan ja nyt talven aikana ooon päätyny tähän, että päätin pitää taukoa tästäki. Ku ei tästä tuu kertakaikkiaan mitään. Pidän taukoa mun kaikista someista: tästä bloggerista plus facebook, twitter ja instagram hiljenevät myös. En tiiä kuin kauan tää kestää, mutta kestää sen mitä kestää. Tulee tarpeeseen! 

Cecilia Samartin: Nora&Alicia

Joskus vuosia sitten luin joitain Samartinin kirjoja. Mitään kummempaa mielikuvaa ei jäänyt niistä. Nyt sitten tartuin vihdoin ja viimein tähän kirjaan Lukemattomat naiset vol.2- lukuhaasteen takia. Haaste oli jo viime vuonna, mutta halusin viedä sen loppuun omalta osaltani. Nora&Alicia tuli haastekohtaan 7: kirja naisten välisestä ystävyydestä tai yhteistyöstä. 

Tämä kirja oli todella ihana. Se piti otteessaan niin, etten meinannut malttaa mennä edes nukkumaan. Kirjaa ei vain olisi halunnut laskea käsistään. Noran ja Alician maailma oli kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan niin puoleensa vetävä, ettei sieltä olisi halunnut poistuakaan.

Kaikki alkaa Kuubasta, Nora ja Alicia ovat lapsia, serkuksia ja parhaita ystäviä. Kun Fidel Castro nousee valtaan, kaikki muuttuu. Noran vanhemmat päättävät lähteä maasta, Alician vanhemmat päättävät jäädä. Tyttöjen välinen ystävyys säilyy ja pysyy yllä kirjeiden välityksellä. He elävät kuitenkin täysin eri maailmoissa. Aikuisena Nora matkustaa Kuubaan, koska on huolissaan Aliciasta. He kohtaavat vuosien jälkeen ja saavat olla yhdessä, kunnes kaikki taas muuttuu. Alicia kuolee ja Nora haluaa pelastaa Alician lapsen. Niinpä hän lähtee vaaralliseen meren ylitykseen lapsen kanssa yhdessä tuntemattoman miehen kanssa, pienellä veneellä.

Koko matka kirjan ensimmäiseltä sivulta viimeiselle sivulle upotti minut Kuubaan ja Yhdysvaltoihin ja Noraan ja Aliciaan. Pääsin pois omasta maailmastani, sain olla heidän maailmassaan. Tämä matka kannatti tehdä. Se sai minut myös fanittamaan Samartinia, jonka kaikki kirjat haluan ihan ehdottomasti lukea, ahmia, nauttia.