Ostin kummitytölleni tämän kirjan pahasti myöhästyneenä joululahjana. Tietenkin halusin itse lukea tämän ensin, koska oon niin hyvä kummitäti.
Supermarsu oli mulle ihan outo juttu. Olin kuullu, että tästä ois joku elokuva tehty ja kummityttöni pitänyt siitä paljon, joten siksi tää kirja valikoitu lahjaksi hänelle.
Kirja oli ihan jees. Lapsena olisin varmasti pitäny tästä tosi paljon. Pidin myös päähenkilö Emiliasta ja hänen auttamishalustaan. Juoni oli mukava. Se miten Emilia saa supervoimat, miten hän ei usko sitä todeksi, mitä sitten tapahtuu, ketä hän auttaa, miten käy koulun vitsikilpailun jne.
Jotkut jutut tökki mua nyt, esim. miten kuvattiin Emilian parasta kaveria, että hällä piti olla taskuissa kiviä, ettei lähde tuulen mukana menemään, ku on niin laiha. Tollaset jutut ei olleet kivoja, lapsena tosin olisin nauranu ihan vääränä tollekin. Onneksi sitä kehittyy.
Tässä voipi käydä niin, että hommaan kummitytölle lisää näitä kirjoja ja tsekkaan samalla, että onko Noronen kehittyny kirjottamisessa ja huumorissa Supermarsujen saralla.
