Ulla Donner: Luonnollinen näytelmä & Siri Broch Johansen: Minä olen hiihtäjä

 Vähän talvisempia kuvia! Nää luin jo joskus alkuvuoden aikana, en oo vaan saanu blogattua näistä.

Ulla Donner: Luonnollinen näytelmä

suomentanut Sinna Virtanen

Tää sarjakuva oli jännä! Sienen seikkailu, jota ahmin menemään. Pidin kuvituksesta ja pidin tarinasta. Jotenkin tosi hyvin vertautu nää luonnon tapahtumat ihmisiin ja ihmisten tekojen seurauksiin useammassakin mielessä. Jostain syystä haluaisin tälle myös jatkoa!

Siri Broch Johansen: Minä olen hiihtäjä

suomentanut Irene Piippola

Tämä oli koskettava kirja! Tää kertoo 15-vuotiaasta Jovssetista, joka on hiihtäjälupaus. Tää kertoo myös ensirakkaudesta ja tunteista ja ystävyydestä. Tää oli jotenkin niin liikkis, että mun pitää lukea tää vielä joskus uudelleen. Loppu oli odottamaton ja saatto nousta parit kyyneleet silmiin.

Kirsi Máret Paltto: Missä olet, Elle? & Leena Paasio: Meren koskettamat

 Kaks ihanaa lasten- ja nuorten kirjaa. Molemmista pidin hurjan paljon!

Kirsi Máret Paltto: Missä olet, Elle?

suomentanut Kaija Anttonen

kuvittanut Liisa Helander

Mua kiinnostaa lukea myös saamelaisten kirjoittamia kirjoja. Paltto oli mulle uus tuttavuus sillä saralla. Alla oleva kirjan takakansiteksti sai mut tarttumaan tähän kirjaan.

"Missä olet, Elle? on kertomus Jovnnasta, joka ei pääse rumpukurssille vaikka haluaisi. Hän rummuttaa suutuspäissään vähän kaikkea aution talon yläkerrassa. Äkkiä tapahtuu jotain, mikä tekee Jovnnan elämästä jännittävää – lähes käsittämättömällä tavalla."

Tää oli paikoin aika riipaiseva kirja. Jovnna sai rummutuksellaan yhteyden kuolleisiin ja niin hänelle paljastui vaiettuja asioita suvusta. Ja ne asiat oli niin surullisia. Toisaalta taas tämän seurauksena tapahtui asioita, jotka olivat lohdullisia. Kaiken kaikkiaan ihana kokonaisuus ja pidin tästä kirjasta iha tosi paljon!

Leena Paasio: Meren koskettamat

"En voinut vastustaa kiusausta vaan mursin sämpylän peukalollani kahtia ja hain jääkaapista margariinia. Se suli rouheisiin koloihin kuin jää kevätauringon paahtamiin kallionkoloihin."

Tämä kirja kertoo Lounasta, jonka äiti selviytyi Estonian onnettomuudesta. Kirja alkaa sen onnettomuuden kuvauksella! Nykyhetkessä Louna alkaa etsiä tietoa äidistään, joka on kuollut pian hänen synnyttyään. Siitä alkaa kivat juonen käänteet, jotka veivät niin mennessään. Louna alkaa myös pohtia, että kuka hänen isänsä on. Kaikkea tätä miettiessään Louna tutustuu uusiin ihmisiin ja päättää lähteä Helsinkiin lukioon. Monenlaisia asioita tapahtuu.

Kirja oli yhtä ahmittava, kuin Paasion duologiakin oli. En malta odottaa, että Paasiolta ilmestyy lisää tallaisia kirjoja. Näissä on jotain taikaa.

Kirsti Heporauta: Koulukodin tyttö & Sigrid Boo: Tällaisinakin aikoina

 Kaksi vähän vanhempaa kirjaa! Oon tykästynyt tähän vähän vanhempaan kirjallisuuteen nyt ihan kunnolla ja löytänyt paljon mielenkiintoista luettavaa.

Kirsti Heporauta: Koulukodin tyttö

Tää oli koskettava tarina Lainesta.

"Koulukodin tyttö on romaani nuorison ongelmista.

Päähenkilönä on nuori tyttö — varjopuolen kasvatti Laine, joka jo varhain on oppinut tajuamaan elämän armottomuuden ja kylmyyden. Kiihkeän, lämpöä janoavan sydämensä ajamana Laine harhautuu toveriseuraan, jonka harrastuksiin osallistuessaan hän ajautuu vaarallisiin seikkailuihin ja päätyy lopuksi 'koulukotiin'. Mutta Laineen sydämestä ei vuosien aikana kerääntynyt jää ja uhma ole niin helpolla sulatettavissa; vasta kun sairaalan hiljaisuudessa ystävyys saapuu pehmentämään katkeroitunutta mieltä, löytyy Laineellekin maailma, jota hän voi rakastaa."

Kirjassa seurattiin Lainen elämää, joka ei todellakaan ollut mitään herkkua. Kun hän jää kiinni rötöksistään ja laitetaan koulukotiin, aluksi mitään ei muutu, mutta sitten tapahtuu jotain. Tarina oli mielenkiintoinen! Ja tykkäsin lopusta paljon! 

Mielenkiintoista lukea tällaisia tarinoita, koska oon ite ollu lapsena sijoitettuna perhekotiin.

Sigrid Boo: Tällaisinakin aikoina

suomentajan tietoa ei löytynyt.

Tämä oli lyhyt kertomus Lisasta ja hänen isohkosta sisaruskatraastaan ja heidän elämästään lama-ajan Norjassa. Kerronta oli humoristista ja Lisan "sekoilut" kyllä välillä nauratti. Luin tän lopulta e-kirjana Projekti Lönnrotin sivuilta, kun mun astma ei kestä enää juuri ollenkaan vanhojen kirjojen hajua. Tää kirja oli tällainen virkistävä välipala!

3 erilaista sarjakuvaa

 Sarjakuvia tulee luettua tasaiseen. Tässäpä taas muutama lisää luettuja!

Transformation: S. E. Anthology

Susanna Määttä toim. & Arvi Tammi toim.

kääntäjä Remy Hämäläinen

Suomalaisten sarjakuvataiteilijoiden yhdessä tekemä sarjakuva-antologia. Sisältää 19 lyhyttä sarjakuvaa, joiden aiheena on muodonmuutos. Ikäsuositus 16+.

Antologian sarjakuvataiteilijat:

Susanna Maria M.

Heinokai

Ylvanaar

Nika Kiiskilä

Saija "Saiccu" Ketola

Osma Tarvasneva

Hedie Ghalbalgir

Ydinroska

Nikke Lindholm

Nellikilu

Onsku Franck

Maryam "Mellu" Abuzaid-Ryu

Laura Torvinen

Rosakaz

Jesse Ghost

Tuomas Myllylä

Arvi Tammi

AntsuPuff

Kaarina Uimonen

Anna Rummukainen

Tämä oli tosi kiva antologia! Tarinat oli niin erilaisia ja osa tosi mielenkiintoisia. Jäin odottamaan lisää!

Malin Falch: Porttipuu, osa 2

suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry

Sainpa viimein tämän osan käsiini ja luettua! Olipa taas menoa ja rytinää.

"Viimeisen taistelun aika Peikkolaaksossa koittaa, kun viikingit ottavat yhteen Espenin ystävien kanssa. Sankareiden tilanne vaikuttaa epätoivoiselta, mutta kamppailuun puuttuu yllättäen myös kolmas osapuoli, jonka voimat saattavat koitua tämän mielikuvituksellisen maailman tuhoksi."

Tähän kai tulee vielä jatkoakin?

Marja Lappalainen & Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto: Majavan oma kirja

Tämä Majava on kyllä niin symppis tapaus! Nauratti niin paljon tätä lukiessa. Tunnistin niin itseni tästä sarjakuva-albumista.

Sarjakuvapläjäys

 Jos oon runojaki lukenu tänä vuonna paljon niin oon kyllä sarjakuviakin! Tässäpä kolme taas lisää.

Yoru Sumino & Idumi Kirihara: I want to eat your pancreas

kääntänyt Beni Axia Conrad

Tää on eräänlainen rakkaustarina. Vähän erakkomainen poika kohta sairaalassa luokallaan olevan tytön ja saa tietää tämän olevan kuolemansairas. Tyttö haluaa hänen pitävän tämän tiedon vain itsellään, että hän saisi elää viimeiset kuukautensa suht normaalisti. Heidän välilleen kehittyy ystävyys ja vähän jotain muutakin. Tää oli kiva tarina, koska tässä ei keskitytty pelkästään rakkauteen vaan paljon myös ystävyyteen.

Malin Falch: Porttipuu, osa 1

kääntänyt Jonna Joskitt-Pöyry

Vihdoin tuli jatkoa tällekin! Oon tykännyt tästä Pohjantuli-sarjasta paljonkin. Tässä tarina jatkuu siitä, mihin se jäi viimesimmässä osassa. Eli seikkailu etenee.

Olivia Stephens: Artie and the wolf moon

Minä ku oon tänä syksynä ollut niin ihmissusitarinoiden perään ni olipas hauskaa ku OverDrivessä tuli vastaan tämmönen ihmissusisarjis! Tää kertoo Artiesta, jolle selviää, että hänkin on ihmissusi. Äitinsä pimittänyt tietoa koko hänen ikänsä. Siitä sitten lähtee tarina ja miten tästä koko hommasta selvitään, itseensä tutustuminen, äidin kans suhde muuttaa jonkin verran muotoaan, sukulaisiin tutustuminen jne. Tykkäsin!

Åsne Seierstad: Yksi meistä - kertomus Norjasta

Tää oli ihan hitsin vaikuttava kirja! Ahmaisin parissa päivässä, ku ei tätä voinu laskea käsistään, vaikka suunnilleen tiesin, että mitä tulee tapahtumaan, mutta yksityiskohtia ei tiennyt.

Seierstad on tehnyt hyvää työtä haastatellessaan Norjan terrori-iskujen uhreja ja ottaessaan selvää Breivikin taustoista. Itse Breivikiä hän ei ole haastatellut kirjaa varten. Kaiken tuon keräämänsä aineiston hän on muuttanut ahmittavaksi kirjaksi, joka piti otteessaan. Tunteet vaihteli kyllä laidasta laitaan tätä lukiessa. Breivikin lapsuus on ollut kauhea, tunsin myötätuntoa häntä kohtaan sen takia. Kuitenkin oli mahdotonta ymmärtää sitä, että hän päätti rueta tappamaan ihmisiä jonkun ideologian takia ja miten hän suhtautui tekoihinsa. Lapsuus ei selitä tekoa mitenkään kokonaan, koska suurin osa kamalan lapsuuden kokeneista ei koskaan ala mihinkään kamaluuksiin. Mutta vaikutusta lapsuudella on ollut Breivikiin. Sitten taas uhrien tarinat oli koskettavia ja elämää täynnä ja tunsin menetystä uhrien läheisten kanssa. Voin vaan kuvitella, että millaista olis kokea jotain tuollaista.

Tätä kirjaa voin suositella lämpimästi! Tarina on kerrottu hyvällä tyylillä.

Malin Falch: Pohjantuli- sarjakuvasarja

 Jostain bongasin tän norjalaisen Malin Falchin sarjakuvasarjan, kiinnostuin ja varasin ja nyt oonki sitten lukenu kaikki tähän mennessä julkaistut osat. Ootan kovasti syksyllä ilmestyvää viidettä albumia! On niin mielenkiintoinen tarina tää.

1. Peikkolaakso

Tarina alkaa Sonjan rippijuhlista. Seuraavana yönä hän kohtaa kotonaan pojan, joka kertoo olevansa toisesta maailmasta. Sonja kiinnostuu toisesta maailmasta niin, että hän uhkarohkeasti päättää lähteä käymään siellä pojan kanssa ja tulla sitten heti takaisin. Ja voi, minkälaisen maailman Sonja kohtaakaan! Ja ne seikkailut siellä.

2. Viikingit ja varis

Sonja tutustuu toiseen maailmaan, saa ystäviä ja oppii uusia taitoja. Läheiseen viikinkikylään saapuu outo Varis, joka ennustaa asioita. Variksella on myös mukana Lotta, jolla on mahtavia voimia. Sonja, Espen ja muut yrittävät pelastaa Lottaa, kun huomaavat hänen olevan pulassa.

3. Lintusisaret

Sonja, Lotta ja Otso-karhu ovat joutuneet erilleen ystävistään. He yrittävät viedä Lottaa kotikyläänsä ja he yrittävät myös pelastaa Sonjan Henrik-setää, joka on yllättäin ilmestynyt tähän toiseen maailmaan ja joutunut vangiksi. Lotan taustat alkavat paljastua, kun he päätyvät hänen kotakotikyläänsä, jossa kasvatetaan poroja. Varis myös jahtaa heitä.

4. Vuorenpeikon valtakunta

Espen on yhyttänyt Sonjan, Lotan ja Otso-karhun. Yhdessä he lähtevät vuorenpeikkojen valtakuntaan pelastaakseen Henrik-sedän. Ystävykset saavat lisää selville asioita Variksesta ja muista oudoista asioista. 

Tää oli kyllä mukanaan vievä sarja. Pidän itse tarinasta ja kuvitus ja kuvituksen värimaailma on silmiä hivelevä ja miellytti kovasti minua. Myös hahmot olivat aika mainioita. Pidin erityisesti puhuvasta Otso-karhusta. Lotta on myös mielenkiintoinen tyyyppi. Sonja ei niinkään. Espen on myös jännä tapaus. Odotan kyllä innolla syksyä ja sarjan uutta osaa! Mihin tämä tarina menee sitten?

Tinashe Williamson & Thea Jacobsen: Nuoren antirasistin käsikirja

"Puhuminen on ensiaskel muutokseen. Napakka tietopaketti rasismia vastaan.

Yksi rasistinen kommentti on kuin vesipisara - se ei vielä kastele. Tuhat vesipisaraa kastelee kuitenkin läpimäräksi. Nuoren antirasistin käsikirja opettaa tunnistamaan rasismin ja puuttumaan siihen. Kirjan esimerkit ja kymmenen erilaista hahmoa näyttävät, miksi monimuotoisuus on tärkeää.

Käsikirjan avulla niin lapsen kuin vanhempienkin on helppo tarttua keskusteluun rasismista. Kirja valaisee rasismin isoja kysymyksiä, historiaa ja perusfaktoja. Ennen kaikkea se kannustaa pohtimaan niitä itse ja kavereiden kanssa, koulussa ja kotona. Sopii ala- ja yläkouluikäisille."

 

Tää oli tosiaan napakka tietopaketti. Hyvä ja selkeä. Hyvää oli myös se, että esitettiin kysymyksiä ja vastattiin niihin. Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Kerrottiin erilaisten nuorten kokemuksia ja saatiin niihin näkökulmia. Kuvitus oli mun mielestä myös hyvä.

Heine Bakkeid: Meren aaveet & Jane Harper: Selviytyjät

Dekkarit on taas ihanasti maistunu!

Heine Bakkeid: Meren aaveet

 Meren aaveet oli kiinnostava dekkari. Ei sitä nyt joka kerta tuu vastaan päähenkilöä, joka on poliisi ja just vapautunu vankilasta ja joka on kaiken lisäksi kipulääkekoukussa itsemurhayrityksestä syntyneen hermovaurion takia. Niin ja tietysti hänet on erotettu poliisista eli siihen työhön ei voi palata. Sinänsä Thorkild Aske on aika klassinen hahmo dekkarissa, ku monilla dekkareiden päähenkilöillä on joku päihdeongelma, mutta eroavaisuuksiaki toki on, ku ei päähenkilöt oo ikinä yks yhteen. 

Aske palkataan etsimään kadonnutta nuorta miestä ja hän matkaa pohjoiseen tutkimaan asiaa. Samalla hän kohtaa siskonsa ja tekee tiliä menneiden kanssa. Asken tutkimuksissa alkaa paljastua kaikenlaista ja lopulta häntä epäillään murhasta. Asiat etenee, kun hän karkaa sairaalasta ja tonkii lisää. Itse arvasin murhaajan vasta ihan lopussa! 

Sen verran mielenkiintoista ja pikkiriikkisen synkähköä menoa oli tarjolla, että varasin tän kirjasarjan seuraavanki osan.

Jane Harper: Selviytyjät

Tää dekkari nykäs mut mukaansa täysillä. Ahmaisin tän kahdessa päivässä. 

"Jane Harperin odotettu trilleriuutuus vie pieneen rannikkokaupunkiin Australian tuntemattomaan Tasmaniaan, jossa armoton meri on aina läsnä.

Kieran Elliottin elämä muuttui nuoruudessa kertaheitolla yhden harkitsemattoman teon seurauksena. Paluu vanhalle kotiseudulle Tasmanian rannikolle nostaa vanhan tragedian pintaan vuosien jälkeen. Kieran on yksi eloonjääneistä, mutta syyllisyys kulkee mukana jokaisella askeleella, ja perheen ja ystävien tapaaminen on tuskallista kaikille. Kun rannalta löytyy yllättäen naisen ruumis, painajainen palaa ja vaietut salaisuudet pyrkivät esille: haaksirikko, kadonnut tyttö, kysymykset joihin ei koskaan vastattu."

Tasmania, menneessä tapahtunut juttu, nykyhetki, jossa vauva ja avovaimo ja omalla isällä dementia jne. Oli semmonen sekotus asioita, että humpsis vaan ja sitä oli kirjan sisällä ja ei ois halunnu laskea kirjaa käsistään, muttaku pakko välillä nukkuaki. Lisäksi oli tosi kivaa, että Kieran huolehti vauvasta aika tasavertaisesti puolisonsa kanssa. Se kiinnitti huomiota hyvällä tavalla. 

Loppua kohden meno senkus kiihty. Murhaajaa en arvannu. Ei käyny edes mielessä lopulta, että kyseessä ois tää henkilö. Kivaa!

 

Todella ahmittava dekkari oli! Nautin siitä, ku nautin ahmia kirjaa.

Ootko lukenu kumpaakaan näistä? Jos, niin mitä tykkäsit?

Marie Aubert: Mikään ei voisi olla paremmin

Tää oli kirja sisaruskateudesta ja sisarusrakkaudesta ja siitä tunteiden kirjosta, mitä sisarukset voi aiheuttaa toisilleen.

 

"Menestynyt arkkitehti Ida on pian neljäkymmentä ja elää kukoistuskauttaan. Varoitusmerkkejä vanhenemisesta on kuitenkin alkanut ilmaantua, joten hän on päättänyt jäädyttää munasolujaan. Ida aikoo kertoa merkittävästä päätöksestä perheelleen viikonloppuna, kun kaikki kokoontuvat suvun mökille.

Edessä oleva kesäviikonloppu vaikuttaa täydelliseltä, eikä mikään voisi olla paremmin. Sitten Idan pikkusisko Marthe kertoo omat suuret uutisensa."

Tästä asetelmasta lähdetään ja siitä seuraaki aikamoisia, sanoisin. Mitä kaikkea sisarusrakkaus ja samanaikainen sisaruskateus voikaan saada aikaan? Sitä oli jännää seurata ja tunteet oli kyllä tuttuja itsellenikin. Idan ratkaisu kirjan loppupuolella oli aika karvas ja sillä oli seurauksensa. Moni asia jää myös auki, mikä oli musta hyvä asia. Tää oli kyllä mielenkiintoinen kirja! Heräs kiinnostus lukea lisää sisaruussuhteista.

Siri Pettersenin Mätä ja Emmi Itärannan Kuunpäivän kirjeet

Tässäpä lisää scifi-lukupiirin lukemistoa.

Siri Pettersen: Mätä

suomennos Eeva-Liisa Nyqvist

Tää on jatko-osa aiemmin luetulle Odininlapselle. Tää ei ollu todellakaan niin hyvä kuin eka osa oli. Himpun verran petyin. Isoin pettymyksen aihe oli mulle se, että Hirka siirtyi porttien kautta nykymaailmaan ja se ei mun mielestä sopinu tähän kirjaan. Sujuvaa luettavaa tää kyllä oli, että tän sai kyllä luettua. Aion lukea sen seuraavankin osan, koska sen verran vetävä tarina kuitenkin on.

 

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

Tää oli melkein viiden tähden kirja. Loppu vähä löpsähti ja pudotti tähden pois. Muuten tää kirja on niitä, joiden ois halunnu jatkuvan loputtomiin. Niin ilo oli tätä lukea. Niin kaunista ja sujuvaa kieltä, jota nautiskeli sivun toisensa perään. Maailma oli myös mahtava ja mielenkiintonen. Henkilöhahmot ihanan ristiriitaisia.

Itärantakin siirtyi tän kirjan myötä mun lempikirjailijoihin.

Ootko lukenut kumpaakaan näistä? Mitä pidit? Jos et niin kiinnostaako lukea?

Fantasiaa, dystopiaa, maagista realismia

On tää elämä ollu aika fantasiapitoista, ku oon ollu spefilukupiirissä mukana vuoden alusta. Mulle tuli nyt kesäkuun puolella jo ihan fantasiaähky ja se meinaa kyllä vaivata vieläkin. No, anyway, tässäpä viimesimmät fantasiakirjat, jotka olen lukenut.

Aino Kallas: Sudenmorsian

Sudenmorsian yllätti! Tässä on vanhahtavaa suomen kieltä, mutta se anto ihan oman tunnelmansa tälle kirjalle. Teki lukunautinnosta isomman minulle. Tän perusjuoni on käytännössä hyvän ja pahan taistelu. Aalo muuttuu ihmissudeksi, salaa sen puolisoltaan Priidikiltä ja mitäpä salailusta lopulta sitten seuraakaan, senhän kaikki tiedämme. Aalo juoksee yöt sutena ja kun se selviää Priidikille, ni se on kauhistus. Toukokuussa luin tän ja on kyllä jäänyt mieleen omalla tavallaan ihastuttavana kirjana. Oman aikansa tuotos toki, onhan tämä julkaistu 1928. Suosittelen lukemaan! Tää on hurmaava tarina!

Siri Pettersen: Odininlapsi

suomennos Eeva-Liisa Nyqvist

Tää on spefilukupiirin viides kirja. Tähän tykästyin isosti! Ihan omanlaisensa ja mielenkiintoinen maailma, vetävä juoni ja kivat henkilöt. Upposin tarinaan.

Kirjan päähenkilö Hirka saa tietää 15-vuotiaana olevansa odininlapsi, siis ei mikään hyvä asia. Ja koska hän on sellainen, hänet halutaan tappaa, koska odininlapset ovat kauhistus. Hirka pakenee ja siitä lähteekin sitten tarina vetämään. Kirja jäi vielä semmoseen kohtaan, että sormet syyhyää päästä jatkamaan tarinan parissa. En yhtään ihmettele, että Pettersenin trilogiaa on kehuttu niin paljon.

Christina Sweeney-Baird: Viimeiset miehet

suomennos Kirsi Luoma

Tämä se oliki koukuttava kirja! Pidin tästä ihan valtavasti. Oli ihan intensiivinen lukukokemus. Luin tän parissa päivässä. Jostain syystä tälleen pandemian keskellä oli jopa kutkuttavaa lukea ihan toisenlaisesta pandemiasta. Tää oli mielenkiintoinen kuvaus kuvitteellisen pandemian alkamisesta, viruksesta, joka sairastutta vain miehet ja tappaa heidät parissa päivässä, miten tää pandemia etenee ja miten se lopulta päättyy. Ainut huono puoli kirjassa oli se, että tässä oli niin paljon henkilöhahmoja. Niissä ei aina ihan pysyny perässä, eli vähempikin olisi riittänyt. Muuten tää oli hyvä ja henkilöhahmotkin olivat kuitenkin monipuolisia. Kannattaa lukea, jos yhtään tuntuu siltä, että tällä hetkellä menee mikään pandemia alas.

Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

suomennos Ville Viitanen

Spefilukupiirin kuudes kirja. Pidin. Tää oli viihdyttävä kirja, ihanan sujuvaa luettavaa ja nopea lukea sen takia. Päähenkilöt oli vähän ärsyttäviä. Lukemista "haittasi" se, että katoin tammikuun lopulla tästä tehdyn elokuvan ja sen takia näin hahmot ja kaiken sen elokuvan kautta. Tässä on siis päähenkilönä Sophie, joka taiotaan kostoksi mummoksi ja sen takia hän lähtee kotoaan. Hän törmää liikkuvaan linnaan, jota tulidemoni Calcifer liikuttaa ja linnan asukkeihin, velho Howliin ja hänen oppipoikaansa Michaeliin. Sophie on omapäinen mummo ja sekaantuu Howlin asioihin ja siitä se homma lähteeki pyörimään.

Jos haluat aivot narikkaan, ni lue tää. Ja Calcifer on söpis, mulla on jopa korviksetki (kuvassa), jotka hommasin leffan kattomisen jälkeen. Tässä linkki korviksiin, jos joku haluaa ne. Ihan ilmanen mainos, ku tää korviksien tekijä on yks mun lempparein. Mulla on viidet korvikset häneltä.

Mia Couto: Plumeriaveranta

suomennos Sanna Pernu

Tää kirja on maagista realismia. Päähahmo on kuollut ja haudattu väärään paikkaan. Hän asettuu muurahaiskävyn neuvojen mukaan pian kuolevan henkilöhahmon ruumiiseen, jotta voisi kuolla uudestaan ja tulla haudatuksi niinkuin pitää. Hän asettuu poliisiin, jonka pitäisi kuolla kuuden päivän päästä. Tämä poliisi on selvittämässä vanhainkodissa sen johtajan kuolemaa ja tätä selvitystyötä päästään seuraamaan.

Tähän kirjaan sisäänpääsemiseen meni jonkin verran aikaa. Kun kirjaan pääsi sisään, niin kohta se jo loppuikin. Pidin kirjasta, se pisti pohtimaan asioita.

Yasutaka Tsutsui: Paprika

käännös Andrew Driver

Uh, Paprika. Hohhoijaa, mikä kirja tää lopulta olikaan. Tästä saat lunta tupaan naisvihan, läskivihan, raiskausfantasioiden (ja yrityksenkin), mielenterveysstigmojen ja muun vastaavan muodossa. Heh ja tää oli mun ja Elegian lukupiirikirja (linkistä pääsee lukemaan Elegian kirjotuksen kirjasta.). 

Kirjan idea on hyvä. Mikään muu ei sitten niinkään. Juoni jopa kantaa kirjan loppupuolelle saakka ihan ok, mutta sitten tulee hätä ja homma menee kiireiseksi ja loppu on juosten kustu.

Ideana on siis tohtorit, jotka ovat keksineet laitteen, jonka avulla voi parantaa mielen sairauksia heidän uniaan tutkimalla. Sitten joku alkaa sörkkiä hommaa ja nää tohtorit, jotka on eholla Nobelin palkintoon keksintönsä takia, alkavat tutkia asiaa ja homma lähtee laukalle. Ei aluksi pahakaan laukka, mutta viimeset 50 sivua oli jo tuskaa lukea, ku oli semmosta kiitolaukkaa, että hirvitti. Onneksi Elegian kans voitiin keskustella (purnata) tästä kirjasta. Luettiin ihan sen voimalla tää loppuun. Jouduttiin ottaan kyllä viikko lisäaikaa lukemiseen, ku meni niin tahmeaksi.

Kaiken lisäksi mää katoin tän elokuvan tammikuussa ja se oli mielenkiintoinen. Elokuva ja kirja on suorastaan eri maailmoista. Elokuvassaki toki läskivihaa, mutta muut jutut jätetty pois. Elokuvan takia oli ihan eri ajatus tästä kirjasta, mutta noh, muuta voi enää todeta, ku että tulipahan luettua. Enkä suosittele kenellekään, ellei halua kiusata itteensä.

Semmosia kirjoja luettuna! Katotaanpa mitä fantasiaa sitä saa sitten luettua, vai vaivaako ähky.

Kolme runokirjaa ja yksi näytelmä

Kaija Anttonen: En laske, en koskaan - kokoelma saamelaista runoutta

Kaija Anttosen kokoama antologia saamelaisten runoista. Pidin ja haluaisin, että saamelaisten runoja suomennettaisiin enemmän.

Runoilijat:

Rawdna Carita Eira

Sara Margrethe Oskal

Rose-Marie Huuva

Inghilda Tapio

Synnøve Persen

Rauni Magga Lukkari

Nils-Aslak Valkeapää

Suomentanut Kaija Anttonen.

Rea Tiirola-Tyni: Oksat valoa/Kirjeitä Maurice Ravelille

Sain viimein luettua nämä tätini postuumisti julkaistut runokirjat omasta hyllystäni. Oli vaikea tarttua näihin, koska suru edelleen kuristaa mun kurkkua. Olen iloinen, että tein sen silti, vaikkakin kyyneleitä niellen. Nämä runot vaativat vielä uudelleen lukua ja pureskelua. Kaikkia en ymmärtänyt, toiset kalahtivat täysillä. Kuten kuvista voi nähdä, olen merkannut parhaat kohdat. Lukiessa oli mukavaa kuulla Rean ääni runojen riveiltä ja rivien välistä. 

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Nainen joka on äiti)

 Inga Ābele: Jasmiini

Luinpa näytelmän pitkästä aikaa. Ihmissuhteiden ja ihmismielen monimutkaisuus tuli hyvin esille tässä näytelmässä. Ollaan me ihmiset värkkejä! Tää on myös sukupolvitarina, koska tässä on naisia kolmessa polvessa. Oli jännä tarina.

Suomentanut Anniina Hankkio

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Sukupolvitarina)

Enpä kyllä kovin montaa runokirjaa oo vielä tänä vuonna lukenut. Vois kyllä vähä enemmän! Onko kellään antaa suosituksia?

Marta Breen: Naiset & Kay Woodward: Mitä hän tekisi?

Tässäpä olisi kaksi erilaista samanlaista kirjaa. Breenin Naiset on historiaa sarjakuvamuodossa, Woodwardin Mitä hän tekisi? on taas elämäkerrallinen ja neuvoa-antava.

GoodReadsiin kirjotin tästä näin: "Selkeä ja tiivis sarjakuva naisten oikeuksista ja tasa-arvosta. Ois ollu vielä parempi, jos mukana ois ollu myös Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan tiet. Nyt oli lähinnä länsimaista."

Tästä taas kirjotin GoodReadsiin vielä vähemmän: "Pääsi tutustumaan ihan uusiin tyyppeihin tän kirjan avulla." 

Molemmat olivat hyviä ja mielenkiintoisia luettavia, mutta eivät kyllä herättäneet mitään suuria ahaa- elämyksiä. Asiallista tietoa, mielenkiintoisia henkilöitä, lukemisen arvoisia. Siinäpä se.

Ps: Oon ollu yli kuukauden paskan mielialan kanssa ja tein masennustestin. Tuloksena siinä lievä masennus. Jahas. Hello darkness, my old friend. Selittää kyllä miksi lukeminen ja bloggaaminen takkuaa niin paljon. Ja niin moni muukin asia. Koitan tässä nyt taapertaa eteenpäin ja tehä asioita, ettei masennus syvene tästä. 

Pps: Aattelin myös koittaa yhistellä näitä lukemiani kirjoja samaan postaukseen useampia, ku näitä on blogijonossa niin paljon. Masennuksen takia ei tunnu oikein juttua irtoavan lukemisistani ja senkään takia en oo saanu postauksia tehtyä. Jos nyt ees pari lausetta sais aikaan kustaki kirjasta. Ei kait se tartte olla sen kummempaa joka kerta?

Siri Broch Johansen: Sárán päiväkirja

Koska saamelainen lukuhaaste ni olen etsinyt saamelaisia kirjoittajia. Yksi löytämistäni on Siri Broch Johansen. Hänen kirjoistaan lainasin Sárán päiväkirjan.

Kirja oli nopealukuinen lastenkirja. Siinä kerrotaan miten 11-vuotiaan Sárán elämä muuttuu, kun isä joutuu lähtemään töihin kauemmas kotoa ja mitä sitten tapahtuu. Mukana on hieman maagisia elementtejäkin. Pidin tästä. 

Outi-kirjastoista löytyy toinenkin Broch Johansenin kirja ja aion senkin lukea. Rakastan sitä, miten oma päänsisäinen maailma saa uusia ulottuvuuksia, kun lukee muitakin ku pelkkiä länsimaisten kirjailijoiden kirjoja. Saamelaiset toki ovat länsimaissa asuvia, mutta ovat kuitenkin syrjittyä vähemmistöä.

Lise Myhren Nemi - kokoelma-albumit 1-3

Minäki päädyin viimein tutustumaan Nemiin! On hän aikamoinen tyyppi kyllä.

3.

Tän Nemin luin viime vuoden puolella joulukuussa.

2.

Tän luin nyt tammikuussa.

1.

Ja tän ekan albumin luin loppuun nyt vapun lukumaratonin aikaan. Tää on ollu helmikuusta asti kesken.


Albumit tuli luettua vähä väärässä järjestyksessä, mikä ei oikein sovi mun järjestelmälliselle mielelle. Tarinallisesti sen suhteen ei ollut mitään väliä.

Yksi asia, mikä mua näissä häiritsi, oli se että suomennoksessa paikat oli käännettäessä vaihdettu vastaamaan Suomea. Täähän on norjalainen sarjakuva ja oletettavasti Nemi asuu Oslossa? Näissä suomennoksissa hän asuukin Helsingissä/pääkaupunkiseudulla ja pääkaupunkiseudun paikkojen nimet vilahteli sarjakuvassa. En tykännyt. Se tökki mulla.

Kaiken kaikkiaan nää on ihan viihdyttäviä sarjakuvia. Jutut tosin toistaa itseään ja mietin, että luenko näitä enempää. Nemin ajatukset ja lohkasut kyllä naurattaa, mutta ne tosiaan pysyy hyvin samankaltaisena läpi albumien, etten tiiä nyt haluanko lukea sitä enempää. Ehkä joskus myöhemmin.

Vau, mikä vagina!

Ihan vain koska itselläni sattuu olemaan vulva ja vagina, halusin lukea tämän hehkutetun tietokirjan. Kyllä kannatti! Tälleen yli 30-vuotiaanakin sain vielä uutta tietoa omista elimistäni.

Kirja on mahtava ja aika tyhjentävä tietopaketti näistä yleensä naisilla olevista lisääntymiselimistä. Tieto on kirjoitettu hyvällä tyylillä ja mielenkiintoisesti. Mukavaa oli myös se, että kirjoittajat Nina Brochmann ja Ellen Støkken Dahl ovat lisänneet sekaan omia kokemuksiaan eri asioista. Minäkin sain uutta tietoa, esimerkiksi hormoneista ja rauhasista, mitä näihin minulla sattumalta oleviin lisääntymiselimiin liittyy. 

Turhaan tämä kirja ei ole menestysteos. Minun mielestäni kaikkien ihmisten pitäisi lukea tämä kirja, riippumatta omista elimistään, koska tällaiset lisääntymiselimet ovat puolella maailman ihmisistä ja ne koskevat kuitenkin kaikkia muodossa tai toisessa. 

En luettuanikaan vielä tiedä, että miten kutsua näitä elimiä. Vagina ei kuvaa koko kokonaisuutta, koska vagina on sisäiset lisääntymiselimet. Vulva taas on ulkoiset lisääntymiselimet. Miksi näille ei oo yhteistä nimittäjää? Ovat kuitenkin kokonaisuus. Sitten taas: En halua sanoa, että nämä ovat naisten elimet, koska kaikilla naisilla ei näitä ole. En halua myöskään sanoa, että sukupuolielimet, koska sukupuoli on aivoissa, eikä jalkojen välissä. Ärsyttävän vaikeaa tämä. 

Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa. Olisipa tällainen kirja ollut silloin, kun itse olin teini-iän kynnyksellä! Tieto olisi ollut tarpeen.

Tuulisolmut

Mua kiinnostaa saamelainen kirjallisuus. Twitterissä kyselin suosituksia saamelaisesta kirjallisuudesta ja yksi ehdotus oli Tuulisolmut, johon olin jo jossain aiemmin törmännyt. 

Kaisa Ahvenjärvi on suomentanut neljän norjansaamelaisen runoilijan runoja ja koonnut ne tähän teokseen. Pidin kaikista, mutta eniten Hege Sirin runoista. Rawdnsa Carita Eiran, Irene Larsenin ja Sigbørn Skådenin runotkin olivat hyviä, mutta eivät iskeneet ihan Sirin lailla.

Runoissa aiheet menivät poronhoidosta elämään ja kuolemaan. Jotenkin niistä pystyis aistimaan sellaisen tuntureiden ja erämaan läsnäolon yhtälailla kuin kylien ja kaupunkien vilinän. Tykkäsin. Sanoilla on voimaa.

Tämäkin runokirja pitänee hommata ittelle, että voi palata aina uudelleen näiden runojen maailmaan.

Mulle saa antaa vinkkejä ja suosituksia saamelaisesta kirjallisuudesta. Lainassa mulla on jo Ante Aikion kirjasarjan eka osa. Hankalaa tietysti on, että kirjojen pitäisi olla suomeksi tai englanniksi, koska en osaa saamea. Ruotsiakin vasta parantelen.

Korppityttö

Voi Korppityttö! Muistan lukeneeni tämän Torill Thorstad Haugerin kirjan lapsena. Ja nyt halusin lukea uudelleen.

Korppityttö on orpo, joka kasvaa jaarlin tilalla hänen orjiensa huomassa. Kumba on opettanut Korpille kasvien käyttöä parantamiseen ja muita taitoja. Korpilla on myös vino kroppa ja jalassa vikaa, joten hänen kulkemisensa ei ole helppoa. Jaarlin lähtiessä viikinkireissulleen, Korppi joutuu pakenemaan vuorille jaarlin rouvan vihaa. Korpin elämä on aikamoista selviytymistä lapsena. Hän yrittää säilyä hengissä vuorilla ja hän yrittää myös saada selville, että ketkä ovat hänen vanhempansa.

Onneksi tarinalla on onnellinen loppu! Pidän tästä kirjasta hyvin paljon, vaikka se välillä onkin surullinen ja ehkä vähän jännittäväkin. Onnellinen loppu pelastaa paljon. Tämä kirja on sellainen, että omasta kirjahyllystäni löytyisi tälle paikka.

Äkkikuolema

Luin toisen Anne Holtin ja Even Holtin yhteistyössä kirjoittaman kirjan. Tämä vei mennessään samalla lailla kuin aiempikin osa Kuoleman tahdissa.

Tässäkin kirjassa päähenkilöinä ovat Sara Zuckerman ja Ola Farmen. Tapahtumat sijoittuvat Lontooseen, jonne Ola on perheineen muuttanut. Sara pelastaa jalkapallo-ottelussa yhtäkkiä kaatuneen pelaajan hengen. Siitä alkavat kiemuraiset tapahtumat, jotka vievät jalkapallojoukkueen omistajan kiemuraiseen menneeseen, lähemmäs Mossadia ja muuta jännää.

Pidän Anne ja Even Holtin kirjoissa siitä, että kirjan juoni kietoutuu yllättäviinkin asioihin. Esim. tässä kirjassa Mossadiin ja dopingiin. Tätäkin kirjaa voin suositella lämpimästi! Kirja on jännittävä, mutta ei liian jännittävä kuitenkaan. Ja ennen kaikkea kirja on mielenkiintoinen!